Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu, kun aikuisena oma suhde äitiin on etäinen
26.12.2025 |
Tullaan kyllä toimeen mutta päivää pidempää en jaksa hänen seurassaan olla. Mitään pahaa sanottavaa hänestä ei ole. Lapsuus oli ok mutta usein sain arvostelua ruumiinrakenteesta.
Vai onko tällainen vain normaalia ettei 2 ihmistä viihdy samassa seurassa.
Kommentit (114)
80-90-luvulla moni vanhempi teki sille ajalle ominaisia virheitä, kuten nykypolvi tekee omalle ajalleen. Oman lapsen ulkonäön arvostelu ei ole kuitenkaan tällainen ajalle ominainen virhe, vaan kertoo siitä että vanhempi ei ole kasvanut henkisesti aikuiseksi. Hän on projisoinut omia epävarmuuksia sinuun ja on vahingoittanut sinun kokemusta turvallisuudesta. Hän etsi lapsesta (sinusta) täydellisyyttä, jotta voisi kokea itsensä täydelliseksi. Tätä roolia et olisi koskaan voinut täyttää. Kun et kelvannut hänen itsetuntoa pönkittämään niin päädyit pönkittämään sitä olemalla huonompi kuin äitisi - jotain johon voi purkaa oman huonon olonsa. Ulkonäön arvostelu ei varmasti ole ainoa vanhempasi käyttämä henkisen väkivallan muoto sinua kohtaan. Ulkonäön arvostelu ei nimittäin ole mikään normaali pikku virhe, jonka tavallinen vanhempi tekee inhimillisenä virheenä.
Kyllä oman lapsen ulkonäön arvostelu jonkin sortin narsismista kertoo. Henkisesti terve vanhempi katsoo lastaan rakastavin lasein. Lapsen näkee realistisesti omana itsenään, mutta lapsi kelpaa sellaisena kuin on. Tämä ei poista sitä, etteikö lasta kasvateta ja lapselle anneta palautta esimerkiksi huonosta käytöksestä. Lapsen kasvattaminen sellaisessa kuplassa, ettei hän koskaan tekisi mitään väärin, on vanhemmuuden laiminlyöntiä sekin (joskin erilaista).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on valitettavan vähän lämpöä perheenjäsenten välillä. Itsenäisyyttä arvostetaan ja selviämistä, ei rakastamista ja tervettä, rajoja kunnioittavaa huolenpitoa. Se näkyy perhesuhteissa aikuisuudessa sitten.
Emme tiedä etäisyyttä paremmasta.
Kyllä. Suomessa ei osata aidosti rakastaa ja osoittaa kiintymystä terveellä tavalla. Monet vanhemmat ovat samaan aikaan etäisiä ja tunkeilevia. Omaa aikuista lasta tai vaikkapa sisarusta "autetaan" polkemalla samalla toisen henkilökohtaisia rajoja alas. Kun toinen erehtyy puhumaan omasta vaikeudesta niin usein se vaikeus vähätellään alas ja suomalainen tapa onkin alkaa inttämään, että oma vaikeus/suru/haaste on paljon pahempi kuin tämä mistä toinen olisi halunnut avautua ja kokea pientä empatiaakin kenties.
Miehen äiti saattaa arvostella vielä enemmän. Tuolloin oma äiti ei enää tunnu yhtä raskaalta .
Vierailija kirjoitti:
Jos totean : olet perinyt kroppani, lyhyt, paksut pohkeet ja tanakka muutenkin onko se loukkaavaa arvostelua? Eilö aikuisen pidä olla sinut jo itsensä kanssa. Miten voi olla läheiset välit jos tytär joku kiukkuiita joka ei kestä äidiltään sitä puhetta jota läheiset keskenään puhuvat. Työkaverilta kestetään koitas tuota naamarasvaa, hiusväriä, sulle sopii tuon mallinen vaate hyvin. Äidin sanomana viiskymppinen "aikuinen" kokee sen loukkauksena.
On loukkaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos totean : olet perinyt kroppani, lyhyt, paksut pohkeet ja tanakka muutenkin onko se loukkaavaa arvostelua? Eilö aikuisen pidä olla sinut jo itsensä kanssa. Miten voi olla läheiset välit jos tytär joku kiukkuiita joka ei kestä äidiltään sitä puhetta jota läheiset keskenään puhuvat. Työkaverilta kestetään koitas tuota naamarasvaa, hiusväriä, sulle sopii tuon mallinen vaate hyvin. Äidin sanomana viiskymppinen "aikuinen" kokee sen loukkauksena.
On teillä erikoinen työporukka, jos siellä toistenne kroppaa ja ulkonäköä arvioitte.
Kommentoiko muuten aikuiset lapsenne sun kehoa ja ulkonäköä? Hyödyttääkö se sua jotenkin?
