Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Symbioottinen parisuhde, jossa kahdesta tulee ikäänkuin yksi ja mitään ei tehdä yksin ja kaikki mitä tehdään, tehdään yhdessä
Tiedättekö tällaisia pareja?
Mikä tähän ajaa?
Esim. yksin ei voi seurata mitään sarjaa, vaan sarja valitaan siten, että se miellyttää molempia ja sitä katsotaan aina yhtä aikaa.
Oman unirytmin mukaan ei toimita, vaan etsitään kompromissi, jonka mukaan mennään yhtä aikaa sänkyyn, aletaan nukkumaan samaan aikaan käsi kädessä ja herätään samaan aikaan. Syödään samaa ruokaa aina.
Nämä ihmiset eivät ikäänkuin ole itsenäisiä ja omia itsejään, vaan muokkaavat itsensä täydelliseen symbioosiin toisen kanssa. Miksi?
Kommentit (847)
^ Ei tuo nyt kovin poikkeuksellista ole. Kun on oltu yhdessä pitkään ja muutettu useamman kaupungin välillä niin pikkuhiljaa ystävyyssuhteet ovat etääntyneet. Toki on työkavereita ja harrastuskavereita, joita nähdään erikseen, mutta jos ystävää nähdäkseen pitää matkustaa useampi tunti, niin yleensä sen näkemisen ajoittaa jonkin yhteisen lomareissun yhteyteen. Ystäviä nyt muutenkin tulee nähtyä vain pari kertaa vuodessa kaiken arjen kiireiden ja välimatkojen keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta ihan uskottavalta, että kahdella ihmisellä olisi aina täsmälleen samat ajatukset, mieliteot, vireystila ja kaikki. Edes identtiset kaksoset eivät toimi noin, ja jopa siamilaiset kaksoset saattavat tehdä eri asioita eri aikaan. Sen vuoksi kuulostaa lähinnä oireelliselta ja epäterveeltä, jos kaksi erillistä ihmistä elää illuusiossa, että heillä on muka kollektiivitajunta.
Että aina halutaan nähdä täsmälleen samat leffat ja sarjat, lukea samat kirjat, tehdä kaikki samat asiat just samaan aikaan, ja että vielä unirytmikin olisi minuutilleen sama. Tuo ei vain ole mahdollista, vaan kyseessä on todellakin valheellinen illuusio, muottiin ahtautuminen, oman ja toisenkin minuuden hälventäminen.
Miksi ihmeessä tällaista? Ihan kuin toisesta ei voisi pitää, ellei hän olisi kopio itsestä, vaan kaikki omat näkemykset ja oma persoona nähtäisiin lähinnä ongelmana, ja siksi sellaisten olemassaolo pitää kieltää.
Ei sellaisia olekaan. Se on vain joidenkin keskustelijoiden kuvitelma joistakin heidän tuntemistaan pariskunnista.
Kai he tosiaan kuvittelevat, että pariskunta ostaa kaksi samanlaista kirjaa ja lukee ne yhtäaikaa synkronoiden joka sivunvaihdonkin 😀
Vierailija kirjoitti:
Kaiken muun ymmärrän mutta mitä väärää on saman ruuan syömisessä? Pitäskö kaikkien tehdä vain omat ruokansa. Ihan hirveetä tuhlausta ja rahanmenoa
Ja ihmeteltiin, jos ei tee monimutkaisia ruokia vain itselleen. No en minä ainakaan tee! Jos olen yksin kotona, syön yleensä vain voileipää tai jotain vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole varmaan koskaan tehty näin. Jos toinen ei tykkää jostain ruuasta, ei sitä silloin tehdä. Syödään sitä mistä molemmat pitää.
Tätä ap nimenomaan tarkoittaa.
Mukaudutaan ja jätetään omat tarpeet ja halut sivuun, kun koko ajan haetaan niitä kompromisseja ja tehdään samat asiat vaikka väkisinkin. Tekin teette näin.
Miksi se sinua haittaa? 😅 Meillä tuo on ihan vaan helppoutta, ja järkevää. Miksi tehdä kaksi eri ruokaa, kun yksi riittää. En näe yhtäkään syytä siihen. Ei miehellä ole mitään pakonomaista tarvetta saada syödä vaikka maksaruokia 😀
Tätä minäkin ihmettelen. Ei meillä ainakaan tehdä kahta yhden hengen annosta eri ruokia. Onko se tavallistakin pariskuntien kesken?
