Yhä useampi lapsi ei voi syödä päiväkoti- tai kouluruokaa: heille tarjotaan turvaruokaa

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni kommentoijista ovat edes nähneet saati maistaneet nyky kouluruokaa? 

 

Kaikki tulee jostain ns valmiina ja välillä täytyy listasta katsoa että mitä ruokaa pussissa on.

Samaa se oli munkin lapsuudessa, usein epämääräistä ja pahaa. Hyvään ruokaan vaadittaisiin sekä rahaa että oma ruuanvalmistus. Silti löytyi aina jotain syömäkelpoista. Laitosruoka pilaa kaikki ainekset mutta se on kustannuskysymys, normaali keitetty peruna maksaa aina enemmän kuin joku pussissa tuotu epämääräinen.

Keskustelu harhautuu liikaa siihen että puhutaan kouluruuasta. Nää syömisongelmaiset ei syö missään muuallakaan mitään. Ei kotona, ei ravintolassa. Tuttavat ei juurikaan käy ravintolassa lapsen kanssa koska sieltä ei kuitenkaan löydy mitään mitä se suostuisi laittamaan suuhunsa ja rahat menevät hukkaan jos yrittää tilata sille jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on aikoihin eletty. Muistan vieläkin kun äiti saattoi ekaluokalla kouluun ja sanoi että kaikki menee hyvin. Ja niin meni. Ekana päivänä oli ruokana kumiperunoita, nakkikastiketta, jossa lillui suolakurkunpalasia. Lisänä oli maitoa, vettä, näkkileipää ja porkkanaraastetta. 

 

Kaksi isointa poikaa kävi hakemassa ne kaikki ruoat 3 kerrosta alempaa keittiöstä.

 

KAIKKI SÖIVÄT KAIKKEA (paitsi ne joilla oli allergiaa).

 

-1990 Pohjois Savo

 

 

Minun kouluaikana joillakin saattoi olla kala-allergia, mutta suurin osa söi kouluruuat turhia mukisematta. Enemmän muistutettiin Afrikan nälkäänäkeviä lapsia, jotta ruokalautanen syötiin puhtaaksi.

Mä en ikinä tajunnut sitä, että miten niitä Afrikan lapsia hyödytti se, että mä söin lautaseni tyhjäksi. Aikuisena ymmärrän että kyse oli kiitollisuudesta siitä, että oli ruokaa. Mutta en mä lapsena sellasta osannut ajatella, mietin vaan että eikä olis parempi että se mun ruoka lähetettäisiin niille Afrikan lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole mistään nirsoilusta vaan aistiherkkyydestä. Näillä lapsilla on neurokirjo häiriötä, joilla saattaa ruoan koostumus olla vaikka sellainen, että ne ei sitä pysty oksentamatta syömään. Myös joillain autisteilla / adhd ihmisillä on vain jotain tiettyjä samoja ruokia, mitä ne voi syödä. Nämä ihmiset eivät mahda sille yhtään mitään, niiku vaikka ihminen jolla on diabetes. Koittakaa nyt prkl ymmärtää se asia jo pikkuhiljaa. 

 

Aivan käsittämätöntä, ettei ihmiset vieläkään tiedä mistään mitään vaikka on netti nenän edessä.. ai nii mut tiktok. 

 

Nåin varmaan on ja asia on havaittu vasta nykyään. Mitä samanlaisille lapsille tapahtui aiempina vuosikymmeninä?

Olihan ennenvanhaan kaikenlaisia sairaalloisia lapsia jotka kuihtuivat pois, mutta ei nykyajan diagnooseja. Mistä sen tietää vaikka joukossa olisi ollut näitä syömisongelmiakin.

Muutenkin lapsia kuoli enemmän kuin nykyään. Eikä välttämättä tietoa siitä mihin tarkalleen nykytiedon mukaan kuolivat, jos olivat vain sairaalloisia eivätkä kuolleet vaikka ruhkarokkoon, tuberkuloosiin tai jääneet kärrynpyörän alle.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni kommentoijista ovat edes nähneet saati maistaneet nyky kouluruokaa? 

 

Kaikki tulee jostain ns valmiina ja välillä täytyy listasta katsoa että mitä ruokaa pussissa on.

Kaikille lapsille tulisi tarjota ihmisarvon mukaista, ei vain harvoille. Laitosruoan laatukriteereissä olisi tarkistamisen varaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen:

Kuinkahan monta todistusta turvaruuan koulussa saamiseksi kirjoitetaan siksi, että äiti on niin vauhkona, eikä temppuileva kakara ole syynä? Lääkärit tuskin aikaa tuhlaavat tällaiseen joutavaan, lappu kouraan ja seuraava! Ihan vaan sen äidin mielialan vuoksi. En ihmettelisi yhtään.

