Lue keskustelun säännöt.
Onko tää yleinen kokemus boomereiden lapsilla, että kotona ei koskaan rohkaistu tai oltu kiinnostuneita oman lapsen asioista?
16.02.2026 |
Olen aikuisiällä miettinyt tätä jonkin verran, kun työelämään on tullut nuorempia ihmisiä, joista jotenkin paistaa se, että niihin on iskostettu terve itsetunto jo kotona. Itsellä päällisimmät lapsuusmuistot on sitä, että minun ei kannata liikaa yrittää kun en kuitenkaan osaa tai uskalla, ei kannata kuvitella liikoja itsestään jne. Kun pääsin yliopistoon, sekään ei ollut oikein mitään, enkä muista että opiskeluita tai myöhempiä töitä kohtaan olisi osoitettu mitään kiinnostusta. Vain silloin, jos joku saavutus on niin merkittävä, että sitä on kelvannut muille sukulaisille mainostaa niin sitten se on ollut jonkinlaisen puolittaisen kiinnostuksen arvoinen. Ja nyt kun on jo selvää että en tehnyt äidilleni edes lapsenlapsia niin olen selvästi tässäkin asiassa nolo pettymys.
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
"Suomessa kaikista alkoholisoitunein ikäryhmä on 55-69-vuotiaat. Keiden jälkeläisiä tämä ikäryhmä on?"
Kiinnostaisi tietää, onko tämä nyt 55- 69-vuotiaiden ikäryhmä ollut nuoruudestaan asti alkoholiin taipuvainen poikkeavalla tavalla?
Tuohon ikähaarukkaan sisältyvät esim. vaihdevuodet ja "viidenkympin villitykset" kaikkine hormonaalisine ja mielialan muutoksineen. Myös eläköityminen, mahdollisten lasten kotoa lähtö ja ikääntyneiden omien vanhempien auttaminen. Myös oma ikääntyminen ja jaksamishaasteet uudella tavalla. Jos ei ole kysymys elämänmittaisesta juopottelusta, niin tuossa noita syitä löytyy, miksi osa voi "tarttua pulloon".
Nuoremmat ikäluokat etsivät sitten mielialan kohennusta enemmän "pulveripuolelta".
Ei selity millään vaihdevuosilla tai villityksillä. Tämä ikäluokka on ollut ihan nuoruudesta asti taipuvainen alkoholin liikakäyttöön ja erityisen humalahakuiseen juomiseen.
On todella typerää niputtaa tämän hetken nuoret johonkin pulveriporukkaan, kun tämä pulveriporukka on äärimmäisen pieni ja marginaalinen äveriään rikkaiden ryhmä. 90-luvulla nuoret käyttivät paljon bilehuumeita, eikä se ole juuri mihinkään tietyissä piireissä muuttunut. Mitä alkoholin ongelmakäyttöön tulee, niin ongelma todella koskee tuota boomeiden jälkeistä ikäpolvea kauttaaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Siis olette lapsia 50-vuotiaana. Entä jos vanhempamme ajattelevat teidän olevan aikuisia eivätkä utele ja puutu? Miksi ette itse kerro sitten asioitanne?"
Jos yritän ujuttaa naapureista jaarittelun keskelle jotain omasta elämästäni, vanhempani ei joko reagoi mitenkään, tai vastaa poissaolevana "jooh", ja jatkaa omaa juttuaan. Niinä harvoina kertoina kun saan sinnikkäästi jatkettua omaa asiaani, vanhempi on selkeästi kiusaantunut siitä että joutuu kuuntelemaan jotain lapsensa elämästä. Silti he tietävät vaikka entisen työkaverin lapsen elämästä vaikka mitä, ja innoissaan siitä puhuukin. Siis jostain ihmisestä, jota he itsekään tuskin tuntevat, tai kuka tuskin on koskaan kuullutkaan tästä juoruilevasta vanhemmastani.
Kuulostaapa surullisen tutulta. Ja muille ihmisille myös ollaan ihmisiksi ja mieli kielin, omalle aikuisillekin lapselle voi tiuskia ja röyhätä, olla välinpitämätön ja epäkiinnostunut. On aina kiire tekemään muuta, kun jotain kertoisi omasta elämästä. Muiden kuulumisia sitten kuunnellaan muka niin mielin kielin kiinnostuneena.
Oman lapsen asioista voi puhua vähän jotain sinne päin mitä sattuu, mikä ei ole edes totta, koska oikeista kuulumisista han ei ole mitään oikeaa tietoa. Eihän sen nyt niin ole väliä,kun se on vaan oma lapsi.
Enempi koen että oli terveemmän oloista kun kakrut rymysivät keskenään ilman vanhempien ylikyyläämistä,
ja ehkä oman rajallisuutensa myöntäminen on ap: lle "sairas itsetunto"
-voipi olla näinkin päin!