Tässä keskustelussa tuntuu menevän sekaisin ainakin muutama parisuhde tyyppi.
Toisten suhteiden todellisuus ei tosiaan välttämättä aukenee ulkoapäin kovinkaan hyvin.
Se, että vietetään valtaosa ajasta yhdessä, tykätään samoista asioista ja tyyli muokkaantuu samantyyliseksi, voi johtua kontrolloimisesta. On varmaan yleistä, että tätä helposti epäillään tämänlaisten parien suhteen. Joissain suhteissa voipi olla, että ikäänkuin luovutaan minuudestaan ja aletaan elää pelkästään parisuhteen kautta.
Tai sitten yksinkertaisesti viihdytään niin hyvin yhdessä ja halutaan viettää aikaa yhdessä. Meillä on käynnissä jatkuva keskustelu kaikesta maan ja taivaan väliltä. Välillä väitellään kovinkin, välillä ihmetelläää ja analysoidaan erilaisia kummallisuuksia, nauretaan paljon.
Voidaan hyvin tehdä myös eri asioita. Mutta esimerkiksi elokuvia on kiva katsoa yhdessä, niistä syntyy taas uusia keskusteluita. Usein, kun toinen saa aikaiseksi lähteä lenkille, niin toinen innostuu lähtemään mukaan. Koitetaan molemmat kehittää mielekästä tekemistä yhdessä, kokeillaan välillä kaikkea mitä mieleen tulee.
Meillä on aika rento ystäväpiiri, eikä niin sukupuoli rajoitteiden, mikä kuulostaa yleiseltä. Ystävien seurassa me ei nysvätä mitenkään kylki kyljessä. Monesti tulee puhuttua eri ihmisten kanssa vähän vuorotellen, välillä kaikki taas samassa keskustelussa. Onnistuu sekin jos haluaa puhua jotain luottamuksellisempaa jonkun kanssa yhdessä, hyvin voi siirtyä toiseen huoneeseen tai ulos puhumaan.
Vaikeaa tätä on avata, jos ei ole kokemusta. Ei se ole niin suunniteltua tai siihen ei liity mitään uhkia. Tilanteet vain kehittyvät, lähtökohtana, se että molemmat viihtyvät parhaiten toistensa seurassa. Kumpikin on kiinnostunut toisen ajatuksista ja kokemuksista. Lisäksi kun mieltymykset kohtaa niin innostus tarttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuollaisen pariskunnan. Heillä ei ole mitään omia harrastuksia tai ystäviä, vaan kaikki tehdään yhdessä. Miehen pitää käydä välillä työmatkoilla, ja nainen ei tee sinä aikana mitään kodin ulkopuolella. Käy töissä ja kaupassa, ja on loppupäivän sisällä. Ei käy edes kävelyllä yksin.
Minulla taas on muutama ystävä, jotka eivät tapaa oikeastaan koskaan muulloin minua kuin silloin, kun mies on matkoilla. Ihme tapa.
Tää oli aika oireellista.
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa tuntuu menevän sekaisin ainakin muutama parisuhde tyyppi.
Toisten suhteiden todellisuus ei tosiaan välttämättä aukenee ulkoapäin kovinkaan hyvin.
Se, että vietetään valtaosa ajasta yhdessä, tykätään samoista asioista ja tyyli muokkaantuu samantyyliseksi, voi johtua kontrolloimisesta. On varmaan yleistä, että tätä helposti epäillään tämänlaisten parien suhteen. Joissain suhteissa voipi olla, että ikäänkuin luovutaan minuudestaan ja aletaan elää pelkästään parisuhteen kautta.
Tai sitten yksinkertaisesti viihdytään niin hyvin yhdessä ja halutaan viettää aikaa yhdessä. Meillä on käynnissä jatkuva keskustelu kaikesta maan ja taivaan väliltä. Välillä väitellään kovinkin, välillä ihmetelläää ja analysoidaan erilaisia kummallisuuksia, nauretaan paljon.
