Kumppanin ammatilla ON todella paljon väliä
Tällä palstalla moni on väittänyt, että on pinnallista välittää kumppanin ammatista. Päinvastoin se on kaikkea muuta kuin pinnallista ja hyvin tärkeää suhteen onnistumisen kannalta.
Ensinnäkin ammatti vaikuttaa todella paljon siihen, millaista yhteiselämä kumppanin kanssa on. Esim. vuorotyö tai matkatyö voivat vaikeuttaa yhteisen ajan löytymistä, ja toisaalta hyvin vaativa tai jopa vaarallinen työ voi aiheuttaa huolta ja stressiä myös parisuhteessa. Palkkataso vaikuttaa siihen, millaista elämää on varaa elää. Se määrittää esimerkiksi sen, millaisessa kodissa pystytte asumaan, asutteko kaupungin huonommalla vai parhaimmalla alueella, mitä teillä on varaa harrastaa ja tehdä vapaa-ajalla sekä millaisia lomia voitte viettää. Mahdollisesti toinen osapuoli joutuu jatkuvasti maksumieheksi, jos sillä toisella on minimitulot. Tutkimusten mukaan suurin osa parisuhteiden riidoista on rahankäytöstä.
Tärkeintä on kuitenkin se, että se, mitä ihminen valitsee tehdä suurimman osan ajastaan, kertoo paljon hänen arvomaailmastaan, unelmistaan ja kiinnostuksen kohteistaan ja sitä kautta myös hänestä ihmisenä. Myös se, että tekee työtä, joka ei heijasta näitä asioita, voi kertoa paljon. Toki esimerkiksi opiskelujen ohella voi väliaikaisesti tehdä työtä, joka ei ole täysin linjassa omien uratavoitteiden kanssa, jolloin kannattaa ottaa huomioon kumppania valitessa myös pitkän aikavälin tavoitteet.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän naisille raha, status ja ammatti on tärkeintä. Harmi, että av-mammat ovat rupsahtaneita keski-ikäisiä naisia, jotka eivät kelpaa enää edes halveksimilleen duunareille :). Elämässä on kyllä parasta naisten vanheneminen.
Oho, insel hereillä jo noin aikaisin!
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän naisille raha, status ja ammatti on tärkeintä. Harmi, että av-mammat ovat rupsahtaneita keski-ikäisiä naisia, jotka eivät kelpaa enää edes halveksimilleen duunareille :). Elämässä on kyllä parasta naisten vanheneminen.
Niin sä luulet. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uransa suhteen määrätietoinen ja intohimoinen toivoo yleensä samaa myös kumppaniltaan.
Tai päinvastoin. Uraa tekevälle voi olla hyväksi, ettei puoliso ole samanlainen. Meilläkin minä haluan vain perusduunin, en halua olla esimies (vaikka minulle on sitä tehtävää tarjottu useastikin), enkä saada mitään järjetöntä vastuuta. SE on mahdollistanut sen että mies voi kouluttautua lisää, edetä, ylentyä, antaa työlle paljon, kun minä hoidin kodin ja perheen.
Moni nainen kuvittelee mahdollistaneensa miehelle sitä ja tätä, vaikka oikeasti kyse on vain siitä, ettei itse ole jaksanut kouluttautua ja hakeutua haastavampiin hommiin.
Sivusta.
Mitä siinä on kuvittelemista? Itse kieltäyduin töistä, joissa olisi pitänyt reissata ja osallistua jatkuvasti joihinkin kissanristiäisiin kun lapset olivat pieniä. Mies teki uraa, oli tosi paljon maailmalla työn vuoksi ja eteni. Minä taas tein työtä, joka mahdollisti mm. etätyöt jo 2000-luvun alusta, olin illat kotona lasten kanssa, hoidin harrastukset jne. Ei olisi onnistunut jos kumpikin olisi ollut koko ajan menossa. Nyt mulla on aikaa itselläni edetä urallani ja näin olen tehnytkin.
Olet jumissa omassa perspektiivissäsi. Laajemmin kokonaisuutta katsoen näyttää enemmänkin että miehesi on mahdollistanut sinulle rennosti ottamisen ja alisuorittamisen työelämässä. Ja mahdollistanut sinulle perheen saamisen ja ilmeisesti omaa tasoasi selvästi paremman kodin ja puitteet ko. lisääntymisprojektillesi.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uransa suhteen määrätietoinen ja intohimoinen toivoo yleensä samaa myös kumppaniltaan.
