Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Katkeruus, kun mies haluaa naimisiin myöhään
01.02.2026 |
Pitkäaikainen kumppani haluaisi nyt mennä naimisiin, mutta en ole yhtään innoissani kun suhdetta on takana reilusti yli 10 vuotta. Halusin kovasti mennä naimisiin nuorempana ja asiasta käytiin monet väännöt ja itkut. Mies ei silloin täysin torpannut ajatusta, mutta mutisi aina jotain että joskus sitten. Muistan vieläkin miten katkeransuloista oli käydä muiden ihmisten ja ystävien häissä kun lopulta luovuin ajatuksesta ihan kokonaan. Vuosien aikana asiaan tottui ja elin sen kanssa enkä ikinä ottanut asiaa puheeksi. Ja nyt kun iät alkaa nelosella mies haluaisi mennä naimisiin. Suhde on ihan hyvä, mutta ajatus naimisiinmenosta aiheuttaa ahdistusta ja jopa vihaa. Hautasin ne haaveet jo vuosia sitten ja koko asia on omassa mielessäni vaan sellainen negatiivinen möykky ja mörkö.
En tiedä mitä miehelle sanoisi tai mitä edes ajattelisi asiasta. Minulla on testamentti ja perintöasioista ei tarvitse huolehtia sillä molemmilla on omat asunnot ja autot vaikka asumme toisen omistamassa asunnossa. Yhteistä omaisuutta tai lapsia ei ole, eli mitään laillista syytä mennä naimisiin järkisyistä ei ole.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te naiset suostutte tällaiseen kohteluun? Missä teidän itsekunnioitus?
Miehelle annetaan aikaraja, vaikka viisi vuotta, jos sinä aikana ei olla naimisissa niin se on heippa ja hyvästi.
Tuollainen nainen joka antaa moisia aikarajoja, kannattaa tosin jättää joka tapauksessa.
Minusta se kertoo paljon miehen tunteista, jos kieltäytyy naimisiin menosta. Sellainen mies ei ole rakastunut. Sellainen mies on tyytynyt vain olemaan yhdessä.
Ei se papin aamen ole kaikille yhtä tärkeää. Minä olen nainen, eikä mulla koskaan mitään hinkua ole ollut mennä naimisiin. Ei se tarkoita ettenkö rakastaisi miestäni. En vaan koe että naimisissa oleminen muuttaisi mitään tai toisi jotain lis
Eihän tuollaisesta ole aloituksessa edes kyse. Itsekin kirjoitat, että suostuisit kyllä, jos puoliso haluaisi. Apn ja monen muun puoliso ei halua ja on valmis vaikka mielummin eroamaan. Kertoo siis tunteista paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin tuollaisen miehen, joka ei selkeästi välitä sun toiveista mitään. Musta tuntuisi vaan alentavalta jos mies kosisi jonkun kymmenen vuoden jälkeen, varsinkin jos olisi tiennyt minun haluavan naimisiin jo aikoja sitten. Tuntuisi siltä, että mies on tullut siihen tulokseen, että tähän nyt on tyytyminen kun ei mieleisempää ole löytänyt.
Oikeasti miehet tietää jo hyvin nopeasti, haluaako naisen kanssa naimisiin vai ei. Se on ihan hevonpaskaa, jos miehet väittää että eivät muka tiedä. Nähty on moneen kertaan, että ensin ollaan vuosikaudet jonkin naisen kanssa, eikä suostuta häihin eikä lapsiin. Sitten erotaan ja kohta ollaankin jo vuoden sisällä kihloissa toisen kanssa, häät tulossa ja se uusi eukko paksuna.
Näitä tapauksia on seurattu sivusta. Sitä tapahtuu oikeasti.
Miehet haluaa perinteisiä arvoja ja trad wifeja mutta eivät ole halukkaita olemaan itse perinteisiä ja tekemään naisesta sitä wifea tradissa.
Miehet eivät halua naimisiin eivätkä halua lapsia. Tälläkin hetkellä tuhannet suomalaiset naiset toivoisivat avioliittoa ja lasta, mutta mies ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En menisi enää naimisiin. Eiköhän se arki suju samalla tavalla kuin tähänkin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä nykyään saa vihkijänkään vielä myöhään illalla tai yöllä?
Järjestetäänhän joissakin seurakunnissa "hääyö" -tapahtumia, joissa vihitään non-stoppina pareja koko yö, tai niin kauan kuin vihittäviä riittää. Tosin sielläkin viimeiset vihitään aikaisin aamulla.
Aika lapsellisia vastauksia. Menkää elämässänne eteenpäin. Älkääkä jääkö huonoon suhteeseen. Naimisiinmeno tähän ei liity. Voi mennä nuorena tai sitten vähän pitemmän ajan jälkeen, kun hyvältä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies olisi oikeasti halunnut sinut pitää niin hän olisi mennyt kanssasi naimisiin aikaisemmin. Kun hän ohitti sinun toiveesi niin hän otti samalla riskin että lähdet jonkun toisen mukaan. Minun mieheni haluasi kovemmin naimisiin kuin minä. Johtui varmaan siitä että hän pelkäsi että muuten joku muu vie minut. Nyt ollaan oltu yhdessä yli 20 vuotta ja toivottavasti jatketaan samalla tavalla ainakin vielä seuraavat 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei tunneta pakkoliittoja, sano sille ettei käy. Vai etkö uskalla?
Itse asiassa tunnetaan, siis tiettyjen ryhmien keskuudessa. Mutta se on eri keskustelunaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies olisi oikeasti halunnut sinut pitää niin hän olisi mennyt kanssasi naimisiin aikaisemmin. Kun hän ohitti sinun toiveesi niin hän otti samalla riskin että lähdet jonkun toisen mukaan. Minun mieheni haluasi kovemmin naimisiin kuin minä. Johtui varmaan siitä että hän pelkäsi että muuten joku muu vie minut. Nyt ollaan oltu yhdessä yli 20 vuotta ja toivottavasti jatketaan samalla tavalla ainakin vielä seuraavat 20 vuotta.
Tämäpä juuri. Miten paljon mies nyt sitten puhuu naimisiinmenosta? Joka päivä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, kun mikään ei koskaan kelpaa.
Kyllä se kelpasi ensimmäiset seitsemän vuotta jonka jälkeen vaan luovutin ja luovuin ajatuksesta täysin. Ärsytti ettei mies silloin sanonut mitään tai halunnut oikein edes keskustella asiasta joten painin noiden tunteiden ja surun kanssa ihan yksin. Mies näki miten surullinen olin muiden häissä ja silti mitään ei ikinä tapahtunut. Nyt on vaan auttamatta liian myöhäistä ja oikeastaan ärsyttää että mies edes puhuu asiasta. Ap
Ymmärrän sua tosi hyvin ja meillä tosi sama tilanne. Itsellä kanssa jotenkin koko se millainen morsian olisin halunnut olla 10 vuotta sitten kanssa on ihan ohi ja koko fiilis häistä yms. Itse olen tyytynyt vaan sanomaan, että en vaan halua olla morsian enää 40-kymppisenä ja se ei ole mitenkään enää sellaista mitä haluaisin juh
Isoin kipukohta asiassa lienee se että surin aikoinaan asiaa monta vuotta. Olimme tavallaan menossa naimisiin ja mies puhui muille miten häät on ihan kohta. Mutta kun otin asian puheeksi, vaihtoi nopeasti aihetta. Kun yritin kysyä, eikö vain halua naimisiin niin sanoi kyllä haluavansa mutta sen enempää en saanut hänestä irti. Tuli ostettua jopa häämekkokin mutta mies sitten lopulta aina meni johonkin ihmeen kuoreen eikä asia edennyt mihinkään. Lopulta hävetti aivan helvetisti selitellä samoille sukulaisille joille mies oli keuhkonnut pian koittavista häistä että ei ole eikä tule. Suretti, itketti, hävetti ja nolotti. Katkeroitti että mies pitkitti ja antoi aina vähän toivoa. Päätin vaan sitten olla ikinä puhumatta asiasta ikinä enää ja ajan kanssa ei ei enää edes pyörinyt mielessä. Tavallaan se että mies nyt puhuu asiasta tuntuu siltä kuin vanhoja haavoja revittäisiin auki. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhtautuisin suurella varauksella tällaiseen avioliittoon ja sen aitouteen. Nyt on taloudellisen kusetuksen makua miehen puolelta. Muista ainakin avioehto, suojaa omaisuutesi. Varo, ettei käy Ullanlinnan naisen kohtaloa.