Vierailija kirjoitti:
Jos totean : olet perinyt kroppani, lyhyt, paksut pohkeet ja tanakka muutenkin onko se loukkaavaa arvostelua? Eilö aikuisen pidä olla sinut jo itsensä kanssa. Miten voi olla läheiset välit jos tytär joku kiukkuiita joka ei kestä äidiltään sitä puhetta jota läheiset keskenään puhuvat. Työkaverilta kestetään koitas tuota naamarasvaa, hiusväriä, sulle sopii tuon mallinen vaate hyvin. Äidin sanomana viiskymppinen "aikuinen" kokee sen loukkauksena.
Hyi, olet kauhea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos totean : olet perinyt kroppani, lyhyt, paksut pohkeet ja tanakka muutenkin onko se loukkaavaa arvostelua? Eilö aikuisen pidä olla sinut jo itsensä kanssa. Miten voi olla läheiset välit jos tytär joku kiukkuiita joka ei kestä äidiltään sitä puhetta jota läheiset keskenään puhuvat. Työkaverilta kestetään koitas tuota naamarasvaa, hiusväriä, sulle sopii tuon mallinen vaate hyvin. Äidin sanomana viiskymppinen "aikuinen" kokee sen loukkauksena.
On loukkaavaa.
Miten se voi olla jos olemme toistemme kopiot ulkonäöltämme? Tosiasia on voitava sanoa ääneen. Liian monet äitiä haukkuessa unohtavat samat geenit. Vanhana käyttäytyy kuin äitinsä. Yhteinen"suru" jos niin voi sanoa. Kun pääsee yli 40 se menettää merkityksensä jos pääsee nuoruuden komplekseista ja miesten miellyttämisestä eroon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos totean : olet perinyt kroppani, lyhyt, paksut pohkeet ja tanakka muutenkin onko se loukkaavaa arvostelua? Eilö aikuisen pidä olla sinut jo itsensä kanssa. Miten voi olla läheiset välit jos tytär joku kiukkuiita joka ei kestä äidiltään sitä puhetta jota läheiset keskenään puhuvat. Työkaverilta kestetään koitas tuota naamarasvaa, hiusväriä, sulle sopii tuon mallinen vaate hyvin. Äidin sanomana viiskymppinen "aikuinen" kokee sen loukkauksena.
On teillä erikoinen työporukka, jos siellä toistenne kroppaa ja ulkonäköä arvioitte.
Kommentoiko muuten aikuiset lapsenne sun kehoa ja ulkonäköä? Hyödyttääkö se sua jotenkin?
Miksi eivät perimäänsä kommentoisi? Ette kai aikuiset ihmiset ole noin lapsenomaisia. Ulkonäkö on pitkälti perinnöllinen. En koe loukkaavaksi jos tyttären kanssa pohditaan ettei kummallekaan mene saappaat eikä pitkävartiset saapikkaat jalkaan tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos totean : olet perinyt kroppani, lyhyt, paksut pohkeet ja tanakka muutenkin onko se loukkaavaa arvostelua? Eilö aikuisen pidä olla sinut jo itsensä kanssa. Miten voi olla läheiset välit jos tytär joku kiukkuiita joka ei kestä äidiltään sitä puhetta jota läheiset keskenään puhuvat. Työkaverilta kestetään koitas tuota naamarasvaa, hiusväriä, sulle sopii tuon mallinen vaate hyvin. Äidin sanomana viiskymppinen "aikuinen" kokee sen loukkauksena.
Äitini lopetti hiusteni jatkuvan arvostelun vasta siinä vaiheessa, kun kysyin haluaako hän kuulla mitä mieltä minä olen hänen hiuksistaan ja arveleeko hän, että ne ovat minun mielestäni hienot?
-ohis
Voi hyvät hyttyser teiän kanssa. Kai nyt läheisten kanssa normaslit ihmiset voi pyäuhua äidin harvenneesta tukasta kuin tyttärenkim tukasta.
Kenen kanssa perinnöllisistä piirteistä puhuu jos ei vaikka äitinsä kanssA. Ootte te lapsenomaisia
Vierailija kirjoitti:
Jos totean : olet perinyt kroppani, lyhyt, paksut pohkeet ja tanakka muutenkin onko se loukkaavaa arvostelua? Eilö aikuisen pidä olla sinut jo itsensä kanssa. Miten voi olla läheiset välit jos tytär joku kiukkuiita joka ei kestä äidiltään sitä puhetta jota läheiset keskenään puhuvat. Työkaverilta kestetään koitas tuota naamarasvaa, hiusväriä, sulle sopii tuon mallinen vaate hyvin. Äidin sanomana viiskymppinen "aikuinen" kokee sen loukkauksena.
