Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut kuusikymppiset jaksatte motivoitua elämään?
26.12.2025 |
Itse olen 62, ja kyllä tuntuu turhalta! Käytännössä jäljellä on 10-15 vuotta järjellisesti laadukasta elämää. Ollaan puolison kanssa ostamassa ns loppuelämän asuntoa kivalla järvinäköalalla, mutta silti on tyhjänpäiväinen fiilis. Ja turha tulla selittämään, että minun vanhempani ysilymppisinä sitä ja tätä! Minulla on myös äiti elossa, ja hänen 85-vuotinen elämänsä on kyllä sen näköistä, että itse en tuollaisia vuosia enää haluaisi kokea. Ollaan siis elämänpolun loppusuoralla ja peräseinä paistaa. Motivaatio alkaa olla kadoksissa.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen huomannut omissa 65v vanhemmissani, hekin tuntuvat jotenkin menettäneen elämänilonsa täysin etenkin nyt kun jäivät eläkkeelle. Yrittävät jollain piipertämisellä täyttää päivänsä mutta on se vaan aika tympääntynyttä huokailua ja äitimuorilta tulee vähän väliä sitä "katsotaan jos tässä ensivuonna on vielä hengissä"-juttua.
Äitisi on realisti.
Ankeuttaja ja joku narsisti enemmänkin, jota kiinnostaa vain oma surkeutensa eikä välitä pätkääkään miltä se lapsista tuntuu kuunnella tuota roskaa. Narsisteillehan se on kuulemma kovin paikka kun huomaa ikääntyvänsä ja käpertyvät omaan ankeuteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole eläissäni ollut pirteä t energinen. Äiti oli jo tämän ikäisenä 63 aika pihalla elämästä. Mulle voikäydä samoin, 20 v puolivihanneksena älyllisesti.
Siipan kanssa eläessä menee jotenkin, mutta kumpi tahansa ensin menee, jälkeenjäävällä ei hyvinmene.
Olen 60v ja enemmänkuin nautin siitä, että mikään ei enää riivaa, eikä tarvitse juosta kaikenmaailman kotkotuksien perässä.
Työelämästä olen sairauksien takia jo pikkuhiljaa irrottautunut.
Aivan ihana rauha ja oma tahti asioille ja elämälle; Oleminen voittaa tekemisen.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole fiilistä niin aina voi tehdä itsarin. Uskomatonta paskaa kirjoittelet. Tv. Rouva 54v.
Sulla, rouva 54v, taitaa olla vaihdevuosi-känkkäränkkä?
Vierailija kirjoitti:
Yli 6-kymppisenä kannattaa keskittyä kuntoiluun ja itsensä hoitamiseen ettei sitten viimeisistä vuosista tule kurjat.
Aika vaikeaa alkaa tuossa vaiheessa keskittymään kuntoiluun, jos on jo parikymmentä vuotta sitä ennen sairastanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olette muut kuusikymppiset sopeutuneet eläkkeellä oloon?
Olen viihtynyt työssäni erittäin hyvin ja pitkittänyt eläkkeelle jäämistä. Kuitenkin viimeiset vuodet ovat olleet rankkoja, kun ei ole saanut tehdä sitä työtä klo 8-16, vaan monta kertaa viikossa vaaditaan jäämään ylitöihin.
Harrastukset ovat jääneet minimiin ja pelkäänkin, että kun jään eläkkeelle, jaksanko vielä harrastaa yhtä paljon liikunnallisia harrastuksia kuin aikaisemmin? Nyt ovat jo pitkät lenkit jääneet.
Odotanko eläkkeeltä liikaa, että sitten teen sitä ja tätä ja yhtäkkiä huomaankin, etten jaksa tehdä mitään muuta kuin nukkua vuosien univelkoja takaisin?
Vierailija kirjoitti:
Miten olette muut kuusikymppiset sopeutuneet eläkkeellä oloon?
Olen viihtynyt työssäni erittäin hyvin ja pitkittänyt eläkkeelle jäämistä. Kuitenkin viimeiset vuodet ovat olleet rankkoja, kun ei ole saanut tehdä sitä työtä klo 8-16, vaan monta kertaa viikossa vaaditaan jäämään ylitöihin.
Harrastukset ovat jääneet minimiin ja pelkäänkin, että kun jään eläkkeelle, jaksanko vielä harrastaa yhtä paljon liikunnallisia harrastuksia kuin aikaisemmin? Nyt ovat jo pitkät lenkit jääneet.
Odotanko eläkkeeltä liikaa, että sitten teen sitä ja tätä ja yhtäkkiä huomaankin, etten jaksa tehdä mitään muuta kuin nukkua vuosien univelkoja takaisin?
