Miksi 40-50-luvulla syntyneet naiset katsoivat läpi sormien miesten ahdistelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on syntynyt 1945

Lapsena en vielä tajunnut asioita, mutta äiti itki usein. Kun ensimmäisen kerran näin äidin silmän mustana, tajusin että isä lyö häntä. Myös me lapset saatiin vyöhihnasta säännöllisesti.

Äiti selitti klassisia kaapin oveen törmäämisiä yms.

 

Silloin se oli "normaalia". Lasten ja vaimon lyöminen siis. Varsinkin lapsiin kohdistettu fyysinen väkivalta oli vain "kurittamista" ja "ken vitsaa säästää, se lastaan vihaa".

 

Vit*u, miten epäterveessä ympäristössä sitä onkaan tullut kasvettua ja silti se oli olevinaan ihan ok

 

Tää on ihan outoa minulle. Meillä äiti otti isästäni asumuseron kun isä ei valmistunut tarpeeksi nopeasti korkeakoulusta ja alkanut vahvemmin elättää perhettään. Eikä lopettanut tissuttelua. Isä eli vain äitinsä rahoilla, joita riitti ja äitini vaati asumuseron jä

Ja siis mun on pakko sanoa, että en mitään tällaisia hissukka-alistuijanaisia arvosta ihmisinä ollenkaan. Minun äitini osasi asettaa miehille vaatimuksia ja niin se on, niin naisen on elettävä. Pidettävä itsensä ja lapsensa puolia. Kaikenlainen muu alistuminen on täysin käsittämätöntä perseilyä naiselta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 70-luvulla ihmiset sieti enemmän fyysistä kosketusta kuin mitä nykyään, riippumatta siitä millaisissa aikeissa. 

 

Onneksi nykyään ei enää tarvitse sietää kus ipäitä.

Ikinä ei ole tarvinnut sietää. Ellet ollut huo ra, joka sieti, koska möi itsetuntonsa.

Vierailija kirjoitti:

Sit se laihduttaminen. Voi luoja kun sitä painoa piti naisen kytätä. Ihana nähdä miten nykyiset parikymppiset eivät osaa edes ajatella että ihmisarvo olisi jotenkin pyllyn koosta kiinni. 

Tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa, ulkonäkövaatimukset muuttuvat koko ajan sairaammiksi. 

Miksi ahdistelit naisia, ap?

Vierailija kirjoitti:

"Itse ainakin olen huomannut vanhemmilla naisilla yleisen tavan puhua miehistä kuin miehet nyt vain ovat jotenkin tyhmempiä ja vajaampia kuin naiset, mutta että se on ikään kuin luonnonlaki, eli sen takia heiltä ei oikein voi vaatiakkaan hyvää ja kunnioittavaa käytöstä. "

 

Kyllä. Ja tämä myös näkyy käänteisesti niin että kun onneksi aika iso osa nykymiehistä on jo toisenlaisia niin nämä vanhemmat naiset saatavat idealisoida nykymiehiä. Muistan kun aikanaan aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa niin äitini jaksoi hehkuttaa minulle miten uskomattoman hyvä ja kunnollinen mieheni oli kun kohteli minua niin hyvin ja kohteliaasti ja ihan "auttoi" minua kotitöissä. Minulle nuo olivat kyllä ihan peruskiriteereja parinvalinnassa eikä mikään valtavan suitsutuksen aihe. 

 

 

Moni vanhempi nainen on säälinyt nykymiehiä, kun ne joutuu tekemään kotitöitä. (naista ei säälitä, vaikka hänkin käyt töissä ja joutuu tekemään kaikki kotityöt yksin sen päälle).

Mun mies on syntynyt 50-luvulla ja on maatalon poikia ja kotonaan on ollut tiukat sukupuoliroolit. 

Kun meidän tytöt alkoi seurustella  ja perustivat perheen , niin mies paheksui suuresti noita miehiä, kun ne hoitelivat vauvojaan/lapsiaan ja pahinta, että ne pitivät niitä vauvoja sylissään. Miehestä se oli käsittämätöntä. ja varmaan olisi pyörtynyt jos olisi tiennyt, että nuo miehet myös pesevät kotonaan vessoja ja lattioita. 

Kun poika sitten sai lapsen, mies ei lakannut suremasta ja kauhistelemasta ja säälimästä poikaa siitä,  että poika "joutui " hoitamaan lasta ja heräämään yöllä vaihtamaan vaippoja ja ruokkimaan lasta, vaikka käy töissä.

