Kumppanin ammatilla ON todella paljon väliä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa. 

Eli alistus olosuhteisiin ja elämä on vankila? 

Kyllä minä nautin elämästäni, vaikka työni onkin mielestäni ihan turhaa. Palkkakin on mukava. 

- sama

Mutta et nauti työstäsi. Eikö olisi kivempaa hankkia sellainen elämä, että tykkäät sekä työstäsi ja koet sen merkitykselliseksi, sekä nautit elämästä työn ulkopuolella. Nyt sulla toteutuu vain tuo toinen. Mukavaa palkkaa voi saada myös kivasta työstä.

&nbsp

 

Toki jos oma tavoite on rikastua, niin siitä vain. Minulla ei ole mitään intohimoa rikastumiseen. Yrittäjäksi en koe minulla olevan mitään sellaista kuningasideaa, millä saisin edes itseni työllistettyä tai maksettua itselleni nykyistä palkkatasoani vastaavan ansion.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa. 

Eli alistus olosuhteisiin ja elämä on vankila? 

Kyllä minä nautin elämästäni, vaikka työni onkin mielestäni ihan turhaa. Palkkakin on mukava. 

- sama

Mutta et nauti työstäsi. Eikö olisi kivempaa hankkia sellainen elämä, että tykkäät sekä työstäsi ja koet sen merkitykselliseksi, sekä nautit elämästä työn ulkopuolell

Ei varmasti ole mahdotonta, mutta kuinka kannattavaa on tuhota lastensa taloudellinen hyvinvointi pelkän oman unelman eteen? En minä halua, että lapseni joutuvat luopumaan harrastuksistaan tai asumaan jossain opiskelijasolussa lapsuuttaan. Ehkä sitten viisikymppisenä voinkin kouluttautua uudelleen, ellei sitä ennen ole tullut mahdolliseksi rahoittaa kunnolla myös toinen korkeakoulututkinto. 

Joo kyllä tällaisilla asioilla on väliä, mutta on fiksumpaa silti kuunnella, mitä se ihminen itse sanoo ja atsoa kokonaisuutta sen sijaan, että teee itse jotain analyysejä ja päätelmiä itselleen tuntemattomasta ihmisestä. Esim. se, että ei ole unelma-alallaan, voi johtua monesta asiasta - eikä aina syy ole omista valinnoista johtuva. Toisaalta sitten elämän mielekkyyden voi saada muutakin kautta kuin sen unelmatyön kautta.

Ammatin ja työn valinta usein heijastelee jotain muita ominaisuuksia ihmisessä, eli kärjistetysti vaikkapa kaupallisen alan yrittäjällä voi olla erilaiset prioriteetit ja arvot kuin esim. runoilijalla, ja nämä taustamuuttujat ovat ne ratkaisevammat asiat kuin pelkkä ammatti. Sen vuoksi ei ikinä kannata vetää yksinkertaistavia johtopäätöksiä etenkään uuden ihmisen kohdalla.

Toisaalta tuntuu, että jos joku vuorotyö on ehdoton "ei", niin vaikuttaa enemmänin siltä, että on jokin tietty suhdemuotti, johon pitää löytää joku siihen sopiva ihminen - sen sijaan, että etsisi itselle sopivan ihmisen. Luulisi, että oikean ihmisen kohdalla se, että tällä on joku ilta menoa (oli sitten työ, harrastus tai vaikka vanhan isomummon auttaminen), ei olisi niin paha ongelma kuin esim. se, että sopivat työajat omaava olisi vain "melko sopiva", "ihan kiva" tai jopa suoraan sanottuna itselle vähän vääränlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ihmiset vaan "menevät töihin" kun omalla alalla ei ole töitä, joten työllä jota tekee ei todennäköisimmin ole mitään tekemistä kiinnostuksen tai arvojen kanssa. 

Toisekseen, monet miehet ovat todella tarkkoja, että nainen on matalapalkkaisessa naistyössä. 

 

Naisten ylimäärä kaupungeissa on maantieteellinen seuraus siitä, että naiset avioituvat ylöspäin. Jos oletetaan, että naiset arvostavat miehen taloudellista asemaa arvioidessaan kumppaniehdokkaita, niin rikkailla miehillä on silloin laajempi kumppaniehdokkaiden tarjonta. Kaupunkialueilla on enemmän varakkaita miehiä kuin muualla, ja se selittää myös naisenemmistön kaupunkialueilla.  Kaupungissa on rikkaampia ja korkeamman statuksen miehiä ja vähemmän paskatöitä talikko kädessä.

Naisten enemmyys JOISSAKIN kaupungeissa on seuraus lähinnä siitä, että miehet ovat yliedustettuina useissa nimen omaan maaseudulle tyypillisissä ammateissa. Näitä ovat mm. maanviljelijä, metsäalan työntekijä, raskaan kaluston kuljettaja, maarakennuskoneen kuljettaja.

