Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut kuusikymppiset jaksatte motivoitua elämään?
26.12.2025 |
Itse olen 62, ja kyllä tuntuu turhalta! Käytännössä jäljellä on 10-15 vuotta järjellisesti laadukasta elämää. Ollaan puolison kanssa ostamassa ns loppuelämän asuntoa kivalla järvinäköalalla, mutta silti on tyhjänpäiväinen fiilis. Ja turha tulla selittämään, että minun vanhempani ysilymppisinä sitä ja tätä! Minulla on myös äiti elossa, ja hänen 85-vuotinen elämänsä on kyllä sen näköistä, että itse en tuollaisia vuosia enää haluaisi kokea. Ollaan siis elämänpolun loppusuoralla ja peräseinä paistaa. Motivaatio alkaa olla kadoksissa.
Kommentit (215)
Syöpä iski minut maahan ja nyt kaikenlaisia lisäoireita .Nyt löytynyt keuhkoista jotain, että ei vuosia taida enää olla montaa.
Itse olen positiivinen mutta alkaa tuntua että on vaan pakko hyväksyä että tämä maanpäällinen vaellus alkaa olla loppusuoralla.
Paljon jäi tekemättä, monta väärää valintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syöpä iski minut maahan ja nyt kaikenlaisia lisäoireita .Nyt löytynyt keuhkoista jotain, että ei vuosia taida enää olla montaa.
Itse olen positiivinen mutta alkaa tuntua että on vaan pakko hyväksyä että tämä maanpäällinen vaellus alkaa olla loppusuoralla.
Paljon jäi tekemättä, monta väärää valintaa.
Hyväksyminen onkin avainsana, mutta kuten ketjusta näkee, on sairaus, kärsimys ja kaventunut arki vanhuudessa monelle täysin utopinen skenaario - aikaisesta kuolemasta puhumattakaan. Huvittava ihmisyys.
Vierailija kirjoitti:
Itsesuojeluvaisto ja defenssit ohjaavat yksilöä näkemään vain ne tosi pärjäävät yksilöt, ja samaistumaan heihin. Todellisuudessa meillä on epidemian kaltainen ongelma jo työikäisten muistisairauksista, aivoverenvuodoista ja sydäninfarkteista. Ylipainoinen ja elitasosairauksinen ikäluokka keski-ikäisiä. Masennusta, työstressiä ja loputon määrä lisääntyviä syöpiä. Suurimmalla osalla seitsemänkympin jälkeen on jäätävä luisu sairauden ja kärsimyksen aallokkoon ja siitä hautaan.
Johtuu k.oronapiikeistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsesuojeluvaisto ja defenssit ohjaavat yksilöä näkemään vain ne tosi pärjäävät yksilöt, ja samaistumaan heihin. Todellisuudessa meillä on epidemian kaltainen ongelma jo työikäisten muistisairauksista, aivoverenvuodoista ja sydäninfarkteista. Ylipainoinen ja elitasosairauksinen ikäluokka keski-ikäisiä. Masennusta, työstressiä ja loputon määrä lisääntyviä syöpiä. Suurimmalla osalla seitsemänkympin jälkeen on jäätävä luisu sairauden ja kärsimyksen aallokkoon ja siitä hautaan.
Johtuu k.oronapiikeistä.
Ei, ihan vain elämästä ja tämän hetken yhteiskunnasta/ajankuvasta missä eletään. Ihminen on aika pitkälle aikansa kuva.
Minä olen vasta viisissäkymmenissä ja saattanut hautaan useampia erittäin iäkkäitä sukulaisia. Olen kerännyt mukaan muutaman muistisäännön: Hankkiudu ajoissa pienempään, helppohoitoseen asuntoon. Heitä turhat tavarat pois tai kierrätykseen.
Luovu omakotitalosta, siitä ole vanhana kuin harmia - pääosin lapsille. Hoida raha-asiat, edunvalvonta, testamentti, hoitotahto, vakuutukset jo tänään kuntoon niin kuin kuolisit huomenna.
Lisäksi olen luopunut ajatuksesta, että pitäisi elää mahdollisimman vanhaksi. Ei pidä. Jos on vanha ja huonokuntoinen niin elämä voi olla kovinkin synkkää jossain hoitokodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa aloituksessa on ihan hyvä pointti. Kun katselee vielä omaa, elossaolevaa vamhempaa joka lähenee 90-V ikää, niin väkisin miettii, minkälaisia nuo vuodet 80-V rajapyykin jälkeen ovat olleet. Sairastamista, rapistumista, sairastumista, hoitojaksoja jne.
