Lue keskustelun säännöt.
Harri Istban Mäen kirja vedetään takaisin: plagiaatti
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa minkälainen vassarihippi tuo ns. kirjailija on
En ostaisi häneltä autoa.
Toivottavasti tuollaselle ei ole maksettu mitään valtion tukia!
T. PS-kannattaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Plagiaatteja suurin osa muutenkin. Nyt tämä yksilö jäi vain kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävää, miksi vuosikymmenien uran jälkeen tehdä tuollaista?
Luova kriisi, omaa tekstiä ei vain synny?
Hän on kirjoittanut pääasiassa lapsille ja nuorille, joten jos koki, ettei "osaa" kirjoittaa aikuisille. Plagiointiin turvautuminen oli kaikesta huolimatta idioottimainen veto. Harri István ei ole alalla mikään eilisen teeren poika ja on varmasti törmännyt plagioituihin teksteihin myös mm. kirjoittajaopiskelijoita ohjatessaan. Tämä on siinäkin mielessä ikävä juttu, että nyt moni luultavasti kyseenalaistaa senkin, ovatko hänen lasten- ja nuortenkirjansakaan aitoja vai toiselta kirjailijalta kopioituja.
Samat sanat juntti: äläpä opeta isääsi ja niin edelleen. On täällä muutkin saaneet apurahoja kuin sinä (ja Mäki).
On erikoista, että kehtaat pitää parin tonnin kuukausittaista tyhjästä saatua rahaa tyhjänpäiväisenä tukena. Sehän on monen kuukausipalkka! Tuosta ei mene edes veroa.
Miten kehtaat? Voin sanoa, että pari tonnia ilmasta rahaa on merkittävä rahasumma, niin tuolle risuparralle kuin meille muille, jotka apurahaoja saamme.
Elätkö ukkosi siivellä vain miten voi joku olla noin pihalla rahan arvosta?
Vierailija kirjoitti:
Mitähän on tapahtunut? Hyvin kokenut kirjailija.
Ehkä hänelle kävi samoin kuin aikoinaan Rauli Somerjoelle "Kuihtuu kesäinen maa"-kappaleen kanssa. Varmaa tietoa asiasta ei ole, mutta hän oli todennäköisesti kuullut Minden ember boldog akar lenni-nimisen kappaleen jollain Unkarin reissullaan. Hän sitten päätti hiukan lainata kappaletta koska todennäköisesti oletti ettei kukaan koskaan tule tajuamaan sitä. Se kuitenkin tajuttiin, mutta siinä kesti 37 vuotta. Toki joku on saattanut kuulla yhtäläisyydet jo aikaisemminkin, mutta julkisuuteen plagiaattiepäilys tuli ensimmäisen kerran vasta 2018.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävää, miksi vuosikymmenien uran jälkeen tehdä tuollaista?
Luova kriisi, omaa tekstiä ei vain synny?
Hän on kirjoittanut pääasiassa lapsille ja nuorille, joten jos koki, ettei "osaa" kirjoittaa aikuisille. Plagiointiin turvautuminen oli kaikesta huolimatta idioottimainen veto. Harri István ei ole alalla mikään eilisen teeren poika ja on varmasti törmännyt plagioituihin teksteihin myös mm. kirjoittajaopiskelijoita ohjatessaan. Tämä on siinäkin mielessä ikävä juttu, että nyt moni luultavasti kyseenalaistaa senkin, ovatko hänen lasten- ja nuortenkirjansakaan aitoja vai toiselta kirjailijalta kopioituja.
Lähes varmasti kopioituja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävää, miksi vuosikymmenien uran jälkeen tehdä tuollaista?
Luova kriisi, omaa tekstiä ei vain synny?
Hän on kirjoittanut pääasiassa lapsille ja nuorille, joten jos koki, ettei "osaa" kirjoittaa aikuisille. Plagiointiin turvautuminen oli kaikesta huolimatta idioottimainen veto. Harri István ei ole alalla mikään eilisen teeren poika ja on varmasti törmännyt plagioituihin teksteihin myös mm. kirjoittajaopiskelijoita ohjatessaan. Tämä on siinäkin mielessä ikävä juttu, että nyt moni luultavasti kyseenalaistaa senkin, ovatko hänen lasten- ja nuortenkirjansakaan aitoja vai toiselta kirjailijalta kopioituja.
Niin... Voiko tällaisen toiminnan jälkeen enää opettaa? Oli syy plagioitiin sitten mikä hyvänsä.
