Lue keskustelun säännöt.
Kumppanin ammatilla ON todella paljon väliä
27.11.2025 |
Tällä palstalla moni on väittänyt, että on pinnallista välittää kumppanin ammatista. Päinvastoin se on kaikkea muuta kuin pinnallista ja hyvin tärkeää suhteen onnistumisen kannalta.
Ensinnäkin ammatti vaikuttaa todella paljon siihen, millaista yhteiselämä kumppanin kanssa on. Esim. vuorotyö tai matkatyö voivat vaikeuttaa yhteisen ajan löytymistä, ja toisaalta hyvin vaativa tai jopa vaarallinen työ voi aiheuttaa huolta ja stressiä myös parisuhteessa. Palkkataso vaikuttaa siihen, millaista elämää on varaa elää. Se määrittää esimerkiksi sen, millaisessa kodissa pystytte asumaan, asutteko kaupungin huonommalla vai parhaimmalla alueella, mitä teillä on varaa harrastaa ja tehdä vapaa-ajalla sekä millaisia lomia voitte viettää. Mahdollisesti toinen osapuoli joutuu jatkuvasti maksumieheksi, jos sillä toisella on minimitulot. Tutkimusten mukaan suurin osa parisuhteiden riidoista on rahankäytöstä.
Tärkeintä on kuitenkin se, että se, mitä ihminen valitsee tehdä suurimman osan ajastaan, kertoo paljon hänen arvomaailmastaan, unelmistaan ja kiinnostuksen kohteistaan ja sitä kautta myös hänestä ihmisenä. Myös se, että tekee työtä, joka ei heijasta näitä asioita, voi kertoa paljon. Toki esimerkiksi opiskelujen ohella voi väliaikaisesti tehdä työtä, joka ei ole täysin linjassa omien uratavoitteiden kanssa, jolloin kannattaa ottaa huomioon kumppania valitessa myös pitkän aikavälin tavoitteet.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Mutta kertoohan sekin paljon sinusta, että olet päättänyt jäädä työhön, joka ei vastaa arvojasi, sen sijaan että tavoittelisit sinua enemmän kiinnostavaa alaa. Joku toinen olisi samassa tilanteessa kouluttautunut uudelleen.
Miten kouluttaudut uudelleen korkeasti, kun on lapsia? Ei ole varaa luopua työstä ja mennä Mäkkäriin osa-aikaiseksi opintojen ohella.
Osa-aikaiset opinnot, verkko-opiskelu, etäkurssit tai työn ohessa tehtävä lisäkoulutus. Helppoahan tuo ei ole,
Meinaat että noilla siis saa kokonaan uuden korkeakoulututkinnon?
Korkeakoulututkinnolla saa pyyhkiä tänä päivänä takapuolensa. Ylikoulutus on vittumainen juttu. Kun ihmiset kouluttautuvat yhä enemmän, tutkintojen arvo alenee ja kun monilla on samanarvoinen tutkinto, kilpailu on kovaa ja se laskee palkkoja.
- nuohooja, ktm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan komppaan. Exä oli ihmeissään, miksei suhde kestänyt sitä, että hän minulta kysymättä otti työn, jonka takia oli n. 10kk vuodesta ulkomailla.
Mutta muuten hieman ylimielisenkin kuuloista tekstiä. Ei kaikilla ole mitään "uratavoitteita" eikä tarvitsekaan olla. Monet löytää täyttymystä elämästään ihan muusta paikasta, kuin töistä, ja työllä sitten rahoitetaan tämä muu elämä.
Sama työ voi myos muuttua vuosien aikana. Puolisoni on liuovan alan freelancer, aikoinaan työsuhteet olivat vain muutaman päivän kerrallaan, mutta niitä oli aivan jatkuvasti tarjolla ja siihen aikaan kun pari vuotta lyhensimme urakalla asuntolainaa, hän oli usein kuutenakin päivänä viikossa töissä. Nykyisin työsuhteita on harvemmin tarjolla alan vaikean tilanteen takia, mutta ne ovat yleensä kuukauden-kahden pituisia ja työt tehdään muilla paikkakunnilla/muissa maissa.
