Lue keskustelun säännöt.
Kumppanin ammatilla ON todella paljon väliä
27.11.2025 |
Tällä palstalla moni on väittänyt, että on pinnallista välittää kumppanin ammatista. Päinvastoin se on kaikkea muuta kuin pinnallista ja hyvin tärkeää suhteen onnistumisen kannalta.
Ensinnäkin ammatti vaikuttaa todella paljon siihen, millaista yhteiselämä kumppanin kanssa on. Esim. vuorotyö tai matkatyö voivat vaikeuttaa yhteisen ajan löytymistä, ja toisaalta hyvin vaativa tai jopa vaarallinen työ voi aiheuttaa huolta ja stressiä myös parisuhteessa. Palkkataso vaikuttaa siihen, millaista elämää on varaa elää. Se määrittää esimerkiksi sen, millaisessa kodissa pystytte asumaan, asutteko kaupungin huonommalla vai parhaimmalla alueella, mitä teillä on varaa harrastaa ja tehdä vapaa-ajalla sekä millaisia lomia voitte viettää. Mahdollisesti toinen osapuoli joutuu jatkuvasti maksumieheksi, jos sillä toisella on minimitulot. Tutkimusten mukaan suurin osa parisuhteiden riidoista on rahankäytöstä.
Tärkeintä on kuitenkin se, että se, mitä ihminen valitsee tehdä suurimman osan ajastaan, kertoo paljon hänen arvomaailmastaan, unelmistaan ja kiinnostuksen kohteistaan ja sitä kautta myös hänestä ihmisenä. Myös se, että tekee työtä, joka ei heijasta näitä asioita, voi kertoa paljon. Toki esimerkiksi opiskelujen ohella voi väliaikaisesti tehdä työtä, joka ei ole täysin linjassa omien uratavoitteiden kanssa, jolloin kannattaa ottaa huomioon kumppania valitessa myös pitkän aikavälin tavoitteet.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Eli alistus olosuhteisiin ja elämä on vankila?
Kyllä minä nautin elämästäni, vaikka työni onkin mielestäni ihan turhaa. Palkkakin on mukava.
- sama
Mutta et nauti työstäsi. Eikö olisi kivempaa hankkia sellainen elämä, että tykkäät sekä työstäsi ja koet sen merkitykselliseksi, sekä nautit elämästä työn ulkopuolella. Nyt sulla toteutuu vain tuo toinen. Mukavaa palkkaa voi saada myös kivasta työstä.
Miten monelle sitten on tarjolla sellaista työtä, mistä erityisemmin nauttisi? Moniko työ on oikeasti merkityksellistä?
Ehkä tässä sitten kannattaa pohtia mitä ne, jotka nauttivat työstään ja jotka ovat unelma-ammatissaan ovat tehneet erilailla elämässään kuin ne, jotka onnistuvat saamaan vain töitä joista eivät nauti. Ei tuo nyt ihan silkkaa sattumaakaan ole vaan elämänvalintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset vaan "menevät töihin" kun omalla alalla ei ole töitä, joten työllä jota tekee ei todennäköisimmin ole mitään tekemistä kiinnostuksen tai arvojen kanssa.
Toisekseen, monet miehet ovat todella tarkkoja, että nainen on matalapalkkaisessa naistyössä.
TÄMÄ ON NIIN TOTTA! Miehethän suorastaan rakastaa esim. kampaajia ja kosmetologeja!
Ja professorinaiset on niiiiiin tylsiä.
Joku voi vielä haksahtaa ihastumaan esim. kuvataidetta opiskelevaan nuoreen naiseen, mutta viimeistään valmistumisen jälkeen muuttuu ääni kellossa ja hirveä painostus, että pitää mennä äkkiä "oikeisiin töihin" tai muuten erotaan!
Ja sitten ihmetellään, että eikö sen kuvataiteilijan, kuten jokaisen mieleltään terveen naisen suurin unelma ole viikata kalsareita ja vaihtaa vaippoja, laittaa ruokaa, siivota, siivota ja siivota ja kä
Naisten ylimäärä kaupungeissa on maantieteellinen seuraus siitä, että naiset avioituvat ylöspäin. Jos oletetaan, että naiset arvostavat miehen taloudellista asemaa arvioidessaan kumppaniehdokkaita, niin rikkailla miehillä on silloin laajempi kumppaniehdokkaiden tarjonta. Kaupunkialueilla on enemmän varakkaita miehiä kuin muualla, ja se selittää myös naisenemmistön kaupunkialueilla. Kaupungissa on rikkaampia ja korkeamman statuksen miehiä ja vähemmän paskatöitä talikko kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Eli alistus olosuhteisiin ja elämä on vankila?