Tämähän se on. Samoin näin ns liikunnallisen isäni elämän, joka juoksi vielä kuusilymppisenä lenkkejä ja hiihti hitokseen, että kun syöpä sitten seitsemänkymppisenä korjasi, niin tavallaan sellainen kuntohiihto oli yhtä tyhjän kanna. Eri asia jos siitä olisi nauttinut. Elämä on vain se hetki missä olemme kerrallaan. Kuusikymppiset ovat ihan juuri sitä mitä ap kertoo: polun loppusuoralla. Itseäni kiinnostaa hengelliset jutut - täältä kun ei mitään saa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamme parin vuoden kuluttua ulkomaille. Konkurssi Suomi ei tarvitse enää yli 60:siä maksajia
Erittäin hyvä kysymys. Vuosi sitten oli kohtalaisen terve. Kuntoilin, autoilin ja join välillä oluttakin. Vain pientä ylipainoa. Nyt olen pitkäaikaissairas ja lääkkeillä mennään. Työmatkoista vapautettiin, eli teen 100 % etänä. En pääse työkyvyttömyyseläkkeelle. Viimeiseen asti kaikki otetaan irti. Olut on kielletty ja kuntoilen sen minkä jaksan. Pyöräillä en enää uskalla, kun välillä huimaa kävellessäkin. Autolla ajoa ei ole kielletty, mutta tosiaan kovin kauaksi kotoa ei kannata lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
66 vuotta lasissa, viimeiset puoli vuotta eläkkeellä. Golffaan, pelaan tennistä, purjelautailen ja matkustelen. Luen paljon, mökkeilen ja sosiaalinen elämäkin on kohtuullisen aktiivista. Alkoholia toki kuluu ikään nähden vähän liikaa. Seksiä saan aika runsaasti sekä vaimolta että tyttöystäviltä.
Lasten ja lastenlasten kanssa touhuaminen on myös äärimmäisen palkitsevaa.
Elämä on todella mukavaa, enkä vaivaa päätäni miettimällä tulevia. Vanhenemiselle ei voi mitään, eikä paukkuja kannata tuhlata murehtimalla asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa.
Meillä on neljän naisen 60-70v porukka. Teemme reissuja, opiskelemme Avoimessa yliopistossa, uimme, jumppaamme, opettelemme yhä sukan kantapään tekoa. Tuemme toisiamme kaikessa. Nauramme paljon, osaamme myös itkeä. Tärkein: me kaikki rakastamme elämää.
Melkein jokainen meistä on kuollut ehkä parin kolmen kymmenen vuoden sisään, eli miten eli.
Rahaa ei tule arkkuun mukaan, eikä meitä kukaan muista 50v päästä.
Kannattanee elää ja nauttia jokaisesta hetkestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä ei mennyt niinkuin suunnitteli. Yritän kuitenkin ottaa sen minkä nuorempana menetin. En osaa luovuttaa. Älkää miettikö itsemurhaa, ajatelkaa arvokkuuttanne vanhempana ihmisenä. Teillä voi vielä olla paljon annettavaa muille ihmisille
Et ole kasvanut vuosien mukana kun et näe merkitystä mitään tekemättömyydessä. Olen alle 60 mutta nautin tyhjyyteen tuijottamisesta. Ajatukset vie paremmin kuin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun 60 meni rikki, alkoi miettimään, että moni on menehtynyt jo nuorempana, mutta toisaalta 10 vuottakin on jo pitkä aika kokea kaikkea uutta.
Minä täytin joulukuun alussa 50v enkä pahemmin näe iloa enkä toivoa elämässä. Työ mättää enkä jaksaisi sitä enää yhtään tippaa, avioliitto mättää, voimia ei ole mihinkään, olen totaalisen näköalaton.
Kaiken kukkuraksi lukuisat asiat pelottaa ja huolestuttaa, niin terveyteen (ja vanhenemiseen) kuin muuhunkin liittyvät.
Laadukasta elämää voi olla jäljellä vielä vaikka 30-40 vuotta.
No jos siitä järvenranta-asunnosta vielä jäi fyffeä takataskuun, hanki iso ja turvallinen auto ja lähtekää road tripille eli katsomaan maailmaa. Ei omaksi kannata sellaista ostaa, vaan vuokraa tai liisaa ja sitten taas vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
No minä olen 70v. Luulen, että minulle vielä löytyy töitä. Ukrainan sodassa saattaa olla hommia useammallekin reppupommimiehelle.
Lääkkeet? Mitä helvettiä juuri luin. :D
Ei auta aina tuokaan. Kumpikaan vanhempani ei juonut eikä polttanut koko elämänsä aikana, ja liikkuivat paljon. Alle 80vee tuli äkkilähtö.