Lue keskustelun säännöt.
Kyllä se ero vaan pilaa lapsen elämän
Kommentit (443)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vain hyvä että epävakaudesta ja muista vanhemmuuteen todella negatiivisesti vaikuttavista ilmentymistä puhutaan nykyään paljon ja kovemmalla äänellä kuin ennen.
Harva ihminen on koko elämäänsä vakaa. Ihmisillä on kriisejä.
Niin. Mutta normaali ei käsittele niitä olemalla vähintään henkisesti väkivaltainen läheisiään kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että kun on noin kova ja kylmä, mitå täällä jotkut kommentoijat on, niin sen lapsen saattaisi olla hyvä erota vanhemmistaan, että elämä ei menisi pilalle.
Moninkertainen sarjaeroilija on todella kylmä ihmisenä.
Kylmimmät ihmiset ei yleensä eroa. Heille sopii elämä ilman tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Asiaa kannattaa lähestyä siltä kantilta, että millaisen elämän toivoisit omille lapsillesi. Toivoisitko, että jos he päätyvät yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa eivät olekaan onnellisia, jota eivät rakasta tai joka ei rakasta heitä, toivotteko että lapsenne silti jää siihen?
Tuntemattomille on niin helppo olla kova ja itseltäkin voi vaatia elämän mittaista Siperiaa ja turruttaa tunteensa ja ahdistuksensa, mutta jos mietitte lastanne, saatatte ehkä päästä jonkinlaiseen hyväksyvämpään mielentilaan. Miltä tuntuisi jos oma lapsi olisi liitossa, jossa häntä ei rakasteta eikä hänestä välitetä, ehkä jopa halveksitaan tai alistetaan? Vaatisitteko häneltä samaa, että kestä vaan ja mieti lapsia?
Ja sen jälkeen mieti itseäsi ja tunne sitä samaa rakkautta itseäsi kohtaan, mitä tunnet lastasi kohtaan ja anna itsellesi armoa. On ihan sallittua tavoitella onnea ja eron voi hoitaa myös fiksusti.
Se lapsikin saattaa ajatella asioista eri tavoin eri elämänvaiheissa. Minä teininä suorastaan toivoin, että vanhempani eroaisivat. Se heidän lapsellinen mykkäkoulunsa ärsytti.
Vasta nyt itsekin keski-ikäisenä olen oppinut näkemään omat vanhempani, joista toinen on jo edesmennyt, ihmisinä eikä vanhempina. Heillä oli molemmilla monella tavalla vaikea lapsuus. Heillä ei ollut ihmissuhdetaitoja, mutta lapsuudenkokemukset yhdistivät heitä, ja he tekivät parhaansa antaakseen meille hyvän kodin. Rakkauttakin oli enemmän kuin nuorempana tajusin. Arvostan heitä ja ajattelen, että he olivat oikeat toisilleen. Ne kommunikaatio-ongelmat, jotka heidän liittoaan painoivat, eivät olisi kumppanin vaihdoksella ratkenneet.
Näkisin, että jokainen tekee itse omat päätöksensä ja on vastuussa niistä itselleen ja lapsilleen. Koskee myös niitä lapsia. On mielestäni naiivia ajatella laillasi, että lapset jotenkin suoraan toimisivat parisuhteissa samoin kuin vanhempansa ovat toimineet. Moni toimii suorastaan päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että kun on noin kova ja kylmä, mitå täällä jotkut kommentoijat on, niin sen lapsen saattaisi olla hyvä erota vanhemmistaan, että elämä ei menisi pilalle.
Moninkertainen sarjaeroilija on todella kylmä ihmisenä.
Kylmimmät ihmiset ei yleensä eroa. Heille sopii elämä ilman tunteita.
Tunneaddikti jolle toiset ihmiset ovat vain peilejä eivätkä ihmisiä eroilee usein.
Vierailija kirjoitti:
Ai no sitten, minäpä otan sen lasta lyöneen juopon takaisin niin lapsilla on hyvä olla.
Miksi hankit lapsia juopon kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain yhdessä tapauksessa, ap, ja se on tämä:
https://www.vauva.fi/keskustelu/6317827/suomi-mies-poltti-vaimonsa-ja-l…
Tässäkin lasten elämän pilasi isä. Se "isän" irvikuva, jollainen sinäkin olisit jos ei hulluutesi näkyisi ihan liian selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai no sitten, minäpä otan sen lasta lyöneen juopon takaisin niin lapsilla on hyvä olla.
Miksi hankit lapsia juopon kanssa?