Tosi harmillista. Kyllähän ihmiset tekevät väärin, mutta joistakin asioista on helpompi saada anteeksi ja uusi mahdollisuus, joistakin taas vaikeampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkky juttu. Vaikea ymmärtää. Jokin mielenhäiriö?
Tosi surullista kaikille Mäen sadoille, varmaan tuhansille, oppilaille, joita ohjannut kaikki nämä vuodet. Kyllä tämä maton veti alta, ihan pää kolahti lattiaan.
En usko, että on ollut syyntakeeton. Luultavasti juurikin lastenkirjoja tehtaillessaan tottunut plagioimaan. En tunne lastenkirja-alan taloudellisia realiteetteja, voisiko niistä saada reilummin lainauskorvauksia ja myyntituloa, vai mikä selittää tehtailun.
Tehtailun selittää se, että jos sinulla on tasainen tuotanto, sinut luetaan laadusta riippumatta ammattitaitelijaksi, joten apurahahanat aukeavat. Moni vuosiraha on n. 2000 eur kuussa. Eikä tarvitse tehdä mitään muuta kuin se läpyskä, jota kukaan ei lue. Sen laadulla ei ole väliä. Siksi kannattaa tehtailla mitä tahansa roskaa. Pääasia että joku kustantaa sen ja sitä myydään kaksi kappaletta kirjastoon. Jos kustantaja saa kustannustukea ja kirjailija apurahan, tekijät ovat saaneet palkkansa sieltä. Sillä, että yleisölle tuutattiin tulemaan jotain laadutonta tekelettä, jota kukaan ei jaksa lukea, on yhdentekevää näille. Näin tämä systeemi toimii. Se on apurahatehtailua. Sitä on suomalainen kulttuuri.
Vierailija kirjoitti:
Samat sanat juntti: äläpä opeta isääsi ja niin edelleen. On täällä muutkin saaneet apurahoja kuin sinä (ja Mäki).
On erikoista, että kehtaat pitää parin tonnin kuukausittaista tyhjästä saatua rahaa tyhjänpäiväisenä tukena. Sehän on monen kuukausipalkka! Tuosta ei mene edes veroa.
Miten kehtaat? Voin sanoa, että pari tonnia ilmasta rahaa on merkittävä rahasumma, niin tuolle risuparralle kuin meille muille, jotka apurahaoja saamme.
Elätkö ukkosi siivellä vain miten voi joku olla noin pihalla rahan arvosta?
Jos olisit oikea apurahaa saanut taiteilija, et puhuisi "tyhjästä" saadusta rahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkky juttu. Vaikea ymmärtää. Jokin mielenhäiriö?
Tosi surullista kaikille Mäen sadoille, varmaan tuhansille, oppilaille, joita ohjannut kaikki nämä vuodet. Kyllä tämä maton veti alta, ihan pää kolahti lattiaan.
En usko, että on ollut syyntakeeton. Luultavasti juurikin lastenkirjoja tehtaillessaan tottunut plagioimaan. En tunne lastenkirja-alan taloudellisia realiteetteja, voisiko niistä saada reilummin lainauskorvauksia ja myyntituloa, vai mikä selittää tehtailun.
Tehtailun selittää se, että jos sinulla on tasainen tuotanto, sinut luetaan laadusta riippumatta ammattitaitelijaksi, joten apurahahanat aukeavat. Moni vuosiraha on n. 2000 eur kuussa. Eikä tarvitse tehdä mitään muuta kuin se läpyskä, jota kukaan ei lue. Sen laadulla ei ole väliä. Siksi kannattaa
Tämä ei ole totta. Apurahat ovat asiantuntija- ja vertaisarvioituja, ja pieni vähemmistö hakijoista saa apurahan. Missään nimessä jotkin Lector oy:lle tehtaillut, digikuvitetut lastenkirjat eivät ole voittava tekijä apurahoista kilpaillessa.
Eri, luovalla alalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä. Kyseessä on tosi kokenut tekijä, joka tuntee kirjallisuuden kentän ja alan toimintatavat tosi hyvin ja mm. kouluttaa paljon muita kirjoittajia. Täytyyhän hänen tajua, että näin suorasta plagioinnista kiinnijääminen on vain ajan kysymys?!
Sama tuli mieleen. Täytyi uutisen bongattuani lukea otsikko kaksi kertaa, koska luulin ensin, että olin lukenut siinä mainitun nimen väärin. Joltain kirjailijaksi hinkuvalta "vaikuttajalta" tätä olisi voinut osata odottaa mutta ei Mäeltä. Vähän tuntuu siltä, ettei kaikki ole hänellä ihan hyvin, kun sortui näin alkeelliseen temppuun. Ikävä kyllä tässä taisi hänen pitkä ja ansiokas uransa saada lopullisen kolauksen.