Tai päinvastoin. Uraa tekevälle voi olla hyväksi, ettei puoliso ole samanlainen. Meilläkin minä haluan vain perusduunin, en halua olla esimies (vaikka minulle on sitä tehtävää tarjottu useastikin), enkä saada mitään järjetöntä vastuuta. SE on mahdollistanut sen että mies voi kouluttautua lisää, edetä, ylentyä, antaa työlle paljon, kun minä hoidin kodin ja perheen.
Moni nainen kuvittelee mahdollistaneensa miehelle sitä ja tätä, vaikka oikeasti kyse on vain siitä, ettei itse ole jaksanut kouluttautua ja hakeutua haastavampiin hommiin.
Sivusta.Niinhän sinä kuvittelet "tietäväsi". Minä nyt kuitenkin olen aikuisena lukenut korkeakoulututkinnon, saanut hyvän asiantuntijatyön ja kieltäytynyt tarjotuista esimiespaikoista, koska en vain halua ylimääräistä stressiä enkä halua tehdä töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin, mitä se meidän alalla olisi. Saan nyt hyvää palkkaa vastuuseen nähden ja viihdyn. Plus että olen saanut hoidettua lapset ja kodin, mies tekee uraa ja se sopii minulle. Hänellä on siihen palo, itselläni ei.
Eli motiivisi ei ollut millään lailla miehesi uran tukeminen tai "mahdollistaminen", vaan ihan puhtaasti oma sisäinen viitseliäisyyden ja kiinnostuksen puutteesi? Ei huvittanut.
Miksi sitten Jeesustelette olevanne jotain perheen ja miehen korvaamattomia tukia, kun ei teillä tämmöinen ole mielessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uransa suhteen määrätietoinen ja intohimoinen toivoo yleensä samaa myös kumppaniltaan.
Tai päinvastoin. Uraa tekevälle voi olla hyväksi, ettei puoliso ole samanlainen. Meilläkin minä haluan vain perusduunin, en halua olla esimies (vaikka minulle on sitä tehtävää tarjottu useastikin), enkä saada mitään järjetöntä vastuuta. SE on mahdollistanut sen että mies voi kouluttautua lisää, edetä, ylentyä, antaa työlle paljon, kun minä hoidin kodin ja perheen.
Moni nainen kuvittelee mahdollistaneensa miehelle sitä ja tätä, vaikka oikeasti kyse on vain siitä, ettei itse ole jaksanut kouluttautua ja hakeutua haastavampiin hommiin.
Sivusta.
Mitä sii
Älä jaksa, väsynyttä länkytystä
Vierailija kirjoitti:
Koulutus ei oo=hyvä työpaikka
Ei välttämättä, ei.
Hyvä koulutus tekee ihmisestä kuitenkin todennäköisemmin sivistyneen. Elämänkoululaiset -jotka ei = osaa kunnolla ees kirjottaa tai niinku jotka pääasias seuraa lätkää ja sohvapernoita ja syö kapappia ja jua redpullia- ovat jokseenkin rasittavia kumppaneina, ellei itse ole samanlainen.
Muuten melko paljon asiaa, mutta miten näissä paasauksissa pääseekin aina unohtumaan se fakta, että kaikki eivät vain pääse tekemään niitä kivoja ja arvomaailmaansa vastaavia töitä vaikka kuinka opiskelisi ja hakisi töihin. Iso osa tekee sitä mitä saa. Elää kyllä aikamoisessa kuplassa jos työpaikka on aina jokin oman tietoisen arvovalinnan tulos.
Töitä tehdään, jotta on varaa asua ja syödä ja tehdä joskus jotain kivaa.
Suosittelen tsekkaamaan vaikka viimeaikaiset työttömyystilastot ja konkurssiuutiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Mutta kertoohan sekin paljon sinusta, että olet päättänyt jäädä työhön, joka ei vastaa arvojasi, sen sijaan että tavoittelisit sinua enemmän kiinnostavaa alaa. Joku toinen olisi samassa tilanteessa kouluttautunut uudelleen.
Taidat olla vähän yksinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset vaan "menevät töihin" kun omalla alalla ei ole töitä, joten työllä jota tekee ei todennäköisimmin ole mitään tekemistä kiinnostuksen tai arvojen kanssa.
Toisekseen, monet miehet ovat todella tarkkoja, että nainen on matalapalkkaisessa naistyössä.
Niin, ja juuri tuo kertoo todella paljon ihmisestä, että mennään mihin tahansa satunnaiseen työhön ilman että edes harkitaan muita vaihtoehtoja ja pahimmassa tapauksessa jumitetaan siellä loppuelämä. Muitakin mahdollisuuksia on kuten lisäkouluttautuminen, uudelle alalle kouluttautuminen tai vaikkapa yrittäjäksi ryhtyminen.
