Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Ei saatu korjattuna tablettia oli kosteusvaurio, piti ostaa uusi, ottaa aivoon mutta on jo sen verran vanha että käyhän tämäkin. 

Tämä on keskustelupalsta. Täällä kommentoidaan, neuvotaankin ilman pyytelyä. Jos neuvo ei omalle kohdalle sovi, ohitellaan. Jollekin se voi olla kullanarvoinen.

Suvaitsevuutta peräänkuulutan. Tavallisten viestien turhaa poistamista en hyväksy. Ohi vaan. Poistelu on typerää ja keskustelun sääntöjen vastaista.

Nyt kun marja-aika taas, niin hymistellen kiitollisena muistelen kahta työtoveriani, joilla oli  kuin kilpailu aina keskenään, kumpi kerää enemmän marjoja pakkaseen ja hilloja hyllyilleen. Sitten loppukesästä multakin aina kyselivät, ottaisinko hilloja ja marjarasioita, että saisivat  uudet keräilynsä mahtumaan. Olin pienten lasten kanssa ruuhkavuosissa, enkä päässyt mihinkään marjametsiin, niin ilolla otin tarjoukset vastaan. Kerran anoppini otti jotain pakastimestani, ja ihmetteli miten paljon sulla marjoja täällä, kyllä olet ahkerana ollut, missä ihmeen välissä olet kerinnyt...Hymyilin vain salaperäisenä ja ajattelin että tässä tapauksessa ei pikku vilppi haittaa...kerätty kuin kerätty...

Vierailija kirjoitti:

Tämä on keskustelupalsta. Täällä kommentoidaan, neuvotaankin ilman pyytelyä. Jos neuvo ei omalle kohdalle sovi, ohitellaan. Jollekin se voi olla kullanarvoinen.

Suvaitsevuutta peräänkuulutan. Tavallisten viestien turhaa poistamista en hyväksy. Ohi vaan. Poistelu on typerää ja keskustelun sääntöjen vastaista.

Miten musta tässä haiskahtaa tekopyhä hurskastelu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on keskustelupalsta. Täällä kommentoidaan, neuvotaankin ilman pyytelyä. Jos neuvo ei omalle kohdalle sovi, ohitellaan. Jollekin se voi olla kullanarvoinen.

Suvaitsevuutta peräänkuulutan. Tavallisten viestien turhaa poistamista en hyväksy. Ohi vaan. Poistelu on typerää ja keskustelun sääntöjen vastaista.

Miten musta tässä haiskahtaa tekopyhä hurskastelu? 

En tunnista. Tavallista elämänohjetta mielestäni.

Hyvää yötä. Ulkopenkillä 22 C, nautin nyt, kun ensi viikolla viilenee.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Ulkopenkillä 22 C, nautin nyt, kun ensi viikolla viilenee.

Huvää yötä - kohti sateita ja viilenevää...

Yhdet sukat sain eilen valmiiksi, seuraaviin suunnittelin jo kuviomallin.  Seuraavaksi neulon sukat veljelleni. Pyysi tekemään, kun edelliset  neulomani alkavat olla käyttöaikansa loppupäässä. Teen sellaiset tsemppisukat, kun hänellä on ollut viime aikoina surua.

Tänäänhän alkoikin naisten viikko, kesäaika menee tosiaan kuin iltamissa, saapas nähdä tuleeko niitä luvattuja sateita sitten viikko putkeen...En muista onkos se Esterin nimipäiväkin lähellä...

Vierailija kirjoitti:

Tänäänhän alkoikin naisten viikko, kesäaika menee tosiaan kuin iltamissa, saapas nähdä tuleeko niitä luvattuja sateita sitten viikko putkeen...En muista onkos se Esterin nimipäiväkin lähellä...

Tarkistin että tuo Esterin nimipäivä onkin toukokuussa ja se sanonta kuvaakin kevätsateita...

Mökillä oltu muutama päivä ja nyt lähdettävä kaupunkikotiin asioiden hoitoon. Vettä pisaroi jo vähän ja luvattiin paljon sadetta viikonlopulle lämpöisen viikon päätteeksi. Nyt tiskaamaan ja tavat autoon.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Ulkopenkillä 22 C, nautin nyt, kun ensi viikolla viilenee.

Kävelin eilen illalla vielä klo 23 lämpöisestä illasta nauttien maalla pihatietämme nauttien lämmöstä, tuoksuista, luonnon hiljaisista äänistä. Enää ei ole lintukonserttia kun kesäkuussa ja keväällä oli, tässä ajassa on sellainen loppukesän haiku. Mutta elokuu on vielä kesäkuu ja lämmintä toivottavasti riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Ulkopenkillä 22 C, nautin nyt, kun ensi viikolla viilenee.