 

Mä kanssa luuken näin. Koulun keittiöllä töissä oleva kaveri kertoi saavansa paljon palautetta vanhemmilta, että lapsille ei pitäisi olla mitään keittoja, vaan kotiruokaa, kuten nakit, nugetit ranskalaiset, pizza... 

 

 

 

En usko. Itse kommunikoin koulun keittiön kanssa ja todella vaikea saada yhteys sinne. Se ei mene koulun kautta ja on ihan eri firmaa.  Harvoin vanhemmat ovat koululla niin, että kävisivät keittiöllä keskustelemassa. 

Pieni paikkakunta, jossa "kaikki tuntee toisensa". Ei ne vanhemmat sinne koulun keittiöön ole ravanneet vaatimuksineen. Ovat antaneet "palautetta" muissa yhteyksissä. 

Omituista on se, että tämä turvaruoka on usein ultraprosessoitua tai muuten ravintoköyhää kuten ranskalaisia perunoita tai eines-pinaattilettuja. Miksi totuttaa lastensa makumaailma niiden prosessoituihin, keinotekoisiin makuihin. Samalla istuttaa addiktion, ja oikea ruoka ei enää maistu.

Ymmärtäisin ilmiötä paremmin, jos turvaruokaa tarvitsevat haluaisivat syödä vain vaikkapa mustikoita tai tuoretta porkkanaa tai kaalisalaattia. Mutta että vain roskaruoka kelpaa! Eines-pinaattilettujenkin lisäaineluettelo on todella pitkä, katsoin kerran koulukeittiössä, olen ope.

Laitosruoka on aivan kamalaa. Edes näin aikuisena en pysty syömään esim. sairaalassa tai kouluissa tarjottavia ruokia (olin siellä töissä), vaan aina omat eväät. Joissakin työpaikkaruokaloissa on kohtuullinen ruoka, riippuen vähän firmasta. 

Kai se on, kun on lapsesta saakka tottunut kotiruokaan joka oikeasti tehdään itse eikä mistään puolivalmisteista. Mun mielestä kaikissa eineksissä ja laitosruuissa on tietty, samanlainen makuprofiili. En tiedä mistä se johtuu, mutta joku niissä aina ja poikkeuksetta maistuu jotenkin väärältä. 

Anoppi moitti lastani kun lapsi oli nirso. Lähinnä niin ettei tykännyt makeista kiisseleistä, mehuista, leivoksista tai liian suolaisesta ruuasta sekä kastikkeista. Sanoi että ennen olisi kuoltu nälkään jos olisi noin nirsoillut. Kuitenkin lapselle on kelvannut peruna missä tahansa muodossa. Makuaisti oli pienenä niin herkkä, että jos oli eri puutarhan kurkkua kuin mitä yleensä ostettiin, niin sanoi "väärää kurkkua". Porkkana meni raasteena mutta ei muuten. 

Kuitenkaan se anoppia ei yhtään haitannut, että miehen sisko ei tykännyt mistään keitetyistä vihanneksista. Tai se, että kun anoppi oli lapsenlapsen luona ja siellä oli tarjottu pizzaa, kommentti oli - selän takana - että ei se ole ihmisten ruokaa. Myös kun lapsen lapset tekivät jotain pastaa sitten teininä, niin ei anoppi saattanut syödä, keitti itselleen perunat. Ainoastaan makaronilaatikko oli oikea pastaruoka kuulemma.  Kuulin myös toiselta miniältä että meidän juhlissa tarjottu oman perheen herkku ja muiden mielestä hyvä savuporopiirakka oli ollut anopin mielestä pahaa. Toinen miniä vinkkasi että laita seuraaviin voileipäkakkua, sitä anoppi vaatii aina. 

Vierailija kirjoitti:

Laitosruoka on aivan kamalaa. Edes näin aikuisena en pysty syömään esim. sairaalassa tai kouluissa tarjottavia ruokia (olin siellä töissä), vaan aina omat eväät. Joissakin työpaikkaruokaloissa on kohtuullinen ruoka, riippuen vähän firmasta. 

Kai se on, kun on lapsesta saakka tottunut kotiruokaan joka oikeasti tehdään itse eikä mistään puolivalmisteista. Mun mielestä kaikissa eineksissä ja laitosruuissa on tietty, samanlainen makuprofiili. En tiedä mistä se johtuu, mutta joku niissä aina ja poikkeuksetta maistuu jotenkin väärältä. 

Eläessäni olen ollut yhden vruokauden  airaalassa lievän kohtauksen vuoksi ja epäily vakavasta, joten otettiin tarkkailuun. Kaksi ruokaa ja sain aivan järkyttävän närästyksen. Se siis oli närästys, ei mitään sydänperäistä. 