Vaikea sitä oli 16-vuotiaana miettiä, että minkähän ammatin tuo kesätöitä kiinteistöhuollossa tekevä cnc-koneistajaksi opiskeleva nuori mies aikoo hankkia. Päivääkään ei ole tuon jälkeen koneistajan töitä tehnyt, eikä kiinteistöhuollon.

Mutta en minäkään jäänyt loppuiäkseni lukioon, nyt dippainssinä teen töitä humanistien kanssa. Ja vieläpä matkatöitä, k6n duunarimies hoitaa kodin ja lapset.

Entä jos ei ole unelmatyössään ja on tyytyväinen siitä, koska tietää alan rankkuuden ja huonomman liksan, kuin mitä nyt saa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa. 

Eli alistus olosuhteisiin ja elämä on vankila? 

Kyllä minä nautin elämästäni, vaikka työni onkin mielestäni ihan turhaa. Palkkakin on mukava. 

- sama

Mutta et nauti työstäsi. Eikö olisi kivempaa hankkia sellainen elämä, että tykkäät sekä työstäsi ja koet sen merkitykselliseksi, sekä nautit elämästä työn ulkopuolell

 

Jos edes hetkeksi uskallamme lakata juoksemasta siinä oravanpyörässä, jonka olemme itsellemme ehtineet luoda, saattaa mieleemme nousta kysymys, kuka minua käskee ja kenen takia tätä kaikkea teen? 



Itse uskalsin vasta pari vuotta sitten pyytää irtisanomista muutosneuvotteluissa. Muutin maalle ja perustin kotipalvelu-yrityksen. Nyt oman käden työn tulos valuu omaan laariin. 

Itse myönnän olleeni hyvin pitkälle aikuisuuteen äitini aivopesemä. Käy koulut, hanki kunnon mies, lapset, jne. Tämä kaikki on aina tuntunut ihmeelliseltä möykyltä, josta ei pääse yli, mutta nyt tiedän ettei minun tarvitse haluta olla osa tätä näytelmää, joka tekee susta muka paremman ihmisen muiden silmissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ihmiset vaan "menevät töihin" kun omalla alalla ei ole töitä, joten työllä jota tekee ei todennäköisimmin ole mitään tekemistä kiinnostuksen tai arvojen kanssa. 

Toisekseen, monet miehet ovat todella tarkkoja, että nainen on matalapalkkaisessa naistyössä. 

Niin, ja juuri tuo kertoo todella paljon ihmisestä, että mennään mihin tahansa satunnaiseen työhön ilman että edes harkitaan muita vaihtoehtoja ja pahimmassa tapauksessa jumitetaan siellä loppuelämä. Muitakin mahdollisuuksia on kuten lisäkouluttautuminen, uudelle alalle kouluttautuminen tai vaikkapa yrittäjäksi ryhtyminen.

Joskus - itse asiassa aika useinkin - ihmiset ovat tilanteessa, jossa eivät pääse tekemään omaa unelmatyötään. Tunnen itse esimerkiksi useamman kuvataiteilijan, jotka puurtavat eri aloilla matalapalkk

Joskus - itse asiassa aika useinkin - ihmiset ovat tilanteessa, jossa eivät pääse tekemään omaa unelmatyötään. Tunnen itse esimerkiksi useamman kuvataiteilijan, jotka puurtavat eri aloilla matalapalkkaisissa tehtävissä, koska kutsumustyö ei elätä. 

Kuvataiteilija voi tarjota esim. taideopetusta, työpajoja ja verkkokursseja tai vaikkapa perustaa oman brändin ja suunnitella kalusteita, tekstiilejä tai muita design-tuotteita. Tai voi perustaa luovan vaatebrändin.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tärkeästä ilmoituksesta, jonka tarkoitus jäi hieman epäselväksi.

Et taida olla ihan penaalin terävin kynä. Kopioi Ap:n teksti ja laita se tekoälylle. Pyydä kertomaan selkosuomeksi mitä on kirjoituksen sanoma.

Ap:lle. Näinhän se menee. Ammatti kertoo identiteetistä, arvoista ja yhteensopivuudesta. Toki näin työttömyyden aikana fiksut ja kunnianhimoisetkaan ihmiset eivät välttättä ole työelämässä. Silti heidänkin työ- ja opiskeluhistoria kielii arvoista ja sinnikkyydestä / sen puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa. 

Eli alistus olosuhteisiin ja elämä on vankila? 

Kyllä minä nautin elämästäni, vaikka työni onkin mielestäni ihan turhaa. Palkkakin on mukava. 