Ei tuollainen puhe ole tervettä. Mikä tarve kellään on todeta tyttärelleen, että olet lyhyt, paksupohkeinen ja tanakka? Miksi niin pitäisi sanoa yhtään kenellekään, saati omalle tyttärelleen? Ei ole normaalia käytöstä. Ei läheinen ole mikään jätelava, jolle voi sanoa ihan mitä tahansa ja tämän pitää vain ottaa se vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pilata yhteiset hetket, joita ei niin paljon omien aikuisten lasten kanssa edes ole, arvostelemalla lapsen ulkonäköä?
Miksi ei voi pitää mölyjä mahassaan, kun tietää, että lasten hiusten, muodon, vaatteiden arvosteleminen on satuttavaa käytöstä?
Miksi kuvitellaan, että lapsi on itsensä jatke tyyliin; meillä on aina ollut tapana niin ja näin, kun puhuu vain omista tavoistaan ja tottumuksistaan?
Miksi ei voi arvostaa aikuista lastaan sellaisena kuin hän on, kuunnella mitä sanottavaa hänellä on arvostelematta ja tuomitsematta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos totean : olet perinyt kroppani, lyhyt, paksut pohkeet ja tanakka muutenkin onko se loukkaavaa arvostelua? Eilö aikuisen pidä olla sinut jo itsensä kanssa. Miten voi olla läheiset välit jos tytär joku kiukkuiita joka ei kestä äidiltään sitä puhetta jota läheiset keskenään puhuvat. Työkaverilta kestetään koitas tuota naamarasvaa, hiusväriä, sulle sopii tuon mallinen vaate hyvin. Äidin sanomana viiskymppinen "aikuinen" kokee sen loukkauksena.
On teillä erikoinen työporukka, jos siellä toistenne kroppaa ja ulkonäköä arvioitte.
Kommentoiko muuten aikuiset lapsenne sun kehoa ja ulkonäköä? Hyödyttääkö se sua jotenkin?
Miksi eivät perimäänsä kommentoisi? Ette kai aikuiset ihmiset ole noin
Kunhan tyhmyys ja luonneviat eivät periydy, ei tyttärelläsi ole mitään hätää.
Muistapa sitten olla kitisemättä yksinäisyyttä, kun olet olet itse pilannut välisi tyttäreesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kans lyhyt ja tanakka kuten koko äidin puolen suku. Saa siitä sanoa, en ottais loukkauksena, mutta miten sen sanoo, sillä on iso merkitys. Äänensävy, tyyli. Tässä ketjussa kommentoivalla äidillä on paheksuva sävy. Ei niin, vaan arvostuksella ja rakkaudella. Että me ollaan tällaisia kuin ollaan, ihania.
Semmoinen pieni tyytymättömyys ja paheksunta jos on kaikessa, niin se kääntää ihmiset pois. Jo ihan lähtee siitä, että ei ole saanut olla iloinen ja ylpeä itsestään. Moni vanhempi nainen ei ole saanut. On ollut aina oltava kriittinen ja nöyrä. Siitä on kasvanut yleinen kriittisyys ja arvostelu. Ei semmoista halua ihmiset enää nykyaikana kuunnella. Ei tunnu välittämiseltä.
Rakkaus ja arvostus puuttuu. Jos sitä saa, niin tulee aikuisenakin vielä ilolla käymään ja viettää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos totean : olet perinyt kroppani, lyhyt, paksut pohkeet ja tanakka muutenkin onko se loukkaavaa arvostelua? Eilö aikuisen pidä olla sinut jo itsensä kanssa. Miten voi olla läheiset välit jos tytär joku kiukkuiita joka ei kestä äidiltään sitä puhetta jota läheiset keskenään puhuvat. Työkaverilta kestetään koitas tuota naamarasvaa, hiusväriä, sulle sopii tuon mallinen vaate hyvin. Äidin sanomana viiskymppinen "aikuinen" kokee sen loukkauksena.
Tästä se johtuu. Oivallinen esimerkki, jonka kruunaa se jankkaaminen ja puolustelu, jota tämä luonnevikainen jatkaa seuraavissa viesteissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos totean : olet perinyt kroppani, lyhyt, paksut pohkeet ja tanakka muutenkin onko se loukkaavaa arvostelua? Eilö aikuisen pidä olla sinut jo itsensä kanssa. Miten voi olla läheiset välit jos tytär joku kiukkuiita joka ei kestä äidiltään sitä puhetta jota läheiset keskenään puhuvat. Työkaverilta kestetään koitas tuota naamarasvaa, hiusväriä, sulle sopii tuon mallinen vaate hyvin. Äidin sanomana viiskymppinen "aikuinen" kokee sen loukkauksena.
On loukkaavaa.