Se ei ollut juoppo silloin. Tiedätkös, paukapää, että ihmiset muuttuvat? Normaali ihminen kasvaa ja muuttuu joka päivä, mutta sinähän et muutu koskaan vaan olet aina yhtä tollo ja kehittymätön kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa kannattaa lähestyä siltä kantilta, että millaisen elämän toivoisit omille lapsillesi. Toivoisitko, että jos he päätyvät yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa eivät olekaan onnellisia, jota eivät rakasta tai joka ei rakasta heitä, toivotteko että lapsenne silti jää siihen?
Tuntemattomille on niin helppo olla kova ja itseltäkin voi vaatia elämän mittaista Siperiaa ja turruttaa tunteensa ja ahdistuksensa, mutta jos mietitte lastanne, saatatte ehkä päästä jonkinlaiseen hyväksyvämpään mielentilaan. Miltä tuntuisi jos oma lapsi olisi liitossa, jossa häntä ei rakasteta eikä hänestä välitetä, ehkä jopa halveksitaan tai alistetaan? Vaatisitteko häneltä samaa, että kestä vaan ja mieti lapsia?
Ja sen jälkeen mieti itseäsi ja tunne sitä samaa rakkautta itseäsi kohtaan, mitä tunnet lastasi kohtaan ja anna itsellesi armoa. On ihan sallittua tavoitella onnea ja eron voi hoitaa m
Se lapsikin saattaa ajatella asioista eri tavoin eri elämänvaiheissa. Minä teininä suorastaan toivoin, että vanhempani eroaisivat. Se heidän lapsellinen mykkäkoulunsa ärsytti.
Vasta nyt itsekin keski-ikäisenä olen oppinut näkemään omat vanhempani, joista toinen on jo edesmennyt, ihmisinä eikä vanhempina. Heillä oli molemmilla monella tavalla vaikea lapsuus. Heillä ei ollut ihmissuhdetaitoja, mutta lapsuudenkokemukset yhdistivät heitä, ja he tekivät parhaansa antaakseen meille hyvän kodin. Rakkauttakin oli enemmän kuin nuorempana tajusin. Arvostan heitä ja ajattelen, että he olivat oikeat toisilleen. Ne kommunikaatio-ongelmat, jotka heidän liittoaan painoivat, eivät olisi kumppanin vaihdoksella ratkenneet.
Näkisin, että jokainen tekee itse omat päätöksensä ja on vastuussa niistä itselleen ja lapsilleen. Koskee myös niitä lapsia. On mielestäni naiivia ajatella laillasi, että lapset jotenkin suoraan toimisivat parisuhteissa samoin kuin vanhempansa ovat toimineet. Moni toimii suorastaan päinvastoin.
Sinulta meni pointti ohi. Pointti on se, että toivoisitko omien lastesi vain sietävän kylmyyttä tai ahdistusta tms. Ja jos et, miksi vaadit sitä keneltäkään muultakaan tai itseltäsi.
Ja taasko joku veeti yrittää pakottaa naiset olemaan väkisin aviossa hullujen, väkivaltaisten, typerien ja piittaamattomien veetien kanssa, vaikka itse et tule ikinä pääsemään mihinkään suhteen tapaiseenkaan.
Naiset, te eroatte ihan liian vähän. Erotkaa, jos ei mies vastaa toiveitanne. Älkää pitkittäkö sitä, ei teillä ole velvollisuutta olla ääliöille solidaarisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näppärästi väistelit kommentin todellisen pointin.
Naiset on ihan liian kärsivällisiä. Sillä opettaa vain miehen huonoille tavoille. Olkaa vaativampia, olkaa nirsoja, älkää tehkö myönnytyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain yhdessä tapauksessa, ap, ja se on tämä:
https://www.vauva.fi/keskustelu/6317827/suomi-mies-poltti-vaimonsa-ja-l…
Tässäkin lasten elämän pilasi isä. Se "isän" irvikuva, jollainen sinäkin olisit jos ei hulluutesi näkyisi ihan liian selvästi.
Ei tainnut ihan ka nta suomalainen olla.