Koita jo tajuta, että monille kyseessä ei ole mikään valinta. Olisit ehkä vähän paremmin perillä asioista jos vaikka lukisit uutiset joka päivä. Jeesus että rasauttaa lukea näitä samoja jankutuksia siitä, että sen kun vaan valitsee sitä ja tätä, iiiiihan kaikki on vain asenteesta kiinni.
Koulutus on kärsinyt rajun inflaation, firmoja menee nurin joka viikko ja työttömyys on ennätyslukemissa ja sinun kaltaisesi sitten elävät jossain Valintalandian pilvilinnoissa.
Sitä tehdään mitä saadaan. Siis ne tekevät, joilla edes on työtä.
Tsemppiä kaikille työttömille.
Vierailija kirjoitti:
Koita jo tajuta, että monille kyseessä ei ole mikään valinta. Olisit ehkä vähän paremmin perillä asioista jos vaikka lukisit uutiset joka päivä. Jeesus että rasauttaa lukea näitä samoja jankutuksia siitä, että sen kun vaan valitsee sitä ja tätä, iiiiihan kaikki on vain asenteesta kiinni.
Koulutus on kärsinyt rajun inflaation, firmoja menee nurin joka viikko ja työttömyys on ennätyslukemissa ja sinun kaltaisesi sitten elävät jossain Valintalandian pilvilinnoissa.
On eri asia joutua hankalaan tilanteeseen sitkeän yrittämisen jälkeen, kuin löllötellä elämänsä lähtökuopista lähtien aina siitä mistä aita on matalin.
Väitätkö nyt tosissaan, että peruskoulun jälkeen kukaan ei _ITSE_ valitse yhtään mitään minne tarmonsa suuntaa? Paljon on porukkaa joka ei ole elämässään tsempannut yhtään mitään, yhtään missään kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita jo tajuta, että monille kyseessä ei ole mikään valinta. Olisit ehkä vähän paremmin perillä asioista jos vaikka lukisit uutiset joka päivä. Jeesus että rasauttaa lukea näitä samoja jankutuksia siitä, että sen kun vaan valitsee sitä ja tätä, iiiiihan kaikki on vain asenteesta kiinni.
Koulutus on kärsinyt rajun inflaation, firmoja menee nurin joka viikko ja työttömyys on ennätyslukemissa ja sinun kaltaisesi sitten elävät jossain Valintalandian pilvilinnoissa.
On eri asia joutua hankalaan tilanteeseen sitkeän yrittämisen jälkeen, kuin löllötellä elämänsä lähtökuopista lähtien aina siitä mistä aita on matalin.
Väitätkö nyt tosissaan, että peruskoulun jälkeen kukaan ei _ITSE_ valitse yhtään mitään minne tarmonsa suuntaa? Paljon on porukkaa joka ei ole elämässään tsempannut yhtään mitään, yhtään missää
Tsemppaa sinä heitä kun sen osaat. Auta lähimmäistäsi.
Tottakai sillä on väliä. Myös tuloilla on suuri merkitys. Itse haluan matkustella ja tehdä kivoja juttuja ja mulla on siihen varaa yksin. Mutta ei ole varaa kustantaa niitä toiselle enkä halua laskea elintasoani ja luopua menoistani ollakseni parisuhteessa itseäni pienituloisemman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita jo tajuta, että monille kyseessä ei ole mikään valinta. Olisit ehkä vähän paremmin perillä asioista jos vaikka lukisit uutiset joka päivä. Jeesus että rasauttaa lukea näitä samoja jankutuksia siitä, että sen kun vaan valitsee sitä ja tätä, iiiiihan kaikki on vain asenteesta kiinni.
Koulutus on kärsinyt rajun inflaation, firmoja menee nurin joka viikko ja työttömyys on ennätyslukemissa ja sinun kaltaisesi sitten elävät jossain Valintalandian pilvilinnoissa.
On eri asia joutua hankalaan tilanteeseen sitkeän yrittämisen jälkeen, kuin löllötellä elämänsä lähtökuopista lähtien aina siitä mistä aita on matalin.
Väitätkö nyt tosissaan, että peruskoulun jälkeen kukaan ei _ITSE_ valitse yhtään mitään minne tarmonsa suuntaa? Paljon on porukkaa joka ei ole elämässään tsempannut yhtään mitään, yhtään missää
Et taida olla kovin hyvä lukemaan ja ymmärtämään lukemaasi. Vaikutat myls hieman riitaisalta. Yritähän uudelleen.
Koulutus ei oo=hyvä työpaikka