Lue keskustelun säännöt.
Onko tää yleinen kokemus boomereiden lapsilla, että kotona ei koskaan rohkaistu tai oltu kiinnostuneita oman lapsen asioista?
16.02.2026 |
Olen aikuisiällä miettinyt tätä jonkin verran, kun työelämään on tullut nuorempia ihmisiä, joista jotenkin paistaa se, että niihin on iskostettu terve itsetunto jo kotona. Itsellä päällisimmät lapsuusmuistot on sitä, että minun ei kannata liikaa yrittää kun en kuitenkaan osaa tai uskalla, ei kannata kuvitella liikoja itsestään jne. Kun pääsin yliopistoon, sekään ei ollut oikein mitään, enkä muista että opiskeluita tai myöhempiä töitä kohtaan olisi osoitettu mitään kiinnostusta. Vain silloin, jos joku saavutus on niin merkittävä, että sitä on kelvannut muille sukulaisille mainostaa niin sitten se on ollut jonkinlaisen puolittaisen kiinnostuksen arvoinen. Ja nyt kun on jo selvää että en tehnyt äidilleni edes lapsenlapsia niin olen selvästi tässäkin asiassa nolo pettymys.
Kommentit (211)
Ap on sellainen Mirkku-Maiju, joka on katkerana jämähtänyt syyttelemään kaikkia ja kaikkea menneiyydestään ongelmistaan eikä osaa katsoa peiliin, josta se vika löytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et mene sit. Älä siitä vauvapalstalla sivullisia syytä. Yrität ongelmiasi vierittää kuudellesadalletuhannelle ihmiselle. Heidän syykseen.
--
Eli argumentit loppuivat pahasti kesken? Sun on pakko olla boomeri ulosannin perusteella. Muut kykenevät älylliseen keskusteluun kyseisestä ilmiöstä.
Sinun ongelmistasi joista syytät kuutta ikäluokkaA? On aika älyllistä.
Kerro nyt vielä, mikä tämä ongelma sinun mielestäsi on ja mitä nämä hatusta heitetyt kuusi ikäluokkaa ovat? Jos olet lukenut tätä ketjua, huomaisit, että boomereiden epäasiallinen ja laiminlyövä käytös on nimenomaan yleinen ja laajasti tunnustettu ongelma, mikä edelleen koskettaa suomalaista yhteiskuntaa. Vanhukset joutuvat pärjäilemään yksin ja jopa kuolevat yksin - sattumaa? Turhaan yrität yksilöidä ongelmaa juuri minuun, kun tällä ei ole mitään tekemistä minun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Oon 44.
Kiitos. Jotenkin tarina tulee tutummaksi kun saa hieman viitteitä milloin sitä lapsuutta ja nuoruutta on eletty. Maailma muuttui niin paljon ja nopeasti 60- ja 80- luvun aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, esim omat vanhempani ei edes tiennyt mihin kouluun hain tai pääsin peruskoulun jälkeen, ennen kuin olin käynyt ammattikoulua jo 3 viikkoa.
Meillä myös lapset päättivät itse mihin hakevat,vanhempien vaatimus,lukio on käytävä,senjälkeen valitsivat itse.
Kiitosta on jälkikäteen tullut,että vaadittiin.
183. Ei ole ongelmaai vaikka valitat suhteestasi vanhempiisi? Kovin älyllistä ei ole 600 000 ihmistä yleistää toistensa kopioiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä äiti kyllä kehui, mutta mitään ei annettu tehdä, missä oli vähänkään riskejä, omia siipiä ei päässyt kokeilemaan, eikä unelmia kannustettu tavoittelemaan, vaan tähdennettiin ammatinvalinnassa "varmaa" työllistymistä ja kaikessa ylipäätään ohjattiin ajattelemaan realistisesti, eli opetettiin uskomaan, ettei minusta oikein mihinkään ole kuin korkeintaan kaupan kassalle. En sitten työllistynyt sinnekään, koska eihän sellainen kiinnosta ihmistä, jolla rahkeita olisi ollut melkein mihin vain, jos itsetunto olisi riittänyt tavoitella taivaita.
