Mistä johtuu, kun aikuisena oma suhde äitiin on etäinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä siis poistatetaan kaikki perinnöllisyydestä, esim sairausgeeneistä mainitsevat kommentit koska kirjoittajat elävät höttöpilvessä johon ei todellisuus yllä. Vain se että äiti on huono ja väärä eikä tarpeeksi ylistä.ja palvo. Siksi pidän yhteydet minimissä.

Huh mitä marttyyriutta. Mutta niin se on ollut aiempien vuosikymmenten naisten tehtävä ollut ensin kannatella muita aina, suhtautua itseensä negatiivisesti ja jäädä rajattomiksi. Kun se paha olo velloo sisällä eikä sitä osaa purkaa mitenkään rakentavasti. 

Sitä vartenhan sitä nuoriso käy terapiassa, että oppii vahvempaa, terveempää, rajallisempaa minäkuvaa. Meillä on niin paljon enemmän mahdollisuuksia kuin meidän äitien sukupolvella, mitä henkiseen kehitykseen ja itsearvostukseen tulee. 

 

Auttaako terapeutilla käyminen ulkonäön perimään, sairausgeeneihin,  perittyyn luonteeseen?

Puhunko aikuisten kanssa?

Terapia auttaa itsearvostukseen, joka heijastuu oman ulkonäön arvostamiseen, sairauksien välttämiseen ja hyväksyntään (kumpaa tarvitaankaan) ja luonnekin muuttuu, kun lakkaa kantamasta perittyä itsevihaa. 

Aikuisuus on omien tunteidensa tunnistamista ja hyväksyntää ja ennen kaikkea omien rajojensa ymmärrystä. Vastuun ottamista omista tunteistaan. 

Suosittelen ihan kaikille tämän ketjun lukijoille instagramin Raivokätilö-tiliä. Siellä saa hyviä näkökulmia ylisukupolvisiin asioihin, perhedynamiikkaan ja henkiseen aikuisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni oli periaate, että kaikkia pitää kohdella tasapuolisesti. Ei siis kehunut meitä lapsia, ettei toinen nouse ylemmäksi kuin toinen.

Kehumista ja ylpeyttä on pitkään pelätty Suomessa kristinuskon perintönä. 

Vierailija kirjoitti:

Perinnöliisyyden näköjään voi kieltää eikä lapsille niitä paljastaa , pitää valokuvat ja sairaudet salassa.  Ei ole sopiva puheenaihe 

Jos ei pysty rakastamaan itseään ei pysty rakastamaan lapsiaankaan. Surullista, mutta totta. Mutta silloin vaan työntää sitä omaa myrkkyään lapsilleen, tavalla tai toisella. Sitten kun lapsi kääntyy pois kun saa aikuisena etäisyyttä, sitten jää tuottamaan sitä myrkkyä lisää itselleen. 

Näin se on kun ei voi terapiaan mennä. Kun ei ole sitä pääsyä mielenterveyden ja henkisen hyvinvoinniin äärelle, mitä nuoremmilla jo on. Tytär ei voi äitiään eheyttää, eikä kuulukaan, voi vain ottaa etäisyyttä kunnes on tarpeeksi vahva ja immuuni äidin rajattomuudelle ja tunnemyrkylle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnöliisyyden näköjään voi kieltää eikä lapsille niitä paljastaa , pitää valokuvat ja sairaudet salassa.  Ei ole sopiva puheenaihe 

Jos ei pysty rakastamaan itseään ei pysty rakastamaan lapsiaankaan. Surullista, mutta totta. Mutta silloin vaan työntää sitä omaa myrkkyään lapsilleen, tavalla tai toisella. Sitten kun lapsi kääntyy pois kun saa aikuisena etäisyyttä, sitten jää tuottamaan sitä myrkkyä lisää itselleen. 

Näin se on kun ei voi terapiaan mennä. Kun ei ole sitä pääsyä mielenterveyden ja henkisen hyvinvoinniin äärelle, mitä nuoremmilla jo on. Tytär ei voi äitiään eheyttää, eikä kuulukaan, voi vain ottaa etäisyyttä kunnes on tarpeeksi vahva ja immuuni äidin rajattomuudelle ja tunnemyrkylle. 

Surullisinta on, että äiti voi aivan tietoisesti haluta lapselleen vain hyvää. Mutta jos sitä rakkautta, arvostusta ja hyväksyntää ei ole omassa sisimmässä, niin ei ole mistä antaa. Tyhjästä on paha nyhjästä. Luulee rakkaudeksi sitä, mitä itsellä on. Antaa parastaan: arvostelua, surematonta surua, mitä onkaan itse omalta äidiltään ominut. 