Oma äitini ehti sairastaa alle vuoden verran ennen kuin kuoli 90-vuotiaana. Sitä ennen oli hyväkuntoinen. Eivät kaikki sairasta vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista naurettavimpia on viiskymppiset akat, jotka huutavat elävänäsä satavuotiaksi. 1) ketään ei kiinnosta 2) et sä sitä juntti päätä 3) oksettaa jo valmiiksi teidän kiukuttelut
Joo, oikeesti se on game over tuossa iässä. Mäki on jo laskettu ja edessä pelkkä loppuluisu
no älä nyt, näillä viiskymmpisillä ja kuuskymppisillä on romanttisia suhteita 20-v poikien kanssa, käyneet mm. Linnanmäellä!
ja aina saa nauraa!!
Heh heh ja hih hih 🤣😂😆
Idishän se siinä hiivanhajuiseen nokkaansa pimperoita nuuskuttelee
ja katkerana puuskuttelee 🤣
Outko ies mualimalla kiänynnä, vae pelekästään siellä itäsessä savossa yrittännä tussuun tupeksija 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa aloituksessa on ihan hyvä pointti. Kun katselee vielä omaa, elossaolevaa vamhempaa joka lähenee 90-V ikää, niin väkisin miettii, minkälaisia nuo vuodet 80-V rajapyykin jälkeen ovat olleet. Sairastamista, rapistumista, sairastumista, hoitojaksoja jne.
Oma äitini ehti sairastaa alle vuoden verran ennen kuin kuoli 90-vuotiaana. Sitä ennen oli hyväkuntoinen. Eivät kaikki sairasta vuosikausia.
Eivät kaikki, mutta aika iso osa. Ei kannata tuudittautua siihen, että itsellä on vuosikymmeniä terveitä ja energisiä vuosia kuudenkympin jälkeen jäljellä. Tulee iso pettymys.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samoja fiiliksiä. En tosin viitsi jakaa niitä puolisolla, koska hän ei ole ns herännyt todellisuuteen. Toistelee, kuinka vielä työvuosiakin jäljellä. Kerran sitten täräytin, että meillä taitaa olla elinvuodet vähissä työvuosien loputtua, ja purskahti itkuun. Jokainen eläköön kuplassaan. Itse en juuri mistään jaksa innostua enää, koska se on käytännössä turhaa. Talous on kunnossa, siitä olen kiitollinen.
Mitäs menit täräyttämään, herää todellisuuteen masentavasta ilkeydestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisilla on hiivan haju hirveää jo kolmesta kympistä eteenpäin, yöks!
Vaikka hallitus nostaa eläkeikää, niin ihmiset eivät muutu, he ovat yhä samoja. Oma isäni jäi ysärillä eläkkeelle 58-vuotiaana. Itse olen nyt 55vee, ajattelen, että minulla on kolme vuotta eläkeikään. Hallituksen linjaus saa olla mitä hyvänsä, ei kiinnosta. Päällä kuusikymppinen on vanha raakki keskimäärin, oli hallituksen linjaus mikä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua masentaa kuusikymppisenä, että todellakin hyvää aikaa minulla on todennäköisesti enää jäljellä 10-15 vuotta, mutta sekin aika todennäköisesti pitää uhrata kasivitosen äidin asioihin, joka elää hänen omaa, aikaa sitten käyttämäänsä termiä "kiusakymmentään". Tähän äidin asioiden hoitoon, hyysäämiseen ja seuraneitinä olemiseen taitaa tämä viimeinen hyvä kymmenen mennä. Kymmenen on jo takanapäin.
Äidin itse ei tarvinnut päivääkään huolehtia oman äitinsä asioista ja äidinäiti kuolikin 78-vuotiaana äidin ollessa 53-vuotias. Kaikki omat asiani aloin hoitaa 14-vuotiaasta.
Ei ole yhtään tasapuolista tämä.
Kaikkien kannalta olisi parempi, että lähtö täältä tulisi viimeistään kahdeksissakymmenissä.
Jaa a, motivaatio on jo reilu kolmikymppisenä vähissä tähän oravanpyörään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on pitkäaikaistyötön jo kauan ennen eläkeikää, niin ei tarvitse käydä läpi sitä eläkkeelle jäämisen muutosta. Itse jos pääsen eläkkeelle, niin käytännössä yhtään mikään ei muutu.
Minua pelottaa se, että eläkkeellä rahaa on käytössä vieläkin vähemmän kuin pitkäaikaistyöttömänä.
Ei pidä paikkaansa. Takuueläkekin on suurempi kuin kelan peruspäiväraha, ja eläkkeensaajan asumistuki on suurempi kuin yleinen asumistuki. Sen takiahan ne eivät halua päästää ketään työkyvyttömyyseläkkeelle koska työttömänä roikuttaminen tulee yhteiskunnalle halvemmaksi.
Tämä taitaa olla ihan totta! Moraalisesti törkeää. Eikä varmana ollut 60-luvun hyvinvointiyhteiskunnan rakentajien mielessäkään, että tämmöistä edes ajateltaisiin, saati tehtäisiin.
Mummelit 40v ---> palstalla kuumenee!