Mitään mielipiteitä ei myöskään olisi saanut olla, eikä tunteita sopinut näyttää.
Vierailija kirjoitti:
183. Ei ole ongelmaai vaikka valitat suhteestasi vanhempiisi? Kovin älyllistä ei ole 600 000 ihmistä yleistää toistensa kopioiksi.
Eli ongelma on se, ettet ymmärrä lukemaasi. Ei kai sille mitään sitten mahda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat on syntyneet 66 eli eivät virallisesti boomereita. Meillä pikemminkin kannustettiin ja kehuttiin liikaa. Lapsena hävetti kun äiti ylpeili meistä ympäri kyliä kuinka ihanat, kauniit ja älykkäät lapset hänellä on. Aivan sama mitä tehtiin ja onnistuttiinko tai ei. Jälkikäteen oon miettinyt että meidän koko perhe on melko narsistinen. Sellaista nousukkuutta ja tarvetta näyttää ettei olla köyhiä, tylsiä tai herra paratkoon tavallisia. Kova paikka oli aikuisiällä kun vanhemmat huomasi etten välitä rahasta, omaisuudesta tai pääsenkö hyviin naimisiin. Ja että en ajattele olevani parempi kuin kukaan muukaan, vaikka he olivat sitä yrittäneet koko elämän meille hokea.
Mutta traumansa kai kullakin lapsuudesta ja jos sitä haluaa mistä tahansa saa syitä nykyisiin ongelmiinsa jos niin haluaa. Minä olen vain elänyt elämääni ja tehnyt asioita joita haluan. En odota kiitosta tai ymmärrystä keneltäkään, vaikka toki se vähän sattuu kun mulle tärkeää asiaa ei oma läheinen ymmärrä lainkaan. Mutta sellaista se on. Kissa kiitoksella elää.
Kaksi asiaa mitä vanhemmat 80-luvulla murehtivat oli se että nuoret luki liikaa romaaneja. Puhuttiin kirjojenahmimiskaudesta.
Toinen oli kesätyöt. Vanhemmat yleensä halusivat että lapset opiskelisivat itsensä vähintään lakimieheksi tai lääkäriksi tai joksikin herraisoherraksi. Pelättiin kun lapsi meni kesätöihin että hän pääsisi "rahan makuun" ja lopettaisi opiskelun. Jotkut vanhemmat jopa kielsivät lapsiltaan kesätyöt. Töitä oli tuolloin runsaasti saatavilla ja jotkut saattoivat vaihtaa työpaikkaa jopa kesken kesän. Sellaiset 15-16 vuotiaat tekivät ihan täyttä työpäivää ja tienasivat hyvät rahat. Silti kuitenkin vanhemmat haukkui lapsiaan laiskoiksi vetelyksiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin meillä oli ja on yhä edelleen vaikka me lapset tietenkin on oltu aikuisia jo useampi vuosikymmen. Se on oikeasti ihan käsittämätöntäkin kuinka kylmänviileästi kumpikin vanhempi osaa ignoorata oman lapsensa kertoman asian ja teeskennellä kuinka ei kuulisi sanaakaan. Tuohon yleensä vielä yhdistyy sellainen tyhjin silmin tuijottaminen johonkin kaukaisuuteen eli sitä tulee torjutuksi aivan kaikella tapaa.
Ja ei, kyse ei ole siitä että olisi jotain kuulon alenemaa vaan ainoastaan sitä valikoivaa kuuloa. Eikä ole mitään merkitystä onko asia positiivinen, negatiivinen vaiko neutraali saati sillä onko se iso asia vaiko pikkujuttu tai ihan vaan sellaista jutustelua. Yhtä kaikki, vanhempaa ei kiinnosta.