Ja vastenmielisenä pidän america-tyylistä, manipuloivaa teeskentelyä lapsia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Siis olette lapsia 50-vuotiaana. Entä jos vanhempamme ajattelevat teidän olevan aikuisia eivätkä utele ja puutu? Miksi ette itse kerro sitten asioitanne?"
Jos yritän ujuttaa naapureista jaarittelun keskelle jotain omasta elämästäni, vanhempani ei joko reagoi mitenkään, tai vastaa poissaolevana "jooh", ja jatkaa omaa juttuaan. Niinä harvoina kertoina kun saan sinnikkäästi jatkettua omaa asiaani, vanhempi on selkeästi kiusaantunut siitä että joutuu kuuntelemaan jotain lapsensa elämästä. Silti he tietävät vaikka entisen työkaverin lapsen elämästä vaikka mitä, ja innoissaan siitä puhuukin. Siis jostain ihmisestä, jota he itsekään tuskin tuntevat, tai kuka tuskin on koskaan kuullutkaan tästä juoruilevasta vanhemmastani.
Kuulostaapa surullisen tutulta. Ja muille ihmisille myös ollaan ihmisiksi ja mieli kielin, omalle aikuisill
Aikuisen lapsen pitää myös jaksaa kuunnella vanhempansa kaikki asiat ja tuttavieniin kuulumiset, mutta ei tule koskaan vastavuoroisesti kuulluksi. Vanhempi muistelee omaa nuoruuttaan ylpeys äänessään, muttei koskaan ole kuunnellut, mitä lapsen nuoruuteen on kuulunut. Ne ei ole minkään arvoisia.
Pidän 50-vuotiaitani aikuisina. En enää leikki-ikäisinä joiden kaverit ja kyläpaikat on tiedettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, esim omat vanhempani ei edes tiennyt mihin kouluun hain tai pääsin peruskoulun jälkeen, ennen kuin olin käynyt ammattikoulua jo 3 viikkoa.
Oma äitini ei vuosienkaan jälkeen usko että teen "jopa toimistotyötä", kun olen niin tyhmä. Äidistäni minun on pakko valehdella hänelle työstä, koska olen liian ylpeä tunnustamaan, että en kelpaa mihinkään.
Teen tylsää työtä vakuutuksien parissa, takana tällä hetkellä jo 26 työvuotta.
Vierailija kirjoitti:
Pidän 50-vuotiaitani aikuisina. En enää leikki-ikäisinä joiden kaverit ja kyläpaikat on tiedettävä.
Mutta naapurin sairaushistoria, auton vuosimalli ja mökkipaikkakunta kiinnostavat? No, elämä on valintoja täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut. Mun äiti on syntynyt -54 ja oli päättänyt olla erilainen kuin omat vanhempansa ja yleinen ilmapiiri. Hän on aina ollut lämmin, kehuva (vähän liikaakin) ja kannustava. Vähän vanhempi isäkin on aina ollut myös kiinnostunut viettämään aikaa lasten kanssa, leikkinyt jne.
Sitten taas toisaalta meidän lasten hyvinvointia ei otettu millään lailla huomioon kun erosivat ja perustivat uusperheet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän 50-vuotiaitani aikuisina. En enää leikki-ikäisinä joiden kaverit ja kyläpaikat on tiedettävä.
Mutta naapurin sairaushistoria, auton vuosimalli ja mökkipaikkakunta kiinnostavat? No, elämä on valintoja täynnä.
Luultavasti sitä aikuistakin kiinnostaa enemmän oman elinpiirinsä asiat kuin vanhempiensa arjen asiat
Vai miten se menikään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän 50-vuotiaitani aikuisina. En enää leikki-ikäisinä joiden kaverit ja kyläpaikat on tiedettävä.
Mutta naapurin sairaushistoria, auton vuosimalli ja mökkipaikkakunta kiinnostavat? No, elämä on valintoja täynnä.
Luultavasti sitä aikuistakin kiinnostaa enemmän oman elinpiirinsä asiat kuin vanhempiensa arjen asiat
Vai miten se menikään
Miten ihmeessä vanhempien naapurien asiat kuuluvat pisaran vertaa edes näille vanhemmille? Luulisi omien lasten olevan omaa elinpiiriä, mutta ilmeisesti ei sitten niin. Eipä tartte ihmetellä, miksi ei kiinnosta vierailla, kun mitään mielenkiintoa tai kunnioitusta ei löydy.
Ei sinusta mihinkään ole.
Ei tuostakaan mitään tule.
Turhaan yrität, tyhjän saa pyytämättäkin.
