Mistä johtuu, kun aikuisena oma suhde äitiin on etäinen

Kuka nyt jossain hoitokodissa ylimalkaan jaksaisi käydä kun muutenkaam ei kestä äitiään.  Äiti ees ymmärrä ladyensa töistä mutään eikä muista ees työpaikan nimeä.  Horisee omiaan

Äitini oli heikkohermoinen hysteerikko joka pahoinpiteli minua pikkupoikaa  3-4-5 vuoden iässä. Tuli risua, remmiä, antennijohtonippua ja parhaana sitten narukerällä jossa puisia pyykinripustimia. Pahoinpitely loppui kun isovanhemmat sanoivat että jos ei hakkaaminen lopu niin he vievät minun ja rupiset persposkeni lastensuojeluviranomaisten nähtäviksi. 

Vähän tämän jälkeen vanhempani erosivat ja jäin yksinhuoltajaäidille. Kun olin koulupoikaiässä hän löysi ulkolaisen auervaaran jonka kyytiin piti lähteä mutta isäni, mummoni ja paikallinen sossu estivät tämän. Mummo laitettiin huoltajaksi ja sain käydä koulun loppuun.  Äitini sitten kuoli äkillisesti tuolla kauempana mutta tuotin kotipaikkakunnalle haudattavaksi.

Olin silloin armeijassa ja sain syylomaa hautajaisiin -77. En ole sen jälkeen käynyt hänen haudallaan, on niin pahat muistot tuosta naisesta.

Omassa avioliitossa halunnut välttää kaikenlaista joka voisi aiheuttaa traumoja ja pahennusta puolisolle ja lapsellemme.

Johtuu joko sinusta tai äidistäsi tai molemmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos totean : olet perinyt kroppani, lyhyt, paksut pohkeet ja tanakka muutenkin onko se loukkaavaa arvostelua?  Eilö aikuisen pidä olla sinut jo itsensä kanssa.   Miten voi olla läheiset välit jos tytär joku kiukkuiita joka ei kestä äidiltään sitä puhetta jota läheiset keskenään puhuvat.  Työkaverilta kestetään   koitas tuota naamarasvaa, hiusväriä, sulle sopii tuon mallinen vaate hyvin.  Äidin sanomana viiskymppinen "aikuinen"  kokee sen loukkauksena.

Tuo on huonoa käytöstä. Aika usein on niin, että edeltävä sukupolvi on törkerömpi ja brutaalimpi kuin seuraava, ja vanhoill normaali käytös voi olla jopa rikollista suhteessa nuorempiin. Yksityisyyden loukkaaminen, rajattomuus, asiaton käytös, puuttuminen, tungettelu, arvostelu, jne.

Se lapsi on elänyt vanhempansa kanssa lisäksi itseään hilliten eikä sanonut mitään äidin rumuudesta, hajusta, huonosta mausta, jne. Lapsen työ on olla kiltti ja hiljaa enimmäkseen. Jos vanhempi sitten tökeröitsee, piereskelee ja paskoo lapsen päälle niin totta helvetissä se lapsi ottaa etäisyyttä heti kun vaan pystyy. 

Mutta se on kiva, että sinulla on omat porukkasi, missä voit tökeröillä ja kohdella kavereitasi vastavuoroisesti huonosti ihan rauhassa.

Ei minulla ole kavereita. Seuraa vartenhan lisäännytään, ja sitten sekään ei halua olla tekemisissä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnöliisyyden näköjään voi kieltää eikä lapsille niitä paljastaa , pitää valokuvat ja sairaudet salassa.  Ei ole sopiva puheenaihe 

 

Jaaha ja nyt sieltä tuli esille marttyyri. Klassinen kuvio. Pitkä terapia saattaa auttaa.

 

 

 

Terapia siis poistaa suvuista perintötekijät ja sairaudet. Ok.

 

Mikä perinnöllinen sairaus voidaan ennaltaehkäistä sillä, että äiti sanoo tyttärellään olevan paksut pohkeet ja tämä on tanakka ja lyhyt? Niinpä, ei mikään vaan kyseessä on ihan puhdasta nälvintää. Kuvitelma siitä, että voit sanoa tyttärellesi ihan mitä vain, koska hän on sinun tyttäresi. Ei, tuo ei ole normaalia.

Jos äiti ja tytär kerrotun mukaan on toistensa kopiot miten voi olla loukkaavaa jos keskenään puhuvat asiasta?   

"Jos äiti ja tytär kerrotun mukaan on toistensa kopiot miten voi olla loukkaavaa jos keskenään puhuvat asiasta?"

Lue sivulta 1 alkuperäinen viesti. Tytär loukkaantuu ja äiti ihmettelee, miksi loukkaantuu vaikka läheinen ja pitäisi kestää. 

Tytär ei ole koskaan äitinsä kopio eikä jatke vaan oma ainutkertainen yksilö. 

Tätä näiden narsistista taipumusta omaavien äitien onkin vaikea ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Tytär ei ole koskaan äitinsä kopio eikä jatke vaan oma ainutkertainen yksilö. 

Tätä näiden narsistista taipumusta omaavien äitien onkin vaikea ymmärtää. 

Aikuiset ihmiset kieltävät ulkonäön perimän.  Ja luonteenkin.  Hankalat naiset valittavat kun äitinsä on hankala.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytär ei ole koskaan äitinsä kopio eikä jatke vaan oma ainutkertainen yksilö. 

Tätä näiden narsistista taipumusta omaavien äitien onkin vaikea ymmärtää. 

 

 

 

Aikuiset ihmiset kieltävät ulkonäön perimän.  Ja luonteenkin.  Hankalat naiset valittavat kun äitinsä on hankala.  

Ei niistä tyttären huonoista puolista tarvitse joka ikinen kerta sanoa. Hän kyllä tietää ne, kun on kuullut asiasta kymmenien vuosien ajan. Etkö keksi hänestä mitään positiivista puolta?

Nykyään on sillä tavoin moderni ilmapiiri, että ei ole pakko kestää henkistä pahoinpitelyä. Rajat saa ja pitää asettaa myös näille mummoille/papoille. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, voi olla hiljaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tytär ei ole koskaan äitinsä kopio eikä jatke vaan oma ainutkertainen yksilö. 

Tätä näiden narsistista taipumusta omaavien äitien onkin vaikea ymmärtää. 

Erityisen vaikeaa on silloin, jos tämä tytär tuleekin toimeen parjatun isänsä kanssa.  

Miksi jaksatte jankuttaa koko ajan äideistänne?  Ette pidä yhteyttä, niin yksinkertaista.  Eikö ihmisillä ole mitään muuta elämässä kuin äiti?

Jankataan, koska  äiti on soittanut jo tänäänkin kolme kertaa ja eilen käyntini jälkeen kaksi kertaa. Jankkaa samaa jostain lähettämästään rahakortista ja luulee minun edelleen tietävän, milloin on sen laittanut postilaatikkoon. Luulee selvästi minun olevan sama henkilö hänen kanssaan. 

Hyvästä syystä. On kuollut. Ihme miten sukulaiset sai sen haudattua. Eihän missään myydä mulkunmuotoisia arkkuja.