Kyllä se ero vaan pilaa lapsen elämän

näinpä

Ei pilaa. Me toivottiin vuosikausia että meidän vanhemmat eroaisi, ja kun se vihdoin tapahtui, oltiin niin onnellisia.

Ei pilaa, päin vastoin. Vanhempani erosivat ilman mitään riitoja ja draamaa ja se oli mielestäni ehdottomasti hyvä päätös.

Vanhempien ero on usein lapselle parasta mitä voi olla.

Riippuu tilanteesta. Jos suhde on hyvä ja toinen on vaan ihastunut johonkin ohikulkijaan, niin silloin se on itsekästä.

Se pilaa lapsen elämän, jos lapselle päin vanhempien yhteiselämä on hyvää ja ilmapiiri on hyvä. Mutta toksinen koti ei pilaa lapsen elämää. 

 

Olen ehdottomasti ns turhia eroja vastaan. Oma avioeroni oli sellainen. Tämä päivänä minulla on syrjäytynyt aikuinen lapsi. 

 

Ongelma vain näissä ns turhissa eroissa on, ettei tulevaisuutta voi ennustaa. 

Vierailija kirjoitti:

Se pilaa lapsen elämän, jos lapselle päin vanhempien yhteiselämä on hyvää ja ilmapiiri on hyvä. Mutta toksinen koti ei pilaa lapsen elämää. 

 

Olen ehdottomasti ns turhia eroja vastaan. Oma avioeroni oli sellainen. Tämä päivänä minulla on syrjäytynyt aikuinen lapsi. 

 

Ongelma vain näissä ns turhissa eroissa on, ettei tulevaisuutta voi ennustaa. 

typo: siis mutta ero toksiesta kodista ei pilaa lapsen elämää

.

Ai no sitten, minäpä otan sen lasta lyöneen juopon takaisin niin lapsilla on hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Ei pilaa. Me toivottiin vuosikausia että meidän vanhemmat eroaisi, ja kun se vihdoin tapahtui, oltiin niin onnellisia.

No teidän elämä oli pilattu sitten jo ennen eroa.

Omien lasteni elämän ero pilasi. Heillä oli turvallinen koti ja minullakin turvallinen olo, mutta vaimo päätti jättää jonkin oman kriisinsä takia. Nyt kaikki ovat syrjäytyneitä ja minä ja ex lisäksi masentuneita. Turvallisuuden tunteen menettivät kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Ai no sitten, minäpä otan sen lasta lyöneen juopon takaisin niin lapsilla on hyvä olla.

Näin muut asiakkaat eivät välttämättä mahtuneet istumaan lainkaan.

Minä ainakin olen eron jälleen voinut paremmin kuin koskaan. Sen myönnän. Että ero oli teini-ikäisille lapsille kriisi. Sillehän en voinut mitään mitä tapahtui eron jälkeen, kun lasten isä todella hylkäsi lapset. 

Ydinperheessäkin isä oli ulkopuolinen. Hän kuitenkin jotenkin pystyi olemaan isä kun tuin ja kannattelin hänen vanhemmuuttaan. Isänä hän ei sitten osannut tai halunnut olla yksin. 

Meilläkin lasten suhde isään hajosi erossa. Isä oli hyvin aktiivinen isä, mutta jääräpäinen eikä nähnyt lasten luonteiden taakse. Avioliiton aikana minä olin puskurina isän jalasten välillä. Eron jälkeen isä omaa jääräpäisyyttään sai molemmat teinit peräkanaa katkaisemaan välit. 

Mullahan se elämä vaan parani,kun toinen selväpäinen vanhempi potki juopon ulos. T.se lapsi

Lapsuuteni paras juttu oli vanhempien ero. Olen sen heillekin kertonut, että olen onnellinen heidän erostaan. Siinä on kaksi ihmistä, joidenka ei koskaan olisi edes pitänyt vilkasta toisiaan päin. Ero mahdollisesti sen, että en ihan kokonaan seonnut, kun ei tarvinnut molempia vanhempia sietää samaan aikaan.

Se, että jää väkivaltaiseen suhteeseen ja antaa miehen piestä itseään ja välillä lasta ei tee mitään haittaa lapselle?

Joskus eroaminen voi pelastaa henkiä. Elämä ei ole mustavalkoista ja joskus se ero voi olla parasta mitä lapselle tapahtuu. 

Höpön höpön nyt taas, sinä henkisesti lapsen tasolle jäänyt aikuinen. Ei pilaa. Erossa ei ole mitään huonolla tavalla itsekästä. Se on sellaista tervettä itsekkyyttä ja henkilökohtaisten rajojen pitämistä ja tunnistamista, joiden ylläpitoa ja tunnistamista pitäisi lapsillekin opettaa, jotta he eivät tuhlaisi omaa elämäänsä huonossa parisuhteessa, epätyydyttävässä elämässä tai jopa voisivat välttää kokonaan pariutumisen väärien kanssa ja vääristä syistä. Jottei heistä kasvaisi läheisriippuvaisia ja/tai miellyttäjiä, joilla ei ole omaa tahtoa tai käsitystä siitä millainen on terve parisuhde. 

Ero ja siitä seuraava perhemalli on usein paljon parempi ja terveempi vaihtoehto ja kasvuympäristö kuin toimimaton ydinperhe, onneton tai onnettomat vanhemmat ja heidän pakkoparisuhteensa ihmiseen, jota ei enää rakasta ja jonka kanssa ei halua enää olla yhdessä. Tarvittaessa otettu ero siinä missä mikä tahansa muu tarvittava (joko vanhemman tai lapsen terveyden ja hyvinvoinnin tähden) tervehenkinen muutos on opettava elämänkokemus ja kuuluu hyvään vanhemmuuteen.

Joo, kyllä sitä pitää lasten takia jatkaa väkivaltaisen, päihderiippuvaisen tai vakavista mielenterveysongelmista kärsivän puolison kanssa, kun se lisää lasten hyvinvointia.

Eroperheen lapsesta kasvaa ainakin sitkeämpi sissi. Tämä elämä ei ole kellään yhtä hattaraa. Hyvä, että lapsi oppii selviytymään hankalistakin tilanteista.