Kumppanin ammatilla ON todella paljon väliä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle. Näinhän se menee. Ammatti kertoo identiteetistä, arvoista ja yhteensopivuudesta. Toki näin työttömyyden aikana fiksut ja kunnianhimoisetkaan ihmiset eivät välttättä ole työelämässä. Silti heidänkin työ- ja opiskeluhistoria kielii arvoista ja sinnikkyydestä / sen puutteesta.

Olen eri, mutta pakko sanoa tähän, että ammatti on yksi lukuisista tekijöistä, jotka kertovat identiteetistä, arvoista ja yhteensopivuudesta. En ainakaan itse tekisi pelkän ammatin perusteella mitään päätelmiä ja tulkintoja, vaan pikemminkin kokonaisuuden. Sen sijaan, että tekisi ammatin perusteella päätelmän arvoista, voi ihan suoraan kysyäkin, millaiset arvot toisella on, ja myös katsoa, miten hän noin yleensä toimii elämässään. Toisin sanoen kokonaisuus ratkaisee.

 

Joistakin am

Olet hyvin oikeassa, ja oikeastaan kirjoitettuani tuon, mitä kirjoitin, ajattelin itsekin että toki on tilanteita, joissa tuo kirjoittamani ei päde.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on pohdittu nyt sitä, miten mahdollista/mahdotonta perheellisen asuntovelkaisen on vaihtaa alaa. Tulkitsin, että varsinkin korkeakouluttautuminen koetaan monen mielestä erityisen haastavaksi.

Olen 46-vuotias varhaiskasvatuksen opettaja ja opiskelen tällä hetkellä yhteiskuntatieteellisessä maisteriohjelmassa. Minulla on kaksi ala-ikäistä lasta, kaksi aikuista lasta, aviomies ja omakotitalo, josta lainaa on jäljellä 6,5 vuotta. Työskentelen edelleen täysipäiväisesti varhaiskasvatuksessa. Asumme Etelä-Suomessa ja yliopisto on Kokkolan Chydenius. 

 

Haluaisin kaikille alanvaihtoa pohtiville sanoa, että asioista ei kannata tehdä liian vaikeita. Yliopisto-opiskelu aikuisena ei ole nykyään mitään 8-16 luennoilla istumista.

Elämäni paras päätös oli vaihtaa alaa, vaikka ikää jo onkin. Olen asennoitunut työskentelemään ainakin 70-vuotiaaksi, joten uuden alan töitä ehtii tehdä parikymmentä vuotta tai y

Hieno homma. Musta tuntuu, että monet jumittavat aivan liikaa siinä ajatuksessa, että se ei ole mahdollista edes yrittämättä ottaa sen enempää selvää asiasta.

No sanotaanko näin, että jos tienaa kohta 50-vuotiaana vaikkapa sellaisen 6000€/kk ja on tyytymätön työhönsä, en siitä huolimatta lähde opiskelemaan sitä alaa, mikä olisi kutsumusammatti, koska tulot tippuisi, eikä työllistymisestäkään ole mitään varmuutta. Tällä mennään hamaan tappiin, oli kuka muu mitä tahansa mieltä mun arvoista

Tämä omituinen jankkaus siitä, että "miksi taiteilija/opettaja ei vaan voi ryhtyä yrittäjäksi" on hyvä esimerkki siitä, että ammatilla on väliä - jos toiselle se taideammatti kelpaa vain hyvin tuotteistettuna ja hyvin tuottavana, niin onhan se selvää, että silloin ei todennäköisesti sovi yhteen taiteilijan kanssa. Tuskin se hyvin tienaava taiteilija itsekään haluaisi kumppania, joka näkisi taiteella vain rahallisen arvon.

