Lue keskustelun säännöt.
Onko tää yleinen kokemus boomereiden lapsilla, että kotona ei koskaan rohkaistu tai oltu kiinnostuneita oman lapsen asioista?
16.02.2026 |
Olen aikuisiällä miettinyt tätä jonkin verran, kun työelämään on tullut nuorempia ihmisiä, joista jotenkin paistaa se, että niihin on iskostettu terve itsetunto jo kotona. Itsellä päällisimmät lapsuusmuistot on sitä, että minun ei kannata liikaa yrittää kun en kuitenkaan osaa tai uskalla, ei kannata kuvitella liikoja itsestään jne. Kun pääsin yliopistoon, sekään ei ollut oikein mitään, enkä muista että opiskeluita tai myöhempiä töitä kohtaan olisi osoitettu mitään kiinnostusta. Vain silloin, jos joku saavutus on niin merkittävä, että sitä on kelvannut muille sukulaisille mainostaa niin sitten se on ollut jonkinlaisen puolittaisen kiinnostuksen arvoinen. Ja nyt kun on jo selvää että en tehnyt äidilleni edes lapsenlapsia niin olen selvästi tässäkin asiassa nolo pettymys.
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oman isäni kasvatusmetodi oli, että lapselle täytyy tuottaa pettymyksiä.
Niin on kai sanonut joku ihan nykyajan kasvatusgurukin. Vaikka vanhemmat ei nykyisin ei sanaa tunnekaan
Eiköhän kuitenkin niin, että lapsen on opittava sietämään pettymyksiä. Niitä pettymyksiä kuitenkin tulee elämässä jossain vaiheessa. Jos Matti-Annikki on tottunut olemaan keisari joka paikassa, ei osaa käsitellä vastoinkäymisiä. Jossain vaiheessa kohtaat itseäsi kovempia tekijöitä ja osaajia. Se on vaan elämää se.
T. Sivusta.
Eiköhän kyse ole tasapainosta. Elämässä tulee pettymyksiä vastaan lapsesta asti. Ei sen silti pitäisi tarkoittaa että vanhempi tieten tahtoen lisää niitä olemalla kylmä ja pilkallinen. Vanhempi voi halata lastaan ja silti sanoa että ikävä juttu että petyit mutta joskus käy näin ja kyllä sinä tästä selviät. Ei siis niin että naureskelee halveksivasti ja muistuttaa lasta kuinka "minähän sanoin ettet sinä toljake osaa mitään etkä pärjää, kato nyt kuinka kävi ".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu. Ei voi kehua lasta mistään, kun se voi ylpistyä ja luulemaan itsestään jotain. Mitään ei kannata yrittää, kun kuitenkin epäonnistuu ja joutuu pettymään.
Näin se pitäisi olla nykyäänkin, kaikki luulevat olevansa kuninkaita, jopa presidentti.
Mutkun äiti teki aina kaiken väärin, eikö sitä saa sanoa, koko sukupolvi samanlainen.