Lue keskustelun säännöt.
Onko tää yleinen kokemus boomereiden lapsilla, että kotona ei koskaan rohkaistu tai oltu kiinnostuneita oman lapsen asioista?
16.02.2026 |
Olen aikuisiällä miettinyt tätä jonkin verran, kun työelämään on tullut nuorempia ihmisiä, joista jotenkin paistaa se, että niihin on iskostettu terve itsetunto jo kotona. Itsellä päällisimmät lapsuusmuistot on sitä, että minun ei kannata liikaa yrittää kun en kuitenkaan osaa tai uskalla, ei kannata kuvitella liikoja itsestään jne. Kun pääsin yliopistoon, sekään ei ollut oikein mitään, enkä muista että opiskeluita tai myöhempiä töitä kohtaan olisi osoitettu mitään kiinnostusta. Vain silloin, jos joku saavutus on niin merkittävä, että sitä on kelvannut muille sukulaisille mainostaa niin sitten se on ollut jonkinlaisen puolittaisen kiinnostuksen arvoinen. Ja nyt kun on jo selvää että en tehnyt äidilleni edes lapsenlapsia niin olen selvästi tässäkin asiassa nolo pettymys.
Kommentit (323)
Ei kannustettu meilläkään. Ei ollut tunnetta, että virheitä hyväksyttäisiin ja niistä voidaan ottaa opiksi (olen tämän ymmärtänyt kyllä itse sitten aikuisena). Kun mokasit sitä paheksuttiin mykkäkoululla, ei käyty läpi.
Olen hyvässä ammatissa johtavassa asemassa. Tästä oltiin huolissaan, kuinka tulen pärjäämään.
Luulen, että huoli johtui häpeän pelosta, että menettävät kasvonsa jos mokaan.
Latistamista tapahtuu edelleen ja vaikka olen asiasta asiallisesti sanonut etten pidä siitä. Vastine on, ettei heitäkään kannustettu. Ymmärrän sen, ja olen pahoillani heidän puolestaan, mutta en sitä, että kierrettä pitää edelleen jatkaa.
Joku mainitsi että serkut ovat saaneet kannustusta ja tukea, niin eri tavalla sisarukset ovat kukin omia lapsiaan kohdelleet. Niin myös meillä. Serkuilla on paljon lämpimämmät välit vanhempiinsa kuin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei rohkaistu ei. Ei minua eikä ystäviänikään ja kyllä moni meidän sukupolvesta pyytelee anteeksi olemassaoloaan. Moni uskaltaa vasta keski-iässä sanoa, mitä haluaa ja tämä johtaa yleensä näihin "keski-iänkriiseihin", jotka harvoin ovat edes mitään kriisejä vaan sitä, että otetaan vihdoin elämä haltuun. Sen olisi voinut tehdä jo nuorempanakin, mutta ei osattu, koska kasvatettiin mukautuvaiseksi.
Näinpä. Olen joskus miettinyt, miksi Skandinavia (Ruotsi, Norja ja Tanska) kehittyivät niin vauhdilla viime vuosisadalla ja miksi siellä on niin erilainen ilmapiiri, niin aivan varmasti sodan jälkeisten sukupolvien lyttäyskasvatuksella on ollut iso vaikutus tähän. Suomalaiset ovat edelleen ihmeellisiä nöyristelijöitä. Siinä missä ruotsalainen kannustaa yrittäjyyteen niin suomalainen latistetaan sanomalla, että se joka kuuseen kurkottaa katajaan kapsahtaa.
Ihmettelen tuota boomer sanaa yms. Ja se että ei muka kannustettu, kyllä suurinta osaa kannustettiin. Nykyään lapsia kohdellaan kuin kuninkaallisia ja vanhemmat petaa kaiken valmiiksi, meillä on enemmän mielenterveysongelmaisia kuin koskaan ennen ja onhan näitä eläkkeellä olevia nuoria joita ahdistaa aivan kaikki asiat.
Vierailija kirjoitti:
Mua ainakin yritettiin painostaa nuorena menemään opiskelemaan ja töihin, mutta pidin pääni enkä suostunut.
Mitäs sitten tapahtui?
Se oman historien tuntemus.
Boomereiden sukupolvien lapset ovat ensiminen sukupolvi, joiden lapsen oikeudet ja edut ovat jopa lakiin kirjoitettu esim. oikeus ihmisarvoon, ruumiilliseen koskemattomuuteen, terveydenhoitoon, koulutukseen jne. jotka tällä monelta on unohtunut.
Suomessakin lapsia huutokaupattiin työvoimaksi v. 1930-luvulla, ruumiillinen lapsen kuritus kiellettiin 1980-luvulla, vielä 1960-luvulla vain varakkaiden lapsilla oli mahdollisuus koulutukseen, avioliitto oli työelämästä naisille irtisanomisperuste, samoin vaimon pahoinpitely ja raiskaus avioliitossa oli sallittu 80-lvulle saakka jne.