Kävelin eilen illalla vielä klo 23 lämpöisestä illasta nauttien maalla pihatietämme nauttien lämmöstä, tuoksuista, luonnon hiljaisista äänistä. Enää ei ole lintukonserttia kun kesäkuussa ja keväällä oli, tässä ajassa on sellainen loppukesän haiku. Mutta elokuu on vielä kesäkuu ja lämmintä toivottavasti riittää.

Olipa kivasti sanottu tuo loppukesän haiku. Istuskelin tuolla pikku pihallani ja vähän haikea haikuolo tuli mullekin, kun toinen koivuni jo keltaisia lehtiään tuulessa pihalleni ripotteli. Ei mikään yllätys, se koivu tekee lehdet keväällä aina ensimmäisenä ja kovin kuivalla kohdalla kasvaa. Nyt kyllä pilvistyi niin pimeäksi, että luonto saanee kohta vettä yllin kyllin. Mutta kyllähän sitä pikkuhiljaa syksyä kohti silti mennään...Elokuuhan monesti kaunista ja lämmintä ja ne elokuun illat on kuin tehty muisteloihin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen pystyy arvioimaan omat resurssinsa parhaiten itse. Voi tuntua painostavalta, jos muut neuvoo ja kehottelee asiassa, jonka tietää itsekin. Vaikka hyvää tarkoittavatkin. P sanoi kerran, että tiedostaa olevansa itse este monille jutuille elämässään. Näinhän se on meidän jokaisen kohdalla, mutta harva sen itse tiedostaa.

En tiedä olenko nyt viime aikoina todennut ettei saa neuvoa. Ehkä en nyt ainakaan ihan suoraan ole niin sanonut. Niin tiedänhän minä, että moni asia on elämässäni sellainen mikä vaikuttaa. 

En tiedä mitä viestiä tarkoitat jos muistat minun kirjoittaneen olevani este monille asioille. Ehkä olen yrittänyt selittää sitä, että olen kokemusteni summa ja se vaikuttaa ja samalla toki jos olisin esim rahakkaampi ihminen niin sanoisin hei tälle paikkakunnalle ainakin pariksi viikoksi. Se auttaisi vähän. Tai jos olisi rahakkaampi niin pistäisin omaan hyvinvointiin ja ns huviin paljon enemmän rahaa itseni vuoksi. Se voisi hieman auttaa. 

Toki mitä turhia kirjoitan. Nyt lähinnä mietin miten pärjään. Kauppaan pitäisi mennä, mutta ei saisi mennä. Viimeksi olin kaupassa pari viikkoa sitten. Mutta juu. En ole enää ehdoton viestien suhteen. Jos joku kirjoittaa jotain niin olkoon. Äitini tuskin tuosta "tointuu" ennen kuin joutuu/pääsee leikkaukseen joskus ja siitä toivottavasti kuntoutuu.

Isäni on mikä on ja häntä on toisaalta tosi vaikeaa kieltää tulemasta tänne. Tosin liikaakin lepää hänen "huvinsa" nyt pihahommissa tms täällä ja siinä, että hänellä vaan on hommia. Mitä minusta ja minulla ei ole ilmaista paikkaa mihin mennä. Isälleni tämähän on kuin lomamökille tulisi ja hyvää vaihtelua. 

Ja ei vanhempani ole ikinä minun aikanani olleet niitä iloisempia ihmisiä. Näin heillä kai pitäisi oma elämämänsäkin olla täydellistä, että naurua riittäisi. Joskus mietin millaista elämää he toivoisivat, että olisivat iloisempia. Sitä on hyvä miettiä. Tai sitten mikään ei riittäisi. 

Olet muuten Lammas tuohon viestiini liittyen oikeassa siitä, että äitini on tosi katkerakin tilanteestaan. Se korostuu ja ei osaa elää nyt tätä kaikkea ja käsitellä. Se on hänelle kova paikka. Ymmärrän senkin. 

 

Se oma rytmihäiriöni taisi olla muuten eteisvärinää.Mittasin paineet ja mittari ilmoitti tuosta jos oikein tulkitsin. Toisella kertaa myöhemmin kaikki ok. Viimeksi on vuosia sitten ollut vähän vastaavaa. Mutta juu tältä päivältä riittämiin. Sinänsä yritän toistaa tännekin kuinka arki pyörii ja teen juttuja, mutta toisaalta vähän kuin ajatus muualla kaikessa. 