Vierailija kirjoitti:

Omituista on se, että tämä turvaruoka on usein ultraprosessoitua tai muuten ravintoköyhää kuten ranskalaisia perunoita tai eines-pinaattilettuja. Miksi totuttaa lastensa makumaailma niiden prosessoituihin, keinotekoisiin makuihin. Samalla istuttaa addiktion, ja oikea ruoka ei enää maistu.

Ymmärtäisin ilmiötä paremmin, jos turvaruokaa tarvitsevat haluaisivat syödä vain vaikkapa mustikoita tai tuoretta porkkanaa tai kaalisalaattia. Mutta että vain roskaruoka kelpaa! Eines-pinaattilettujenkin lisäaineluettelo on todella pitkä, katsoin kerran koulukeittiössä, olen ope.

Mä olen ymmärtänyt, että tämä johtuu siitä, että tietty nakki maistuu aina samalta, sanoin muut einekset. Lapsi tietää, mitä saa, kun lautasella nugetti tai eineslätty. Kun taas omenan maku ja koostumus vaihtelevat syömiskerrasta toiseen. 

Prosessoidut ruuat ovat aina samaa muuttumatonta laatua ja suunniteltu maistumaan helpolta, joten ei ihme että moni turvaruokaa vaativa fiksautuu niihin. Jos ylipäätään katsoo Suomen suosituimpia ruokia ihan väestötasolla niin ne ovat kaikki helppoja syötäviä ja massamerkkejä. Ei mikään ihme että lapsilla on samat preferenssit jos aikuisillakin on.

Mutta jos tieto lohduttaa niin tuntemani tosin vielä alle kouluikäinen ruokaongelmainen ei syö juurikaan nugetteja tai nakkeja tai edes ranskiksia, vain pinaattilettu käy noista vastaavista. Leivistäkin tosin kelpuuttaa vain muutaman oman makuun vähän liian teollisen kauppaleivän, ns leipomoleipä tai itse leivotut sämpylät eivät käy. Muuten sitten joku tietty vihannes ja hedelmä jotka kokee turvallisiksi, ja juusto ja jugurtti. Yritä tarjota jotain perusruokaa niin ei suostu edes maistamaan, mikä tuntuu tietysti välillä todella turhauttavalta.

Lasten makumaailma pilaantuu jo vauvojen purkkiruoasta, Bonista ja Pilteistä. Mulla oli neljä lasta, eikä ikinä tarvinnut antaa lapsille purkkiruokaa. Imetin pitkään ja kun rupesin antamaan kiinteitä, otin valikoiden siitä ruoasta, jonka tein muulle perheelle. Mikä siinä on niin vaikeaa? Miksi purkkiruokaa? 

Jaahas vai ei koskaan ennenkään. Tunnen muutaman aikuisen ihmisen, toinen kuusikymppinen ja toinen lähestyy viittäkymmentä, joilla on aina ollut omat "turvaruokansa" vaikkei termiä olekaan käytetty. Erittäin rajoittuneet ja yksinkertaiset ruokavaliot ilman mitään allergiaa juuri tyyliin pastaa, mutta ei voi mitään kastiketta ottaa, kun ei tiedä, mitä se on eikä tarkimmatkaan selostukset siitä mitä se on ja mistä raaka-aineista valmistettu. Suklaa ja sipsit (jotkut tietyt tietenkin) täydentää ruokavaliota. Molemmat ylipainoisia, eivät sukulaisia eivätkä tuttavia. Tunnen heidät ihan eri yhteyksistä. Luonteeltaan eivät todellakaan ole mitään avuttomia, ei kumpikaan, vaan pikemminkin heillä on hyvin dominoiva ja muita arvosteleva tyyli. Molemmat kiinnittävät paljon huomiota pieniin yksityiskohtiin erityisesti muissa ihmisissä ja tuovat havaintojaan muka pöyristyneenä esiin. Juuri sen kaltaisia tyyppejä, joiden voisi kuvitella päivittelevän tätä nepsy-ilmiötäkin. Paradoksaalista kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos lapsi sitten vaan on niin nirso ettei syö muuta kuin pastaa? hänen ravitsemuksestaan tai päivän sujumisesta tms ei tarvitse huolehtia, kun tuo on vain aistiyliherkille ym? 

Kyllä se muksu alkaa syömään kun on tarpeeksi nälkä. Lasta ei pidä kannustaa loputtomaan nirsoiluun, vaan tarjota monipuolista, ravitsevaa ruokaa. 

Nykyään pullukoita ja jopa lihavia lapsia on pilvin pimein, ei Suomessa lapset näe nälkää, päinvastoin.  En ymmärrä täysin kädettömiä nykyvanhempia. 