Mutta tapauskohtaistahan tämä on, miten kukakin ajattelee. Edelleenkään en pääsääntöisesti pelkän ammatin perusteella sanoisi juuta enkä jaata enkä varsinkaan tekisi mitään itse keksittyjä analyysejä ja päätelmiä toisen arvomaailmasta, persoonasta tai elämäntyylistä. Kun toista ei tunne, eti tällaisia vaan voi tehdä. Kokonaisuus ratkaisee. Mutta itsekin taidealalla työskentelevänä toivon mieluummin ENSISIJAISESTI jotain luovalla tai humanistisella alalla olevaa kumppania. Mutta ei tämä ehdotonta ole - yksilöitä ollaan ja kokonaisuus rataisee. Jos täysin erilaisella alalla oleva on kanssani samanhenkinen, ymmärtää taiteen ja kulttuurin päälle ja tajuaa taideammattiakin, niin mikä ettei siinä tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ylimäärä kaupungeissa on maantieteellinen seuraus siitä, että naiset avioituvat ylöspäin. Jos oletetaan, että naiset arvostavat miehen taloudellista asemaa arvioidessaan kumppaniehdokkaita, niin rikkailla miehillä on silloin laajempi kumppaniehdokkaiden tarjonta. Kaupunkialueilla on enemmän varakkaita miehiä kuin muualla, ja se selittää myös naisenemmistön kaupunkialueilla.  Kaupungissa on rikkaampia ja korkeamman statuksen miehiä ja vähemmän paskatöitä talikko kädessä.

Eli vainko naiset pariutuvat ylöspäin, mutta miehetkö eivät samaan aikaan pariudu alaspäin? Miehethän voivat itse muuttaa tilanteen esim. päättämällä, että alaspäin ei enää pariuduta. Jostain syystä miehet eivät ole halukkaita tekemään näin, miksiköhän?

Alaspäin pariutumalla on helpompi

Jep. Miehelle on tärkeää päästä patsastelemaan Tärkeänä ja tällöin on helppo kaikki kotityöt yms nakata vähäpätöistä työtä tekevän pikkuvaimon niskoille. Valtaa, se on valtaa. Paremmassa työssä oleva, koulutetumpi, parempi palkkainen nainen koetaan uhkaksi ja jopa "miesmäiseksi". 

Tärkeämpää kuin mitä työtä tekee on mielestäni se, tekeekö vuorotyötä. Etenkin jos parisuhteessa molemmat tekevät vuorotyötä niin yhteistä aikaa voi olla vaikea löytää.

Tällä joku ylenkatsoi roskakuskin työtä. Mielestäni se on oikeasti merkityksellistä. Tutkikaapas hieman historiaa ajalta, jolloin jätehuolto oli olematonta. T. korkeakoulutettu

Vierailija kirjoitti:

Tärkeämpää kuin mitä työtä tekee on mielestäni se, tekeekö vuorotyötä. Etenkin jos parisuhteessa molemmat tekevät vuorotyötä niin yhteistä aikaa voi olla vaikea löytää.

Onhan se haastavaa. Silti välillä ihmettelen, miten ihmiset oikein parisuhteita muodostavat... Itselle syy olla jonkun kanssa ei ole kätevyys tai helppous vaan se, että joku tietty ihminen tuntuu vaan niin oikealta, olen ihastunut ja rakastunut ja haluan olla juuri hänen kanssaan. Ei tällaista juttua jätetä väliin vain siksi, että työajat menee hankalasti ristiin. Eikä varsinkaan rakastuneena tunnu pelkkien haastavien työaikojen vuoksi, että olisi vaihtoehtona alkaa etsiskellä uutta ihmistä, jolla olisi helpommat työajat.

Vierailija kirjoitti:

Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa. 

Miten niin minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa? Mikä sua pakottaa tekemään sitä samaa uraa koko loppuelämääsi?

En muuttaisi etätyöläisen tai työttömän kanssa yhteen, kun ovat yleensä aivan komeroituneita ihmisiä. Etätyöläiset mainostavat usein, etteivät tarvitse sosiaalisia suhteita työpaikalta, joten kumppani joutuu olemaan ainoa sosiaalinen virike. Koettu on ja raskasta oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa. 

Miten niin minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa? Mikä sua pakottaa tekemään sitä samaa uraa koko loppuelämääsi?

 

Olen vastannut tähän varmaan jo 15 kertaa ketjun aikana. 

Vierailija kirjoitti:

En muuttaisi etätyöläisen tai työttömän kanssa yhteen, kun ovat yleensä aivan komeroituneita ihmisiä. Etätyöläiset mainostavat usein, etteivät tarvitse sosiaalisia suhteita työpaikalta, joten kumppani joutuu olemaan ainoa sosiaalinen virike. Koettu on ja raskasta oli. 

