Yhä useampi lapsi ei voi syödä päiväkoti- tai kouluruokaa: heille tarjotaan turvaruokaa

Turvaruoista en ole kuullut, turvallisesta tilasta kylläkin. Tässä tarina 80-luvulta päivähoidosta, missä ei valitettavasti ollut läsnä kumpikaan. Söin monia ruokia, mutta jostain syystä lihakeiton lihat tuottivat haastetta. Muistan erään kerran päiväkodissa ja ruokana oli lihakeittoa. Pureskelin lihoja minuuttitolkulla, enkä saanut alas. Luulin jo että oksennan. Tein sitten ujona ja hiljaisena lapsena niin, että piilotin pureskelemani lihanpalat servettiin ja heittelin maahan. Päiväkodin hoitajat huomasivat tämän ja suuttuivat tietenkin. Myös muut lapset pilkkasivat ja nauroivat. Haukkuivat lihavaksi, kuten heillä oli tapana, pullea kun olin. Hoitajat pakottivat minut lopulta syömään keiton loppuun, vaikka se jo oli kylmää. Toki korjasin lihapalat lattialta. Onneksi niitä ei tarvinnut syödä. Hävetti ja tunsin olevani murrettu. Mihin tämä johti kohdallani? En koskenut lihakeittoon sittemmin. Minusta tuli lopulta kasvissyöjä.  Ja vaikka kaikki ei toki ole ihan suoraviivaista, eikä varmasti johdu tätä yhdestä kokemuksesta, olen kärsinyt myös syömishäiriöistä. 

Minä olen kuusikymppinen mummeli. Vatsakatarri, palleatyrä tai joku muu on tehnyt ongelma. On kausia jolloin syöminen on vaikeaa. Joku pala suussa voi maistua pahalle. Joskus yökkään kun yritän nielaista ruokaa jossa ei muiden mielestä ole mitään vikaa. Minulla on turvaruokia. Sosemaisia, sileitä, miedosti maistettuja. Puuroja pystyn myös syömään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista on se, että tämä turvaruoka on usein ultraprosessoitua tai muuten ravintoköyhää kuten ranskalaisia perunoita tai eines-pinaattilettuja. Miksi totuttaa lastensa makumaailma niiden prosessoituihin, keinotekoisiin makuihin. Samalla istuttaa addiktion, ja oikea ruoka ei enää maistu.

Ymmärtäisin ilmiötä paremmin, jos turvaruokaa tarvitsevat haluaisivat syödä vain vaikkapa mustikoita tai tuoretta porkkanaa tai kaalisalaattia. Mutta että vain roskaruoka kelpaa! Eines-pinaattilettujenkin lisäaineluettelo on todella pitkä, katsoin kerran koulukeittiössä, olen ope.

 

Mä olen ymmärtänyt, että tämä johtuu siitä, että tietty nakki maistuu aina samalta, sanoin muut einekset. Lapsi tietää, mitä saa, kun lautasella nugetti tai eineslätty. Kun taas omenan maku ja koostumus vaihtelevat syömiskerrasta toiseen. 

Meinaatko, että lapsi torjuu tarjotut mustikat ja mansikat ja muut luonnonmaut, koska maut vaihtelevat, ja sitten vanhemmat rupeavat antamaan prosessoitua ruokaa? 

Eiköhän se mene niin päin, että vanhemmat antavat lapselleen sitä prosessoitua ruokaa, jota itsekin syövät, ja siitä sitten valikoituu se kalapuikko tai ranskalaiset lapselle syötäväksi kelpaaviksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kas kummaa että se turvaruoka on aina jotain hampurilaisia ja pizzaa -tyyppistä, eikä ikinä esim. porkkanaa tai kukkakaalia.

 

 

Onko limsat, karkit hampparit yms. koskaan sietämätöntä?  Ulkonäkö, maku ja tekstuuri  oksettaa ja koko mieli kääntyy nurin? 

Ovat sietämättömiä. Hampparit ja limsat eivät kelvanneet omalle nepsylapselleni, ja karkitkin aika rajoitetusti. Nyt sama nepsy keski-ikäisenä syö jo hampurilaisen, mutta koukkii edelleen suolakurkut ja sipulit pois välistä. Muumilimsaa menee joskus, muuta ei oikeastaan. Karkeistakin taitaa syödä vain suklaata, ja niistäkin suolasuklaa makean ja suolaisen kombinaationa on pannassa.

Ei siis pidä paikkaansa, että ne turvaruoat olis aina jotain ultraprosessoitua. Koulukeittiöstä ei kuitenkaan saa muuta, ja nuo koulussa tarjottavat turvaruoat täytyy valita sen koulukeittiön valikoimasta. 