- sama

Mutta et nauti työstäsi. Eikö olisi kivempaa hankkia sellainen elämä, että tykkäät sekä työstäsi ja koet sen merkitykse

 

Ei varmasti ole mahdotonta, mutta kuinka kannattavaa on tuhota lastensa taloudellinen hyvinvointi pelkän oman unelman eteen? En minä halua, että lapseni joutuvat luopumaan harrastuksistaan tai asumaan jossain opiskelijasolussa lapsuuttaan. Ehkä sitten viisikymppisenä voinkin kouluttautua uudelleen, ellei sitä ennen ole tullut mahdolliseksi rahoittaa kunnolla myös toinen korkeakoulututkinto. 

 

Hyvitetään omille lapsille se oma paska lapsuus ja luodaan näille virheellinen kuva. Todellisuus tulee olemaan märkä turbaani vasten kasvoja. 

Voihan tavoite ja uratavoite. En kävisi päivääkään töissä jos ei olisi pakko, mulle se on vain keino ansaita elanto. Hyvin tienaan ja sillä mennään. Ei kannattaisi tehdä ihmisten työnkuvista kovin pitkälle meneviä päättelyitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tärkeästä ilmoituksesta, jonka tarkoitus jäi hieman epäselväksi.

Et taida olla ihan penaalin terävin kynä. Kopioi Ap:n teksti ja laita se tekoälylle. Pyydä kertomaan selkosuomeksi mitä on kirjoituksen sanoma.

Ap:lle. Näinhän se menee. Ammatti kertoo identiteetistä, arvoista ja yhteensopivuudesta. Toki näin työttömyyden aikana fiksut ja kunnianhimoisetkaan ihmiset eivät välttättä ole työelämässä. Silti heidänkin työ- ja opiskeluhistoria kielii arvoista ja sinnikkyydestä / sen puutteesta.

Pyydätkö sä seurustelukumppanilta sen CV:n nähtäville?

Vierailija kirjoitti:

Kerran kävin Tinder- treffeillä 4-kymppisen miehen kanssa, joka oli itse yliopiston opettaja ja koulutukseltaan joku tietotekniikan tohtori mikälie. Olin jo kysynyt hänen työstään viestittelyvaiheessa ja myös treffeillä. Omassa profiilissani lukee vain, että olen ammatiltani sairaanhoitaja. Missään vaiheessa mies ei kysynyt, että millaista työtä minä teen. Ilmeisesti hänelle oli riittävä tieto, että olen sairaanhoitaja, ei kiinnostanut tietää enempää.

Sitten jos hän olisi kysynyt, olisit päivitellyt, että eikö mies ollut lukentu sun profiilia. Onhan se totta, että sairaanhoitajienkin työssä on eroa, mutta sekin on totta, että valitettavasti aika monia ihmisiä ei tuon tyyppisten töiden sisältö niin kiinnosta, tai sitten eivät oikein osaa kysyä sellaisista duunarityyppisistä töistä oikein mitään. Ei se johdu siitä, että he olisivat itsekeskeisiä ihmisiä, vaan he vain ovat niin eri maailmasta. Ei niin sopiva match, toisin sanoen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ihmiset vaan "menevät töihin" kun omalla alalla ei ole töitä, joten työllä jota tekee ei todennäköisimmin ole mitään tekemistä kiinnostuksen tai arvojen kanssa. 

Toisekseen, monet miehet ovat todella tarkkoja, että nainen on matalapalkkaisessa naistyössä. 

 

Naisten ylimäärä kaupungeissa on maantieteellinen seuraus siitä, että naiset avioituvat ylöspäin. Jos oletetaan, että naiset arvostavat miehen taloudellista asemaa arvioidessaan kumppaniehdokkaita, niin rikkailla miehillä on silloin laajempi kumppaniehdokkaiden tarjonta. Kaupunkialueilla on enemmän varakkaita miehiä kuin muualla, ja se selittää myös naisenemmistön kaupunkialueilla.  Kaupungissa on rikkaampia ja korkeamman statuksen miehiä ja vähemmän paskatöitä talikk

 

Naisten enemmyys JOISSAKIN kaupungeissa on seuraus lähinnä siitä, että miehet ovat yliedustettuina useissa nimen omaan maaseudulle tyypillisissä ammateissa. Näitä ovat mm. maanviljelijä, metsäalan työntekijä, raskaan kaluston kuljettaja, maarakennuskoneen kuljettaja.

Feministit ovat harvemmin ruinaamassa sukupuolikiintiöitä edellä mainituille aloille. Jännä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tärkeästä ilmoituksesta, jonka tarkoitus jäi hieman epäselväksi.

Et taida olla ihan penaalin terävin kynä. Kopioi Ap:n teksti ja laita se tekoälylle. Pyydä kertomaan selkosuomeksi mitä on kirjoituksen sanoma.