No on sulla tuttavapiiri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa. 

Miten niin minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa? Mikä sua pakottaa tekemään sitä samaa uraa koko loppuelämääsi?

 

Olen vastannut tähän varmaan jo 15 kertaa ketjun aikana. 

Täällä on paljon eri ihmisten vastauksia eikä näistä tiedä kuka on kenenkin kirjoittama. Itse olen sitä mieltä, ette ne pakot ovat usein oman mielen asettamia ennakkoluuloja ja rajoituksia eikä mitään oikeita mahdottomuuksia. Aivan kaikki on mahdollista jos tarpeeksi jotain asiaan haluaa ja se, että ei koe ammattia omakseen on todella hyvä syy alkaa pohtimaan muita vaihtoehtoja oli se elämäntilanne mikä hyvänsä. Tuossa oli just tuo yksi henkilö, joka kertoi miten oli saanut uravaihdon ihan hyvin onnistumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tärkeästä ilmoituksesta, jonka tarkoitus jäi hieman epäselväksi.

Et taida olla ihan penaalin terävin kynä. Kopioi Ap:n teksti ja laita se tekoälylle. Pyydä kertomaan selkosuomeksi mitä on kirjoituksen sanoma.

Ap:lle. Näinhän se menee. Ammatti kertoo identiteetistä, arvoista ja yhteensopivuudesta. Toki näin työttömyyden aikana fiksut ja kunnianhimoisetkaan ihmiset eivät välttättä ole työelämässä. Silti heidänkin työ- ja opiskeluhistoria kielii arvoista ja sinnikkyydestä / sen puutteesta.

Pyydätkö sä seurustelukumppanilta sen CV:n nähtäville?

Kyllä ihmisen älykkyys kommunikoituu keskustelussa ihan ilman CV:täkin. Eli en.

Itse mietin myös onko todellakin ihan sama mille alalle suuntautuu, vai eivätkö ihmiset tunne itseään ja samalla tunnista omia vahvuuksiaan.  Olen hyvä omassa työssäni, koska olen "oikealla" alalla. Enkä pelkästään oman äitini mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tärkeästä ilmoituksesta, jonka tarkoitus jäi hieman epäselväksi.

Et taida olla ihan penaalin terävin kynä. Kopioi Ap:n teksti ja laita se tekoälylle. Pyydä kertomaan selkosuomeksi mitä on kirjoituksen sanoma.

Ap:lle. Näinhän se menee. Ammatti kertoo identiteetistä, arvoista ja yhteensopivuudesta. Toki näin työttömyyden aikana fiksut ja kunnianhimoisetkaan ihmiset eivät välttättä ole työelämässä. Silti heidänkin työ- ja opiskeluhistoria kielii arvoista ja sinnikkyydestä / sen puutteesta.

Pyydätkö sä seurustelukumppanilta sen CV:n nähtäville?

Kyllä ihmisen älykkyys kommunikoituu keskustelussa ihan ilman CV:täkin. Eli en.

Itse mietin

Itsetuntemus voi olla huono vielä yli kaksikymppisenäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tärkeästä ilmoituksesta, jonka tarkoitus jäi hieman epäselväksi.

Et taida olla ihan penaalin terävin kynä. Kopioi Ap:n teksti ja laita se tekoälylle. Pyydä kertomaan selkosuomeksi mitä on kirjoituksen sanoma.

Ap:lle. Näinhän se menee. Ammatti kertoo identiteetistä, arvoista ja yhteensopivuudesta. Toki näin työttömyyden aikana fiksut ja kunnianhimoisetkaan ihmiset eivät välttättä ole työelämässä. Silti heidänkin työ- ja opiskeluhistoria kielii arvoista ja sinnikkyydestä / sen puutteesta.

Pyydätkö sä seurustelukumppanilta sen CV:n nähtäville?

Kyllä ihmisen älykkyys kommunikoituu keskustelussa ihan ilman CV:täkin. Eli en.