Vierailija kirjoitti:

Omituista on se, että tämä turvaruoka on usein ultraprosessoitua tai muuten ravintoköyhää kuten ranskalaisia perunoita tai eines-pinaattilettuja. Miksi totuttaa lastensa makumaailma niiden prosessoituihin, keinotekoisiin makuihin. Samalla istuttaa addiktion, ja oikea ruoka ei enää maistu.

Ymmärtäisin ilmiötä paremmin, jos turvaruokaa tarvitsevat haluaisivat syödä vain vaikkapa mustikoita tai tuoretta porkkanaa tai kaalisalaattia. Mutta että vain roskaruoka kelpaa! Eines-pinaattilettujenkin lisäaineluettelo on todella pitkä, katsoin kerran koulukeittiössä, olen ope.

Vanhemmat itse totuttavat lapsen roskaruokaan, ja sitten ihmetellään kun Niilo-Petterille maistuu vaan ranskalaiset ja einesnugetit ja ns normaali ruoka on liian eksoottista. 

Vierailija kirjoitti:

Näistä turvattomia isoja lapsia jotka eivät pysty aikuisuuteen vaan yhteiskunta hoivaa ja turvaa heitä hautaan saakka.

Ei tule. Tunnen tällaisia ihan aikuisia ihmisiä, joilla on aina ollut turvaruokansa ja alkavat lähestyä eläkeikää. Yllättävää heissä on vain se, että he eivät tunnista omaa poikkeavuuttaan, mutta saattavat tuomita tai nostaa tikunnokkaan muita, jotka poikkeavat vähänkin jostain normista.

80-luvun alussa Itä-Helsingissä oli hyvät kouluruuat. Jos joku olisi käyttänyt sanaa "suutuntuma", niin katsottu ihmetellen että mitä toi selittää. Perheet säästivät kun lapsi söi koulussa aina vatsan täyteen. Santsata sai ja kiirettä ei ollut. En käynyt kertaakaan koko kouluaikana ostamassa ruokaa koulun ulkopuolelta, enkä havainnut että kukaan olisi käynyt. Silloin tosin mitään paistopisteitä ei ollut olemassakaan. Joitain ruokia vedettiin ihan täyteen ähkyyn saakka. Yksi hyvä kombo oli pinaattiletut nakeilla ja suolakurkuilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista on se, että tämä turvaruoka on usein ultraprosessoitua tai muuten ravintoköyhää kuten ranskalaisia perunoita tai eines-pinaattilettuja. Miksi totuttaa lastensa makumaailma niiden prosessoituihin, keinotekoisiin makuihin. Samalla istuttaa addiktion, ja oikea ruoka ei enää maistu.

Ymmärtäisin ilmiötä paremmin, jos turvaruokaa tarvitsevat haluaisivat syödä vain vaikkapa mustikoita tai tuoretta porkkanaa tai kaalisalaattia. Mutta että vain roskaruoka kelpaa! Eines-pinaattilettujenkin lisäaineluettelo on todella pitkä, katsoin kerran koulukeittiössä, olen ope.

Vanhemmat itse totuttavat lapsen roskaruokaan, ja sitten ihmetellään kun Niilo-Petterille maistuu vaan ranskalaiset ja einesnugetit ja ns normaali ruoka on liian eksoottista. 

Ei se mene aina niin. Tunnen lapsen joka on valikoiva syöjä, niin valikoiva että pelkään ettei saa edes kaikkia tarvittavia ravintoaineita. Oli jo vauvana sellainen että sylki pois kaiken eikä suostunut edes maistamaan. Saman perheen muut lapset ovat normaalimpia, todella nirsoja mutta ruokavalio kymmenen kertaa laajempi kuin tällä yhdellä ja maistavat kaikkea ilman itkemistä.

Minä myös tunnen pilvin pimein keski-ikäisiä, joilla on oma turvaruoka. Tuntuu melkein, että se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Omissa lapsissa on yksi tällainen, joka ei syönyt juuri mitään. Hän oli muutenkin lapsena vahvasti autistipiirteinen ja aistitiedon käsittelyssä oli poikkeavuutta. Ruoka ei ollut ainoa, missä tämä näkyi, vaan esim. vaatteet oli toinen. Kävimme hänen kanssaan lääkärit, psykologit, perheneuvolat, ravitsemusterapeutit, mutta ei kukaan saanut häntä syömään. Kaikkialta tuli sama ohje, antakaa lapselle sellaista ruokaa, mitä hän syö. Hän söi sitten ruisleipää, paistettua kananmunaa ja kreikkalaista jogurttia. Päiväkoti- ja kouluvuodet menivät syömättä, koska omat eväät ei ollut sallittu.