Kyllä minä nautin elämästäni, vaikka työni onkin mielestäni ihan turhaa. Palkkakin on mukava.
- sama
Mutta et nauti työstäsi. Eikö olisi kivempaa hankkia sellainen elämä, että tykkäät sekä työstäsi ja koet sen merkitykselliseksi, sekä nautit elämästä työn ulkopuolella. Nyt sulla toteutuu vain tuo toinen. Mukavaa palkkaa voi saada myös kivasta työstä.
 
Aika oleellinen tekijä on se missä vaiheessa ihminen tietää mitä haluaa tehdä työkseen. Minulle selkeni unelma-ammatti siinä vaiheessa, kun olin jo työelämässä oleva maisteri ja parin lapsen äiti. Paras ystäväni sen sijaan tiesi jo yläasteella haluavansa kauppikseen ja on ollut valintaansa aina tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
itse myös kiinnitän deittaillessa huomiota miehen ammattiin, että millaiset tulot hänellä on ja onko alaikäisiä lapsia elätettävänä. Tarkoitan, että jos tienaa ihan mukavasti, vaikka 3000€/kk, mutta jos hän maksaa elareita vaikka 500€/kk ja muita lasten kuluja, niin ei siinä paljoa jää jäljelle mukavaan elämään. Ne kaikki on pois siitä yhteisestä tekemisestä kumppanin kanssa. Itselläni ei ole niin isot tulot, että voisin jatkuvasti tarjota miehelle lippuja, ruokaa jne.
3000€/kk kuukaudessa ei tosin ole mitenkään erityisen mukavasti tienaava vaan alle keskitason tienaava.
Edellinen mies oli kansainvälisen pörssiyhtiön tj, nykyinen on duunari. Kumpikin tekee työtä mistä tykkää ja millä tienaa. Kumpikin on yhtä paljon reissun päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Eli alistus olosuhteisiin ja elämä on vankila?
Kyllä minä nautin elämästäni, vaikka työni onkin mielestäni ihan turhaa. Palkkakin on mukava.
- sama
Mutta et nauti työstäsi. Eikö olisi kivempaa hankkia sellainen elämä, että tykkäät sekä työstäsi ja koet sen merkitykselliseksi, sekä nautit elämästä työn ulkopuolella. Nyt sulla toteutuu vain tuo toinen. Mukavaa palkkaa voi saada myös kivasta työstä.
Miten monelle sitten on t
Tarjolla? Jonkun muun pitäisi siis pitäisi tarjota sitä mielekästä työtä? Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa rikastua. Markkinataloudessa rikastuu toisten tarpeiden täyttämisestä. Ei sillä, että odottaa muiden täyttävän juuri minun narsistiset ja nirsot tarpeeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Eli alistus olosuhteisiin ja elämä on vankila?
Kyllä minä nautin elämästäni, vaikka työni onkin mielestäni ihan turhaa. Palkkakin on mukava.
- sama
Mutta et nauti työstäsi. Eikö olisi kivempaa hankkia sellainen elämä, että tykkäät sekä työstäsi ja koet sen merkitykselliseksi, sekä nautit elämästä työn ulkopuolella. Nyt sulla toteutuu vain tuo toinen. Mukavaa palkk
Aika oleellinen tekijä on se missä vaiheessa ihminen tietää mitä haluaa tehdä työkseen. Minulle selkeni unelma-ammatti siinä vaiheessa, kun olin jo työelämässä oleva maisteri ja parin lapsen äiti. Paras ystäväni sen sijaan tiesi jo yläasteella haluavansa kauppikseen ja on ollut valintaansa aina tyytyväinen.
Tottakai elämä on helpompaa mitä aikaisemmin tietää, mutta kyllä niitä on paljon kolmekymppisiä, keski-ikäisiä ja sitä vanhempiakin uran vaihtajia ja myös niitä lapsekkaita. Kukaan ei ole sanonut, että se olisi helppoa, mutta mahdotonta se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Eli alistus olosuhteisiin ja elämä on vankila?