Itsekin katsoin, että onko tämä jokin vitsi tai näenkö harhoja. Ikävä, ikävä juttu.
Sitä en täysin ymmärrä, että jos toiselle kustantamolle selvisi asia jo lokakuussa, miksi kertoivat vasta nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voin puhua apurahaa saaneena tyhjästä saadusta rahasta, koska tosiasia on, että sitä niin moni saa niin järkyttävän heppoisin perustein. Tilanne on aivan sama kuin tiedepuolella. Apurahasysteemi on täysin mätä, koska se mahdollistaa sen, että rahaa saadaan hankkeisiin, joiden laatu ei kanna ja mikä olennaisempaa, joita ei ole lähtökohtaisestikaan tarkoitettu muuta kuin rahankuppausautomaatiksi hakijoille. Osa apurahansaajista ei ole siellä muuta kuin kyynisesti hankkimassa itselleen elannon minimaalisella tuotoksella.
Mäen konsepti on harvinaisen kätevä. Hankitaan lumeeksi runsas tuotanto, verkostoidutaan kaveritaiteilijoiden kanssa niin että vaikka tuotanto on laadultaan nolla ja plagioidessa sitä alempikin, nimi on piireissä tuttu, joten täytyyhän sille antaa rahaa. Apuraha on monille sen saajille eräänlainen varhaiseläkesysteemi, jossa ihminen saa rahaa ihan siksi, koska se on "tuttu nimi" ja sille on ennenkin annettu. Ja näin voi sanoa nimenomaan siksi, koska tunnen systeemin sisältäpäin.
Olen huolissani hänen voinnistaan. Toivottavasti ei päädy mihinkään äkilliseen, vaan hankkii tarvitsemansa avun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että apurahat ovat asiantuntija- ja vertaisarvioituja, on nimenomaan oma ongelmansa tässä kuviossa. Apurahan jakoperusteita ei tarvitse sanoa ääneen eikä myöskään apurahasuosittelijoiden tarvitse naamallaan olla julkisuudessa vastuussa jakonsa perusteista.
Jo tästä syystä apurahat menevät tutuille nimille ja kavereille ja niille, joiden "kuuluu" saada apurahaa. Laadulla ei ole mitään tekoa, ja tämä on näkynyt tänä syksynä tiedepuolella käydyssä kohussa. Myös taidepuolella tätä samaa on jo nähty esimerkiksi Koneen Säätiön kohuapurahassa, jossa takapuoleensa munakoisoja työntävä "taiteilija" sai apurahaa. Tätäkään päätöstä ei tarvinnut mitenkään perustella. Todennäköisin syys apurahalle ei ollut tuotteen laadukkuus vaan se, että "taitelija" edusti muodikasta sukupuolista suuntausta. Jälleen kerran se, että joku on hyvä tyyppi, takasi apurahan. Systeemi toimii ällistyttävän pitkälle sillä, että oikea asenne itse asiassa ansaitsee apurahan, ei niinään se, mitä tämä "hyvä tyyppi" on tällä kertaa puuhaamassa kasaan. Apurahahankkeissa taiteen puolella on luonnollisesti vielä vaikeampaa kuin tieteen puolella arvioida sitä, mikä hankkeen laatu on. Siksi kaikki muu ratkaisee.
Tämä joka täällä väittää tuntevansa systeemin sisältäpäin on joku katkera wannabe, joka on joskus saanut jonkun pikku aparahan ja sitten ajattelee, että ammattikirjailijat ovat samanlaisia. Suomessa ei ole vuosikausiin ollut enää mitään elinikäisiä apurahaputkia, ja nekin tuotteliaat ja arvostetut tekijät, jotka ovat saaneet apurahaa, eivät saa sitä välttämättä uudestaan. Joten tässä ammatissa on sellainen riski, että voit saada sen pari tonnia kuussa jonkin aikaa, mutta sitten et enää. Pari tonnia kuussa on ihan oikea ja tuntuva raha, mutta sitähän ei todellakaan saa siitä, että ei tekisi mitään. Apurahat loppuvat varmasti, jos ei ole jatkuvaa, laadukasta tuotantoa. Suurin osa hakijoista ei saa mitään. Me oikeat ammattikirjailijat teemme paljon töitä pienellä palkalla, ja elätämme kustantamoja, kirjakauppoja, äänikirjafirmoja ja tuomme lukijoille iloa.