Ehkä tämän päivän ihmisten on helppo syyttää vanhempiaan, kun eivät tunne historiaansa, mutta mitattiin millä mittarilla tahansa, he ovat etuoikeutettu monessa asiassa, mitä heidän vanhempansa ja heidän vanhempansa olivat saman ikäisenä, kun edelleen keskuudessamme elää myös heitä, joita on huutokaupattu, vainottu ja kiusattu taustansa vuoksi. Niin lyhyt on historia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
boomeri vanhemmistani isä oli joskus kiinnostunut asioistani, mutta ei silleen kehumalla, paitsi joskus kännissä jouluna, mikä vaan nolotti. Mutta hän patisti opiskelemaan, lakia olisi pitänyt mennä lukemaan, mutta sitten kun menin käsityöalan oppiiin niin eipä kiinnostellut enää ketään.
En muista että äitini olisi koskaan kysynyt multa mitään, ei kavereista eikä koulusta.
Kyllä mun nuoruudessa näitä besserwissereitä oli riittämiin, ja vielä ammattiin opiskelun jälkeenkin! Vähän kaukaisimmat sukulaisetkin hokivat sitä " sinun ois kannattanut"- tyyliään! En ottanut sinnepäin enää yhteyksiä, koska tiesin mitä haluan! Mun homma ei ole kunnioittaa muiden toivomuksia, joista en itse pidä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Näinköhän? Boomerit=syntymävuodet 1946-1964"
No ei todellakaan ole :D
Tiedon hakeminen on yhden klikkauksen takana ja silti viitsitään kirjoittaa ihan potaskaa.
Suomen suuret ikäluokat, eli boomerit on syntyneet 1946-1950.
Kansainvälisesti aika oli tuo parikymmentä vuotta, mutta ei Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsen pidäkin aikuistua ja lähteä kotoa pois? Minusta tuntuu että nuoret odottaa sitä innoissaan, ei itkua tyrskien opiskelemaan.
Elämä ei ole elokuvaa missä noita jäähyväiskohtauksia
Eihän siitä ole kyse. Kyllä minä ainakin lähdin enemmän kuin mielelläni omaan kotiin, tunnekylmästä ja kontrolloivasta lapsuudenkodista. Mutta se oli vanhemmille ihan se ja sama. Ei heitä edes kiinnostanut mihin hain ja pääsin, varmaan olivat vain tyytyväisiä kun lähdin. Opiskeluaikana en saanut mitään tukea vanhemmiltani, vanhempani mm. avoimesti naureskelivat parille tuttavaperheelle, jossa opiskeleville nuorille säännöllisesti annettiin pari sataa euroa joka kuukausi. Ei tietenkään voi olettaa että olisi mikään velvollisuus auttaa eikä kaikilla ole siihen mahdollisuutta suinkaan, mutta vaikkapa omilla vanhemmillani olisi kyllä ollut sen verran. Silti haukuttiin, jos ei onnistunut saamaan kesätöitä ihan koko kesäksi tai laiskaksi, jos ei ihan koko ajan jaksanut tehdä jotain 20 h töitä opiskelun ohessa (vielä 2000-l. puolivälistä eteenpäin osa-aikatöitä oli paremmin tarjolla kuin nyt).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa miestä ei olisi syntynyt jos ehkäisyn ja abortin saaminen olisi ollut yhtä helppoa kuin tänä päivänä. Joskus niitä lapsia vain tuli vaikka ei niitä niin haluttu ja pitihän jonkun sitä suvunmaatilaan, yritystä, jne jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tuota boomer sanaa yms. Ja se että ei muka kannustettu, kyllä suurinta osaa kannustettiin. Nykyään lapsia kohdellaan kuin kuninkaallisia ja vanhemmat petaa kaiken valmiiksi, meillä on enemmän mielenterveysongelmaisia kuin koskaan ennen ja onhan näitä eläkkeellä olevia nuoria joita ahdistaa aivan kaikki asiat.
Se menee juuri siihen vastapäähän. Kun ei ole saanut kannustusta eikä tullut nähdyksi omana itsenään, suuri osa elämästä menee itsen kokoamiseen kokonaiseksi, niin haluaa tehdä kaikkensa että oma lapsi ei joudu kärsimään samasta. Se johtaa juuri ääripäähän, jossa lasta voidaan kohdella kuin kuningasta, raja on hämärtynyt.
Ymmärrys toisen tilanteesta voisi auttaa. Koittaa asettua toisen asemaan ja nähdä, mistä käytös johtuu.