Kyllä minä nautin elämästäni, vaikka työni onkin mielestäni ihan turhaa. Palkkakin on mukava.
- sama
Mutta et nauti työstäsi. Eikö olisi kivempaa hankkia sellainen elämä, että tykkäät sekä työstäsi ja koet sen merkitykselliseksi, sekä nautit elämästä työn ulkopuolella. Nyt sulla toteutuu vain tuo toinen. Mukavaa palkkaa voi saada myös kivasta työstä.
 
Tarjolla? Jonkun muun pitäisi siis pitäisi tarjota sitä mielekästä työtä? Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa rikastua. Markkinataloudessa rikastuu toisten tarpeiden täyttämisestä. Ei sillä, että odottaa muiden täyttävän juuri minun narsistiset ja nirsot tarpeeni.
Älykäs ihminen luo itse itselleen niitä mahdollisuuksia.
Kyllä se oikeasti kannattaa miettiä seurustelua aloittaessa, että mitä se tarkoittaa, että toinen työskentelee tietyssä ammatissa tai opiskelee siihen vakavissaan.
Taideaineita opiskelevien kannattaa todella tarkkaan tehdä selväksi sille seurustelukumppanille, ja ehkä anopillekin ( jos ovat sen taiteensa kanssa riittävän tosissaan ja kyse on kutsumuksesta), että ihan tavanomaista naistyypillistä elämäntapaa on sitten turha odottaa!
Taide ei ole ns. "oikeaa työtä" eikä ole koskaan ollutkaan. Taiteen tekeminen on elämäntapa ja kutsumus. Siitä ei saa palkkaa ja säännöllisiä tuloja! Se ei tuo turvaa.
Katkeruus on ikävä kumppani parisuhteessa. Jos siis et halua taitelijanaista, niin etsi vaikka se kampaaja tai lähihoitaja tai ihan mikä tahansa muu, mutta älä yritä muuttaa toista ihmistä, äläkä viitsi pilata toisen ihmisen unelmia!
Vaikka olisit kiinnostunut jonkun jalkovälistä, niin se ei anna mitään oikeutta sinulle sotkea toisen ihmisen suunnitelmia ja elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Mutta kertoohan sekin paljon sinusta, että olet päättänyt jäädä työhön, joka ei vastaa arvojasi, sen sijaan että tavoittelisit sinua enemmän kiinnostavaa alaa. Joku toinen olisi samassa tilanteessa kouluttautunut uudelleen.
Voihan sitä tavoitella mutta välttämättä ei haluamaansa työtä saa. Uudelleen kouluttautumista toki kannatan, mutta eipä sekään ole oikotie onneen, nimim. Kokemusta on.
Kertoohan sekin jotain ihmisestä, että hän ei ikinä saavuta tavoitteitaan.
Aidot tavotteiden tavoittelijat on perus AV mammoja. Makaa sohvalla, kuittaa tuet ja odottaa sitä johtajan paikkaa etätyönä.
Kerran kävin Tinder- treffeillä 4-kymppisen miehen kanssa, joka oli itse yliopiston opettaja ja koulutukseltaan joku tietotekniikan tohtori mikälie. Olin jo kysynyt hänen työstään viestittelyvaiheessa ja myös treffeillä. Omassa profiilissani lukee vain, että olen ammatiltani sairaanhoitaja. Missään vaiheessa mies ei kysynyt, että millaista työtä minä teen. Ilmeisesti hänelle oli riittävä tieto, että olen sairaanhoitaja, ei kiinnostanut tietää enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Eli alistus olosuhteisiin ja elämä on vankila?
Kyllä minä nautin elämästäni, vaikka työni onkin mielestäni ihan turhaa. Palkkakin on mukava.
- sama
Mutta et nauti työstäsi. Eikö olisi kivempaa hankkia sellainen elämä, että tykkäät sekä työstäsi ja koet sen merkitykselliseksi, sekä nautit elämästä työn ulkopuolella. Nyt sulla toteutuu vain tuo toinen. Mukavaa palkk
Aika oleellinen tekijä on se missä vaiheessa ihminen tietää mitä haluaa tehdä työkseen. Minulle selkeni unelma-ammatti siinä vaiheessa, kun olin jo työelämässä oleva maisteri ja parin lapsen äiti. Paras ystäväni sen sijaan tiesi jo yläasteella haluavansa kauppikseen ja on ollut valintaansa aina tyytyväinen.
