Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut kuusikymppiset jaksatte motivoitua elämään?
26.12.2025 |
Itse olen 62, ja kyllä tuntuu turhalta! Käytännössä jäljellä on 10-15 vuotta järjellisesti laadukasta elämää. Ollaan puolison kanssa ostamassa ns loppuelämän asuntoa kivalla järvinäköalalla, mutta silti on tyhjänpäiväinen fiilis. Ja turha tulla selittämään, että minun vanhempani ysilymppisinä sitä ja tätä! Minulla on myös äiti elossa, ja hänen 85-vuotinen elämänsä on kyllä sen näköistä, että itse en tuollaisia vuosia enää haluaisi kokea. Ollaan siis elämänpolun loppusuoralla ja peräseinä paistaa. Motivaatio alkaa olla kadoksissa.
Kommentit (215)
Ap:lle nyt vielä sanoisin, että jos sulla on 3650 - 5475 päivää plus vielä karkauspäivät päälle, niin et keksi yhtään mitään kivaa, mihin ne päivät käyttäisit? Miksi et?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn vielä tanssimassa, pyöräilen töihin ja etsiskelen elämänkumppania, merikrapua. Haaveeni on asettua meren rantaan asumaan loppuelämäkseni. Ei kremppoja mutta paljon harrastuksia.
N61
Toteutin haaveeni 48v. eli vesien äärelle eli merikaupunkiin muutin. Nyt kohta 59v. Hyvä, että jaksat haaveilla. Ja aivan hyvin voi myös toiveesi toteutua.
Häh, elämä on aina arvokasta. Olen vasta nyt selviämässä lapsuuden ja nuoruuden traumoista. Vasta nyt elämä alkaa vähän kirkastua. Liikuntaa täytyy harrastaa vähintään 2-3 kertaa viikossa.
Näköjään te tyytymättömät roikutte parisuhteessa. Mulla on asiat hyvin ja elämä oikein mukavaa. Vapautin miehen luontaiseen ympäristöönsä muiden turhajuoppojen sekaan vuosi sitten, voin hyvin ja rahat riittää.
Minä 59v. Takana ei helppoa elämää, mutta paremmin pärjään kuin nuorempana. Vasta äsken kylläkin tajusin miten vähän aikaa tavallaan jäljellä. Mutta jotkut luokkatoveritkin jo menneet. Itse saanut vielä vuosia kuitenkin. Yritän tehdä elämästä mahdollisimman siedettävää. Onneksi harrastuksia, joista iloa. Positiivisesti täytyy ajatella. Ajattelen, että polkuni kirkastuu kirkastumistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oottelen virallista eläkeikää ettei tarvitse olla työkkärin armoilla, ja saisin vähän paremman toimeentulon. Oon siis 60 v. En kuvittelekkaan että saisin enää töitä. On sairautta ja poistettiin työnhakuvelvollisuus kokonaan. Kummaa kun roikottavat työkyvytöntä työkkärissä. Eivät vissiin halua antaa sitä eläkettä.
Ihmeellistä marinaa, ap. Et taida olla terve. Juotko liikaa? Eikö ukko osaa tyydyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oottelen virallista eläkeikää ettei tarvitse olla työkkärin armoilla, ja saisin vähän paremman toimeentulon. Oon siis 60 v. En kuvittelekkaan että saisin enää töitä. On sairautta ja poistettiin työnhakuvelvollisuus kokonaan. Kummaa kun roikottavat työkyvytöntä työkkärissä. Eivät vissiin halua antaa sitä eläkettä.
Mikäs noin nuorta ihmistä vaivaa?
Oho. Täytän itse kohta 40v ja ajattelen, että laadukasta elämää on jäljellä maksimissaan 10 vuotta. Saman ikäiset kaverit ovat jo suurimmaksi osaksi kuolleet tai vakavasti sairastuneita. En aio elää sitku-elämää vaan nautin kaikesta tässä ja nyt ja koen asioita, kun siihen on vielä mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei keksi mielekästä tekemistä, voi mennäkin hautaan. Itseltäni ei koskaan ole ideat loppuneet. Äitini oli kuin sinä, ap. Lopetti elämisen ennen 60-vuotispäivää ja marisi vielä 25 vuotta lisää.