Itse matkustin aikoinaan työn takia etenkin syksyisin ja lopputalvesta useita kertoja viikossa Suomessa ja Baltiassa, pari kertaa vuodessa oli myös yksi tai kaksi 4-10 päivän messumatkaa Keski-Eurooppaan. oeln edelleen samalla työnantajalla, mutta työtehtävät ovat muuttuneet, enkä juurikaan enää tee työmatkoja, koska ala on muuttunut paljon ja olemme hieman vaihtaneet vastuualueita työnantajani kanssa.
Eli ainakin ajankäyttöön työ voi vaikuttaa. Mutta kyllä puolison työllä on muutakin merkitystä, kyllä meillä päivittäin kysytään miten töissä on mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Mutta kertoohan sekin paljon sinusta, että olet päättänyt jäädä työhön, joka ei vastaa arvojasi, sen sijaan että tavoittelisit sinua enemmän kiinnostavaa alaa. Joku toinen olisi samassa tilanteessa kouluttautunut uudelleen.
Koulutuksiin harvemmin vain mennään, vaan pitäisi läpäistä pääsykokeita. Ehkä niitä ei läpäisty aikoinaankaan. Toisekseen pelkkä koulutus ei takaa töitä. Lisäksi opiskeluaikana pitäisi tulla toimeen jotenkin. Alanvaihto on iso juttu, jos on ehtinyt saada jälkikasvua tai tullut hankittua omistusasuntoa jne. mihin pitäisi kuukausittain saada x euroa kasaan.
Valtaosa ihmisistä tekee töitä arkipäivisin ns. toimistoaikaan. Sen pohjalta sanoisin, ettei suurimman osan ammatilla ole kumppaninhaun kannalta merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Eli alistus olosuhteisiin ja elämä on vankila?
Kyllä minä nautin elämästäni, vaikka työni onkin mielestäni ihan turhaa. Palkkakin on mukava.
- sama
Mutta et nauti työstäsi. Eikö olisi kivempaa hankkia sellainen elämä, että tykkäät sekä työstäsi ja koet sen merkitykselliseksi, sekä nautit elämästä työn ulkopuolella. Nyt sulla toteutuu vain tuo toinen. Mukavaa palkkaa voi saada myös kivasta työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan komppaan. Exä oli ihmeissään, miksei suhde kestänyt sitä, että hän minulta kysymättä otti työn, jonka takia oli n. 10kk vuodesta ulkomailla.
Mutta muuten hieman ylimielisenkin kuuloista tekstiä. Ei kaikilla ole mitään "uratavoitteita" eikä tarvitsekaan olla. Monet löytää täyttymystä elämästään ihan muusta paikasta, kuin töistä, ja työllä sitten rahoitetaan tämä muu elämä.
Kaikilla ei ole uratavoitteita, se on totta. Mutta ihminen, jolla on selkeä suunta uran suhteen ja joka haluaa, että työ heijastaa suuria unelmia, ei ehkä sovi parhaiten sellaiselle, jonka ajatus ja arvomaailma työn suhteen on täysin erilainen. Kaksi ihmistä, jotka molemmat ajattelevat ihan sama, mitä työtä tekee, sopivat puolestaan paremmin yhteen. Ei ole ylimielistä haluta kumppania, joka jakaa oman ajatus- ja arvomaailman.
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset vaan "menevät töihin" kun omalla alalla ei ole töitä, joten työllä jota tekee ei todennäköisimmin ole mitään tekemistä kiinnostuksen tai arvojen kanssa.
Toisekseen, monet miehet ovat todella tarkkoja, että nainen on matalapalkkaisessa naistyössä.
TÄMÄ ON NIIN TOTTA! Miehethän suorastaan rakastaa esim. kampaajia ja kosmetologeja!
Ja professorinaiset on niiiiiin tylsiä.
Joku voi vielä haksahtaa ihastumaan esim. kuvataidetta opiskelevaan nuoreen naiseen, mutta viimeistään valmistumisen jälkeen muuttuu ääni kellossa ja hirveä painostus, että pitää mennä äkkiä "oikeisiin töihin" tai muuten erotaan!
Ja sitten ihmetellään, että eikö sen kuvataiteilijan, kuten jokaisen mieleltään terveen naisen suurin unelma ole viikata kalsareita ja vaihtaa vaippoja, laittaa ruokaa, siivota, siivota ja siivota ja käydä siellä "oikeissa töissä"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti se vaikuttaa ja saakin vaikuttaa. Minulle ei esimerkiksi tule enää hoitsua puolisoksi, jos ei satu olemaan aivan erityisen loistopakkaus.