Sanoin miehelle, että voi lopettaa sen säälimisen ja ettei minuakaan kukaan säälinyt, kun yksin ne lapset hoidin.

Mies ei sanonut siihen mitään.

 

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 70-luvulla ihmiset sieti enemmän fyysistä kosketusta kuin mitä nykyään, riippumatta siitä millaisissa aikeissa. 

 

Onneksi nykyään ei enää tarvitse sietää kus ipäitä.

 

Ikinä ei ole tarvinnut sietää. Ellet ollut huo ra, joka sieti, koska möi itsetuntonsa.

Ja jälkimmäisen sinä tiedät henkilökohtaisesti. 🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sit se laihduttaminen. Voi luoja kun sitä painoa piti naisen kytätä. Ihana nähdä miten nykyiset parikymppiset eivät osaa edes ajatella että ihmisarvo olisi jotenkin pyllyn koosta kiinni. 

 

Tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa, ulkonäkövaatimukset muuttuvat koko ajan sairaammiksi. 

Totta tämäkin kyllä. Silloin ei tarvinnut edes sheivata. Eikä täytynyt olla fit. Mutta kyllä se laihuus oli mikä määritteli paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Miehet aina kuvittelee,jos tuijottaa takasin,että on kiinnostunut.Minä yleensä tuijotan halveksivasti  takaisin ja ihmettelen mikähän hyypiö tuokin on.

Kato, Miss Norsunvittu. Onko katkerikkona eläminen mukavaa?

Varmaan samasta syystä kuin miehet katsovat nykyään sormien läpi heihin kohdistuvaa miesvihaa.

Hieman hämmentävä ketju, koska osa ei näytä ihan kauheasti ymmärtävän historiasta paljoakaan.

Lähtökohta on se, että elämä ennen vanhaan on ollut tavattoman rankkaa ihan kaikille. Toki on ollut myös rikkaita, mutta heitä on ollut vähän, mutta ihan samat sairaudet vaivasivat heitäkin (esim. tuberkuloosi). Ylivoimainen enemmistö ihmisistä on elänyt köyhyydessä ja kurjuudessa koko elämänsä.

Tähän todellisuuteen nähden naisten asemasta parkuminen on lähinnä huvittavaa, sillä miesten asema ei ollut yhtään parempi. Jos kuvittelet, että esim. raskaat metsätyöt ja muut miehille kuuluneet työt ovat olleet jotain herkkua, niin mietippäs uudelleen.

Elämä on ollut raskasta ja lähes sietämätöntä siis ihan kaikille. Siitä on yllättävän lyhyt aika kun ihmiset suomessakin asuivat vielä savupirteissä (et tiedä tätä, eli googleta). Miettikääpäs hetki millaista elämää se on voinut olla.

Iso-ukkini ja -mummini kuudesta lapsesta neljä kuoli tuberkuloosiin. Mitäpä luulette onko iso-ukkini suuri tehtävä elämässä ollut isomummini rajoittaminen ja elämän tekeminen  mahdolisimman hankalaksi? No ei ollut, vaan tehtävä oli selvitä.

Sitä se oli kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Hieman hämmentävä ketju, koska osa ei näytä ihan kauheasti ymmärtävän historiasta paljoakaan.

 

Lähtökohta on se, että elämä ennen vanhaan on ollut tavattoman rankkaa ihan kaikille. Toki on ollut myös rikkaita, mutta heitä on ollut vähän, mutta ihan samat sairaudet vaivasivat heitäkin (esim. tuberkuloosi). Ylivoimainen enemmistö ihmisistä on elänyt köyhyydessä ja kurjuudessa koko elämänsä.

 

Tähän todellisuuteen nähden naisten asemasta parkuminen on lähinnä huvittavaa, sillä miesten asema ei ollut yhtään parempi. Jos kuvittelet, että esim. raskaat metsätyöt ja muut miehille kuuluneet työt ovat olleet jotain herkkua, niin mietippäs uudelleen.

 

Elämä on ollut raskasta ja lähes sietämätöntä siis ihan kaikille. Siitä o In yllättävän lyhyt aika kun ihmiset suomessakin asuivat vielä savupirteissä (et tiedä tätä, eli googleta). Miettikääpäs hetki millaista elämää se on vo

Sitähän ei kukaan ole väittänyt etteikö elämä olisi ollut kaikilla rankkaa. Mutta mietippppäs sinäkin, kumpi ollut oikeasti raskampaa, metsä- ja peltotyöt hevosen avustamana vai kantaa ja synnyttää se 6 lasta ja hoitaa ne alusta loppuun. Lisäksi kaikki sisä ja navettatyöt yms mitä naiselle on kuulunut. Siihen päälle vielä miehen kiukuttelut ja ryyppämiset ect. En kyllä mitenkään glorifioisi miesten osuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Hieman hämmentävä ketju, koska osa ei näytä ihan kauheasti ymmärtävän historiasta paljoakaan.