Olenko p ymmärtänyt oikein, että äitisi kivut johtuvat nivelen kulumisesta, hän pääsisi tekonivelleikkaukseen mutta ei halua mennä, ja nyt kaataa kivuista johtuvat huonot fiiliksensä täysin suodattamatta sinulle? Jos näin on, niin voisiko äitiäsi kehottaa hyvänen aika kiireen vilkkaa hakeutumaan siihen leikkaukseen. Kipu on kurjaa, mutta äidilläsi on oma vastuu tehdä oma osuutensa kivun parantamiseksi, mennä leikkaukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Ulkopenkillä 22 C, nautin nyt, kun ensi viikolla viilenee.

Kävelin eilen illalla vielä klo 23 lämpöisestä illasta nauttien maalla pihatietämme nauttien lämmöstä, tuoksuista, luonnon hiljaisista äänistä. Enää ei ole lintukonserttia kun kesäkuussa ja keväällä oli, tässä ajassa on sellainen loppukesän haiku. Mutta elokuu on vielä kesäkuu ja lämmintä toivottavasti riittää.

Olipa kivasti sanottu tuo loppukesän haiku. Istuskelin tuolla pikku pihallani ja vähän haikea haikuolo tuli mullekin, kun toinen koivuni jo keltaisia lehtiään tuulessa pihalleni ripotteli. Ei mikään yllätys, se koivu tekee lehdet keväällä aina ensimmäisenä ja kovin kuivalla kohdalla kasvaa. Nyt kyllä pilvistyi niin pimeäksi, että luonto saanee kohta vettä yllin kyllin. Mutta kyllähän sitä pikkuhiljaa syksyä kohti silti mennään...Elokuuhan monesti kaunista ja lämmintä ja ne elokuun illat on kuin tehty muisteloihin...

Kun ekat kellastuneet koivuolehdet leijailee maahan, on aika lähteä kantarellejä etsimään. On kovin saman värisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen pystyy arvioimaan omat resurssinsa parhaiten itse. Voi tuntua painostavalta, jos muut neuvoo ja kehottelee asiassa, jonka tietää itsekin. Vaikka hyvää tarkoittavatkin. P sanoi kerran, että tiedostaa olevansa itse este monille jutuille elämässään. Näinhän se on meidän jokaisen kohdalla, mutta harva sen itse tiedostaa.

En tiedä olenko nyt viime aikoina todennut ettei saa neuvoa. Ehkä en nyt ainakaan ihan suoraan ole niin sanonut. Niin tiedänhän minä, että moni asia on elämässäni sellainen mikä vaikuttaa. 

En tiedä mitä viestiä tarkoitat jos muistat minun kirjoittaneen olevani este monille asioille. Ehkä olen yrittänyt selittää sitä, että olen kokemusteni summa ja se vaikuttaa ja samalla toki jos olisin esim rahakkaampi ihminen niin sanoisin hei tälle paikkakunnalle ainakin pariksi viikoksi. Se auttaisi vähän. Tai jos olisi rahakkaampi niin pistäisin omaan hyvinvointiin ja ns huviin paljon enemmän rahaa itseni vuoksi. Se voisi hieman auttaa. 

Toki mitä turhia kirjoitan. Nyt lähinnä mietin miten pärjään. Kauppaan pitäisi mennä, mutta ei saisi mennä. Viimeksi olin kaupassa pari viikkoa sitten. Mutta juu. En ole enää ehdoton viestien suhteen. Jos joku kirjoittaa jotain niin olkoon. Äitini tuskin tuosta "tointuu" ennen kuin joutuu/pääsee leikkaukseen joskus ja siitä toivottavasti kuntoutuu.

Isäni on mikä on ja häntä on toisaalta tosi vaikeaa kieltää tulemasta tänne. Tosin liikaakin lepää hänen "huvinsa" nyt pihahommissa tms täällä ja siinä, että hänellä vaan on hommia. Mitä minusta ja minulla ei ole ilmaista paikkaa mihin mennä. Isälleni tämähän on kuin lomamökille tulisi ja hyvää vaihtelua. 

Ja ei vanhempani ole ikinä minun aikanani olleet niitä iloisempia ihmisiä. Näin heillä kai pitäisi oma elämämänsäkin olla täydellistä, että naurua riittäisi. Joskus mietin millaista elämää he toivoisivat, että olisivat iloisempia. Sitä on hyvä miettiä. Tai sitten mikään ei riittäisi. 

