Hei te menneiden vuosikymmenien liikunnanopettajat: miten meni niinku omasta mielestä?

Vierailija kirjoitti:

Minä olin ihan normaali oppilas. En mikään suosittu tai epäsuosittu. Lapsuudessa ja nuoruudessa kaikki muuttuu niin nopeasti. Jopa yhdessä päivässä.

 

Liikunnan opettajat vittuili ihan kaikille silloin. Myös meille "suosituille".

Olen samaa mieltä. Vaikka olisit ollut niitä parhaita, niin vttuilulta et säästynyt. Päinvastoin. Antoivat palaa oikein urakalla. :D

Kaikki liikunnanopettajat on ollut lempeitä ja kannustavia. Sählyharrastuksessa koulun ulkopuolella taas oli ihmiskyrphä valmentaja ja lopulta lopetin sen harrastamisen aika pian.

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppiset ja sitä vanhemmat ovatkin parempikuntoisia kuin nuoremmat. Erittäin iso kiitos siitä kuuluu nimenomaan liikunnanopettajille.

No ei ainakaan minun kohdallani kuulu. Koululiikunnan takia ajattelin vihaavani kaikkea liikuntaa ja olevani huono kaikissa lajeissa todella pitkään. Kuntotestissä pärjäsin opettajan mielestä 8 arvoisesti lähinnä sisulla ja koska oli hyvä liikkuvuus geneettisesti, en vapaa-ajalla harrastanut mitään koululiikuntaan viittaavaa ja liikuntatunneilla en pärjännyt kuin uinnissa, sekin ihan siksi kun tykkäsin kesällä uida järvessä kavereiden kanssa. Ratsastin, myöhemmin kävin tanssitunneilla. Vasta aikuisena olen oppinut pitämään juoksemisesta ja hiihtämisestä ei KIITOS liikunnanopettajien, vaan heidän aiheuttamistaan traumoista huolimatta.

Saisi vaikka hypätä kaivoon kouluaikainen liikunnanopettaja. Yhtään mitään eväitä ei aikuisuuden liikuntaharrastuksiin tullut saatua, kaikki piti opetella aivan nollasta ja päästä traumoista yli. Opettajan toiminta oli silkkaa kiusaamista.

Kävin peruskouluni 1973-1982 ja liikuntatunneilta jäi vain hyviä muistoja.

Pelattiin jalkapalloa, jääkiekkoa(tennispallolla tms. koska ei suojia), koripalloa, lutikkapalloa, polttopalloa, hiihdettiin, yleisurheiltiin jne. AInoa mistä en pitänyt erikoisemmin oli jonkinlainen tamburiin tahtiin eri liikkumismuodoissa kävelyä ei jättiläiskäyntiä, karhukäyntiä, kääpiökäyntiä jne.

Koululiikunta on aina kompromissia ja kuinka 20-30 lapsen ryhmää hallitaan. Ei voida antaa kaikkien tehdä mitä haluaa.

Kaikille joukkuelajit eivät tietenkään ole vahvuuksia, ei ole pallosilmää, ei pelisilmää, ei tiedetä sääntöjä( eikä vaivauduta selvittämään niitä), ei kiinnosta jne. syitä on vaikka kuinka.

Liian usein nämä jäävät kentän laidalle pureskelemaan kynsiään, vaikka pitäisi edes yrittää olla mukana.

Ja kyllä, ns, hyvät urheilijat paskalla asenteella osaavat kyllä pilkata ja alentaa motivaatiota.

Hyvä opettaja osaa ottaa "huonotkin" urheilijat huomioon ja yrittää innosta mukaan.

"On ihan eri tulokset jos on opetettu juoksutekniikkaa ja oikeaa hengitystä kuin heittää tosta noin vaan juoksemaan.

Muissakin lajeissa jonkinlainen tekniikka olisi hyvä osata ettei tule vammoja."