Ap:lle. Näinhän se menee. Ammatti kertoo identiteetistä, arvoista ja yhteensopivuudesta. Toki näin työttömyyden aikana fiksut ja kunnianhimoisetkaan ihmiset eivät välttättä ole työelämässä. Silti heidänkin työ- ja opiskeluhistoria kielii arvoista ja sinnikkyydestä / sen puutteesta.

Pyydätkö sä seurustelukumppanilta sen CV:n nähtäville?

Kyllä ihmisen älykkyys kommunikoituu keskustelussa ihan ilman CV:täkin. Eli en.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei ole unelmatyössään ja on tyytyväinen siitä, koska tietää alan rankkuuden ja huonomman liksan, kuin mitä nyt saa? 

Miksi unelmatyössä olisi huono liksa? Lähes kaikilta aloilta voi saada hyvää liksaa, jos on erittäin hyvä työssään. Tämä usein kuitenkin vaatii yrittäjäksi ryhtymistä. Esimerkiksi julkkisten kanssa työskentelevät personal trainerit voivat pyytää jopa satoja euroja tunnilta. Samoin menestyneet kampaajat ovat perustaneet maailmankuuluja kampaamoketjuja ja lanseeranneet omia kampaamotuotteitaan. Vidal Sassoonin nettovarallisuus on jotain 150 miljoonaa dollaria.

Vierailija kirjoitti:

Kuvataiteilija voi tarjota esim. taideopetusta, työpajoja ja verkkokursseja tai vaikkapa perustaa oman brändin ja suunnitella kalusteita, tekstiilejä tai muita design-tuotteita. Tai voi perustaa luovan vaatebrändin.

Huomaa kyllä, että et ole taidealalla. Voihan noita toki perustaa vaikka kuinka, mutta jos niistä ei saa elantoa, on pakko mennä johonkin toiseen työhön. Tuo ehdotuksesi kuulostaa yhtä fiksulta kuin se, kun jotkut pohtivat ihan tosissaan, miksi kaikki Suomen kymmenet tuhannet ihmiset eivät vaan ryhdy yrittäjiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvataiteilija voi tarjota esim. taideopetusta, työpajoja ja verkkokursseja tai vaikkapa perustaa oman brändin ja suunnitella kalusteita, tekstiilejä tai muita design-tuotteita. Tai voi perustaa luovan vaatebrändin.

Huomaa kyllä, että et ole taidealalla. Voihan noita toki perustaa vaikka kuinka, mutta jos niistä ei saa elantoa, on pakko mennä johonkin toiseen työhön. Tuo ehdotuksesi kuulostaa yhtä fiksulta kuin se, kun jotkut pohtivat ihan tosissaan, miksi kaikki Suomen kymmenet tuhannet ihmiset eivät vaan ryhdy yrittäjiksi.

Ja siitä aiemmin olleesta vastauksesta mitä matikan ope voisi yrittäjänä tehdä huomasi ettei tunne kasvatusalan toimintaa kyllä yhtään. :D

T. Oppimateriaaleja työkseen tehnyt 

Vierailija kirjoitti:

Voihan tavoite ja uratavoite. En kävisi päivääkään töissä jos ei olisi pakko, mulle se on vain keino ansaita elanto. Hyvin tienaan ja sillä mennään. Ei kannattaisi tehdä ihmisten työnkuvista kovin pitkälle meneviä päättelyitä

En kävisi päivääkään töissä jos ei olisi pakko, mulle se on vain keino ansaita elanto.

Onhan sinulla jo pelkän tämän kommentin perusteella täysin erilainen elämänkatsomus, kun sellaisella ihmisellä, joka ajattelee, että työn on oltava paljon muutakin kuin elanto ja sen oltava merkityksellistä, koska kaikki muu on elämän hukkaan heittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle. Näinhän se menee. Ammatti kertoo identiteetistä, arvoista ja yhteensopivuudesta. Toki näin työttömyyden aikana fiksut ja kunnianhimoisetkaan ihmiset eivät välttättä ole työelämässä. Silti heidänkin työ- ja opiskeluhistoria kielii arvoista ja sinnikkyydestä / sen puutteesta.

Olen eri, mutta pakko sanoa tähän, että ammatti on yksi lukuisista tekijöistä, jotka kertovat identiteetistä, arvoista ja yhteensopivuudesta. En ainakaan itse tekisi pelkän ammatin perusteella mitään päätelmiä ja tulkintoja, vaan pikemminkin kokonaisuuden. Sen sijaan, että tekisi ammatin perusteella päätelmän arvoista, voi ihan suoraan kysyäkin, millaiset arvot toisella on, ja myös katsoa, miten hän noin yleensä toimii elämässään. Toisin sanoen kokonaisuus ratkaisee.