En oikeastaan voi kuvitella, että kukaan muu kuin sellainen ihminen, joka itse on kylmässä liitossa (tai olisi halunnut olla, mutta josta erottiin) neuvoisi muitakin jäämään sellaiseen. Ihminen joka on liitossa jossa rakastaa ja saa vastarakkautta, ymmärtää sen tärkeyden ja toivoo samaa kaikille muillekkin. Nämä neuvot jäämisestä kumpuaa jostain omasta katkeruudesta ja tarkoitus on vakuuttaa lähinnä itsensä, että se jääminen on hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan voi kuvitella, että kukaan muu kuin sellainen ihminen, joka itse on kylmässä liitossa (tai olisi halunnut olla, mutta josta erottiin) neuvoisi muitakin jäämään sellaiseen. Ihminen joka on liitossa jossa rakastaa ja saa vastarakkautta, ymmärtää sen tärkeyden ja toivoo samaa kaikille muillekkin. Nämä neuvot jäämisestä kumpuaa jostain omasta katkeruudesta ja tarkoitus on vakuuttaa lähinnä itsensä, että se jääminen on hyvä juttu.
Kuka sellaisesta on puhunut? Ei kannattaisi sinunkaan prosijoida omia juttujasi tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan voi kuvitella, että kukaan muu kuin sellainen ihminen, joka itse on kylmässä liitossa (tai olisi halunnut olla, mutta josta erottiin) neuvoisi muitakin jäämään sellaiseen. Ihminen joka on liitossa jossa rakastaa ja saa vastarakkautta, ymmärtää sen tärkeyden ja toivoo samaa kaikille muillekkin. Nämä neuvot jäämisestä kumpuaa jostain omasta katkeruudesta ja tarkoitus on vakuuttaa lähinnä itsensä, että se jääminen on hyvä juttu.
Kuka sellaisesta on puhunut? Ei kannattaisi sinunkaan prosijoida omia juttujasi tänne.
Kaikki tässä ketjussa puhuu juuri tästä. Mistå sinä puhut?
354: tohdin väittää, että minun vanhempani oman aikansa lapsina, omine traumoineen ja oman ympäristönsä tuotteina eivät olisi eron jälkeen jatkaneet tasaveroisina vanhempina. Hienoa jos jollekin käy niin. Minulle ei olisi käynyt. Olisin menettänyt toisen vanhempani ja sen ainoan aikuisen, joka kohtasi minut tunnetasolla.
Kiitos vanhemmilleni, että pysyivät yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vain hyvä että epävakaudesta ja muista vanhemmuuteen todella negatiivisesti vaikuttavista ilmentymistä puhutaan nykyään paljon ja kovemmalla äänellä kuin ennen.
Harva ihminen on koko elämäänsä vakaa. Ihmisillä on kriisejä.
Niin. Mutta normaali ei käsittele niitä olemalla vähintään henkisesti väkivaltainen läheisiään kohtaan.
Olen eri. Inhoan sanoja normaali ja epänormaali ihmisistä puhuttaessa. Mielestäni pitäisi puhua enemmän toimivista ja ei-toimivista ihmissuhteista. Vaikeassa elämäntilanteessa voi monestakin tulla sellainen, mitä sinä kutsut epänormaaliksi.
Minä en eroa lasten takia,vaikka mieheni ällöttää minua. Suutelen mielelläni ystäviäni ja humalassa vieraita miehiä,mutta omaa miestäni en ole suudellut viiteentoista vuoteen. Oksettaa pelkkä ajatuskin. Onneksi se nukkuu sohvalla nykyisin, eikä höngi naamalle tai roiku kiinni tisseissä yöllä. Lapsista nuorinkin aloitti nyt yläasteen,odotan että kumpikin täyttää 18 ja pääsen tästä kulissiliitosta. Haluan suhteen,jossa toisen naaman näkeminen ilahduttaa eikä v"""ta. Jossa lapset kuulevat minun sanovan "rakastan sua" muillekin kuin heille.
Eipä tuo mieskään minua arvosta,vaan vit""ilee siitä miten olen olen lihonut ym. Seksi kyllä kelpaisi!
24 vuotta lusittu tätä painajaista. .. lasten takia.
Vierailija kirjoitti:
354: tohdin väittää, että minun vanhempani oman aikansa lapsina, omine traumoineen ja oman ympäristönsä tuotteina eivät olisi eron jälkeen jatkaneet tasaveroisina vanhempina. Hienoa jos jollekin käy niin. Minulle ei olisi käynyt. Olisin menettänyt toisen vanhempani ja sen ainoan aikuisen, joka kohtasi minut tunnetasolla.
Kiitos vanhemmilleni, että pysyivät yhdessä.
Enhän minä sellaista sanonutkaan. Vain että olisivat täydentäneet toisiaan senkin jälkeen. Eiväthän he ole tasaveroisia olleet noinkaan.
Moninkertainen sarjaeroilija on todella kylmä ihmisenä.