Mistä johtuu, kun aikuisena oma suhde äitiin on etäinen
Tullaan kyllä toimeen mutta päivää pidempää en jaksa hänen seurassaan olla. Mitään pahaa sanottavaa hänestä ei ole. Lapsuus oli ok mutta usein sain arvostelua ruumiinrakenteesta.
Vai onko tällainen vain normaalia ettei 2 ihmistä viihdy samassa seurassa.
Kommentit (114)
Miten voi olla läheiset välit jos pitää puhua kuin 1800-luvulla kun perheenjäsenetkin keskenään olivat vieraita toisilleen.
Kysyin lapsena äidiltä, että minkä näköinen olen hänen mielestään. Äiti sanoi vain, että ihan tavallisen näköinen. Olisin kai toivonut jonkin muunlaista vastausta, että olen kaunis ja ihana tms.
Tasapainoiset ihmiset eivät nosta esille lapsistaan negatiivisia ulkonäköasioita. Se ei yksinkertaisesti ole tervettä. Minä sanon omaa lastani ihanaksi, en kulahtaneeksi tai väärin pukeutuneeksi.
Kun vierailen lapsen luona, kehun jotain vaikka kaunista kasvia tai kausivaloa tai olen hiljaa. En sano, että onpas täällä ikävän näköistä kun ei ole täydellistä tai omaan makuuni. En sanoisi niin ystäväni luona, miksi sanoisin niin lapseni luona? Lapsi ei ole henkinen jätelava.
Tunneäly puuttuu edellisiltä sukupolvilta. Rakkautta ja iloa on vähän, itsevihasta lähtevää perustyytymättömyyttä paljon.
Omalta äidiltäni olen saanut kuulla vähättelyä työurastani jne. Nykyisin vaikka hän sanoisi jotain postiivista tai kannustavaa urastani, niin en oikein tunnetasolla osaa ottaa sitä vastaan. On sellaiset suojaukset päällä, että tuolta voi tulla mitä vaan. Kun ei halua ottaa niitä ikäviä kommentteja itseensä, niin ei pysty sitten ottamaan niitä kitsaasti tulleita hyviäkään vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla läheiset välit jos pitää puhua kuin 1800-luvulla kun perheenjäsenetkin keskenään olivat vieraita toisilleen.
Läheisyys EI tarkoita sitä, että voit sanoa ihan mitä tahansa.
Täällä siis poistatetaan kaikki perinnöllisyydestä, esim sairausgeeneistä mainitsevat kommentit koska kirjoittajat elävät höttöpilvessä johon ei todellisuus yllä. Vain se että äiti on huono ja väärä eikä tarpeeksi ylistä.ja palvo. Siksi pidän yhteydet minimissä.
Tyttäret voi vaatia, äidit nöyristelkööt. Tyttären asiat on tärkeitä, äitiä ei jaksa kukaan kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Täällä siis poistatetaan kaikki perinnöllisyydestä, esim sairausgeeneistä mainitsevat kommentit koska kirjoittajat elävät höttöpilvessä johon ei todellisuus yllä. Vain se että äiti on huono ja väärä eikä tarpeeksi ylistä.ja palvo. Siksi pidän yhteydet minimissä.
Et ole terve.
En muista saaneeni koskaan lapsuudessani kannustavaa palautetta. Negatiiviset ovat kyllä varsin hyvin jääneet mieleen. Tämän vuoksi välit ovat viileät. Toisinaan tekisi mieli antaa samalla mitalla takaisin, mutta totean olevani aikuinen ja tilanteen yläpuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä siis poistatetaan kaikki perinnöllisyydestä, esim sairausgeeneistä mainitsevat kommentit koska kirjoittajat elävät höttöpilvessä johon ei todellisuus yllä. Vain se että äiti on huono ja väärä eikä tarpeeksi ylistä.ja palvo. Siksi pidän yhteydet minimissä.
Et ole terve.
Elän reaalimaailmassa, en jossain terapeuttien luomassa hötössä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä siis poistatetaan kaikki perinnöllisyydestä, esim sairausgeeneistä mainitsevat kommentit koska kirjoittajat elävät höttöpilvessä johon ei todellisuus yllä. Vain se että äiti on huono ja väärä eikä tarpeeksi ylistä.ja palvo. Siksi pidän yhteydet minimissä.
Huh mitä marttyyriutta. Mutta niin se on ollut aiempien vuosikymmenten naisten tehtävä ollut ensin kannatella muita aina, suhtautua itseensä negatiivisesti ja jäädä rajattomiksi. Kun se paha olo velloo sisällä eikä sitä osaa purkaa mitenkään rakentavasti.