Ehkä jossain vaiheessa löytyy se tasapaino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa miestä ei olisi syntynyt jos ehkäisyn ja abortin saaminen olisi ollut yhtä helppoa kuin tänä päivänä. Joskus niitä lapsia vain tuli vaikka ei niitä niin haluttu ja pitihän jonkun sitä suvunmaatilaan, yritystä, jne jatkaa.
Tämä. Suurin osa on syntynyt perheeseen ei toivottuna lapsena, sillä ehkäisy oli kaikkien saatavilla vasta 80-luvulla ja silloin niissä oli paljon sivuvaikutuksia ja epävarmoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rohkaistu ei. Ei minua eikä ystäviänikään ja kyllä moni meidän sukupolvesta pyytelee anteeksi olemassaoloaan. Moni uskaltaa vasta keski-iässä sanoa, mitä haluaa ja tämä johtaa yleensä näihin "keski-iänkriiseihin", jotka harvoin ovat edes mitään kriisejä vaan sitä, että otetaan vihdoin elämä haltuun. Sen olisi voinut tehdä jo nuorempanakin, mutta ei osattu, koska kasvatettiin mukautuvaiseksi.
Näinpä. Olen joskus miettinyt, miksi Skandinavia (Ruotsi, Norja ja Tanska) kehittyivät niin vauhdilla viime vuosisadalla ja miksi siellä on niin erilainen ilmapiiri, niin aivan varmasti sodan jälkeisten sukupolvien lyttäyskasvatuksella on ollut iso vaikutus tähän. Suomalaiset ovat ed
No ainakaan Ruotsia ei voi verrata Suomeen. Ruotsihan ei ollut sodassa sen jälkeen, kun Suomen menettivät.
Ja sitä ennen juuri ruotsalaiset/ruotsinki*eliset oli painamassa suomaisia alas.
Suomen kieltä/suomalaisia halveksuttiin ja vasta vuonna 1902 suomen kieli sai virallisen kielen oikeudet Suomessa ja silloinkin ruotsinki*eliset vastusta sitä viimeiseen asti.
Vasta venäjän keisarin käskyllä tuokin asia saatiin kirjattua lakiin.
Norjakaan ei varsinaisesti sotinut mihinkään suuntaa, koska se vaan miehitettiin, samoin Tanska teki vastarintaa ensimmäiset 6 tuntia ja sitten se oli miehitetty.
Eivät nuo maat sotineet lähes 4 vuotta ylivoimasta vihollista vastaan ja menettäneet valtavat määrät miehiä rintamalla. Suomi on ainoa pohjoismaa joka joutui kamppailemaan olemassa olostaan.
Suomalaisilla on täysin erilainen historia, kuin muilla pohjoismailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi vee. Modekin on sitä mieltä että alakoulun opettajan nimi 30 vuotta sitten on oleellinen asia. Ja päikyn tätien vuonna 1978.
Olen varmaan poikkeuksellisen hyvämuistinen, kun muistan lasteni opettajien ja päiväkodin hoitajien nimiä paljonkin. Lapset nyt 33 ja 35.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin sivulla viisi kommentin 84. Vanhempani ovat syntyneet 50-luvun alussa, itse -87. Kun joku kyseli ikää.
Tuli sellainenkin mieleen, mitä usein olen miettinyt jälkeen päin. Kun pääsin yliopistoon ja vanhempani tulivat muuttamaan minua sinne, useamman sadan kilometrin päähän, alkoivat vanhempani siitäkin huutaa. Miten paljon menee rahaa kun haimme minulle jotain pientä Prismasta, verhot ym. Äitini huusi, että hänen aikaansa kuluu tähän muuttoon ja kyllä ärsyttää käyttää viikonloppu tällaiseen. Ja maireasti kyseltiin, onko neiti nyt tyytyväinen. Ei puhettakaan, että vanhempani olisivat sanoneet jotain kaunista, pyyhkineet vähän silmäkulmaan ja sanoneet vaikka, että kyllä tulee ikävä sinua kun nyt muutat omillesi, mutta hienoa, että pääset elämään omia unelmiasi, olemme sinusta ylpeitä. Ei. He eivät edes halanneet kun lähtivät, kääntyivät vain kannoillaan. Alle kuukausi siitä kun olin muuttanut, oli entinen
Minä en mitään apuja muuttoon pyytänyt,eikä kukaan ehdottanut. Yksin ja kaverin kanssa vein huonekalut ja tavarat, henkilöautoon sullottuina muutamassa erässä. Olisihan se ollut lämpimämpää,jos koko perhe olisi osallistunut.