Vierailija kirjoitti:

Perinnöliisyyden näköjään voi kieltää eikä lapsille niitä paljastaa , pitää valokuvat ja sairaudet salassa.  Ei ole sopiva puheenaihe 

Jaaha ja nyt sieltä tuli esille marttyyri. Klassinen kuvio. Pitkä terapia saattaa auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnöliisyyden näköjään voi kieltää eikä lapsille niitä paljastaa , pitää valokuvat ja sairaudet salassa.  Ei ole sopiva puheenaihe 

Jos ei pysty rakastamaan itseään ei pysty rakastamaan lapsiaankaan. Surullista, mutta totta. Mutta silloin vaan työntää sitä omaa myrkkyään lapsilleen, tavalla tai toisella. Sitten kun lapsi kääntyy pois kun saa aikuisena etäisyyttä, sitten jää tuottamaan sitä myrkkyä lisää itselleen. 

Näin se on kun ei voi terapiaan mennä. Kun ei ole sitä pääsyä mielenterveyden ja henkisen hyvinvoinniin äärelle, mitä nuoremmilla jo on. Tytär ei voi äitiään eheyttää, eikä kuulukaan, voi vain ottaa etäisyyttä kunnes on tarpeeksi vahva ja immuuni äidin rajattomuudelle ja tunnemyrkylle. 

Siellä on aikaa käytetty psykiatrian parissa.  Normaalina ihmisenä hämmästyttää aina tuo jargoni.  Aikuisten ihmisten,  äidin ja lasten,  luulisi voivan puhua kuin aikuiset ihmiset kaikista asioista ja  esim juuri adoptiolapsille perinnöllisyys jää sitten yllätykseksi.

Kun kaikki ahdistaa ymmärrän ruikutukset esim vanhempien puheenaiheista. Kun mikään ei miellytä aikuista ihmistä.

Voiko olla äidin seurassa oma itsensä, vapaasti, vai joutuuko jännittämään, että mitähän sieltä seuraavaksi tulee. Joutuuko pitämään itse rajoja ja henkisiä muureja. Joutuuko kannattelemaan suhdetta ja äidin tunteita. Joutuuko varomaan mitä sanoo. Joutuuko olemaan ns. "suurempi ihminen", joka antaa ikävien kommenttien mennä ohi. Se kaikki vaikuttaa paljonko äitiä haluaa nähdä. 

Nämä mallit on usein jo lapsuudesta opittuja. Paljonko pitää suojautua.  

Mun äiti ei siedä vapetusta.  Mitä teen?   Isä poltti tupakkaa kun olin lapdi mutta äiti nalkutti sen tavan pois.  Nyt yrittää mulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnöliisyyden näköjään voi kieltää eikä lapsille niitä paljastaa , pitää valokuvat ja sairaudet salassa.  Ei ole sopiva puheenaihe 

Jos ei pysty rakastamaan itseään ei pysty rakastamaan lapsiaankaan. Surullista, mutta totta. Mutta silloin vaan työntää sitä omaa myrkkyään lapsilleen, tavalla tai toisella. Sitten kun lapsi kääntyy pois kun saa aikuisena etäisyyttä, sitten jää tuottamaan sitä myrkkyä lisää itselleen. 

Näin se on kun ei voi terapiaan mennä. Kun ei ole sitä pääsyä mielenterveyden ja henkisen hyvinvoinniin äärelle, mitä nuoremmilla jo on. Tytär ei voi äitiään eheyttää, eikä kuulukaan, voi vain ottaa etäisyyttä kunnes on tarpeeksi vahva ja immuuni äidin rajattomuudelle ja tunnemyrkylle. 

 

 

 

Siellä on aikaa käytetty psykiatrian parissa.  Normaalina ihmisenä hämmästyttää aina tuo jargoni.  Aikuisten ihmisten,  äidin ja lasten,  luulisi voivan puhua kuin aikuiset ihmiset kaikista asioista ja  esim juuri adoptiolapsille perinnöllisyys jää sitten yllätykseksi.

 

Kun kaikki ahdistaa ymmärrän ruikutukset esim vanhempien puheenaiheista. Kun mikään ei miellytä aikuista ihmistä.

 

Ei mitä sanot, vaan miten sanot. Et ymmärrä, kun et näe omaa myrkkyäsi. Olet niin tottunut sitä itse kantamaan. Alistamaan, paheksumaan. Tässä sulle totuutta, pystytkö sen kohtaamaan? 

Vierailija kirjoitti:

Perinnöliisyyden näköjään voi kieltää eikä lapsille niitä paljastaa , pitää valokuvat ja sairaudet salassa.  Ei ole sopiva puheenaihe 

Meitä äitejä on täällä pilvin pimein, jotka osaavat olla haukkumatta lapsiaan ja tekemättä ongelmaa geeneistä ja valokuvista. Ei ole vaikeaa. Ongelma on aivan omasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnöliisyyden näköjään voi kieltää eikä lapsille niitä paljastaa , pitää valokuvat ja sairaudet salassa.  Ei ole sopiva puheenaihe 

 

Jaaha ja nyt sieltä tuli esille marttyyri. Klassinen kuvio. Pitkä terapia saattaa auttaa.

