Lue keskustelun säännöt.
Hei te menneiden vuosikymmenien liikunnanopettajat: miten meni niinku omasta mielestä?
15.01.2026 |
Jatkuvasti jääkiekkoa, jalkapalloa, sählyä, pesäpalloa, koripalloa liikuntatunneilla ysärillä ja nollarilla. Ette voineet paksuun kallonne painaa sitä, etteivät joukkueurheilulajit sovi kaikille. Paljon oli meitä, jotka meinattiin tulla rajumpien pelaajien jyräämiksi, pitkä jyräsi lyhyemmät, jos lyhyt ei ollut liikunnallisesti lahjakas. Aina liikuntatunneilla oletitte, että kaikki osaavat jo valmiiksi kaikki asiat ja pelisäännöt. Eihän siitä muuta seurannut kuin, että me vähemmän liikunnalliset jäimme sivummalle seisoskelemaan paikoillemme (esimerkiksi jääkiekkoa pelatessa maalin lähelle "puolustajiksi" ja sitten, kun kiekko mukanaan kovemmat pelaajat tuli lähemmäs, niin siirryttiin syrjään, ettei tulla jyrätyiksi). Nyt sitten niitetään sitä satoa mitä olette kylväneet: olette opettaneet meidät vihaamaan liikuntaa paitsi joukkuelajien muodossa, myös pitkälti yksilölajeissa:
YLE: Suomalaisten fyysinen toimintakyky on heikentynyt
https://yle.fi/a/74-20203142#comments
Kommentit (369)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä tytöillä oli vielä helppoa. Pojilla piti esim koripallossa toisen joukkueen ottaa paidat pois että tiedettiin kumpaan kuulut! Olisitko tyttönä suostunut tuohon?
Tää kuulostaa kyllä aika oudolta, en ole ikinä tällaisesta tavasta kuullut vaikka olenkin ihan keski-ikäinen. Kyllä erivärisiä peliliivejä tai jotain nauhoja on ennenkin ollut, millä joukkueet on jaettu.
Good 4 you. Meillä kasarilla ja ysärillä joka ikisessä sisäliikuntajoukkuepelissä oli ns. Paidat ja nahat. Olin melko lyllerö lapsena ja hävetti sekä ahdisti olla puolialastomana muiden edessä vaikkei kukaan ikinä nimitellytkään. En ole koskaan kokenut oloani luonnolliseksi puolipukeissa, edes nyt aikuisena saati epävarmana ja huonoitsetuntoisena lapsena. Jälkeenpäin olen kyllä miettinyt meidän silloisen liikunnanopettajan, nyt jo kuolleen, olleen oikeasti varmaan väärällä tavalla kiinnostuneen lapsista. Nimittäin yllättävän monta kertaa ala-asteella teki meille pojille "kalsaritarkastuksen" eli seistiin rivissä ja hän meni selän takana rivin päästä päähän kurkaten jokaisen pojan housuihin vyötäröä selän puolelta venyttämällä että jokaisella on kalsarit verkkarien alla. Kas kun kommandona ei opettajan mukaan saanut olla ettei tule hiertymiä. Onhan tuo ihan mukiin menevä selitys mutta aikuisen näkökulmasta ajatellen todella puistattavaa. Kun liikunnanopettaja vaihtui, pelattiin kaikki paidat päällä eikä tarkasteltu kalsareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä herää kysymys, miten huono liikunnan numero on estänyt Einon tai Ellin myöhemmän pärjäämisen elämässä? Mitä portteja huono numero on sulkenut? Minusta liiksan numerot olivat aivan yhdentekeviä, ei niillä ollut mitään merkitystä kun haettiin jatko-opintoihin.
M51
Vierailija kirjoitti:
Tässä herää kysymys, miten huono liikunnan numero on estänyt Einon tai Ellin myöhemmän pärjäämisen elämässä? Mitä portteja huono numero on sulkenut? Minusta liiksan numerot olivat aivan yhdentekeviä, ei niillä ollut mitään merkitystä kun haettiin jatko-opintoihin.
M51
Mitäpä siis millään väliä elämässä koskaan, jos ei se opintoihin hakuun vaikuta. Jos nyt vähän kurmootetaan tai julkisesti nolataan kun on fyysisiä rajoitteita joita muilla ei ole, niin eipä se haittaa pärjäämiseen. Vai..?
Me treenattiin kerran lantionpohjalihaksia tyttöjen liikunnassa (yläasteella), kun "sitten kun alatte synnyttään lapsia niin pitää olla lihakset kunnossa". Joo, varmasti ja muutenkin, mutta ei ehkä menisi nyt läpi enää.
Millä v..un"ysärillä" ja millä v..un"nollarilla"? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä tytöillä oli vielä helppoa. Pojilla piti esim koripallossa toisen joukkueen ottaa paidat pois että tiedettiin kumpaan kuulut! Olisitko tyttönä suostunut tuohon?
Tää kuulostaa kyllä aika oudolta, en ole ikinä tällaisesta tavasta kuullut vaikka olenkin ihan keski-ikäinen. Kyllä erivärisiä peliliivejä tai jotain nauhoja on ennenkin ollut, millä joukkueet on jaettu.
Good 4 you. Meillä kasarilla ja ysärillä joka ikisessä sisäliikuntajoukkuepelissä oli ns. Paidat ja nahat. Olin melko lyllerö lapsena ja hävetti sekä ahdisti olla puolialastomana muiden edessä vaikkei kukaan ikinä nimitellytkään. En ole koskaan kokenut oloani luonnolliseksi puolipukeissa, edes nyt aikuisena saati epävarmana ja huonoitsetuntoisena lapsena. Jälkeenpäin olen kyllä miettinyt meidän silloisen liikun
Mitäh??? 😳
En usko että koulun liikuntatunnilla moni viihtyi. Itse löysin liikunnan ilon vasta itsekseni. Kilpailulla muiden kanssa ei sitä saavuteta.
Koulun liikunnan voisikin suorittaa vapaa-aikana antamalla lahjakortin esim kuntosalille tai vaikka leimaus hiihtoladulla, kuka nyt mistäkin tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä herää kysymys, miten huono liikunnan numero on estänyt Einon tai Ellin myöhemmän pärjäämisen elämässä? Mitä portteja huono numero on sulkenut? Minusta liiksan numerot olivat aivan yhdentekeviä, ei niillä ollut mitään merkitystä kun haettiin jatko-opintoihin.
M51
Olin just semmonen ujo ja pulleampi lapsi, joka valittiin aina viimeiseksi eikä opettajat kiinnittäneet mitään huomiota kun kannustus meni niille valmiiksi urheileville.
Ei sillä numerolla olekaan vaikutusta, mutta kyllä se koululiikunta jätti kammon joukkuelajeja kohtaan. Sain tuntea olevani totaalisen huono vaikka olisin halunnut osata.
Aloin lenkkeilemään kun muutin 16-vuotiaana kotoani ja nyt 20 vuotta myöhemmin vasta alkaa tuntumaan et mä taidan jotain osata, mä tykkään liikkua ja opetella ja jonkinlainen ylpeys hommassa kun kehityn ja kehitän itseäni.
Nuorena aikuisenakin kouluissa joukkuelajit oli vaikeita ja olin tosi epäröivä ja arka vaikka olisinkin tykännyt hommasta.
Ei sieltä perusasteelta saanut ainakaan mitään hyviä eväitä hommaan ja moni herkempi ihminen luovuttaa kokonaan.
se on hienoa alkaa vääristella toisen viestin tarkoitusta, eikö niin?