Voidaan hyvin tehdä myös eri asioita. Mutta esimerkiksi elokuvia on kiva katsoa yhdes
Juuri näin! Kun sen oman puolison kanssa vaan on niin mukavaa että hänen kanssaan mielellään tekee asioita yhdessä, niin mikä ettei? Hän on ihan parasta seuraa.
Ja esimerkiksi eilen, totesin miehelle etten jaksa katsoa tv:tä koska väsytti niin kovasti. Hän alkoi katsoa jotain omaa sarjaansa, ja minä jäin sohvalle hänen kainaloonsa nukkumaan. Heräsin kun hän lopetti tv:n katselun, ja siirryin sänkyyn jatkamaan unia kun hänkin tuli nukkumaan. Miksikäs ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa tuntuu menevän sekaisin ainakin muutama parisuhde tyyppi.
Toisten suhteiden todellisuus ei tosiaan välttämättä aukenee ulkoapäin kovinkaan hyvin.
Se, että vietetään valtaosa ajasta yhdessä, tykätään samoista asioista ja tyyli muokkaantuu samantyyliseksi, voi johtua kontrolloimisesta. On varmaan yleistä, että tätä helposti epäillään tämänlaisten parien suhteen. Joissain suhteissa voipi olla, että ikäänkuin luovutaan minuudestaan ja aletaan elää pelkästään parisuhteen kautta.
Tai sitten yksinkertaisesti viihdytään niin hyvin yhdessä ja halutaan viettää aikaa yhdessä. Meillä on käynnissä jatkuva keskustelu kaikesta maan ja taivaan väliltä. Välillä väitellään kovinkin, välillä ihmetelläää ja analysoidaan erilaisia kummallisuuksia, nauretaan paljon.
Voidaan hyvin tehdä myös eri asioita. Mutta esimerkiksi elokuvia on kiva katsoa yhdes
Lisään vielä ruokiin liittyen. Tehdään molemmat ruokaa osittain inspiraation mukaan osittain meillä on vuorosysteemi. Ruuan laittamalla on oikeus päättää mitä. Itse en itselleni yksinään varmaan jaksaisi kovin kummoisia ruokia tehdä. On kiva tehdä jotain minkä tietää toiselle maistuvan, vielä jos hyvin onnistuu.
Muutenkin melkeinpä automaattisesti tietää niitten tekemisten ja katsottavien suhteen, mitkä voisivat olla sellaisia mistä molemmat kiinnostuu.
Näitä siis tapahtuu molempiin suuntiin.
"Muutenkin melkeinpä automaattisesti tietää niitten tekemisten ja katsottavien suhteen, mitkä voisivat olla sellaisia mistä molemmat kiinnostuu.
Näitä siis tapahtuu molempiin suuntiin."
Sama. Jos vaikka yksin kotona ollessa löydän Netflixistä jonkun hyvältä kuulostavan leffan, niin hoksaan heti olisko se sellainen jonka mieskin haluaisi katsoa. Ja jos on, tallennan sen ja katsotaan se sitten myöhemmin yhdessä. Oletan kyllä tämän olevan ihan normaalia 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mikä tässä on järkyttävää? Ettei meillä ole ystäviä, vaan ne muutama ns. ystävä tai kaveri, tyyliin joku entinen hyvä työkaveri niin kerran kolmessa vuodessa hänet nähdään jossain kahvilassa muutaman vartin. Kokemus on nyt vaan tehnyt sen, etten usko ystävyyssuhteisiin. Ne loppuu aina mitättömin asioihin ja kuten palstaltakin voi lukea, niin ihan vaan, väärä asenne rokotteisiin, liian paljon ajanviettoa puolison kanssa tai lapset johtavat siihen että ystävät sanovat tai usein eivät edes sano, mutta lopettavat, eivätkä enää halua olla missään tekemisissä. Pelkkä sisäinen tunne riittää monelle. Mutta harva avioliitto päättyy ihan niin helposti, että joku fiilis riittää. Enkä kiellä ettenkö se voi olla juuri minä, joka olen niin huono ihminen, että syy on aina minussa, että siksi ne kaverisuhteet eivät jatku, mutta enpä nyt menisi sanomaan, että muutkaan ihmiset nyt niin ihmeellisiä ja virheettömiä ovat. Sokeita omalle käytökselle kyllä yllättävänkin usein.