Haista sinä kukkanen, "oikea ammattikirjailija". Et tiedä pätkääkään siitä, kuka minä puolestani olen. Tunnen todellakin systeemin, eikä minulla ei ole mitään syytä olla katkera omien apurahojeni suhteen. Näen kuitenkin punaista joka kerta, kun törmään näihin uutisiin, jotka tuovat esiin sen, miten mätä systeemi on. Mäki on täydellinen apurahalasysteemin tuote. Kuten itsekin sanoit "Apurahat loppuvat varmasti, jos ei ole jatkuvaa, laadukasta tuotantoa." Muuten oikein, paitsi että siitä pitää pudottaa sana laadukasta pois. Apurahat loppuvat varmasti, jos ei ole jatkuvaa tuotantoa, mutta tarvitseeko sen olla laadukasta, on eri asia. Asiaa on joka tapauksessa niin vaikea mitata, ettei sitä mittaa voi edes käyttää. Mäki toivon mukaan ei saa enää ensimmäistäkään apurahaa mistään. Eiköhän hän ehtinyt kupata systeemiä tarpeeksi kauan jo ennen tätä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä joka täällä väittää tuntevansa systeemin sisältäpäin on joku katkera wannabe, joka on joskus saanut jonkun pikku aparahan ja sitten ajattelee, että ammattikirjailijat ovat samanlaisia. Suomessa ei ole vuosikausiin ollut enää mitään elinikäisiä apurahaputkia, ja nekin tuotteliaat ja arvostetut tekijät, jotka ovat saaneet apurahaa, eivät saa sitä välttämättä uudestaan. Joten tässä ammatissa on sellainen riski, että voit saada sen pari tonnia kuussa jonkin aikaa, mutta sitten et enää. Pari tonnia kuussa on ihan oikea ja tuntuva raha, mutta sitähän ei todellakaan saa siitä, että ei tekisi mitään. Apurahat loppuvat varmasti, jos ei ole jatkuvaa, laadukasta tuotantoa. Suurin osa hakijoista ei saa mitään. Me oikeat ammattikirjailijat teemme paljon töitä pienellä palkalla, ja elätämme kustantamoja, kirjakauppoja, äänikirjafirmoja ja tuomme lukijoille iloa.
Samaa mieltä profiloinnistasi, kiitos tarkasta apurahajärjestelmän kuvauksesta. T. taiteilija toiselta alalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin, että aika tasaisen tappavalla tahdilla tuutannut lastenkirjoja ulos, varmaan jonkinlaisen toimeentulon takia noin kovalla tahdilla. Mitenkähän on niiden laita, onko joukossa kopioita? Sama toimintatapa napattu sitten aikuisten kaunokirjallisuuteen.
Siksi se ei luonnollisesti uskonut jäävänsä kiinni: koska sama toimintatapa on toiminut jo vuosia lastenkirjojen puolella.
Tekijä oli siis ehkä laskenut kaiken sen yhden kortin varaan, eli että kukaan ei kuitenkaan lue niitä kirjoja. No, suunnitelma oli liki vedenpitävä mutta ei täysin.
Tämä "systeemiä sisältäpäin tunteva asiantuntija" ei kyllä tiedä muutenkaan mistään mitään, jos hän tuntisi kotimaisen kirjallisuuden kenttää, niin hän tietäisi myös Mäen tuotannon ja uran. Hän ei ole mikään koko kansan nimi, mutta alalla tunnettu ja varsin arvostettukin, hän on tehnyt pitkän uran ja on pidetty kirjoittamisen opettajakin. Varmasti voi olla tämän asiantuntijan kaltaisia niljakkeita, jotka ovat joskus saaneet jonkun apurahan eivätkä ole tehneet sitten mitään, mutta yleensä taitelijat ovat ammattitaitoisia, ahkeria ja hyvin sitoutuneita työhösä ja heille olisi suuri häpeä nostaa apurahaa jos sitä vastaan ei tekisi mitään kunnollista. Se olisi myös kollegoiden silmissä noloa. Nämä wannebet taiteilijapiirien laidoilla usein möykkäävät ties mistä salaliitoista ja siitä että apurahajärjestelmä on joku kaverikerho ja lyspylehmä. Tehkää kunnon teoksia, ja antakaa kaikkenne taiteelle, niin kyllä ne apurahalautakunnatkin sen sitten huomaavat. Mitään vippaskonsteja tälläkään alalla ei ole, vain lahjakkuutta ja työtä.
Siksi se ei luonnollisesti uskonut jäävänsä kiinni: koska sama toimintatapa on toiminut jo vuosia lastenkirjojen puolella.