Sanoinhan minä ettei siitä mitään tule, jne, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kahdeksankymppinen äitini on skarppi monella tapaa ja meillä mukavaakin yhdessä, mutta jos kerron jotain vaikkapa arjen vastoinkäymistä, äiti korottaa panoksia, kuinka hänen autonsa se vasta jäässä olikin! Tavallaan hupaisaa mutta välillä ärsyttää, että mikä ihmeen kilpailu on meneillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän 50-vuotiaitani aikuisina. En enää leikki-ikäisinä joiden kaverit ja kyläpaikat on tiedettävä.
Mutta naapurin sairaushistoria, auton vuosimalli ja mökkipaikkakunta kiinnostavat? No, elämä on valintoja täynnä.
Luultavasti sitä aikuistakin kiinnostaa enemmän oman elinpiirinsä asiat kuin vanhempiensa arjen asiat
Vai miten se menikään
Miten ihmeessä vanhempien naapurien asiat kuuluvat pisaran vertaa edes näille vanhemmille? Luulisi omien lasten olevan omaa elinpiiriä, mutta ilmeisesti ei sitten niin. Eipä tartte ihmetellä, miksi ei kiinnosta vierailla, kun mitään mielenkiintoa tai kunnioitusta ei löydy.
Et mene sit. Älä siitä vauvapalstalla sivullisia syytä. Yrität ongelmiasi vierittää kuudellesadalletuhannelle ihmiselle. Heidän syykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi kuulla minkä ikäisiä nämä ketjuun kirjoittavat boomerien "lapset" oikein ovat? Ja ei, en halua kuulla ettetkö pöljä osaa laskea!! Lapsentekoikä voi naisella olla jopa 20 vuotta. Vanhimmat lapsoset voivat olla 60-luvulta ja nuorimmat jopa 80-luvulta.
Et mene sit. Älä siitä vauvapalstalla sivullisia syytä. Yrität ongelmiasi vierittää kuudellesadalletuhannelle ihmiselle. Heidän syykseen.
--
Eli argumentit loppuivat pahasti kesken? Sun on pakko olla boomeri ulosannin perusteella. Muut kykenevät älylliseen keskusteluun kyseisestä ilmiöstä.
Vierailija kirjoitti:
Et mene sit. Älä siitä vauvapalstalla sivullisia syytä. Yrität ongelmiasi vierittää kuudellesadalletuhannelle ihmiselle. Heidän syykseen.
--
Eli argumentit loppuivat pahasti kesken? Sun on pakko olla boomeri ulosannin perusteella. Muut kykenevät älylliseen keskusteluun kyseisestä ilmiöstä.
Sinun ongelmistasi joista syytät kuutta ikäluokkaA? On aika älyllistä.
Tuttua. Omat vanhempani nyt kiukuttele, koska välit anoppiin on läheisimmät ja anoppi tietää kaiken meidän elämässä.
Johtuu ihan yksinkertaisesti siitä perus negatiivisesta suhtautumisesta - opiskelin mm. väärää alaa, joka ei työllistä. Ja nyt viimeisenä ollaan nyt myös kuulemma hirveässä rahapulassa, koska ostettiin niin hieno talokin. Eihän tässä jäänyt säästöön enemmän kuin suunnittelin, vaikka tein ylimääräisiä lainalyhennyksiäkin. Rekrytoitiin koulun penkiltä ja päivääkään en ole ollut työttömänä. Sivutöistäkin saan 3-4 kk palkan verran ekstraa rahaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
"älä nyt ylpisty"
"se on niin ylpeä ettei edes tervehdi"
Mikä tämä ylpistymisjuttu boomereilla on? Voisiko joku valaista? Ylpeys on joku maailman suurin synti? Ja jotenkin erityisesti koskee naissukupuolta.
Ilmeisesti ja mikä erikoisinta, ihan normaali / tavallinen / terve itsevarmuuskin on liikaa ja pitäisi olla nöyrempi ja arempi. Miksi ihmeessä omista lapsista haluttiin kasvattaa kynnysmattoja jotka pyytelee jos ei nyt sanallisesti niin ainakin koko olemuksellaan anteeksi olemassaoloaan?
Ei saa näkyä eikä kuulua eikä ainakaan olla haitaksi muille ihmisille koska aina saa hävetä. Ja sitä siis on haitaksi ihan sillä että on olemassa, näkyy tai kuuluu..
Tuo oli hurja paikka ysiluokkalaiselle, kun se jatko-opiskelupaikan hakeminen oli yksin omissa käsissä eikä se kiinnostanut koulussa opoa eikä vanhempia kotona. Tämä luonnollisesti vielä aikana ennen nettiä eli siinähän ihmettelit itseksesi sen puhelinluettelon paksuisen hakuoppaan kanssa että mitähän sitä kannattaisi tehdä loppuikä.
Lopputulos koko työuran osalta onkin sitten juuri sellainen mitä odottaa saattaa.