Juoksutekniikka on semmoinen homma, että se tulee vain juoksemalla. Siis mitä enemmän kilometrejä juoksee, sen tehokkaampaa se on. Lapsilla itse asiassa on luonnostaan yleensä hyvä tekniikka, sen kun lähtee juoksemaan. Aikuisilla on ehtinyt tulla jo kaikenlaisia jumeja ja virheasentoja.

Ei cooperissa siis voi mitenkään erityisesti hyötyä jos juuri ennen suoritusta kerrotaan että hengitä niin tai näin. Se voi jopa haitata suoritusta jos huonokuntoinen yrittää aluksi nenähengityksellä mennä kunnes tajuaa ettei pysty.

En keksi miten koulukoriksessa tai jalkapallossa voi estää vammoja etukäteen tekniikkaa opettamalla?

Sinä muistat vain oman kokemuksen.

Oikeesti silloin sait armotonta mollaamista vaikka olisit ollut ns hyvä liikunnassa.

Minä en tiedä mitä ne ovat itse mieltä, mutta oma toiveeni on, että ne psykopaatit homo sapiens gt-hullut pitäis hirttää munistaan näin jälkikäteenkin. Niin monen nuoren elämän pilasivat. Ja sen yhden akankuikelon tavaraan sais lykätä nojapuut !

Vierailija kirjoitti:

"Onko se siis väärin teidän mielestä, että hyvästä kunnosta saa hyvän numeron liikunnassa ja huonosta kunnosta huonon numeron?"

Ehkä liikunnasta ei pitäisi saada numeroa ollenkaan. 

No miksi liikunnallisesti lahjakkaat/ahkerat olisivat sitten ainoat jotka ei pääse hyötymään vahvuuksistaan hyvän numeron muodossa? Älykkäät hyötyy lähes jokaisessa muussa aineessa älystään.

No meillä kasarilla nimenomaan pakotettiin yksilöliikuntaan, meidät tytöt nimittäin. Hypimme telinevoimisteluliikkeitä tambuurinin tahtiin pakotettuina karheisiin jumppapukuihin, ja jumppasalin lattiasta tuli tikkuja jalkapohjiin. Tossuja ei saanut olla. 

Olin kateellinen, kun poikien puolelta kuului iloinen huuto ja nauru, kun he pelasivat sählyä ja saivat pitää verkkareita. Joskus pallo karkasi heillä verhon alta tyttöjen puolelle. Se oli kamalaa, kun värjöttelimme pinkesiin jumppa-asuihin survoutuneina.

Toisaalta, teimme kärrynpyöriä, spagaateja, puolivoltteja ja puolijättiläisiä, kieppejä ja hyppyjä. Mitähän koululiikunnassa nykyään tehdään? Osallistuin jumppakärpäsen kisoihinkin kasarilla. 

Mulle jäi vaan ärsytys kun ei ikinä pelattu yhdessä mitään. Yksitellen mentiin suorittamaan puomille, telineisiin, hevosen yli, yms.

Aikuisena on sitten tullut harrastettua aika lailla yksilölajeja, hiihto, juoksu, ridaus. Pojat ajautuivat joukkuelajeihin.

Ainakin yhden pihjalaispariskunnan taisi kuristaa elämäntyöstään.

Onko se siis väärin teidän mielestä, että hyvästä kunnosta saa hyvän numeron liikunnassa ja huonosta kunnosta huonon numeron?

---

Ei. Mutta ehkä siellä koulussa olisi pitänyt oikeasti opettaa miten sitä kuntoa rakennetaan. Siis vaikka niin että olisi tehty mittaus kauden alussa ja lopussa ja siinä välissä tehty erilaista harjoittelua, lenkkeilyä pururadalla, nopeita sprinttejä, lihaskuntoa jne. Olisi oikeasti nähty kuinka kunto ja tulokset voi kohota ja saatu elämää varten jotain työkaluja. 

Tuossahan on kattava lajitarjotin mihin voi tutustua. Mitä muuta olisi pitänyt olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppiset ja sitä vanhemmat ovatkin parempikuntoisia kuin nuoremmat. Erittäin iso kiitos siitä kuuluu nimenomaan liikunnanopettajille.

