Lue keskustelun säännöt.
Onko tää yleinen kokemus boomereiden lapsilla, että kotona ei koskaan rohkaistu tai oltu kiinnostuneita oman lapsen asioista?
16.02.2026 |
Olen aikuisiällä miettinyt tätä jonkin verran, kun työelämään on tullut nuorempia ihmisiä, joista jotenkin paistaa se, että niihin on iskostettu terve itsetunto jo kotona. Itsellä päällisimmät lapsuusmuistot on sitä, että minun ei kannata liikaa yrittää kun en kuitenkaan osaa tai uskalla, ei kannata kuvitella liikoja itsestään jne. Kun pääsin yliopistoon, sekään ei ollut oikein mitään, enkä muista että opiskeluita tai myöhempiä töitä kohtaan olisi osoitettu mitään kiinnostusta. Vain silloin, jos joku saavutus on niin merkittävä, että sitä on kelvannut muille sukulaisille mainostaa niin sitten se on ollut jonkinlaisen puolittaisen kiinnostuksen arvoinen. Ja nyt kun on jo selvää että en tehnyt äidilleni edes lapsenlapsia niin olen selvästi tässäkin asiassa nolo pettymys.
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
183. Ei ole ongelmaai vaikka valitat suhteestasi vanhempiisi? Kovin älyllistä ei ole 600 000 ihmistä yleistää toistensa kopioiksi.
Eli ongelma on se, ettet ymmärrä lukemaasi. Ei kai sille mitään sitten mahda.
Väännän rautalangasta. Kuutebsma vuonba syntyi n. 100 000 lasta kunakin. Sinun älyllinen ajattelusi näkee ne klooneina, kaikki samanlaisia.
Korkki kiinni jo.
OnhaN se, ensin kymmeniä kommentteja kirjoittaa huonoista vanhemmistaan ja takertuu näppäilyvirheisiin sitten hyvänä ja täydellisenä ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi että tyhmemmänkin kodin teiniä olisi ainakin ammattikouluun usutettu. En muista ketään vanhemmankaan pojan kavereista kuka ei ees amista olisi käynyt. Olikohan lähihoitajalinjoja jo vai oliko ne jotain lastenhoitoon tähtääviä linjoja. Peruskoulustahan pääsi jo liikelinjalle merkonomiksi opiskelemaan
1980 luvun alussa teini-iässä, niin kyllä se oli itsellä ja kavereilla semmonen "lopeta se haaveilu" meininkiä. Elämän tärkeet kohokohdat oli ylioppilaaks, armeija ja töihin. Ei haaveilua.
No se oli sitä aikaa, nyt myssyy sätkää ja haaveilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kasvatuksessa on tietysti sukupolvieroja, mutta en omasta epävarmuudestani ja alisuoriutumisestani voi pelkästään boomerivanhempiani syyttää. Enemmän huomiota, rakkautta ja erityisesti ymmärrystä olisin lapsena ja nuorena kaivannut, mutta samassa perheessä kasvaneet sisarukseni ovat menestyneet elämässään paremmin. Joten jotkut lapset kärsivät tietyistä kasvatusmetodeista enemmän kuin toiset, ja toiset taas hyötyvät jostain enemmän kuin toiset.
Olen työssäni nähnyt lapsia ja nuoria paljon ja huomannut, että erityisesti pk-seudun lapsilla ja nuorissa totisesti on itsetunto kohdillaan. Joillain vähän liikaakin, epärealistisen korkea käsitys itsestään ja osaamisestaan. Näillä viittaan lähinnä Westendin kodeista tuleviin, jotka ovat vanhempiensa silmäteriä kuten kuuluukin, mutta joille on opetettu, että heille kaikki on mahdollista ja jos tulee epäonnistumisia, ne on muiden syytä. Nämä nuoret vaativat yksilöllistä palvelua oppilaitoksiss
Edes saman perheen sisällä kaikki lapset eivät saa samanlaista kohtelua ja kasvatusta. Mun isosiskoja jaksettiin vielä kannustaa, rohkaista ja viedä harrastuksiin, ja heille ostettiin uutena hienot tavarat ja vaatteet. Mulle ei sitten enää riittänytkään mitään ja kaikki tavaratkin tuli siskojen käyttäminä.
Lopputuloksena oli huonommuuden ja arvottomuuden tunne sekä sisaruskateus. Ja se että musta tuli onneton luuseri.