 

Lähtökohta on se, että elämä ennen vanhaan on ollut tavattoman rankkaa ihan kaikille. Toki on ollut myös rikkaita, mutta heitä on ollut vähän, mutta ihan samat sairaudet vaivasivat heitäkin (esim. tuberkuloosi). Ylivoimainen enemmistö ihmisistä on elänyt köyhyydessä ja kurjuudessa koko elämänsä.

 

Tähän todellisuuteen nähden naisten asemasta parkuminen on lähinnä huvittavaa, sillä miesten asema ei ollut yhtään parempi. Jos kuvittelet, että esim. raskaat metsätyöt ja muut miehille kuuluneet työt ovat olleet jotain herkkua, niin mietippäs uudelleen.

 

Elämä on ollut raskasta ja lähes sietämätöntä siis ihan kaikille. Siitä on yllättävän lyhyt aika kun ihmiset suomessakin asuivat vielä savupirteissä (et tiedä tätä, eli googleta). Miettikääpäs hetki millaista elämää se on vo

Vahvasti eri mieltä 1950-luvulla syntyneenä. Se on kyllä totta, että ei ollut elämä herkkua miehilläkään. Eihän se köyhällä koskaan ole. Mutta kyllä se naisen asema oli paljon sidotumpi ja usein kaikella tapaa raskaampi. 

Esim. oma koti, 11 kpl pääosin 1940-luvulla syntyneitä lapsia, minä kuopus 1950-luvulla. Asuttiin pienen kaupungin laitamilla omakotitalossa, jossa oli 2 huonetta, tupakeittiö ja toinen huone. Kyllä, 13 henkeä asui siinä hatarassa mökissä. Isä kävi töissä metsätyössä, myöhemmin metsätyön johtajana. Äidin osa oli hoitaa lapset, elukat (vaikka ei ollut maatila, aina pidettiin kanoja ja yleensä yhtä sikaa ainakin), puutarhahommat (kasvatettiin mitä pienellä tontilla pystyi, vähän perunaa ja juureksia, omenaa, marjapuskia), kerätä syksyisin marjoja ja sieniä, säilöä. Isä tuli töistä kotiin, ja laittoi meidät lapset ulos ettei meidän meteli häiritse. Istui nojatuoliin ja sytytti tupakan, lepäsi. Äiti sen sijaan hääri aamusta iltaan. Ja hän ei itse olisi tosiaan halunnut edes 11 lasta. Mutta aviovelvollisuus vaati antamaan seksiä miehelle, ja kun ehkäisyä ei ollut, siitä seurasi lapsia. Hänelle jäi synnytysvaurioitakin, mm. ulosteenpidätyskyvyttömyyttä, mutta naisten vaivoista ei kukaan piitannut, riepu vaan hameen alle vaipaksi ja menoksi.

Iso osa tuota naisen osan huonoutta oli kuitenkin vaihtoehtojen rajallisuus. Naimisiin piti mennä. Lapsesta asti oli aivopesty, että vanhatpiiat on kummallisia ja halveksittavia, ja sellaiseksi jääminen kauhistus. Eikä oikein maalla ollut töitäkään yksinäiselle naiselle, kuin opettajalle ja kaupan myyjälle. Kouluja ei tytöille maksettu, koska siinähän ne sitten menee naimisiin ja vatsa pystyssä joka vuosi, ei soossin sekoitttaminen kouluja vaadi. Itse olen tämän ajattelun uhri. Olin lahjakas, mutta isä sanoi ei tyttöjen oppikoululle, pojat sen sijaan pääsi kouluihin, opintolainatkin taattiin että pääsi vaikka yliopistoon jos halusi. Minun piti vaan ottaa mitä töitä sain, ja toivoa että löytyy hyvä mies. Miehet saivat tehdä itsenäisempiä valintoja. Jos mies valitsi elää sinkkuna, hän ei ollut "huolinut ketään". Jos nainen teki niin, häntä "ei ollut kukaan huolinut". Miehiä lähti Ruotsiin ja Amerikkaankin siirtolaiseksi etsimään parempaa elämää, joskus jopa perheellisiä jättäen perheensä pulaan. Nainen ei voinut lähteä yksin minnekään. Ei ollut sosiaaliturvaakaan, mikä usein sitoi kamaliin perhetilanteisiin ja hirvittävään köyhyyteen jos mies esim. häipyi tai oli kelvoton juoppo (mikä ei ollut sotien jälkeen harvinaista).