Miten sitten lapsi, joka ei ole ennen syönyt eineksiä ja on tottunut syömään turvaruokana esim. niitä mustikoita, tottuu syömään kalapuikkoja koulussa turvaruokana?

Niitä eineksiä popsivat koulussa (ja kotona) muutkin lapset ja nuoret, ja ehkä sen vuoksi näyttävät niin harmailta ja verettömiltä, tai ovat ylipainoisia. Nuorista puuttuu nykyään elinvoimaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole mistään nirsoilusta vaan aistiherkkyydestä. Näillä lapsilla on neurokirjo häiriötä, joilla saattaa ruoan koostumus olla vaikka sellainen, että ne ei sitä pysty oksentamatta syömään. Myös joillain autisteilla / adhd ihmisillä on vain jotain tiettyjä samoja ruokia, mitä ne voi syödä. Nämä ihmiset eivät mahda sille yhtään mitään, niiku vaikka ihminen jolla on diabetes. Koittakaa nyt prkl ymmärtää se asia jo pikkuhiljaa. 

 

Aivan käsittämätöntä, ettei ihmiset vieläkään tiedä mistään mitään vaikka on netti nenän edessä.. ai nii mut tiktok. 

Mulla on tämmöinen, ja kouluruokailu oli aikoinaan 90-luvulla helvettiä. Mitään diagnooseja ei siihen aikaan saanut. Vasta pari vuosikymmentä myöhemmin tajusin, että en olekaan ainoa maailmassa, joka on tämmöinen. Olisin kyllä halunnut syödä normaalisti, mutta oksennus vain tuli.

Miksi tässä keskustelussa tuodaan koko ajan esiin laitosruuan ällöys? Laitosruoka on usein ällöä, siitä kaikki ovat varmaan yhtä mieltä, ja entisaikoina oli myös sadistisia opettajia ja kaikki tietävät sen jutun että joku pakotettiin syömään omaa oksennustaan. Sitä kerrottiin perimätietona meidänkin ruokalassa, vaikka ketään ei pakkosyötetty.

Jutussa ei ole kyse pahasta kouluruuasta tai nirsoilusta, on kyse lapsista jotka eivät syö kotonakaan mitään, ja ovat jo vauvasta kieltäytyneet syömästä. Sellaisista lapsista joille esimerkiksi jopa kurkkuviipale, keitetty peruna tai vääränlainen sipsi on ylitsepääsemätön kammotus.

Käsi pystyyn jos täällä on joku jolla ei ole ikinä tullut vastaan ruokaa jota ei halunnut syödä! Kaikilla on niitä, joten turha sotkea asiaa johonkin ruokaongelmaisten nepsylapsien ruokakauhuun.

Kotona jos kovin nirsoilee niin sitten ruoka pois ja kyllä se nälkä tulee. Liikuntaa kehoon, huolenpitoa, läsnäoloa jne

Vierailija kirjoitti:

Ai miten lapsen, jolla on ehkä autismi, saa syömään muutakin kuin turvaruokia? No ei ainakaan sillä, että antaa pelkkää turvaruokaa. Unohda turvaruoka. Se turvaruoka on huono asia pitkällä aikavälillä ja voi johtaa jopa aliravitsemukseen ja puutostiloihin. Vanhemman pitää sitkeästi vaan tarjota uusia makuja eikä antaa heti periksi. Lapsi itkee? Anna itkeä, ei siihen kuole. Älä pelkää itkua ja muita reaktioita. Lähde liikkeelle vaikka teelusikasta, sitten vähitellen lisää seuraavana päivänä. Palkitse onnistumisista. Kyllä se siitä lähtee. 

 

Terveydenhoitaja 

Nyt taitaa terveydenhoitaja olla väärässä. Jos ruoassa on väärä suutuntuma, maku tai haju, niin tottumus ei auta. Toki uusia ruokia kannattaa aina kokeilla. Osa niistä kelpaa nepsylle ja osa ei. Nepsy saattaa myös olla ennakkoluuloinen ja nirso, kuten muutkin, ja karttaa joitakin ruokia sen tähden, mutta se on eri asia.

Nepsyn vaimo, äiti ja anoppi, jolla yli 50 vuotta kokemusta nepsyistä

Vierailija kirjoitti:

Kotona jos kovin nirsoilee niin sitten ruoka pois ja kyllä se nälkä tulee. Liikuntaa kehoon, huolenpitoa, läsnäoloa jne

Selvästi et ole ikinä törmännyt vaikeaan tapaukseen. Ne paastoavat vaikka päiviä ja lopulta pyörtyvät nälästä ja saavat puutostiloja. Arvaa onko kiva kun pitää miettiä miten tuollaiselle saa kurkusta alas yhtään mitään kun mikään normaali ja omasta mielestä vaaraton ruoka ei vain kelpaa? 

