Lue keskustelun säännöt.
Kyllä se ero vaan pilaa lapsen elämän
Kommentit (443)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin heppoisin syin tehtyjen erojen aiheellinen kritisointi aiheuttaa voimakasta triggeroitumista.
Siksi sepittävät sitten kädet näppäimistöllä täristen eromyönteisiä satuja.
Et voi tietää toisten ihmisten erojen todellisia taustoja, joten et voi myöskään sanoa että olisi erottu heppoisin syin.
Olen eri. Miksi kukaan tällaisella anonyymilla palstalla olisi kertomatta eronsa todellista syytä ja varsinkaan vähättelisi syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin heppoisin syin tehtyjen erojen aiheellinen kritisointi aiheuttaa voimakasta triggeroitumista.
Siksi sepittävät sitten kädet näppäimistöllä täristen eromyönteisiä satuja.
Et voi tietää toisten ihmisten erojen todellisia taustoja, joten et voi myöskään sanoa että olisi erottu heppoisin syin.
No sitten voi sanoa, että on menty yhteen heppoisin syin. Noin, onko nyt parempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin heppoisin syin tehtyjen erojen aiheellinen kritisointi aiheuttaa voimakasta triggeroitumista.
Siksi sepittävät sitten kädet näppäimistöllä täristen eromyönteisiä satuja.
Et voi tietää toisten ihmisten erojen todellisia taustoja, joten et voi myöskään sanoa että olisi erottu heppoisin syin.
No sitten voi sanoa, että on menty yhteen heppoisin syin. Noin, onko nyt parempi?
Etpä voi tietää niitäkään.
Ei aina pilaa, joskus pelastaa elämän.
Niin, koska suomalainen nainen on ahne vieraannuttaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä joitain kiukuttaa omien vanhempien ero. Eikö olisi jo aika käsitellä asia ja mennä eteenpäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin heppoisin syin tehtyjen erojen aiheellinen kritisointi aiheuttaa voimakasta triggeroitumista.
Siksi sepittävät sitten kädet näppäimistöllä täristen eromyönteisiä satuja.
Et voi tietää toisten ihmisten erojen todellisia taustoja, joten et voi myöskään sanoa että olisi erottu heppoisin syin.
Olen eri. Miksi kukaan tällaisella anonyymilla palstalla olisi kertomatta eronsa todellista syytä ja varsinkaan vähättelisi syitä.
Niinpä. Mutta joillain häpeä ja syylllisyys ajaa sepittelemään tarinoita. Jotta itseään ei tarvitse kohdata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin heppoisin syin tehtyjen erojen aiheellinen kritisointi aiheuttaa voimakasta triggeroitumista.
Siksi sepittävät sitten kädet näppäimistöllä täristen eromyönteisiä satuja.
Et voi tietää toisten ihmisten erojen todellisia taustoja, joten et voi myöskään sanoa että olisi erottu heppoisin syin.
Mitä sitten? Johonkin tuo sinussa osui kun päätit kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se joillekin jotenkin ihan mahdotonta ymmärtää, että lapsi voi olla onnellinen vanhempien erosta huolimatta? Ja yleensä nämä erojen taivastelijat ovat niitä, joilla ei ole omakohtaista kokemusta ja joku ihanne ydinperheestä, josta pidetään kiinni kynsin hampain (vaikka liitto olisikin ihan kamala, eikä rakkautta enää olisi). Ydinperhe ei takaa onnellista lapsuutta lapselle. Huono vanhempi on huono vanhempi ihan missä tilanteessa vain.
Tuo viimeinen virke pysäytti minut. Huono vanhempi on huono vanhempi missä tilanteessa vain. Eli huono vanhempi on huono eron jälkeenkin.
Omat vanhempani eivät olleet kokonaisuutena kovin kummoisia. Mutta äiti piti huolta fyysisistä tarpeista ja isä henkisistä, ja yhdessä paketti oli ihan riittävän hyvä. Heidän eronsa olisi ollut minulle katastrofi, koska he paikkasivat toistensa puutteita vanhempina. tätäkin puolta on hyvä miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei aina pilaa, joskus pelastaa elämän.
Paskat pelastaa. Pelastus on kyllä jokin ihan muu asia kuin se ero, jos jotakin pelastusta tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ero pilaa lapsen elämää, jos syy eroon on oikea.
Vanhempani eivät eronneet vaikka olisi pitänyt isäni väkivaltaisuuden vuoksi.
Vanhemman väkivaltaisuus tai väärä alkoholin käyttö on hyvä syy erota ja ero tekee lapselle hyvää, jotta ei joutuisi kärsimään traumoista vanhempana.
Traumat vasta pilaavatkin lapsen elämän...
No tietysti jos on pakko valita kuppa tai kolera, niin huono juttu. Ei se silti kumpikaan lapselle hyvää tee.
Tämä! Kun kumpikin vaihtoehto paskaa, niin miksi keinotekoisesti kehua sitä eroamista. Säälittävää oman huonouden puolustelua, ei mitään muuta.
Hyvä ja osuva havainto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiaa kannattaa lähestyä siltä kantilta, että millaisen elämän toivoisit omille lapsillesi. Toivoisitko, että jos he päätyvät yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa eivät olekaan onnellisia, jota eivät rakasta tai joka ei rakasta heitä, toivotteko että lapsenne silti jää siihen?
Tuntemattomille on niin helppo olla kova ja itseltäkin voi vaatia elämän mittaista Siperiaa ja turruttaa tunteensa ja ahdistuksensa, mutta jos mietitte lastanne, saatatte ehkä päästä jonkinlaiseen hyväksyvämpään mielentilaan. Miltä tuntuisi jos oma lapsi olisi liitossa, jossa häntä ei rakasteta eikä hänestä välitetä, ehkä jopa halveksitaan tai alistetaan? Vaatisitteko häneltä samaa, että kestä vaan ja mieti lapsia?