Palstalla on todella usein tätä kuvittelua, jossa muka tiedetään millaista muiden elämä on. Kuten nyt tämä symbioottinen pariskunta myytti. Jossa jossain on muka pariskuntia, joissa kaikki tehdään yhdessä. Suunnilleen istutaan vessassakin vierekkäin. Todellisuudessa näidenkin pariskuntien kohdalla, moni käy eri työpaikassa töissä ja viettää tunteja päivässä erossa toisistaan, mutta sitten katsovat yhdessä illalla jonkun filmin tai haluavat viettää viikonlopun mökillä puolison kanssa, eivätkä virkistyspäivillä työkavereiden kanssa ja tämä on sitten muka todiste siitä symbioottisuudesta. Nämä ns. symbioottiset pariskunnat vaikuttavat kaikki olevan omasta mielestä onnellisia siitä miten he elävät. Ainoastaan ulkopuolisille se on joku ongelma, joka pitää ratkaista tai järkyttävää jollain tavoin. Kokemus nyt vain on osoittanut ja siis oma kokemukseni siis ja muiden omien henkilökohtaisten kokemusten kertominen minulle, ei joku muiden ihmisten ulkopuolisten ihmissuhteiden ulkopuolinen analysointi, että ystävyys ja kaverisuhteet eivät usein ole pysyviä ja loppuvat mitättömistä syistä. Eikä se, että joku 32 vuotias selittää jotain muuta, muuta sitä. Huvittavinta on, että parhaiten säilyvät naiden kaverisuhteet, joissa ihmisillä on myös se puoliso. Eivät nimittäin silloin tukeudu liikaa ystäviinsä, eivätkä nämä ainakaan jonkun sortin liiallisuuden takia hylkää kaverisuhdetta. Jos joku luule, että nämä ystävät ovat sitten siellä vanhuudessa auttamassa, erehtyvät suuresti. Moni kun väsyy, joka pelkkiin liian usein lähetettyihin viesteihin tai tapaamisiin alle viisikymppisenä. Nyt jos joku luule, että vanhuudessa ystävät antavat jotain fyysistä apua tulee kyllä pettymään pahasti. Joko sinulla on puoliso tai maksat, mutta auttavat kaverisi ovat kadonneet siinä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen kanssa on vähän tuollainen suhde. Tehdään paljon asioita yhdessä. Katsotaan sarjaa mistä molemmat tykkää, käydään koirien kanssa lenkillä yhdessä, mennään nukkumaan käsikkäin ja herätään yhdessä. Tehdään ruokaa ja käydään kaupassa yhdessä.
En koe tätä mitenkään ahdistavana vaan ihanana asiana. Yksin käydään kyllä salilla, mutta muuten tehdään asioita yhdessä.
Kai teillä kuitenkin on myös omia ystäviä, joita tapaatte ilman puolisoa?
Vastaan ohiksena. Ei, minulla ja miehelläni ei ole sellaisia omia ystäviä, joita tapaamme yksin, kuin ihan ääritapauksissa. Minulla on muutama ystävä ja sukulaisia, joiden kanssa saatan puhelimessa puhua ns. yksin. En usko ystävyyssuhteisiin. Uskon enemmän avioliittoon. Vaikkei nekään mitään sataprosenttisi
Mietin tuota "en usko ystävyyssuhteisiin, enemmän avioliittoon", onko yleensä näin? Itsellä kun on ystäviä lapsuudesta asti, yli puoli vuosisataa sitten tavattuja. Paremmin ystävät on pysyneet kuin parisuhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ Eri, mutta menetin kaikki lapsuuden ystävät perhetragedian yhteydessä, koska eivät tienneet enää miten olla kanssasi. Siinä meni sitten usko ihmisiin ja ystävyyteen samalla. Puoliso sen sijaan on ollut tukena kaikissa vastoinkäymisissä. Eli ymmärrän kirjoittajaa helposti.
Vierailija kirjoitti:
Nää asiasta valittajat tuntuu olevan aina niitä ihmisiä, jotka ei ole ikinä itse kokenut vastaavaa suhdetta. Tällaisissa suhteissa toinen on voimavara eikä energiaa ja itsenäisyyttä vievä ihminen. Sun pitää itse kokea tällainen suhde.