Vierailija kirjoitti:
Meiltä vei lapset sänkynsä ym mennessään. Jäi tyhjät huoneet. Heidän tavaroitaan on kyllä jäljellä säilytettävänä. Kun vanhin lähti, kaksi muuta sai omat huoneet. Selvähän on kun lähdetään parkymppisenä harvemmin enää kotiin palataan asumaan. Jossain kolmiossa ei voi oikeen museohuoneita pitää
Onko tervetulleita silloin tällöin viikonloppuisin ja lomapyhinä, sekä kesäisin, käymään kotona? Muutkin opiskelijat käy, ne joita odotetaan ja tehdään koti kutsuvaksi heille. Loput oli yksin ylioppilas kylissä jopa joulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi vee. Modekin on sitä mieltä että alakoulun opettajan nimi 30 vuotta sitten on oleellinen asia. Ja päikyn tätien vuonna 1978.
Minä muistan omatkin opettajat, ja tietysti lasten myös. Samojen ihmisten kanssa vuosikausia tekemisissä, miten en muistaisi.
Sinä haluat vähätellä asiaa, koska joko itse et ole välittänyt, tai sinun asioistasi ei ole välitetty. Kummin vain, se tekee kipeää, ja on helpompi olla ilkeä kuin näyttää oma haavoittuvaisutensa.
En.kyllä muista omien opettajienikaan nimiä jos en katso todistuksista. Onneks mun ei tarvinnut niin paljon opettajien kanssa olla tekemisussä kun lapsilla ei ollut semmoisia ongelmia. Eihän siihen aikaan ollut mitään vilmoja eikä yhteydenpitoa. Kerta vuos vanhempainilta.
Jännä. Minun 20-luvulla syntyneet vanhempani tiesivät opettajieni nimet, koska me juteltiin paljon. Eikä minullakaan ollut ongelmia - eikä ole nytkään, koska vanhempani eivät olleet tunnekylmiä möllyköitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rohkaistu ei. Ei minua eikä ystäviänikään ja kyllä moni meidän sukupolvesta pyytelee anteeksi olemassaoloaan. Moni uskaltaa vasta keski-iässä sanoa, mitä haluaa ja tämä johtaa yleensä näihin "keski-iänkriiseihin", jotka harvoin ovat edes mitään kriisejä vaan sitä, että otetaan vihdoin elämä haltuun. Sen olisi voinut tehdä jo nuorempanakin, mutta ei osattu, koska kasvatettiin mukautuvaiseksi.
Näinpä. Olen joskus miettinyt, miksi Skandinavia (Ruotsi, Norja ja Tanska) kehittyivät niin vauhdilla viime vuosisadalla ja miksi siellä on niin erilainen ilmapiiri, niin aivan varmasti sodan jälkeisten sukupolvien lyttäyskasvatuksella on ollut iso vaikutus tähän. Suomalaiset ovat ed
Tuokin kommentti on saanut pelkkiä yläpeukkuja mikä kyllä kertoo kaiken peukuttajien historian tuntemisesta.
Voisko kommentin kirjoittaja kertoa meille miten monta päivää/vuotta Ruotsin, Norjan ja tanskan miehet a*se kädessä puolusti isä*nmaataan rintamalla?
Niinpä.
Tanska sentään yritti ja "sota" kesti 6 tuntia ja se vaati 16-20 sotilaan hengen.
Ruotsihan ei so*dassa edes ollut ja Norjakin mie*hitettiin parissa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Niin paljon täälläkin valitetaan vanhempien utelevan, neuvovan, määräilevän ja kuitenkin odotatte sitä utelua. Ja kyselevän velkojen määrää jne
En pdä 50+ lapsiani lapsina enkä heidän elämäänsä puutu. Onneksi on muutakin puhumista.
Utelu neuvominen määräily, kunnon aikuinen 30-70 v lapsi kyseessä, on vähän eri asia kuin lämmöllä lastansa kuunteleva ja kannustava, asioistaan kiinnostunut. Eniten nuo aikuiset lapset itkee sitä, kun eivät tulleet nähdyksi eivätkä kuulluksi lapsina ja nuorina. Esim. parikymppisenä vielä itseään etsivä tarvitsee vielä kannustavia tukijoukkoja, vaikka onkin töysi-ikåiseksi tullut. Aivotkin kehittyvät 25 asti.
Mutta määräily ja neuvominen ja niitä tukeva utelu eivät ole kuuntelemista eikä tukemista.
Ei rohkaistu ei. Ei minua eikä ystäviänikään ja kyllä moni meidän sukupolvesta pyytelee anteeksi olemassaoloaan. Moni uskaltaa vasta keski-iässä sanoa, mitä haluaa ja tämä johtaa yleensä näihin "keski-iänkriiseihin", jotka harvoin ovat edes mitään kriisejä vaan sitä, että otetaan vihdoin elämä haltuun. Sen olisi voinut tehdä jo nuorempanakin, mutta ei osattu, koska kasvatettiin mukautuvaiseksi.