Olet muuten Lammas tuohon viestiini liittyen oikeassa siitä, että äitini on tosi katkerakin tilanteestaan. Se korostuu ja ei osaa elää nyt tätä kaikkea ja käsitellä. Se on hänelle kova paikka. Ymmärrän senkin. 

 

Se oma rytmihäiriöni taisi olla muuten eteisvärinää.Mittasin paineet ja mittari ilmoitti tuosta jos oikein tulkitsin. Toisella kertaa myöhemmin kaikki ok. Viimeksi on vuosia sitten ollut vähän vastaavaa. Mutta juu tältä päivältä riittämiin. Sinänsä yritän toistaa tännekin kuinka arki pyörii ja teen juttuja, mutta toisaalta vähän kuin ajatus muualla kaikessa. 

Olenko p ymmärtänyt oikein, että äitisi kivut johtuvat nivelen kulumisesta, hän pääsisi tekonivelleikkaukseen mutta ei halua mennä, ja nyt kaataa kivuista johtuvat huonot fiiliksensä täysin suodattamatta sinulle? Jos näin on, niin voisiko äitiäsi kehottaa hyvänen aika kiireen vilkkaa hakeutumaan siihen leikkaukseen. Kipu on kurjaa, mutta äidilläsi on oma vastuu tehdä oma osuutensa kivun parantamiseksi, mennä leikkaukseen. 

Samaa mieltä. Ja esimerkiksi Facebookista löytyy useampikin vertaistukiryhmä nivelrikkoon ja tekonivelleikkauksiin liittyen. Mainitsin eilen kommentissani vertaistukiryhmät ja nuo on just yhdet niistä, mitä tarkoitin. Niissä voi jakaa omia pelkojaan ja muitakin sairauteen ja myös leikkauksista kuntoutumiseen liittyviä asioita. Porukka on tosi hyvin toisiaan tsemppaavaa ja saa monenlaisia vinkkejä, mitä voisi kokeilla. Kaikki vinkit ei tietenkään toimi kaikille. Yleisin vinkki noihin kipuihin lienee kylmä ja mulla taas kylmä vaan pahensi kipuja, mutta lämmin taas helpotti kipuja. Jokainen elää omassa kehossaan, mutta mun mielestä on vain hyvä, että saa erilaisia vinkkejä, mitä voi kokeilla. Kun mulle tehtiin eka tekonivelleikkaus, meinasin vielä leikkauspäivän aamuna kääntyä tuosta bussipysäkiltä takaisin kotiin. Pelotti ihan sikana. Mutta muistin ne kaikki tsemppaukset, mitä noista ryhmistä olin saanut ja nousin bussiin. Päivääkään en ole katunut. Ainoat nivelet, joissa mulla eio le kipuja, on polvet. Mutta ne onkin nyt titaania. Nyt 8 vuotta ekan leikkauksen jälkeen pystyn jopa menemään parketille polvilleni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Ulkopenkillä 22 C, nautin nyt, kun ensi viikolla viilenee.

Kävelin eilen illalla vielä klo 23 lämpöisestä illasta nauttien maalla pihatietämme nauttien lämmöstä, tuoksuista, luonnon hiljaisista äänistä. Enää ei ole lintukonserttia kun kesäkuussa ja keväällä oli, tässä ajassa on sellainen loppukesän haiku. Mutta elokuu on vielä kesäkuu ja lämmintä toivottavasti riittää.

Olipa kivasti sanottu tuo loppukesän haiku. Istuskelin tuolla pikku pihallani ja vähän haikea haikuolo tuli mullekin, kun toinen koivuni jo keltaisia lehtiään tuulessa pihalleni ripotteli. Ei mikään yllätys, se koivu tekee lehdet keväällä aina ensimmäisenä ja kovin kuivalla kohdalla kasvaa. Nyt kyllä pilvistyi niin pimeäksi, että luonto saanee kohta vettä yllin kyllin. Mutta kyllähän sitä pikkuhiljaa syksyä kohti silti mennään...Elokuuhan monesti kaunista ja lämmintä ja ne elokuun illat on kuin tehty muisteloihin...

Mulla kesän päättymiseen aiemmin liittyi aina tietynlaista haikeutta. Vuodenaika, jolloin mulla oli energiaa eniten, oli päättymässä. Edessä oli pitkä jakso, jolloin energiaa ei ollut, mutta piti vaan puskea joka päivä samalla tavalla kuin energiaa olisi ollut ihan kuten kesälläkin. Mä nautin syksyn väriloistosta, mutta olen vissiin ollut edellisessä elämässäni karhu, koska mieluiten nukkuisin lokakuusta huhtikuuhun talviunet. 