Olen kokenut. Ex mies oli vaan niin mukavaa seuraa. Elämä oli yksi yhteinen seikkailu. Mitäs kävi kun muutimme yhdessä vieraalle paikkakunnalle josta emme tunteneet ketään? Saa arvata!
18 yhteisen vuoden kohdalla elimme kuin parhaat kaverukset ja erosimme kun rakastuin kolmanteen osapuoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa tuntuu menevän sekaisin ainakin muutama parisuhde tyyppi.
Toisten suhteiden todellisuus ei tosiaan välttämättä aukenee ulkoapäin kovinkaan hyvin.
Se, että vietetään valtaosa ajasta yhdessä, tykätään samoista asioista ja tyyli muokkaantuu samantyyliseksi, voi johtua kontrolloimisesta. On varmaan yleistä, että tätä helposti epäillään tämänlaisten parien suhteen. Joissain suhteissa voipi olla, että ikäänkuin luovutaan minuudestaan ja aletaan elää pelkästään parisuhteen kautta.
Tai sitten yksinkertaisesti viihdytään niin hyvin yhdessä ja halutaan viettää aikaa yhdessä. Meillä on käynnissä jatkuva keskustelu kaikesta maan ja taivaan väliltä. Välillä väitellään kovinkin, välillä ihmetelläää ja analysoidaan erilaisia kummallisuuksia, nauretaan paljon.
Voidaan hyvin tehdä myös eri asioita. Mutta esimerkiksi elokuvia on kiva katsoa yhdes
"Ystävien seurassa me ei nysvätä mitenkään kylki kyljessä. Monesti tulee puhuttua eri ihmisten kanssa vähän vuorotellen, välillä kaikki taas samassa keskustelussa. Onnistuu sekin jos haluaa puhua jotain luottamuksellisempaa jonkun kanssa yhdessä, hyvin voi siirtyä toiseen huoneeseen tai ulos puhumaan."
Siis omia ystäviä, yksin omia ei ole yhtäkään?
Ja samassa kiinteistössä pitää olla, mutta voi tarvittaessa siirtyä ulos puhumaan? ookkei.
Minä menen pian parin kaverin kanssa joogaamaan. Jos jompikumpi toisi miehensä mukanaan, pitäisin sitä hieman kummallisena.
Yksi ystävä löysi aikuisena uuden kumppanin. Tämä kumppani kulkee mukana myös ns "tyttöjen illat" Vähänhän se hymyilytti aluksi, mutta ei enää kun kaveri on irtisanoutunut töistään, että voi olla kumppaninsa töissäkin (yksinyrittäjä) läsnä. Hänen kumppanillaan ei ole ainuttakaan omaa hetkeä, muuta kuin työpalaverit, joihin kaveri ei sentään osallistu.
Tunnen yhden pariskunnan, joka vaikuttaa symbioottiselta. Nainen ei ole enää vuosiin voinut tulla tapaamaan vanhoja naisystäviään. Hän kertoo, että hänen on oltava miehensä kanssa siltä varalta että tämä saa kohtauksen ja tarvitsee apua. Miehellä on siis sairaus. Kuitenkin ko. nainen käy töissä ilman miestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni tapasi uuden naisystävän. Kaikkialla yhdessä....ja koko ajan.
-Me emme pidä vihreistä kuulista ( tiedän, että isäni on aina rakastanut vihreitä kuulia). Jotenkin hämmentävää. ...
Vuosien aikana alkaa nyppimään, ettei oman isän kanssa ole mahdollisuutta olla kahden ja jutella. Sitä jotenki etääntyy tosi paljon.
Mielestäni ei ole tervettä.
Minulla oli nuorempana kaveri jonka mies oli aina mukana. En pitänyt koko tyypistä enkä halunnut puhua asioitani hänen kuulleen, joten ystävyytemme tyrehtyi pikkuhiljaa. Nainen eli muutoinkin aina miestensä kautta.
Ei kuulosta hyvältä kaverilta.
Itselläni on todella hyviä tyyppejä ystävinä, ja myös heidän puolisonsa ovat sellaisia. Siksi on mukavaa tavata yhdessä.