En enää ihmettele ollenkaan, että itsellä on isoja ongelmia tunne-elämässä sekä itsevarmuuden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
183. Ei ole ongelmaai vaikka valitat suhteestasi vanhempiisi? Kovin älyllistä ei ole 600 000 ihmistä yleistää toistensa kopioiksi.
Eli ongelma on se, ettet ymmärrä lukemaasi. Ei kai sille mitään sitten mahda.
Väännän rautalangasta. Kuutebsma vuonba syntyi n. 100 000 lasta kunakin. Sinun älyllinen ajattelusi näkee ne klooneina, kaikki samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos omia vanhempiani on ikinä kiinnostanut asiani, hemmetin hyvin onnistuivat sen piilottamaan...
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on syntyneet 66 eli eivät virallisesti boomereita. Meillä pikemminkin kannustettiin ja kehuttiin liikaa. Lapsena hävetti kun äiti ylpeili meistä ympäri kyliä kuinka ihanat, kauniit ja älykkäät lapset hänellä on.
Sun vanhemmat ei ole lähelläkään boomereita (1946-50), sun isovanhemmat voisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
183. Ei ole ongelmaai vaikka valitat suhteestasi vanhempiisi? Kovin älyllistä ei ole 600 000 ihmistä yleistää toistensa kopioiksi.
Eli ongelma on se, ettet ymmärrä lukemaasi. Ei kai sille mitään sitten mahda.
Väännän rautalangasta. Kuutebsma vuonba syntyi n. 100 000 lasta kunakin. Sinun älyllinen ajattelusi näkee ne klooneina, kaikki samanlaisia.
Korkki kiinni jo.
Mua yritettiin pakottaa kauppakouluun, mutten menny. Muuten ei oltu kiinnostuttu yhtään mistään mitä tein. Itse hankin harrastukset ja kaverit. Jos harrastus maksoi jotain, sitä ei saanut. Yksin pyöräilin 8 km tallille jne. Vanhemmat ei edes tienneet missä olin tai missä kävin. Kotiintuloaikoja ei tietenkään ollut.
``Tuo oli hurja paikka ysiluokkalaiselle, kun se jatko-opiskelupaikan hakeminen oli yksin omissa käsissä eikä se kiinnostanut koulussa opoa eikä vanhempia kotona. Tämä luonnollisesti vielä aikana ennen nettiä eli siinähän ihmettelit itseksesi sen puhelinluettelon paksuisen hakuoppaan kanssa että mitähän sitä kannattaisi tehdä loppuikä.
Lopputulos koko työuran osalta onkin sitten juuri sellainen mitä odottaa saattaa.``
Juurikin tätä. Kotona ei oltu kiinnostuttu minne jatkan ysiltä, opo ei kertonut vaihtoehdoista jne. Tulos on mikä on. Nyt jälkeenpäin harmittaa, kun silloin ei tiennyt kaikkia mahdollisuuksia.
Aika kummallista. Poika s -73. Hänellä oli selvä lähtökohta, tietoliikenteen pariin. Meni ammattikouluun sähköpuolelle ja luki iltakoulussa lukion aineita. Selvät suunnitelmat, sitten teknilliseen opistoon, niitä oli vielä, samoin ensimmäiset ammattikorkeat. Sitten inssinä töihin ja työnohessa di. Samoin nuoremmilla ollut ihan selkeenä yläasteella suunnitelmat. Kotona ihan selvä ettette jää vanhempienne matalapalkkahommiin.
Vierailija kirjoitti:
Juu. Ei voi kehua lasta mistään, kun se voi ylpistyä ja luulemaan itsestään jotain. Mitään ei kannata yrittää, kun kuitenkin epäonnistuu ja joutuu pettymään.
Sama juttu ja tuon vuoksi pitkään alisuoriutunut elämässä. No onneksi edes nyt aikuisemmalla iällä olen tajunnut, että pystyn tähtäämään paljon korkeammalle kuin mitä lapsuuden kodissa annettiin uskoa.
Vanhempani on syntyneet 50-luvun alussa ja itse olen 27 vuotias.