Ja sen jälkeen mieti itseäsi ja tunne sitä samaa rakkautta itseäsi kohtaan, mitä tunnet lastasi kohtaan ja anna itsellesi armoa. On ihan sallittua tavoitella onnea ja eron voi hoitaa myös fiksusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se joillekin jotenkin ihan mahdotonta ymmärtää, että lapsi voi olla onnellinen vanhempien erosta huolimatta? Ja yleensä nämä erojen taivastelijat ovat niitä, joilla ei ole omakohtaista kokemusta ja joku ihanne ydinperheestä, josta pidetään kiinni kynsin hampain (vaikka liitto olisikin ihan kamala, eikä rakkautta enää olisi). Ydinperhe ei takaa onnellista lapsuutta lapselle. Huono vanhempi on huono vanhempi ihan missä tilanteessa vain.
Tuo viimeinen virke pysäytti minut. Huono vanhempi on huono vanhempi missä tilanteessa vain. Eli huono vanhempi on huono eron jälkeenkin.
Omat vanhempani eivät olleet kokonaisuutena kovin kummoisia. Mutta äiti piti huolta fyysisistä tarpeista ja isä henkisistä, ja yhdessä paketti oli ihan riittävän hyvä. Heidän eronsa olisi ollut minulle katastrofi, koska he paikkasivat toistensa puutteita vanhempina. tätäkin
He olisivat paikanneet niitä myös eron jälkeen. Vanhemmuus ei lopu eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiaa kannattaa lähestyä siltä kantilta, että millaisen elämän toivoisit omille lapsillesi. Toivoisitko, että jos he päätyvät yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa eivät olekaan onnellisia, jota eivät rakasta tai joka ei rakasta heitä, toivotteko että lapsenne silti jää siihen?
Tuntemattomille on niin helppo olla kova ja itseltäkin voi vaatia elämän mittaista Siperiaa ja turruttaa tunteensa ja ahdistuksensa, mutta jos mietitte lastanne, saatatte ehkä päästä jonkinlaiseen hyväksyvämpään mielentilaan. Miltä tuntuisi jos oma lapsi olisi liitossa, jossa häntä ei rakasteta eikä hänestä välitetä, ehkä jopa halveksitaan tai alistetaan? Vaatisitteko häneltä samaa, että kestä vaan ja mieti lapsia?
Ja sen jälkeen mieti itseäsi ja tunne sitä samaa rakkautta itseäsi kohtaan, mitä tunnet lastasi kohtaan ja anna itsellesi armoa. On ihan sallittua tavoitella onnea ja eron voi hoitaa myös fiksusti.
Lapsia ei kannata tehdä jos jompikumpi tai molemmat vanhemmat ovat epävakaita tunne-elämältään.
Jaa, no tässä sitten odotellaan milloin ne jo aikuiseksi varttuneet lapset joutuu turmiolle. Ikää noilla on 35, 30, 22 ja 17 vuotta. Milloin se elämä menee pilalle? Nuorinta lukuunottamatta kaikki päässeet yliopistoon. Kukaan ei käytä päihteitä, kukaan ei ole ollut yötä putkassa. Pilaantumista odottaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa kannattaa lähestyä siltä kantilta, että millaisen elämän toivoisit omille lapsillesi. Toivoisitko, että jos he päätyvät yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa eivät olekaan onnellisia, jota eivät rakasta tai joka ei rakasta heitä, toivotteko että lapsenne silti jää siihen?
Tuntemattomille on niin helppo olla kova ja itseltäkin voi vaatia elämän mittaista Siperiaa ja turruttaa tunteensa ja ahdistuksensa, mutta jos mietitte lastanne, saatatte ehkä päästä jonkinlaiseen hyväksyvämpään mielentilaan. Miltä tuntuisi jos oma lapsi olisi liitossa, jossa häntä ei rakasteta eikä hänestä välitetä, ehkä jopa halveksitaan tai alistetaan? Vaatisitteko häneltä samaa, että kestä vaan ja mieti lapsia?
Ja sen jälkeen mieti itseäsi ja tunne sitä samaa rakkautta itseäsi kohtaan, mitä tunnet lastasi kohtaan ja anna itsellesi armoa. On ihan sallittua tavoitella onnea ja eron voi hoitaa m
Lapsia ei kannata tehdä jos jompikumpi tai molemmat vanhemmat ovat epävakaita tunne-elämältään.
Näinkö sanoisit omalle lapsellesi, joka kuitenkin olisi ehtinyt jo saada lapsia? Että mitäs läksit kikkelis kokkelis, elämälläsi ei ole enää väliä kun tuli virhearvio?
Minusta tuntuu, että kun on noin kova ja kylmä, mitå täällä jotkut kommentoijat on, niin sen lapsen saattaisi olla hyvä erota vanhemmistaan, että elämä ei menisi pilalle.
On vain hyvä että epävakaudesta ja muista vanhemmuuteen todella negatiivisesti vaikuttavista ilmentymistä puhutaan nykyään paljon ja kovemmalla äänellä kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
On vain hyvä että epävakaudesta ja muista vanhemmuuteen todella negatiivisesti vaikuttavista ilmentymistä puhutaan nykyään paljon ja kovemmalla äänellä kuin ennen.
Harva ihminen on koko elämäänsä vakaa. Ihmisillä on kriisejä.
Et voi tietää toisten ihmisten erojen todellisia taustoja, joten et voi myöskään sanoa että olisi erottu heppoisin syin.