Rajaton marttyyriäiti tarvisee lapsiltaan niitä rajoja. Päättäväisesti ja rakkaudella, Mutta se vaatii, että lapset ensin löytää ne omat henkiset rajansa, joihin eivät saaneet lapsena mallia eivätkä kasvaa. 

Suomalainen kulttuuri vinoutunut ja häiriintyi 1965 vuoden jälkeen. Ennen sitä oli hyvät perhesiteet.

Suomalainen kulttuuri perhesiteiden osalta maailman kylmin.

Espanjassa on yleistä, että hyvin toimeentulevat miljonääritkin asuvat 30-vuotiaana samassa asunnossa vanhempien ja isovanhempien kanssa. Kolme kerrosta talossa ja jokaisella oma kerros.

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli meillä aaton ja jäi yöksi. Vietiin hänet joulupäivänä kotiin ja hyvä niin. En olisi jaksanut pitempään enää.

 

Miksi et olisi jaksanut. Ihan mielenkiinnolla, että mimmosilla jaksamisilla ei mennä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnöliisyyden näköjään voi kieltää eikä lapsille niitä paljastaa , pitää valokuvat ja sairaudet salassa.  Ei ole sopiva puheenaihe 

 

Meitä äitejä on täällä pilvin pimein, jotka osaavat olla haukkumatta lapsiaan ja tekemättä ongelmaa geeneistä ja valokuvista. Ei ole vaikeaa. Ongelma on aivan omasi.

Toki voit salata asiat ihan rauhassa ja jutella lastesi kanssa pehmopuhetta.   Jos on suvussa esiintyviä perinnöllisiä juttuha.  Vaikka ne paksut pohkeet, joku geeni.   

Ilmeisesti monet aikuiset naiset odottavat hyvin muodollista puhetta äidiltään kuin ennen herrasväki salissa kahvia juoden.

Miksi kaikki jonoutetaan.   Joku puhuu oman päänsä kanssa mutta sitä ei saa sanoa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnöliisyyden näköjään voi kieltää eikä lapsille niitä paljastaa , pitää valokuvat ja sairaudet salassa.  Ei ole sopiva puheenaihe 

 

Jaaha ja nyt sieltä tuli esille marttyyri. Klassinen kuvio. Pitkä terapia saattaa auttaa.

Terapia siis poistaa suvuista perintötekijät ja sairaudet. Ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnöliisyyden näköjään voi kieltää eikä lapsille niitä paljastaa , pitää valokuvat ja sairaudet salassa.  Ei ole sopiva puheenaihe 

 

Jaaha ja nyt sieltä tuli esille marttyyri. Klassinen kuvio. Pitkä terapia saattaa auttaa.

 

 

 

Terapia siis poistaa suvuista perintötekijät ja sairaudet. Ok.

Terapia poistaa (itse)vihan, ilottomuuden, rakkaudettomuuden ja vaativuuden, joita kaikkia työnnät sisimmästäsi meillekin. Sinä et näe ongelmiasi niin kuin kala ei näe vettä, jossa ui. 

No niin, minulla on elämä. Tyttäret, pojat fiksujen miniöiden kanssa ja (parin lapsen )  tulivat päiväreissultaan.  Nyt alkaa yhteinen iltA - ihan sovinnossa.

Arvatkaapa mitä; kun tämä ketju kuolee ja jäljelle jää vain tämä paksupohkeinen jankkaaja, hän luulee meidän muiden oppineen läksymme ja tajunneemme että hän on oikeassa ja saanut viimeisen sanan. Sairas on sairas loppuun saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnöliisyyden näköjään voi kieltää eikä lapsille niitä paljastaa , pitää valokuvat ja sairaudet salassa.  Ei ole sopiva puheenaihe 

 

Jaaha ja nyt sieltä tuli esille marttyyri. Klassinen kuvio. Pitkä terapia saattaa auttaa.

 

 

 

Terapia siis poistaa suvuista perintötekijät ja sairaudet. Ok.

Terapia poistaa (itse)vihan, ilottomuuden, rakkaudettomuuden ja vaativuuden, joita kaikkia työnnät sisimmästäsi meillekin. Sinä et näe ongelmiasi niin kuin kala ei näe vettä, jossa ui. 

Miten kirjoitat sinä-tyyliin.  Tuntematonta ihmistä sätit joka ihmettelee tätä vaatimustulv aa jo ikääntyneille äideille.  Aikuisilta naisilta.