Joskus syynä voi olla ihan vaan ruuan rakennekin. Tai on ehkä joku huono kokemus sellaisesta. Mua on aina oksettanut kaikki suussa limaiselta tuntuvat raaka-aineet. Sillit, simpukat, monet sianlihapalat jne. Kansakoulun tillilihan ja kanaviillokin kastike. Oksettavat vieläkin, vaikka olen jo yli kuuskymppinen. Ja sitten on kokemusta siitäkin, että lapsena sain ruokamyrkytyksen. Kaikki ne maut, mitä okesennukseni seassa oli, aiheutti mulle vastenmielisyyden vuosikymmeniksi. En pystynyt syömään esimerkiksi ananasta, koska jo pelkkä haju aiheutti oksennusrefleksin. Mutta tosiaan ei mun lapsuudessani kansakoulussa mitään omaa ruokaa saanut, vaikka oli ihan allerginenkin. Sitten söi sitä, mitä pystyi tai oli kokonaan syömättä. Koulussa ruoka on vain yksi päivän aterioista, joten ei tule mitään puutostauteja, vaikka jättäisi sen syömättäkin. Tai vanhempi laittaisi kouluun lapselleen eväät mukaan. Päiväkoti on sitten vähän haastavampi, jos lapsi syö jo aamiaisenkin päiväkodissa eikä kotona. 

Vierailija kirjoitti:

80-luvun alussa Itä-Helsingissä oli hyvät kouluruuat. Jos joku olisi käyttänyt sanaa "suutuntuma", niin katsottu ihmetellen että mitä toi selittää. Perheet säästivät kun lapsi söi koulussa aina vatsan täyteen. Santsata sai ja kiirettä ei ollut. En käynyt kertaakaan koko kouluaikana ostamassa ruokaa koulun ulkopuolelta, enkä havainnut että kukaan olisi käynyt. Silloin tosin mitään paistopisteitä ei ollut olemassakaan. Joitain ruokia vedettiin ihan täyteen ähkyyn saakka. Yksi hyvä kombo oli pinaattiletut nakeilla ja suolakurkuilla. 

Tuohon aikaan kouluilla oli usein omat keittiöt, tai sitten koulujen keskuskeittiöissä valmistettiin ihan oikeasti ruokaa. 

Nykyään työntekijät avaavat einespaketteja ja pakasteita ja kokoavat niistä aterian. Esim. perunat tulevat esikeitettyinä muovipusseissa, ainakin meidän kouluun. En tiedä, kuinka kauan ennen käyttöä ne on esikeitetty. Söisitkö kotona?

Olen kuullut, että monet koulutetut suurkeittiöihmiset harmittelee sitä, että opittuja taitoja ei enää voi käyttää, on pelkkää ruoan jakelua. t. yläkoulun ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meilläkin monet vanhemmat kuulemma antaa lapsen syödä lähinnä pastaa ja perunaa kotona ja ravintolassa lapsen ruoka on ranskanperunat 

Kun ei opi syömään pienestä pitäen niin tulee ruokarajoituksia 

Meillä nepsylapsi halusi ravintolassa aina pippuripihviä, ja nepsyisä pizzaa tai spagettia. Joka kerta ruokaa tuodessaan tarjoilija laittoi isän eteen pihvin ja lapsen eteen pizzan tai spagetin.

 

Mitä helv...onko nepsyukkikin?

Sekä lapsi että lapsen isä ovat nepsyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meilläkin monet vanhemmat kuulemma antaa lapsen syödä lähinnä pastaa ja perunaa kotona ja ravintolassa lapsen ruoka on ranskanperunat 

Kun ei opi syömään pienestä pitäen niin tulee ruokarajoituksia 

Meillä nepsylapsi halusi ravintolassa aina pippuripihviä, ja nepsyisä pizzaa tai spagettia. Joka kerta ruokaa tuodessaan tarjoilija laittoi isän eteen pihvin ja lapsen eteen pizzan tai spagetin.

 

Mitä helv...onko nepsyukkikin?

Sekä lapsi että lapsen isä ovat nepsyjä.

Meillä ainakin mun nepsylapsilla on nepsyukki, ja nepsyäiti (minä). 

Vierailija kirjoitti:

Anoppi moitti lastani kun lapsi oli nirso. Lähinnä niin ettei tykännyt makeista kiisseleistä, mehuista, leivoksista tai liian suolaisesta ruuasta sekä kastikkeista. Sanoi että ennen olisi kuoltu nälkään jos olisi noin nirsoillut. Kuitenkin lapselle on kelvannut peruna missä tahansa muodossa. Makuaisti oli pienenä niin herkkä, että jos oli eri puutarhan kurkkua kuin mitä yleensä ostettiin, niin sanoi "väärää kurkkua". Porkkana meni raasteena mutta ei muuten. 