Minä haluan pitää omat ystäväni ominani. Haluan keskustella heidän kanssaan aiheista joista mieheni ei ole kiinnostunut. Tai jotka eivät mieheni korville kuulu, esimerkiksi viimeksi puhuimme vaihdevuosien aiheuttamista seksihaasteista. Olen tuntenut ystäväni pian 40 vuotta. Meillä on niin paljon sellaista yhteistä mihin ei ulkopuolista soviteta mitenkään. Toki tapaan toisinaan heidän puolisojaan tai tehdään jotain porukassa, mutta yleisesti mennään kyllä meidän neljän naisen ystävyys edellä. Miehelläni on sitten omat ystävänsä joiden kanssa jauhaa vaikka kalastuksesta. En ole tunkemassa kuulolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuollaisen pariskunnan. Heillä ei ole mitään omia harrastuksia tai ystäviä, vaan kaikki tehdään yhdessä. Miehen pitää käydä välillä työmatkoilla, ja nainen ei tee sinä aikana mitään kodin ulkopuolella. Käy töissä ja kaupassa, ja on loppupäivän sisällä. Ei käy edes kävelyllä yksin.
Minulla taas on muutama ystävä, jotka eivät tapaa oikeastaan koskaan muulloin minua kuin silloin, kun mies on matkoilla. Ihme tapa.
Tää oli aika oireellista.
Jos nainen joutuu miehen läsnäollessa ahkeroimaan kotitöissä ja pitämään miehelle seuraa, niin ainoa vapaa aika on silloin, kun mies on matkoilla?
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa tuntuu menevän sekaisin ainakin muutama parisuhde tyyppi.
Toisten suhteiden todellisuus ei tosiaan välttämättä aukenee ulkoapäin kovinkaan hyvin.
Se, että vietetään valtaosa ajasta yhdessä, tykätään samoista asioista ja tyyli muokkaantuu samantyyliseksi, voi johtua kontrolloimisesta. On varmaan yleistä, että tätä helposti epäillään tämänlaisten parien suhteen. Joissain suhteissa voipi olla, että ikäänkuin luovutaan minuudestaan ja aletaan elää pelkästään parisuhteen kautta.
Tai sitten yksinkertaisesti viihdytään niin hyvin yhdessä ja halutaan viettää aikaa yhdessä. Meillä on käynnissä jatkuva keskustelu kaikesta maan ja taivaan väliltä. Välillä väitellään kovinkin, välillä ihmetelläää ja analysoidaan erilaisia kummallisuuksia, nauretaan paljon.
Voidaan hyvin tehdä myös eri asioita. Mutta esimerkiksi elokuvia on kiva katsoa yhdes
Kiitos kuvauksesta. Itsellä parisuhde on sellainen, jossa ei keskustella paljon. Puoliso jaksaa kuunnella poliitikkojen puheita ja julkisuuden henkilöiden haastatteluja, mutta keskinäiset keskustelumme ovat jääneet aika naseviksi. Siksi ystävätkin ovat olleet tärkeitä minulle, samoin lyhyet matkat yksin, jolloin voin kulkea muiden seurassa ja havainnoida muita ihmisiä. Vaikka katson elokuvia ja kuuntelen musiikkia puolisoni kanssa, niin niistäkään harvoin syntyy kummempaa keskustelua. Taitaa olla luonnekysymys.
No me miehen kanssa mennään aina yhtäaikaa nukkumaan, katsotaan yhteisiä sarjoja lasten mentyä nukkumaan, treenataan yhdessä useamman kerran viikossa ja viikonloppuisin pääosin perheenä tehdään lasten kanssa juttuja. Toki molemmat välillä käy yksinkin kavereiden kanssa jossain viihteellä tai kahvilla tai yksin lenkillä (ja töissä), mutta paljon tehdään perheenä ja esim.lomamatkat perheenä. Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta. Rakkautta on edelleen valtavasti ja kuumaa seksiä on edelleen monta kertaa viikossa. Eli mikä tässä nyt meni väärin?
Luulen, että siksi juuri rakkautta ja intohimoa on niin paljon, kun molemmat on niin täysillä mukana. Moni sellainen ystäväpariskunta on jo eronnut, joilla oli ns.erilliset elämät jo suhteen aikana.
Alue: Aihe vapaa
Järkyttävää.