Boomereiden lastenlasten lapset laittavat vielä paremmaksi lasten huomioimisen. Vauvalle ei vaihdeta vaippoja jos vauva ei anna lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vain vanhemmat, kun pilasitte elämäni. Harva vaatii taaperolta Finlandia-palkittua romaania. Suunnilleen yhtä kohtuuttomia odotuksia asetamme sukupolville, jotka ovat kasvaneet emotionaalisessa erämaassa. Radikaali ehdotukseni on olla tekemättä numeroa siitä, mitä vanhemmat ovat tehneet väärin ja missä kaikessa he ovat epäonnistuneet.
En minä haluaisi tehdä siitä numeroa. Mutta se on suuri suru, josta ei ollut lupa puhua silloin. Vanhemmat suuttuivat. En saanut jutella vanhempien kanssa ja kysyä syytä miksi he kohtelivat minua niin kylmästi. Vihasivatko he minua vai olinko todella niin surkea ja osaamaton kuin he sanoivat. Ja nyt minulle sanotaan etten saisi nytkään puhua siitä, edes anonyymisti, koska ne on vanhoja asioita ha pitäisi vaan unohtaa ja antaa olla. Suru on suljettava omaan mieleen ja oltava hiljaa. Asiaa ei saisi koskaan käsitellä.
Minulla oli vanhemmat, jotka ajatteli, että kaikki hoituu itsestään. Keskittyivät töissä käyntiin, kotitöihin ja omiin ongelmiinsa. Ei nyt varsinaisesti huonoa hoitoa ollut, mutta en kyllä muista, että olisivat koskaan kysyneet, miten koulupäivä meni. Ei sujunut minulla koulunkäynti alkuvuosina kovin hyvin. Pikku hiljaa opin kavereilta ja opettajien avulla käymään koulua. En tiedä, olenko itse ollut yhtään parempi vanhempi, siirtänyt varmaan samaa eteenpäin. Mutta näin jälkeenpäin kyllä huomaan, että omat vanhempani eivät tainneet edes huomata koko asiaa, miten vähän sain tukea. Olen edelleen aika osaamaton joissain asioissa, lienee lapsuuden perintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä vaan ei ollut sellaista 1 love you ja sinä ihana ja halailukulttuuria kaikissa kodeissa. Ainakin oma sukuni , useampi sanoo että etenkin vaikka työkamujen tms halailu on vastenmielistä. Huolenpito on sitä rakkautta, isältä kömpelösti sanottu onnea tai pyörän renkaan paikkaus iltavuoron jälkeen.
Sit taas on toisen miniäni suku, he roikkuvat koko ajan leperrellen toistensa kaulassa. Vanhemmat siis suuria ikäluokkia.
Sitäkään ei voi muuttaa jälkikäteen, jäyhää huolenpitoa ei voi vaihtaa lirkunlarkun-lapsuuteen.
Mun vanhemmat on boomereita nuorempia, mutta kasvatusmetodi tutun kuuloinen. Isoin ero se, että mun siskoa puolestaan paapottiin sitten munkin puolesta ja kehuttiin ihan mitättömistäkin asioista. Ja mua puolestaan vähäteltiin ja mulle naurettiin ja etsittiin virheitä etenkin toisen vanhempani toimesta. Ihan karmeeta puolueellisuutta ja korruptiota! Vttu ku vtuttaa vieläkin kun asiaa ajattelen.
Jos mitään hyvää keksin siitä, niin mä päätin näyttää ja opiskelin arvostetun ja hyväpalkkaisen ammatin itselleni. Odotinkin vuosikaudet, että aikuinen elämä alkaisi, jolloin mun saavutuksia ei voisi neljän seinän sisässä mielivaltaisesti lytätä, koska ne on ihan objektiivisesti hyviä. En silti voi ymmärtää heidän käytöstään ja jäljet se on jättänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et mene sit. Älä siitä vauvapalstalla sivullisia syytä. Yrität ongelmiasi vierittää kuudellesadalletuhannelle ihmiselle. Heidän syykseen.
--
Eli argumentit loppuivat pahasti kesken? Sun on pakko olla boomeri ulosannin perusteella. Muut kykenevät älylliseen keskusteluun kyseisestä ilmiöstä.
Sinun ongelmistasi joista syytät kuutta ikäluokkaA? On aika älyllistä.
Sinun ongelmasi on selkeä rajattomuus. Et kykene erottamaan itseäsi muista, jos kuvittelet, että yhden ihmisen kertomus omasta elämästään ja siihen liittyvistä henkilöistä on joku syyllistys 600000 ihmiselle.
jos tunnistat itsesi noista ikävistä käytösmalleista, tee asialle jotain. Jos et tunnista, ymmärrä että nyt ei puhuta sinusta. Kuten ei 99% ajasta.