M46
No kyllä se on myönnettävä et en mäkään mitää autonkorjaajamuijaa huolis. Tai vielä pahempi rekkakuskimuija hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset vaan "menevät töihin" kun omalla alalla ei ole töitä, joten työllä jota tekee ei todennäköisimmin ole mitään tekemistä kiinnostuksen tai arvojen kanssa.
Toisekseen, monet miehet ovat todella tarkkoja, että nainen on matalapalkkaisessa naistyössä.
Niin, ja juuri tuo kertoo todella paljon ihmisestä, että mennään mihin tahansa satunnaiseen työhön ilman että edes harkitaan muita vaihtoehtoja ja pahimmassa tapauksessa jumitetaan siellä loppuelämä. Muitakin mahdollisuuksia on kuten lisäkouluttautuminen, uudelle alalle kouluttautuminen tai vaikkapa yrittäjäksi ryhtyminen.
Yrittäjänäkin toimiminen vaatii sen, että sulla on osaamista joltain sellaiselta alalta, joka tarjoaa mahdollisuuden yrittäjyyteen. Vai millaisia mahdollisuuksia yrittäjänä näet esim.
Ja uutta osaamista ei voi hankkia, koska...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Mutta kertoohan sekin paljon sinusta, että olet päättänyt jäädä työhön, joka ei vastaa arvojasi, sen sijaan että tavoittelisit sinua enemmän kiinnostavaa alaa. Joku toinen olisi samassa tilanteessa kouluttautunut uudelleen.
Miten kouluttaudut uudelleen korkeasti, kun on lapsia? Ei ole varaa luopua työstä ja mennä Mäkkäriin osa-aikaiseksi opintojen ohella.
Aloituksessa ei mainittu sanallakaan korkeasti kouluttautumisesta.
Korkeakoulutettujen työttömyys on kasvanut nopeammin kuin muiden työttömien työttömyys ja trendi on ollut jatkuva. Itse ainakin pysyttele kaukaa tästä kansan osasta, jotka maleksii kuudetta vuotta siellä yliopistolla, joka koko sen astisen elämänsä ollut yhteiskunnan elättinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Mutta kertoohan sekin paljon sinusta, että olet päättänyt jäädä työhön, joka ei vastaa arvojasi, sen sijaan että tavoittelisit sinua enemmän kiinnostavaa alaa. Joku toinen olisi samassa tilanteessa kouluttautunut uudelleen.
Suomessa on käytännössä mahdollista kouluttautua uudelleen vain toisella asteella.
Paitsi jos olet rikas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Eli alistus olosuhteisiin ja elämä on vankila?
Kyllä minä nautin elämästäni, vaikka työni onkin mielestäni ihan turhaa. Palkkakin on mukava.
- sama
Mutta et nauti työstäsi. Eikö olisi kivempaa hankkia sellainen elämä, että tykkäät sekä työstäsi ja koet sen merkitykselliseksi, sekä nautit elämästä työn ulkopuolella. Nyt sulla toteutuu vain tuo toinen. Mukavaa palkkaa voi saada myös kivasta työstä.
Miten monelle sitten on tarjolla sellaista työtä, mistä erityisemmin nauttisi? Moniko työ on oikeasti merkityksellistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Mutta kertoohan sekin paljon sinusta, että olet päättänyt jäädä työhön, joka ei vastaa arvojasi, sen sijaan että tavoittelisit sinua enemmän kiinnostavaa alaa. Joku toinen olisi samassa tilanteessa kouluttautunut uudelleen.
Miten kouluttaudut uudelleen korkeasti, kun on lapsia? Ei ole varaa luopua työstä ja mennä Mäkkäriin osa-aikaiseksi opintojen ohella.
Aloituksessa ei mainittu sanallakaan korkeasti kouluttautumisesta.
Korkeakoulutettujen työttömyys on kasvanut nopeammin kuin muiden työttömien työttömyys ja trendi o
Kommenttini oli vastaus siihen kuinka valintani jäädä nykyiseen ammattiin kertoo minusta ihmisenä. Minulle ainoa vaihtoehto olisi kouluttautua ammattiin, johon oikeasti haluaisin, joka on aineenopettaja, eikä sellaiseksi tulla toisen asteen opintojen kautta. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset vaan "menevät töihin" kun omalla alalla ei ole töitä, joten työllä jota tekee ei todennäköisimmin ole mitään tekemistä kiinnostuksen tai arvojen kanssa.