 

Kuitenkaan se anoppia ei yhtään haitannut, että miehen sisko ei tykännyt mistään keitetyistä vihanneksista. Tai se, että kun anoppi oli lapsenlapsen luona ja siellä oli tarjottu pizzaa, kommentti oli - selän takana - että ei se ole ihmisten ruokaa. Myös kun lapsen lapset tekivät jotain pastaa sitten teininä, niin ei anoppi saattanut syödä, keitti itselleen perunat. Ainoastaan makaronilaatikko oli oikea pastaruoka kuulemma.  Kuulin myös toiselta miniältä että mei

Ihmettelen itse "pastan" suosiota: valkoista vehnäjauhoa ja vettä! Missä ravintoaineet? Valkoinen vehnäjauho on oikea kivennäisainesyöppö sulatusprosessissa, koska siitä on poistettu kuoren kivennäisaineet, joita elimistö tarvitsisi sen sulattamiseen. Niinpä se ottaa ne omista varastoistaan ja syntyy puutosta. 

Valkoinen vehnä synnyttää riippuvaisuutta ja pitää yllä elimistön tulehdustilaa. Vehnä on vieläpä niin täysin jalostamalla pilattu, että en syö edes täysjyvävehnää koskaan. 

Kokeilkaapa olla ilman vehnäjauhoa olevia tuotteita, niin huomaatte addiktion.

Miksi neuvolat eivät neuvo nuoria äitejä välttämään niitä vanukkaita ja Bonia ja Pilttejä ja valmistamaan itse lapsen ruoan?

turvaruoat, ranskan potut, hampparit, pitsa, jäätelö, karkit

Jotenkin puistattaa nämä "vanhojen hyvien aikojen" muistelijat, jotka vastustavat "paapomista" ja yliymmärtämistä. Välittyy vaikutelma, että jotenkin sadistisesti salassa nautitaan pakottamisesta ja itkettämisestä. Koska (yli)herkkä ja mahdollisesti sairas lapsi ei noilla konsteilla ainakaan paremmaksi syöjäksi opi. Jos jutun jaksoi lukea, niin siinä sanottiin, että näillä kaikista ongelmaisimmilla asiat voivat kärjistyä aliravitsemukseen ja kehityksen häiriintymiseen. Eikä se varmaan kykyä tuntityöskentelyynkään paranna, jos ei syö mitään. Silti raippa on joillekin se ainoa ratkaisu.

Nykylapset pistetään pienestä pitäen isoihin, levottomiin päiväkoteihin, annetaan eteen ruudut, liikunnan kanssa on vähän niin ja näin, eivätkä (ero)vanhemmatkaan jaksa arjessa ihmeitä esim. ruoanlaiton suhteen. Koulussa on pahimmillaan isot avotilat, ja koulumatkat tehdään autolla tai bussilla, kun lähikoulut on lakkautettu. Sisäilma on mitä on (ilmeisesti edelleen joka 10. koulu on jotenkin homeessa).

Että saattaa siihen joitain syitäkin olla, miksi nykylapset oireilevat. Liika ymmärrys ja paapominen niitä tuskin ovat tärkeimpiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meilläkin monet vanhemmat kuulemma antaa lapsen syödä lähinnä pastaa ja perunaa kotona ja ravintolassa lapsen ruoka on ranskanperunat 

Kun ei opi syömään pienestä pitäen niin tulee ruokarajoituksia 

Meillä nepsylapsi halusi ravintolassa aina pippuripihviä, ja nepsyisä pizzaa tai spagettia. Joka kerta ruokaa tuodessaan tarjoilija laittoi isän eteen pihvin ja lapsen eteen pizzan tai spagetin.

 

Mitä helv...onko nepsyukkikin?

Sekä lapsi että lapsen isä ovat nepsyjä.

 

Meillä ainakin mun nepsylapsilla on nepsyukki, ja nepsyäiti (minä). 

anna kun arvaan, kaikki syötte turvatuissa: hampurilaisia pitsaa ja nugetteja? Einkelpaa marjat ja vihannekset koska suutuntuma on väärä? 
Me tosiaan tarvitaan kolmas maailmansota.

Kesällä syötiin luonnon marjoja, kasvimaalta porkkanat, nauriit jne, pottu oli kunniassa, oli soossia, lihaa, kalaa, aika terveenä oon saanut olla, ikäähän on Liikuttiin kesäisin polkupyörällä, juostiin, metsässä samoiltiin, hiihdettiin, mäkeä laskettiin, uitiin kesäisin. Tervettä elämää oli.