No ei ainakaan minun kohdallani kuulu. Koululiikunnan takia ajattelin vihaavani kaikkea liikuntaa ja olevani huono kaikissa lajeissa todella pitkään. Kuntotestissä pärjäsin opettajan mielestä 8 arvoisesti lähinnä sisulla ja koska oli hyvä liikkuvuus geneettisesti, en vapaa-ajalla harrastanut mitään koululiikuntaan viittaavaa ja liikuntatunneilla en pärjännyt kuin uinnissa, sekin ihan siksi kun tykkäsin kesällä uida järvessä kavereiden kanssa. Ratsastin, myöhemmin kävin tanssitunneilla. Vasta aikuisena olen oppinut pitämään juoksemisesta ja hiihtämisestä ei KIITOS liikunnanopettajien, vaan heidän aiheuttamistaan traumoista huolimatta.

Siis sä kirjoitat ettet tehnyt mitään hyvän liikan numeron eteen, mutta silti syytät opettajaa siitä että pidit itseäsi liikunnallisesti huonona? En vain ymmärrä tätä logiikkaa? Miten se opettaja olisi sut voinut muuten arvioida kuin sun suoritukseen perusteella?

Liikunnanopettaja vaikutti rakastavan armeijamaista opetusta. Jostakin syystä liikuntasalissa piti olla paljain jaloin ja tunnin alussa kaikki olivat iho ihoa vasten rintamarivissä kroppa tiukkana varpaat lattialinjassa. Hyi vttu, että inhosin joka sekuntia. Parista sporttikaverista tulikin tuon luottopoikia. Liekö edelleen elossa vai ei mutta tervemenoa monttuun suuri laumanjohtaja. 

Vierailija kirjoitti:

Sinä muistat vain oman kokemuksen.

Oikeesti silloin sait armotonta mollaamista vaikka olisit ollut ns hyvä liikunnassa.

Tämä on totta. Ne jotka harrasti sai todellakin osansa. Koskaan et ollut tarpeeksi hyvä. Päinvastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö sisäliikunnassa joutuu olemaan paljain jaloin? Koin sen ysärillä aina vähän inhottavana. 

Mikä siinä on niin kamalaa. Onhan aikuisetkin paljain jaloin harrastaessaan kamppailulajeja, joogaa, voimistelua, monilla tanssitunneilla yms

Ei edes ollut koskaan oikeaa liikunnanopettajaa, vaan suhteilla reittä pitkin kunnan töihin valittuja oikeistolaisia kääpiä eli jonkun tärkeän muijia, joita ei olisi vähempää voinut työt kiinnostaa.

Koululiikunnalla ei ole mitään tekoa asian kanssa. Ei mitään. Millaisia ajatte että 80-luvulla opettajat olivat? Paljon kauheampia, voin luvata. Syynä on älypuhelimet ja niiden rapsuttelu. Ei mikään muu.

Vierailija kirjoitti:

Onko se siis väärin teidän mielestä, että hyvästä kunnosta saa hyvän numeron liikunnassa ja huonosta kunnosta huonon numeron?

 

---

 

Ei. Mutta ehkä siellä koulussa olisi pitänyt oikeasti opettaa miten sitä kuntoa rakennetaan. Siis vaikka niin että olisi tehty mittaus kauden alussa ja lopussa ja siinä välissä tehty erilaista harjoittelua, lenkkeilyä pururadalla, nopeita sprinttejä, lihaskuntoa jne. Olisi oikeasti nähty kuinka kunto ja tulokset voi kohota ja saatu elämää varten jotain työkaluja. 

Kunto kohoaa aerobisella urheilulla. Eli juuri ne korikset, futikset, luistelut, lätkät, ringette, hiihdot jne joita täällä vihataan. Teidän kunto on ollut edes se mitä se cooperissa oli sen ansiosta että teidät on pistetty tekemään noita lajeja. Ja vaikea uskoa että vaikka 10 vuotias ei ymmärtäisi jo, että juoksemalla/liikkumalla kunto nousee..?