Toisekseen, monet miehet ovat todella tarkkoja, että nainen on matalapalkkaisessa naistyössä.
TÄMÄ ON NIIN TOTTA! Miehethän suorastaan rakastaa esim. kampaajia ja kosmetologeja!
Ja professorinaiset on niiiiiin tylsiä.
Joku voi vielä haksahtaa ihastumaan esim. kuvataidetta opiskelevaan nuoreen naiseen, mutta viimeistään valmistumisen jälkeen muuttuu ääni kellossa ja hirveä painostus, että pitää mennä äkkiä "oikeisiin töihin" tai muuten erotaan!
Ja sitten ihmetellään, että eikö sen kuvataiteilijan, kuten jokaisen mieleltään terveen naisen suurin unelma ole viikata kalsareita ja vaihtaa vaippoja, laittaa ruokaa, siivota, siivota ja siivota ja kä
"Miehethän suorastaan rakastaa esim. kampaajia ja kosmetologeja!"
Tuo riippuu täysin miehestä. Ehkä joku duunarimies ihailee kampaajia ja kosmetologeja, mutta tuskin esimerkiksi astrofysiikan tai filosofian parissa työtään tekevää miestä tämän ammatin edustajat erityisesti innostavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Mutta kertoohan sekin paljon sinusta, että olet päättänyt jäädä työhön, joka ei vastaa arvojasi, sen sijaan että tavoittelisit sinua enemmän kiinnostavaa alaa. Joku toinen olisi samassa tilanteessa kouluttautunut uudelleen.
Suomessa on käytännössä mahdollista kouluttautua uudelleen vain toisella asteella.
Paitsi jos olet rikas.
Ja mikä vika on toiseen asteen koulutuksessa? Se ei ole sinun arvoisesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Mutta kertoohan sekin paljon sinusta, että olet päättänyt jäädä työhön, joka ei vastaa arvojasi, sen sijaan että tavoittelisit sinua enemmän kiinnostavaa alaa. Joku toinen olisi samassa tilanteessa kouluttautunut uudelleen.
Suomessa on käytännössä mahdollista kouluttautua uudelleen vain toisella asteella.
Paitsi jos olet rikas.
Ja mikä vika on toiseen asteen koulutuksessa? Se ei ole sinun arvoisesi?
Koko keskustelun idea on, että ihmisen pitäisi tehdä arvojaan vastaavaa työtä, ja sitten ulistaan miksei toinen aste kelpaa kaikille. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Mutta kertoohan sekin paljon sinusta, että olet päättänyt jäädä työhön, joka ei vastaa arvojasi, sen sijaan että tavoittelisit sinua enemmän kiinnostavaa alaa. Joku toinen olisi samassa tilanteessa kouluttautunut uudelleen.
Suomessa on käytännössä mahdollista kouluttautua uudelleen vain toisella asteella.
Paitsi jos olet rikas.
Nykyään voi pistää pystyyn online-bisneksen lähes nollabudjetilla ja rahoittaa sen bisneksen tuloilla sitten vaikka se opiskelu siihen unelma-ammattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Mutta kertoohan sekin paljon sinusta, että olet päättänyt jäädä työhön, joka ei vastaa arvojasi, sen sijaan että tavoittelisit sinua enemmän kiinnostavaa alaa. Joku toinen olisi samassa tilanteessa kouluttautunut uudelleen.
Suomessa on käytännössä mahdollista kouluttautua uudelleen vain toisella asteella.
Paitsi jos olet rikas.
Toiselle asteelle kouluttautuminen onnistuu joo, mut miten on työllistymisen laita?
Mä opiskelin unelmaduuniin nelikymppisenä, mutta paskat tässä mitään töitä on saanut. Mut joo, minun arvoistanihan se kertoo nyt kamalasti kun ei tässä lamassa työllisty unelmiensa mukaan.
Ruotsin opiskelija voisi esimerkiksi tarjota käännös- tai kielikonsultointipalveluja, verkko-opetusta, kielimatkojen järjestämistä tai sisällön tuotantoa ruotsiksi. Matikan opettaja taas voisi antaa yksityisopetusta tai luoda matemaattisia opetusmateriaaleja tai digitaalisia oppimisratkaisuja tarjoavan yrityksen. Ja ainahan voi myös vaihtaa alaa johonkin toiseen, josta pitää.