Nyt, kun työelämä ei enää paina päälle, en  koekaan enää haikeutta. Koska voin nukkua ne talviunet, jos haluan. Viime syksy oli vielä ihan uutta ja siihen sitten sattuikin Murphyn lain mukaisesti kaikenlaista ikävää, mutta nyt siirryn varsin luottavaisin mielin kohti kesän loppua. 

Kiva kuulla, että nivelleikkaukset on menneet hyvin. Ei ole vielä ainakaan tarvetta, mutta koskaan ei tiedä. Tutun leikkaus ei mennyt hyvin. Oli hoitoalalla ja n. viisikymppisenä meni lonkkaleikkaukseen. Leikkaus epäonnistui ja aiheutti jalan vammautumisen. Tätä ei heti huomattu, vasta kun selvisi, ettei jalka kestä kävelyä, kun ei ota kunnolla alle. Ehti sitä ennen valittaa kovia kipuja, joita vain lääkittiin. Kun syy lopulta selvisi, ei mitään enää voitu. On nyt työkyvyttömyyseläkkeellä ja jalka on huonompi ja kivuliaampi kuin ennen leikkausta. Rollaattorin tarvii. Todella huono tuuri. Suurin osa leikkauksista kai onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Kiva kuulla, että nivelleikkaukset on menneet hyvin. Ei ole vielä ainakaan tarvetta, mutta koskaan ei tiedä. Tutun leikkaus ei mennyt hyvin. Oli hoitoalalla ja n. viisikymppisenä meni lonkkaleikkaukseen. Leikkaus epäonnistui ja aiheutti jalan vammautumisen. Tätä ei heti huomattu, vasta kun selvisi, ettei jalka kestä kävelyä, kun ei ota kunnolla alle. Ehti sitä ennen valittaa kovia kipuja, joita vain lääkittiin. Kun syy lopulta selvisi, ei mitään enää voitu. On nyt työkyvyttömyyseläkkeellä ja jalka on huonompi ja kivuliaampi kuin ennen leikkausta. Rollaattorin tarvii. Todella huono tuuri. Suurin osa leikkauksista kai onnistuu.

Suurin osa leikkauksista tosiaan onnistuu. Miten leikkauksesta kuntoutuu, siihen vaikuttaa tietenkin potilaan oma ennen leikkausta oleva kunto sekä ennenkaikkea tahto kuntoutua. Sen voin  polvien tekonivelleikkausten osalta sanoa, että todennäköisesti ei tule olemaan helppoa. Aika harvalla kivut jää leikkauspöydälle ja leikkaussalista osastolle päästyään olisi kivuton.  Suurin osa taitaa kärsiä leikkauksen jälkeiset pari viikkoa paljon kovempiakin kipuja kuin mitä oli ennen leikkausta. Mulla oli aikoinaan ennen leikkauksia ihan surkea lihaskunto, mutta onneksi sentään  sisua ja motivaatiota riitti. Isoin kiitos tuosta varmaan seinänaapurilleni, joka työkseen tekee Ortonissa tekonivelleikkauksia. Oli siis jo ennen ekaan leikkaukseen menoani "psyykannut" mua oikealla tavalla ja lisäksi antanut enemmän vinkkejä kuin mitä oli siinä vihkosessa, jonka sairaalasta lähtiessään sain. 

On ihan ymmärrettävää pelätä, että jokin meneekin pieleen.  Niin minäkin pelkäsin ennen ekaan tekonivelleikkaukseen menoani. Tokalla kerralla en enää pelännyt, vaikka tottakai pieleen meneminen olisi silloinkin ollut ihan mahdollista. Yksi hyvä kokemus kuitenkin vähensi pelkoa. Mun leikkausten välissä oli noin 6 kuukautta ja jälkimmäisen leikkauksen jälkeen puolen vuoden päästä kävin jo tanssimassa. Vuotta aiemmin nippanappa pääsin käymään 100 metrin pääsä olevassa kaupassa. Ja silloinkin piti matkalla välillä istahtaa. Onneksi oli puistonpenkkejä. 

Pelko on ihan normaalia ja juuri noissa vertaistukiryhmissä voi avautua niistä peloistaan. 

Sen verran nyt vielä lisään noihin tekonivelleikkauksiin liittyen, että mitä paremmassa fytysisessa kunnossa potilas on mennessään leikkaukseen, sitä nopeammin ja helpommin siitä kuntoutuu. Jos pitkittää leikkaukseen menoa ja onkin aika huonossa kunnossa, se kuntoutuminen voi olla tosi työlästä. Ja kivuliasta.