Miehet pelkäävät, että naiset nauravat heille. Naiset pelkäävät, että miehet tappavat heidät.

-Margaret Atwood

Vierailija kirjoitti:

Varmaan samasta syystä kuin miehet katsovat nykyään sormien läpi heihin kohdistuvaa miesvihaa.

Hyvät miehet tietävät, että se on ihan aiheellista, sillä suurin osa miehistä kohtelee naisia väärin ja epäinhimillisesti. Loput ovat niitä, jotka sitten ansaitsevat ne ennakkoluulot ja vihan.

"Ja siis mun on pakko sanoa, että en mitään tällaisia hissukka-alistuijanaisia arvosta ihmisinä ollenkaan. Minun äitini osasi asettaa miehille vaatimuksia ja niin se on, niin naisen on elettävä. Pidettävä itsensä ja lapsensa puolia. Kaikenlainen muu alistuminen on täysin käsittämätöntä perseilyä naiselta. "

Niin. Monikin ennenvanhaan tuota yritti, vaan piestiin hiljaiseksi. Niin että sai pelätä että mies vaikka tap paa, ellei tottele. Tai toinen vaihtoehto, häipyy. Ja ilman sosiaaliturvaa nainen ja lapset oli täysin avuttomia ilman miestä. Niinpä sitä moni joutui vaan nielemään ylpeytensä ja sietämään, jopa mielistelemään, ukkoa jonka olisi heti jättänyt jos olisi ollut nykyaikainen sosiaaliturva, ja varmuus että saa katon pään päälle ja ruokaa, jos lähtee.

Tämä ketju on hämmäntävä kokoelma feministien valehtelua ja historian uudelleenkirjoitusta aivan erilaiseksi kuin se oikeasti oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan samasta syystä kuin miehet katsovat nykyään sormien läpi heihin kohdistuvaa miesvihaa.

Hyvät miehet tietävät, että se on ihan aiheellista, sillä suurin osa miehistä kohtelee naisia väärin ja epäinhimillisesti. Loput ovat niitä, jotka sitten ansaitsevat ne ennakkoluulot ja vihan.

Tästä oli twitterissä joskus hyvä vertausmeemi. Se oli vastauksena väitteeseen, että suurin osa miehistä ei ole väkivaltaisia tai huonoja miehiä. Joku sitten vastasi sanomalla, että jos eteesi laitetaan malja karkkeja, joista tiedät että 90% on tavallisia karkkeja, mutta 10% myrkytettyjä, niin haluatko ottaa karkin? Luultavasti et, koska riski saada myrkytetty on aivan liian iso. Samaan on monet päätyneet miestenkin kanssa, olkootkin vaikka suuri enemmistö kunnollisia, mutta huonoja on niin paljon eikä etukäteen tiedä kuka lopulta on huono että pitäkööt tunkkinsa.

Ette ymmärrä lainkaan historiaa, koska olette lukinneet itsenne omaan todellisuuteen. Mielenne ei ole avoimena millekään muulle kuin sille mikä tukee jo omaksuttua totuutta. Historiaa tutkitte siitä näkökulmasta mikä siellä voisi tukea näkemystänne. Jos löytyy jotain ristiriitaista se heitetään pois.

Jos huomaatte historiasta, että laivan upotessa naiset ja lapset pelastettiin ja miehet uhrasivat itsensä, se heitetään pois, koska se ei tue näkemystänne siitä että miehet vain sikailivat ja käyttivät hyväksi naisia.

"Tähän todellisuuteen nähden naisten asemasta parkuminen on lähinnä huvittavaa, sillä miesten asema ei ollut yhtään parempi. "

Kyllä se oli parempi. Naisilla oli kaikki ne elämän raskaudet, taudit ja muut kuin miehellä mutta siihen päälle se että naista ei edes arvostettu kuten miestä ja oikeuksia ei ollut sitä vähääkään. Ei suurimmalla osalla miehistä kummoisesti mennyt mutta meni sentään pikkaisen paremmin kuin vastaavalla naisella.

Jos naisia ei arvostettu, miksi miehet uhrasivat henkensä naiset pelastaakseen?