Itse mietin

Mä olen it-alalla ja mun unelma-ammatti oli poliisi tai historiantutkija. Päädyin alalle kun yrin ensin aulaemännän hommia it-firmassa ja mua pyydettiin siitä sitten ensin hallinnon assariksi, sitten erääseen tiimiin hoitamaan tiettyjä toimituksia ja nyt 25v myöhemmin johdan isoa asiantuntijayksikköä. Kun kutsu poliisikoulun kokeisiin tuli, en mennyt, koska siinä kohtaa oli jo lapsia ja totesin, että enpä vaihdakaan siistiä sisätyötä kenttähommiin. En mä koe menettäneeni mitään, vaikka elämä menikin näin. Historiaa luen omaksi iloksi

Vierailija kirjoitti:

Monet ihmiset vaan "menevät töihin" kun omalla alalla ei ole töitä, joten työllä jota tekee ei todennäköisimmin ole mitään tekemistä kiinnostuksen tai arvojen kanssa. 

Toisekseen, monet miehet ovat todella tarkkoja, että nainen on matalapalkkaisessa naistyössä. 

Tää vaan on niin outoa! Milloinhan isossa kuvassa alkaa olla niin että naisen että miehen ammattivalintoja ei enää arvotettaisi sukupuolen mukaan. Miehillä on tässä vielä paljon opittavaa! Toki on paljon minun kaltaisiani miehiä joille naisen palkalla ei ole väliä. Tai siis sillä että nainen menestyy ja tienaa.

Itse olen kasvanut naisten ympärillä jotka painavat töitä. Kotona ja työpaikalla. Enemmän inspistä olen saanut naisilta kuin miehiltä :D

Vierailija kirjoitti:

Monet ihmiset vaan "menevät töihin" kun omalla alalla ei ole töitä, joten työllä jota tekee ei todennäköisimmin ole mitään tekemistä kiinnostuksen tai arvojen kanssa. 

Toisekseen, monet miehet ovat todella tarkkoja, että nainen on matalapalkkaisessa naistyössä. 

Kummallinen väite, että miehet haluaisivat naisensa olevan matalapalkkainen. Itse miehenä pidän matkustelusta, lentäen vähänkään pidemmät matkat business -luokassa. Klassisista konserteista aitiossa istuen, ravintolaillallisista fine dining -ravintoloissa yms. pikkuluksuksesta. Tuloni riittävät helposti maksamaan tuollaiset itselleni. Mikäli pitäisi kustantaa kaikki kahdelle, pitäisi luopua jostain, ainakin tehdä näitä paljon harvemmin kuin haluaisin. Koska myös vaimoni on hyvätuloinen, voimme elää tällaista elämää laskematta rahoja.

Ehkä joidenkin duunarimiesten ego ei kestäisi kovapalkkaista puolisoa. Palkkaa todennäköisemmin silloinkin ongelmana olisi koulutuserosta johtuva alemmuudentunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tärkeästä ilmoituksesta, jonka tarkoitus jäi hieman epäselväksi.

Et taida olla ihan penaalin terävin kynä. Kopioi Ap:n teksti ja laita se tekoälylle. Pyydä kertomaan selkosuomeksi mitä on kirjoituksen sanoma.

Ap:lle. Näinhän se menee. Ammatti kertoo identiteetistä, arvoista ja yhteensopivuudesta. Toki näin työttömyyden aikana fiksut ja kunnianhimoisetkaan ihmiset eivät välttättä ole työelämässä. Silti heidänkin työ- ja opiskeluhistoria kielii arvoista ja sinnikkyydestä / sen puutteesta.

Pyydätkö sä seurustelukumppanilta sen CV:n nähtäville?

Kyllä ihmisen älykkyys kommunikoituu keskustelussa ihan ilman CV:täkin. Eli en.

Itse mietin myös onko todellakin ihan sama mille alalle suuntautuu, vai eivätkö ihmiset tunne itseään ja samalla tunnista omia vahvuuksiaan.  Olen hyvä omassa työssäni, koska olen "oikealla" alalla. Enkä pelkästään oman äitini mielestä.

Olen sitä mieltä, että jos ihmisille on ihan sama mitä työtä tekee niin hän on jollain lailla tuuliajolla elämässään ja hän ei itse määrä sitä elämäänsä vaan se elämä heittelee häntä vähän sinne sun tänne. Usein just itsetuntemuksen puute voi aiheuttaa tuota tai luottamukseen puute omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin.