Katkeruus, kun mies haluaa naimisiin myöhään

Jos toinen on innokas ja toinen ei,  niin lopputulemana on joko avioero tai toimimaton avioliitto. Tiedän useita. 

Ei siis kannata painostaa.

Totta toki sekin, ettei miehiä paljo kiinnosta mennä naimisiin kakskymppisenä, hyvä jos edes kolmekymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, kun mikään ei koskaan kelpaa.

 

Mieshän väärin teki. Ap ei ole siis vuosiin enää puhunut naimisiin menosta niin mies on keksinyt moisen. Typerä mies. Meni jo. 

Eli pitäisi mennä naimisiin, kun naisen mielestä on sopiva aika, muttei miehen mielestä sopivana aikana. 

Ymmärrän toki apn harmituksen, mutta miksi sitten olla edes enää yhdessä, jos ei haluakaan enää edes virallistaa suhdetta? Ää- ää- ä -petit luottamuksen silloin ja olen silti ollut kanssasi nämä vuodet... Ehkä sitä olisi vain syytä erota, koska yhteistä säveltä ei sittenkään löydy. 

Tuona miehenä ottaisin yhtä lailla nokkiini ja sanoisin, ettei sitten mennä ja muistelisin sitä kiikkustuoliin asti, ettet sitten halunnut minua mieheksesi. Tai lähtisin oikeasti kävelemään omille teilleni. 

Jos roolit olisi toisin päin, niin olisiko se sama asia? 

Vierailija kirjoitti:

Tää on hienoa kun naiset koittaa keksiä jotain syvempää merkitystä tämän taustalta. Äijää ei kiinnostanut nuorempana naimisiinmeno kuten ei suurinta osaa nuorista miehistä.

Mä en ihan ymmärrä, että mikä siinä naimisiinmenossa pelottaa nuorta miestä, jos mies on kuitenkin valmis olemaan ja asumaan jonkun kanssa 10 vuotta. Ei se naimisiin meno ole mikään lopullinen tuomio, aina voi erota jos tosissaan siltä tuntuu. Mutta jos on 10 vuotta ollut niin hyvä suhde että sitten tekee mieli 4-kymppisenä mennä naimisiin niin olishan sen voinut tehdä jo aiemmin, ajallaan. Asioille on oma aikaikkunansa ja hetkensä ja kyllä se on niin, että jos on 10 vuotta jo seurusteltu niin naimisiin meno ei ole enää kovin fresh idea. Se hetki meni jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se naimisiinmeno ole miehille mikään juttu. Harva mies tajuaa kuinka tärkeää se on naisille. Harvoin siinä mitään ihmeempää on taustalla.

 

M42

 

Miksi sitten kosia ylipäätään? Varsinkin noin myöhään.

No jos vaikka tuntuu siltä, että haluaa ihan oikeasti nyt tunnustaa "Jumalan ja tämän seurakunnan edessä - tahdon" Ettei tämä nainen olekaan vain "se nainen, joka asuu meillä." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, kun mikään ei koskaan kelpaa.

Kyllä se kelpasi ensimmäiset seitsemän vuotta jonka jälkeen vaan luovutin ja luovuin ajatuksesta täysin. Ärsytti ettei mies silloin sanonut mitään tai halunnut oikein edes keskustella asiasta joten painin noiden tunteiden ja surun kanssa ihan yksin. Mies näki miten surullinen olin muiden häissä ja silti mitään ei ikinä tapahtunut. Nyt on vaan auttamatta liian myöhäistä ja oikeastaan ärsyttää että mies edes puhuu asiasta. Ap

Ymmärrän sua tosi hyvin ja meillä tosi sama tilanne. Itsellä kanssa jotenkin koko se millainen morsian olisin halunnut olla 10 vuotta sitten kanssa on ihan ohi ja koko fiilis häistä yms. Itse olen tyytynyt vaan sanomaan, että en vaan halua olla morsian enää 40-kymppisenä ja se ei ole mitenkään enää sellaista mitä haluaisin juh

Joo, en minäkään halua enää 4-kymppisenä olla morsian pitkän suhteen päätteeksi, yksi lapsi meillä. Sen sijaan kasvatan omaa omaisuuttani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on hienoa kun naiset koittaa keksiä jotain syvempää merkitystä tämän taustalta. Äijää ei kiinnostanut nuorempana naimisiinmeno kuten ei suurinta osaa nuorista miehistä.

Mä en ihan ymmärrä, että mikä siinä naimisiinmenossa pelottaa nuorta miestä, jos mies on kuitenkin valmis olemaan ja asumaan jonkun kanssa 10 vuotta. Ei se naimisiin meno ole mikään lopullinen tuomio, aina voi erota jos tosissaan siltä tuntuu. Mutta jos on 10 vuotta ollut niin hyvä suhde että sitten tekee mieli 4-kymppisenä mennä naimisiin niin olishan sen voinut tehdä jo aiemmin, ajallaan. Asioille on oma aikaikkunansa ja hetkensä ja kyllä se on niin, että jos on 10 vuotta jo seurusteltu niin naimisiin meno ei ole enää kovin fresh idea. Se hetki meni jo.

Kaikki eivät mene naimisiin ajatuksella aina voi erota, jos tosissaan siltä tuntuu.  

Vierailija kirjoitti:

Olen sitten ilmeisesti outo, mutta mun mielestäni on todellista rakkautta haluta mennä naimisiin monen vuoden yhdessäolon jälkeen. Silloin on ensihuuma laantunut, on koettu monta vastoinkäymistä ja nähty puolison huonoimmat puolet ja silti halutaan rakastaa aina.

Minusta se tuntuu siltä että on pidetty ovea raollaan jos löytyisikin jo parempi ja että yleensä ei ole uskallettu etukäteen sitoutua kokemaan niitä vastoinkäymisiä yhdessä. Jos 10 vuoden jälkeen halutaan naimisiin se vaikuttaa minusta enemmän siltä että on tyydytty eikä että ollaan valittu olla yhdessä pariskuntana ja rakkaudesta siihen toiseen. Varsinkin jos toinen on jo aiemmin ilmaissut halustaan avioliittoon ja ollut surullisena toisten häissä. 

Suomessa ei tunneta pakkoliittoja, sano sille ettei käy. Vai etkö uskalla? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi te naiset suostutte tällaiseen kohteluun? Missä teidän itsekunnioitus?

Miehelle annetaan aikaraja, vaikka viisi vuotta, jos sinä aikana ei olla naimisissa niin se on heippa ja hyvästi.

 

Naiselle annetaan aikaraja, vaikka viisi vuotta, jos sinä aikana teet / et tee sitä ja tätä, niin heippa. Tosirakkautta  selvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, kun mikään ei koskaan kelpaa.

 

Mieshän väärin teki. Ap ei ole siis vuosiin enää puhunut naimisiin menosta niin mies on keksinyt moisen. Typerä mies. Meni jo. 

 

Eli pitäisi mennä naimisiin, kun naisen mielestä on sopiva aika, muttei miehen mielestä sopivana aikana. 

Ymmärrän toki apn harmituksen, mutta miksi sitten olla edes enää yhdessä, jos ei haluakaan enää edes virallistaa suhdetta? Ää- ää- ä -petit luottamuksen silloin ja olen silti ollut kanssasi nämä vuodet... Ehkä sitä olisi vain syytä erota, koska yhteistä säveltä ei sittenkään löydy. 

 

Tuona miehenä ottaisin yhtä lailla nokkiini ja sanoisin, ettei sitten mennä ja muistelisin sitä kiikkustuoliin asti, ettet sitten halunnut minua mieheksesi. Tai lähtisin oikeasti

Noh näinhä fiksut olisi toimineet, kun ollaan eri pisteissä elämänpoluilla, että etitään sellainen, joka on samalla langalla kanssa. Ap teki siinä väärin, että antoi tuon mennä noin pitkälle, että tuli katkeruus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, kun mikään ei koskaan kelpaa.

 

Mieshän väärin teki. Ap ei ole siis vuosiin enää puhunut naimisiin menosta niin mies on keksinyt moisen. Typerä mies. Meni jo. 

 

Eli pitäisi mennä naimisiin, kun naisen mielestä on sopiva aika, muttei miehen mielestä sopivana aikana. 

Ymmärrän toki apn harmituksen, mutta miksi sitten olla edes enää yhdessä, jos ei haluakaan enää edes virallistaa suhdetta? Ää- ää- ä -petit luottamuksen silloin ja olen silti ollut kanssasi nämä vuodet... Ehkä sitä olisi vain syytä erota, koska yhteistä säveltä ei sittenkään löydy. 

 

Tuona miehenä ottaisin yhtä lailla nokkiini ja sanoisin, ettei sitten mennä ja muistelisin sitä kiikkustuoliin asti, ettet sitten halunnut minua mieheksesi. Tai lähtisin oikeasti

Kukaan nainen ei halua olla vanha morsian. Kyllä kaikki haluavat ne häät nuorena ja hehkeänä, kun rakkaus on vielä uusi ja tuore ja itsekin nuoruuden intoa ja hehkeyttä täynnä. Tuollainen "yli kymmenen vuotta yhdessä ja nelikymppisenä naimisiin" kun lapset on jo tehty ja yhteinen koti laitettu, kuvastaa vaan juuri sellaista tyytymistä, että mies nyt pitkin hampain viimeinkin suostui menemään naimisiin, kun kaikki muu oli jo vamista ja oli siihen olostunut. Ei siinä kovin romanttinen olo tule, että juuri minut tämä mies haluaa vaimokseen ja aletaan rakentaa yhdessä elämää avioparina jne.

Eri asia on se, jos löytää vaikka eronneena nelikymppisenä uuden rakkauden, joka haluaa naimisiin. Silloin voisin itsekin vielä vanhempana viettääkin häät, koska siinä ei ole tuota samaa tyytymisaspektia ja toisen toiveiden sivuuttamista mukana.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ärsytyksen. Ollaan seurusteltu 21 vuotta ja asuttu yhdessä 20 vuotta. Pari lastakin on ja asuntolaina. Mies ehdotti joskus 10 vuotta sitten naimisiinmenoa ja sanoin ok, mutta kun kysyin milloin sille sopiva päivä, se olikin vain joku juttu eikä ollut tosissaan. Nyt tuntuisi jo typerältä pitää häät, kun ollaan eletty niin kauan yhdessä.  En usko että enää tämän ikäisenä viitsin mennä kenenkään kanssa naimisiin. Nuorempana olisi ollut hauska pitää kavereille ja sukulaisille juhlat.

Ei naimisiin mennäkseen tarvitse leikkiä morsianta tai pitää häitä. Ja vastaavasti kavereille ja sukulaisille voi pitää juhlia ilman naimisiinmenoakin.

leskeneläke. otat ilmaset rahat pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on hienoa kun naiset koittaa keksiä jotain syvempää merkitystä tämän taustalta. Äijää ei kiinnostanut nuorempana naimisiinmeno kuten ei suurinta osaa nuorista miehistä.

Mä en ihan ymmärrä, että mikä siinä naimisiinmenossa pelottaa nuorta miestä, jos mies on kuitenkin valmis olemaan ja asumaan jonkun kanssa 10 vuotta. Ei se naimisiin meno ole mikään lopullinen tuomio, aina voi erota jos tosissaan siltä tuntuu. Mutta jos on 10 vuotta ollut niin hyvä suhde että sitten tekee mieli 4-kymppisenä mennä naimisiin niin olishan sen voinut tehdä jo aiemmin, ajallaan. Asioille on oma aikaikkunansa ja hetkensä ja kyllä se on niin, että jos on 10 vuotta jo seurusteltu niin naimisiin meno ei ole enää kovin fresh idea. Se hetki meni jo.

 

Kaikki eivät mene naimisiin ajatuksella aina voi erota, jos

Niin, se on kuitenkin ihan realistinen ja olemassa oleva vaihtoehto, joka kannattaa pitää mielessä. Aika surullista, jos ei uskalla mennä naimisiin siksi, että ajattelee että sen on sitten pakko olla lopullista, kävi mitä kävi. Aika surullista, jos ei sitoutumisen pelosta uskalla mennä naimisiin kumppanin kanssa, jonka kanssa kuitenkin sitten elellään vuosia ihan muuten vaan. Surullisinta on kuitenkin ne pariskunnat, joiden oikeasti pitäisi erota oman ja varsinkin lasten hyvinvoinnin takia mutta jotka pysyvät naimisissa siksi etteivät voi erota kun siltä alkaa tuntua. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se naimisiinmeno ole miehille mikään juttu. Harva mies tajuaa kuinka tärkeää se on naisille. Harvoin siinä mitään ihmeempää on taustalla.

 

M42

Täytyy olla jo idiootti, jos ei ymmärrä kuinka tärkeästä asiasta on kyse. Puoliso puhuu asiasta, toivoo, haaveilee, suunnittelee ja kateellisena kuuntelee muiden hääsuunnitelmia.  Mies ei vain tajua?! Mies tajuaa, mutta ei vain itsekkäästi halua puolison eteen tehdä mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ajatuksesi täysin. Itsekin odotin vuosikausia, kyselin ja suutuin. Menin kuitenkin rakentamaan talon ja perustamaan perheen ilman sormusta. Vasta sitten kun lapset olivat pieniä (pienellä ikäerolla vieläpä), mies päätti kosia. Eipä tuntunut oikein mieltään, pääasia että tuli nimet paperiin. Mies tietenkin halusi isot perinteiset häät. En innostunut. Enkä jaksanut sellaisia ryhtyä suunnittelemaan. Olin "vanha" ja väsynyt pikkulapsiarjesta.

 

Koska teillä ei ole lapsia eikä sanottavasti edes yhteistä omaisuutta, niin mitäpä naimisiinmeno mitään tuossa kohtaa enää muuttaa? Ihan hyvin voi olla ilmankin sormuksia.

 

Lisään vielä että olo tuntuu kakkosvaihtoehdolta tai sellaiselta että mies joutui tyytymään nyt tähän. Jos hän tosissaan olisi halunnut, olisi sitoutuminen tapahtunut (tai päätös sitoutumisesta) ensimmäisen viiden vuoden

En yhtään ihmettele tuota. Tuli itsellenikin vähän sellainen tyytymisepäily tuon aloituksen perusteella. Miehet osaavat kyllä olla kummallisia

Vierailija kirjoitti:

Et tiedä mitä miehelle sanoisi? No sanot just niin kuin mitä ajattelet. 

Ei näytä AP:lta tuo onnistuvan..vuodet vaan vierii ja katkeruus vaan lisääntyy..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te naiset suostutte tällaiseen kohteluun? Missä teidän itsekunnioitus?

Miehelle annetaan aikaraja, vaikka viisi vuotta, jos sinä aikana ei olla naimisissa niin se on heippa ja hyvästi.

 

 

Tuollainen nainen joka antaa moisia aikarajoja, kannattaa tosin jättää joka tapauksessa.

 

 

Minusta se kertoo paljon miehen tunteista, jos kieltäytyy naimisiin menosta. Sellainen mies ei ole rakastunut. Sellainen mies on tyytynyt vain olemaan yhdessä. 

Ei se papin aamen ole kaikille yhtä tärkeää. Minä olen nainen, eikä mulla koskaan mitään hinkua ole ollut mennä naimisiin. Ei se tarkoita ettenkö rakastaisi miestäni. En vaan koe että naimisissa oleminen muuttaisi mitään tai toisi jotain lisäarvoa suhteellemme. Varsinkaan en näe järkeä panostaa tuhansia euroja häihin. Mellä on kyllä rahalle parempaakin käyttöä kuin törsätä yksiin bileisiin. Onneksi mies on samoilla linjoilla. Jos olisi hänelle tärkeää olla naimisissa, niin suostuisin kyllä. Samapa toi, kun ei se tosiaan mitään muuta. Mutta hääjuhla saisi kyllä jäädä pitämättä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on hienoa kun naiset koittaa keksiä jotain syvempää merkitystä tämän taustalta. Äijää ei kiinnostanut nuorempana naimisiinmeno kuten ei suurinta osaa nuorista miehistä.

Mä en ihan ymmärrä, että mikä siinä naimisiinmenossa pelottaa nuorta miestä, jos mies on kuitenkin valmis olemaan ja asumaan jonkun kanssa 10 vuotta. Ei se naimisiin meno ole mikään lopullinen tuomio, aina voi erota jos tosissaan siltä tuntuu. Mutta jos on 10 vuotta ollut niin hyvä suhde että sitten tekee mieli 4-kymppisenä mennä naimisiin niin olishan sen voinut tehdä jo aiemmin, ajallaan. Asioille on oma aikaikkunansa ja hetkensä ja kyllä se on niin, että jos on 10 vuotta jo seurusteltu niin naimisiin meno ei ole enää kovin fresh idea. Se hetki meni jo.

 

Kaikki eivät mene naimisiin ajatuksella aina voi erota, jos

Eli siksi ei mennä naimisiin kun ei olla oikeasti varmoja? On vain tyydytty ja odotetaan parempaa. Sitten 15 vuoden kuluttua huomataan ettei sitä parempaa tullut, joten mennäänpä naimisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te naiset suostutte tällaiseen kohteluun? Missä teidän itsekunnioitus?

Miehelle annetaan aikaraja, vaikka viisi vuotta, jos sinä aikana ei olla naimisissa niin se on heippa ja hyvästi.

 

 

Tuollainen nainen joka antaa moisia aikarajoja, kannattaa tosin jättää joka tapauksessa.

 

 

Minusta se kertoo paljon miehen tunteista, jos kieltäytyy naimisiin menosta. Sellainen mies ei ole rakastunut. Sellainen mies on tyytynyt vain olemaan yhdessä. 

Ei se papin aamen ole kaikille yhtä tärkeää. Minä olen nainen, eikä mulla koskaan mitään hinkua ole ollut mennä naimisiin. Ei se tarkoita ettenkö rakastaisi miestäni. En vaan koe että naimisissa oleminen muuttaisi mitään tai toisi jotain lis

Niin, tässä on just tää, että sä suostuisit kyllä, jos se olisi miehellesi tärkeää. Ap:n mies tiesi että se oli aloittajalle tärkeää mutta ei suostunut. Eli ap ei tainnut olla miehelle ykkönen, suuri rakkaus, jonka menettämistä ehkä pelätään.