N60
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa rahaa. Tai töitä. Tai terveyttä, jotta pystyisi tekemään töitä tai edes ulko-ovea kauemmaksi. Oma koti meni alta, joten vuokranurkissa pitää pyöriä loppuikä. Yksinään kaiken lisäksi. Toimeentulotuen varassa, koska työt loppuivat viisitoista vuotta ennen eläkeikää, ja säästäminen jäi kesken.
Toisten oloihin ei kuulemma pitäisi vertailla omiaan. Kyllä minä vertailen. Omassa omakotitalossa järven rannalla olisi hemmetin paljon kivempi tuskitella elämän tyhjänpäiväisyyttä.
Minä muutan vanhana vuokralle. Perikunnalle ei jää asuntoa vaivoiksi, eikä tarvitse itse huolehtia esim. kodinkoneista.
Kun on kohtuullisesti rahaa, on myös jumalainen vapaus valita. Sitä(kään) ei tajua, ennen kuin sen menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni on täynnä kiitollisuutta, jäätyäni eläkkeelle aikaa kulttuurille ja taiteelle. Työhuolien jäätyä taakse mieliala tasoittunut, ystäväpiiri pieni mutta luotettava. Terveys kohtuullinen, jos siinä tulisi pahempia ongelmia luottaisin kehittyneeseen lääketieteeseen. Äitini eli 105-vuotiaaksi ilman vakavia sairauksia, vanhuuteen. Hän oli malliesimerkki valoisan luonteen voimasta, vaikka elämä oli tuonut paljon koettelemuksia.
Teen kuntoremonttia ja suunnittelen muuttoa. Ajoittainen ympäristönvaihdos tekee hyvää. Oppii väkisin uuden paikkakunnan ja uudet ihmiset. Pysyy vireänä ja pääsee eroon aikaisemman elämän riippakivistä, kuten päättyneistä suhteista. Hyvin tylsää, että irtisanotut miesystävät haahuilevat toiveikkaina lähiympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa olen huomannut omissa 65v vanhemmissani, hekin tuntuvat jotenkin menettäneen elämänilonsa täysin etenkin nyt kun jäivät eläkkeelle. Yrittävät jollain piipertämisellä täyttää päivänsä mutta on se vaan aika tympääntynyttä huokailua ja äitimuorilta tulee vähän väliä sitä "katsotaan jos tässä ensivuonna on vielä hengissä"-juttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa rahaa. Tai töitä. Tai terveyttä, jotta pystyisi tekemään töitä tai edes ulko-ovea kauemmaksi. Oma koti meni alta, joten vuokranurkissa pitää pyöriä loppuikä. Yksinään kaiken lisäksi. Toimeentulotuen varassa, koska työt loppuivat viisitoista vuotta ennen eläkeikää, ja säästäminen jäi kesken.
Toisten oloihin ei kuulemma pitäisi vertailla omiaan. Kyllä minä vertailen. Omassa omakotitalossa järven rannalla olisi hemmetin paljon kivempi tuskitella elämän tyhjänpäiväisyyttä.
Minä muutan vanhana vuokralle. Perikunnalle ei jää asuntoa vaivoiksi, eikä tarvitse itse huolehtia esim. kodinkoneista.
Kun on kohtuullisesti rahaa, on myös jumalainen vapaus valita. Sitä(kään) ei tajua, ennen kuin sen menettää.
Kyllä sen rahan Kokoomus vie.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen huomannut omissa 65v vanhemmissani, hekin tuntuvat jotenkin menettäneen elämänilonsa täysin etenkin nyt kun jäivät eläkkeelle. Yrittävät jollain piipertämisellä täyttää päivänsä mutta on se vaan aika tympääntynyttä huokailua ja äitimuorilta tulee vähän väliä sitä "katsotaan jos tässä ensivuonna on vielä hengissä"-juttua.
Jämähtänyt parisuhde vittuilijan kanssa on elämänpelkoa.
Pelailemalla pokerii Stubastianpokerin innoittamana.
Motivaation puute voi tulla myös 40 ja 50-vuotiaana. Kaikki on kiinni sisäisistä resursseista.
Täällä tuntuu kanssa että elämässä luovuttaneet vanhemmat ankeuttaa meidät lopunkin väen ja huomaan itsekin välillä miettiväni miten elämä on aika nopeasti kelattu loppuun. Sisarukseni vaikuttaa myös välillä ahdistuneelta varmaan samasta syystä, kun on sellainen tietty elämän idea hukassa.
,noh, 81 vee Risto bailaa pattayalla kuten nuoremmatkin:
https://www.hs.fi/suomi/art-2000011009912.html