Jos et olisi tästä katkeroitunut niin sitten siitä että menitte avioon liian aikaisin. Tyypillistä naisen ulinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä nykyään saa vihkijänkään vielä myöhään illalla tai yöllä?
Järjestetäänhän joissakin seurakunnissa "hääyö" -tapahtumia, joissa vihitään non-stoppina pareja koko yö, tai niin kauan kuin vihittäviä riittää. Tosin sielläkin viimeiset vihitään aikaisin aamulla.
Sukulainen meni vihille tällä tavalla. Sen oli tarkoitus olla salaisuus, mutta kävi niin, että joku tuttu näki pariskunnan tapahtumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, kun mikään ei koskaan kelpaa.
Mieshän väärin teki. Ap ei ole siis vuosiin enää puhunut naimisiin menosta niin mies on keksinyt moisen. Typerä mies. Meni jo.
Juuri niin. Miehen vika. Aina ja kaikkialla. Ihan sama mitä tekee.
Uhriudu vähän lisää, eiku...
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ajatuksesi täysin. Itsekin odotin vuosikausia, kyselin ja suutuin. Menin kuitenkin rakentamaan talon ja perustamaan perheen ilman sormusta. Vasta sitten kun lapset olivat pieniä (pienellä ikäerolla vieläpä), mies päätti kosia. Eipä tuntunut oikein mieltään, pääasia että tuli nimet paperiin. Mies tietenkin halusi isot perinteiset häät. En innostunut. Enkä jaksanut sellaisia ryhtyä suunnittelemaan. Olin "vanha" ja väsynyt pikkulapsiarjesta.
Koska teillä ei ole lapsia eikä sanottavasti edes yhteistä omaisuutta, niin mitäpä naimisiinmeno mitään tuossa kohtaa enää muuttaa? Ihan hyvin voi olla ilmankin sormuksia.
No mutta kun pappa alkaa älytä, että jostain pitäisi omaishoitaja saada. Niin sitä se naimisiinmeno muuttaa. Olet sitten omaishoitaja, vaikka et perheen perustamiseen sopiva puoliso ollutkaan. Sinun kannaltasi naimisiinmeno ei ehkä muuta tilannetta paremmaksi.
"Musta tuntuisi vaan alentavalta jos mies kosisi jonkun kymmenen vuoden jälkeen, varsinkin jos olisi tiennyt minun haluavan naimisiin jo aikoja sitten. Tuntuisi siltä, että mies on tullut siihen tulokseen, että tähän nyt on tyytyminen kun ei mieleisempää ole löytänyt."
Tämä ajatus mullekin tulisi. Että mies on 10 vuoden ajan pitänyt jalkaa oven välissä, ollut valmiina vaihtamaan, jos tulisikin parempi. Noh, nyt kun sitä parempaa ei ole tullut, mies on ilmeisesti tullut realistiseksi, että tuskin sitä parempaa ikinä tulee, niin voishan sitä nyt sitten mennäkin naimisiin avokumppanin kanssa, kun se avokumppanikin sitä silloin joskuis muinoin niin toivoi. Eli kuulostaa siltä, että on alussa tyytynyt ja samalla etsinyt parempaa ja nyt luovuttanut ja tyytyy yhä.
Alue: Aihe vapaa
Ap siis kertoi, että aiheesta on puhuttu vuosien varrella, mutta mies ei silloin halunnut sitoutua. Miksi tosiaan mennä naimisiin nyt enää.