Miten se voi olla jos olemme toistemme kopiot ulkonäöltämme? Tosiasia on voitava sanoa ääneen. Liian monet äitiä haukkuessa unohtavat samat geenit. Vanhana käyttäytyy kuin äitinsä. Yhteinen"suru" jos niin voi sanoa. Kun pääsee yl
"Ollaanpa me rumia ja kauheita. Surraan ja kauhistellaan tässä miten hirveitä me ollaankin. No eikös ole nyt rehellistä ja läheistä puhetta, häh? No äläs nyt ole lapsellinen, minä nyt vaan sanon kuinka asiat on..."
Mitä pahaa sulle on lapsena tehty?!?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos totean : olet perinyt kroppani, lyhyt, paksut pohkeet ja tanakka muutenkin onko se loukkaavaa arvostelua? Eilö aikuisen pidä olla sinut jo itsensä kanssa. Miten voi olla läheiset välit jos tytär joku kiukkuiita joka ei kestä äidiltään sitä puhetta jota läheiset keskenään puhuvat. Työkaverilta kestetään koitas tuota naamarasvaa, hiusväriä, sulle sopii tuon mallinen vaate hyvin. Äidin sanomana viiskymppinen "aikuinen" kokee sen loukkauksena.
Ei tuollainen puhe ole tervettä. Mikä tarve kellään on todeta tyttärelleen, että olet lyhyt, paksupohkeinen ja tanakka? Miksi niin pitäisi sanoa yhtään kenellekään, saati omalle tyttärelleen? Ei ole normaalia käytöstä. Ei läheinen ole mikään jätelava, jolle voi sanoa ihan mitä tahansa ja tämän pitää vain ottaa se vastaan.
Joillekin vapaus loukata on käsitys läheisyydestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos totean : olet perinyt kroppani, lyhyt, paksut pohkeet ja tanakka muutenkin onko se loukkaavaa arvostelua? Eilö aikuisen pidä olla sinut jo itsensä kanssa. Miten voi olla läheiset välit jos tytär joku kiukkuiita joka ei kestä äidiltään sitä puhetta jota läheiset keskenään puhuvat. Työkaverilta kestetään koitas tuota naamarasvaa, hiusväriä, sulle sopii tuon mallinen vaate hyvin. Äidin sanomana viiskymppinen "aikuinen" kokee sen loukkauksena.
Tästä se johtuu. Oivallinen esimerkki, jonka kruunaa se jankkaaminen ja puolustelu, jota tämä luonnevikainen jatkaa seuraavissa viesteissä.
Niin, jos vielä viiskymppinen elää itsepetoksessa eikä näe että on kuin äitinsä, lyhyt, paksupohkeinen, likinäköinen, ei mikään kaunotar vaan olettaa äitinsä ym ihmisten ylistävän että vaikka misdiksi vielä viiskymppisenä kelpaisi. Samanlainen narsistinen kehumista odottava kuin äitinsä täällä näkyy kirjoittajat olevan. Voin olla äidilleni p..amainen, laittaa puhelinta korvaan koska olen fiksu, viisas, kaunis ja filmaattinen ja äiti puhuu kuin tavisihmiselle tokmannin alennusmyynnistä ja plus-koon vaatteista .
Missään tapauksessa mitkään perimät ei koske minua koska olen yläpuolella sukuni. Paljon parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos totean : olet perinyt kroppani, lyhyt, paksut pohkeet ja tanakka muutenkin onko se loukkaavaa arvostelua? Eilö aikuisen pidä olla sinut jo itsensä kanssa. Miten voi olla läheiset välit jos tytär joku kiukkuiita joka ei kestä äidiltään sitä puhetta jota läheiset keskenään puhuvat. Työkaverilta kestetään koitas tuota naamarasvaa, hiusväriä, sulle sopii tuon mallinen vaate hyvin. Äidin sanomana viiskymppinen "aikuinen" kokee sen loukkauksena.
Tästä se johtuu. Oivallinen esimerkki, jonka kruunaa se jankkaaminen ja puolustelu, jota tämä luonnevikainen jatkaa seuraavissa viesteissä.
Niin, jos vielä viiskymppinen elää itsepetoksessa eikä näe että on kuin äitinsä, lyhyt, paksupohkeinen, likinäköinen, ei mikä
Ja tässä on hyvä esimerkki siitä, miksi nämä asiat eivät myöskään ratkea keskustelemalla. Jos tämän emakon tytär aloittaisi keskustelun tyyliin " äiti, tapasi kommentoida ihmisten ulkönäköä on epäsopiva ja loukkaavaa ja haluaisin, että lopettaisit sen"
Tässäpä olisi vastaus, minkä tytär saisi.
Oletko sinä päässyt eroon omasta roolistasi aikuisen lapsen ikuisena kasvattajana? Kommentoit heidän elämäänsä ja valintojaan?