Sitä vartenhan sitä nuoriso käy terapiassa, että oppii vahvempaa, terveempää, rajallisempaa minäkuvaa. Meillä on niin paljon enemmän mahdollisuuksia kuin meidän äitien sukupolvella, mitä henkiseen kehitykseen ja itsearvostukseen tulee.
Vanha sanonta. Katso millainen on heilasi äiti, näet tulevaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Täällä siis poistatetaan kaikki perinnöllisyydestä, esim sairausgeeneistä mainitsevat kommentit koska kirjoittajat elävät höttöpilvessä johon ei todellisuus yllä. Vain se että äiti on huono ja väärä eikä tarpeeksi ylistä.ja palvo. Siksi pidän yhteydet minimissä.
Me sanotaan vaan totuus sinusta. Et kai vain loukkaannu? Kannattaisi arvostaa, kun rehellisesti sanotaan millainen olet. Mielenterveysongelmat ovat usein periytyviä. Saa kai nämä ääneen sanoa, kun ovat totta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä siis poistatetaan kaikki perinnöllisyydestä, esim sairausgeeneistä mainitsevat kommentit koska kirjoittajat elävät höttöpilvessä johon ei todellisuus yllä. Vain se että äiti on huono ja väärä eikä tarpeeksi ylistä.ja palvo. Siksi pidän yhteydet minimissä.
Huh mitä marttyyriutta. Mutta niin se on ollut aiempien vuosikymmenten naisten tehtävä ollut ensin kannatella muita aina, suhtautua itseensä negatiivisesti ja jäädä rajattomiksi. Kun se paha olo velloo sisällä eikä sitä osaa purkaa mitenkään rakentavasti.
Sitä vartenhan sitä nuoriso käy terapiassa, että oppii vahvempaa, terveempää, rajallisempaa minäkuvaa. Meillä on niin paljon enemmän mahdollisuuksia kuin meidän äitien sukupolvella, mitä henkiseen kehitykseen ja itsearvostukseen tulee.
Auttaako terapeutilla käyminen ulkonäön perimään, sairausgeeneihin, perittyyn luonteeseen?
Puhunko aikuisten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä siis poistatetaan kaikki perinnöllisyydestä, esim sairausgeeneistä mainitsevat kommentit koska kirjoittajat elävät höttöpilvessä johon ei todellisuus yllä. Vain se että äiti on huono ja väärä eikä tarpeeksi ylistä.ja palvo. Siksi pidän yhteydet minimissä.
Et ole terve.
Elän reaalimaailmassa, en jossain terapeuttien luomassa hötössä.
Sitten varmasti otat vastaan tämän ketjun rehellisen ja suoran palautteen kitisemättä.
Äidilläni oli periaate, että kaikkia pitää kohdella tasapuolisesti. Ei siis kehunut meitä lapsia, ettei toinen nouse ylemmäksi kuin toinen.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäret voi vaatia, äidit nöyristelkööt. Tyttären asiat on tärkeitä, äitiä ei jaksa kukaan kuunnella.
Tyttäret eivät todellakaan kerro asioitaan ongelmallisille äideilleen. Normaalit äidit ovat sitten asia erikseen, heitäkin onneksi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos totean : olet perinyt kroppani, lyhyt, paksut pohkeet ja tanakka muutenkin onko se loukkaavaa arvostelua? Eilö aikuisen pidä olla sinut jo itsensä kanssa. Miten voi olla läheiset välit jos tytär joku kiukkuiita joka ei kestä äidiltään sitä puhetta jota läheiset keskenään puhuvat. Työkaverilta kestetään koitas tuota naamarasvaa, hiusväriä, sulle sopii tuon mallinen vaate hyvin. Äidin sanomana viiskymppinen "aikuinen" kokee sen loukkauksena.
Tästä se johtuu. Oivallinen esimerkki, jonka kruunaa se jankkaaminen ja puolustelu, jota tämä luonnevikainen jatkaa seuraavissa viesteissä.
Niin, jos vielä viiskymppinen elää itsepetoksessa eikä näe että on kuin äitinsä, lyhyt, paksupohkeinen, likinäköinen, ei mikä
Siis tytär pitää itseään sinun mielestäsi parempana, jollei yhdessä sinun kanssasi surkuttele yhtä epäonnistunutta ulkonäköään kuin sinulla. Ihan sairasta.
Eikö voisi keskittyä hyviin asioihin teissä molemmussa. Niitäkin löytyy kaikista, enkä tarkoita nyt ulkonäköasioita.
Eikö se aikuinen lapsi ole kuitenkin sinulle se tärkein, rakkain ja sillä tavoin kaunein maailmassa paksuine pohkeineenkin?
Perinnöliisyyden näköjään voi kieltää eikä lapsille niitä paljastaa , pitää valokuvat ja sairaudet salassa. Ei ole sopiva puheenaihe
Sua ei voi pelastaa kukaan eikä mikään. Olet surullinen.