Kovaa yleistystä tämä keskustelu kuten niin monta muutakin. Ja sitten kun huomataan että meni vähän yleistykseksi haukutaan muut kommentoijat tyhmiksi. Niin tuttu kaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovaa yleistystä tämä keskustelu kuten niin monta muutakin. Ja sitten kun huomataan että meni vähän yleistykseksi haukutaan muut kommentoijat tyhmiksi. Niin tuttu kaava.
No onhan se aika vajaavaista, jos ei osaa erottaa yleistystä ja sosiologista ilmiötä toisistaan. Vai väitätkö, ettei sotien jälkeiset traumat ja tunnelukot kertakaikkiaan vaikuttaneet sen hetkiseen väestöön?
Vierailija kirjoitti:
Ei kehuttu mistään, ei juuri haukuttukaan, me lapset oltiin yhdentekeviä ja omillamme kaikessa. No isä kyllä saattoi suorastaan raivostua jos teki jonkin virheen tai omasi omankin tahdon. Äiti oli arka, hauras hiiri hiirulainen. Tyypillinen autoritaarinen, kylmä kasvatus ja vanhempien tunteet oli se millä oli väliä (ei itkeä saa, ei meluta saa.)
Meillä se raivostunut ja kylmähkö vanhempi oli äiti, joka myös muisti haukkua arahkon, hauraamman isämme, eli miehen, jonka oli kuitenkin tahtonut ja saanut puolisokseen. Jälkensä jätti sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läpä läpä7 pälä pälä. Jokaisen on elettävä sitä elämää mikä on kohdalle sattunut. Virheitä voi kaivella loputtomiin vanhemmistaan. Ja ikäluokista ja ties mistä.
Millään sosiologian oppikirjalla ja nettikeskusteluilla ei voi lapsuuttaan muuttaa eikä vanhustensa puheita vaikka kuinka heitä kiinnostaisi vain omat adiansa. Niinhän heidän tyttäriäänkin vain omat asiansa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vain vanhemmat, kun pilasitte elämäni. Harva vaatii taaperolta Finlandia-palkittua romaania. Suunnilleen yhtä kohtuuttomia odotuksia asetamme sukupolville, jotka ovat kasvaneet emotionaalisessa erämaassa. Radikaali ehdotukseni on olla tekemättä numeroa siitä, mitä vanhemmat ovat tehneet väärin ja missä kaikessa he ovat epäonnistuneet.
Numeroa ei tarvitse tehdä, mutta kyllä aikuinen ihminen voi pohtia ja perata syitä, miksi on nyt sellainen, kuin on. Hyvin usein syyt ja seuraukset löytyvät lapsuudesta, joka monesti eletään vanhempien vaikutuspiirissä.
Eihän täällä sosiologiaa puhuta vaan ihan perheasioitaan jokainen jauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Läpä läpä7 pälä pälä. Jokaisen on elettävä sitä elämää mikä on kohdalle sattunut. Virheitä voi kaivella loputtomiin vanhemmistaan. Ja ikäluokista ja ties mistä.
Millään sosiologian oppikirjalla ja nettikeskusteluilla ei voi lapsuuttaan muuttaa eikä vanhustensa puheita vaikka kuinka heitä kiinnostaisi vain omat adiansa. Niinhän heidän tyttäriäänkin vain omat asiansa.
Niin justiinsa. Menneisyyden traumoja ei pidä käsitellä, turvat tukkoon, viis vertaistuesta ja niin eteenpäin. Kukaan ei ole niin tyhmä, että luulee voivansa muuttavan menneisyyttä, mutta minulle ainakin oli silmiä avaavaa ja huojentavaakin lukea, että en ole yksin näiden asioiden kanssa. Sekin auttaa eteenpäin, kun joku osaa sanoittaa asian. Mitä varten luulet, että jotkut ihmiset käyväy terapiassa tai psykologilla? Muuttaakseen menneisyyttä? Jessus.
No muuttaakseen vanhat vanhemmat toisijsi ja käydä sitä anteeksipyyntöä kiristämässä kun kerta terapeuttikin sanoi
Se on hassua kun täällä boomeritjoskus kertoo nuoruudestaan viiskymppiset nousee yhtenä rintamana pilkkaamaan ja mitätöimään ja syyttämään valehtelijoiksi. Ei semmosta ollur, minunkii isovanhemmat oli yliopston dosentteja, turhaa ruikutusta joku piikana olo.
Vaikka kai se sosiologiaa sekin ajankuva sitten siinä kuin julmat boomerit.
En käsitä Puppaa ja Konalan jauhelihamiestä kivittäviä ihmisjoukkoja 👴🏻🥩😎👍🏻🐷🤪🥳🧺🥩🥸💗💘👴🏻