Jos edes hetkeksi uskallamme lakata juoksemasta siinä oravanpyörässä, jonka olemme itsellemme ehtineet luoda, saattaa mieleemme nousta kysymys, kuka minua käskee ja kenen takia tätä kaikkea teen?
Itse uskalsin vasta pari vuotta sitten pyytää irtisanomista muutosneuvotteluissa. Muutin maalle ja perustin kotipalvelu-yrityksen. Nyt oman käden työn tulos valuu omaan laariin.
Jos ei kuulu sarjaan haen oikikseen tai lääkikseen, kun vanhempanikin ovat siellä opiskelleet, niin alan valinta kertoo yllättävän paljon ihmisen luonteesta ja arvoista. 5 vuotta on pitkä aika opiskella "väärällä" alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Mutta kertoohan sekin paljon sinusta, että olet päättänyt jäädä työhön, joka ei vastaa arvojasi, sen sijaan että tavoittelisit sinua enemmän kiinnostavaa alaa. Joku toinen olisi samassa tilanteessa kouluttautunut uudelleen.
Miten kouluttaudut uudelleen korkeasti, kun on lapsia? Ei ole varaa luopua työstä ja mennä Mäkkäriin osa-aikaiseksi opintojen ohella.
Arvosi on siis korkeasti kouluttautuminen?
Jos vaihtaisin alaa niin haluaisin olla äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Se työ vastaa kiinnostuksiani ja arvojani.
Suunnitelma alanvaihtoon äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi
1. Tavoitteen määrittely
Päämäärä: Siirtyä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan tehtäviin.
2. Koulutus ja pätevyys
Täydennyskoulutukset ja avoimen yliopiston opinnot äidinkielessä ja kirjallisuudessa.
Opettajan pedagogiset opinnot, jos peruskoulutus on jo olemassa.
3. Käytännön kokemus
Sijaisopettajana toimiminen.
Tutorointi, vapaaehto-opetus tai kirjoittamisen kurssien vetäminen.
Työpajat, luennot tai oppimateriaalien tekeminen.
4. Verkostoituminen ja tiedonhaku
Liity alan yhdistyksiin ja verkostoihin (esim. Opettajien Liitto, kirjallisuuskerhot).
Keskustele nykyisten opettajien kanssa käytännön arjesta ja vinkkejä alanvaihtoon.
Seuraa työpaikkailmoituksia ja alan blogeja, jotta tiedät mitä taitoja arvostetaan.
5. Työpaikkojen ja urapolkujen kartoitus
Aloita pienistä rooleista: sijaisuudet, tuntiopettajana työskentely, osa-aikaiset opetustehtävät.
Kehitä tarvittavat pätevyydet ja kokemus vaiheittain, siirtyen kohti kokoaikaista opetusta.
6. Henkilökohtainen kehitys ja itsearviointi
Arvioi omat vahvuudet ja kehityskohteet opetustaitojen, kirjallisuuden tuntemuksen ja viestintätaitojen osalta.
Kehitä näitä taitoja kursseilla, harjoittelulla ja mentoroinnin avulla.
7. Rahoitus ja talous
Selvitä mahdollisuudet opintorahoitukseen, opintotukeen, aikuiskoulutustukiin tai työelämän koulutuskorvauksiin.
Suunnittele budjetti: koulutuksen kustannukset, mahdollinen ansionmenetys ja elinkustannukset.
Harkitse osa-aikatyötä tai etätyötä opiskelun ohella rahan saamiseksi.
8. Lastenhoito ja perhejärjestelyt
Jos perheessä on lapsia, mieti hoitovaihtoehtoja: päivähoito, kerhot, perheen ja läheisten tuki.
Laadi aikataulu, jossa opiskelun ja lastenhoidon yhdistäminen on realistista.
Tutki mahdollisuuksia joustaviin opintoihin, kuten ilta- tai etäopintoihin.
9. Aikataulu ja tavoitteet
Laadi realistinen 13 vuoden suunnitelma alanvaihtoon.
Aseta välitavoitteita: kursseja, opetuskokemusta, pätevyyden saavuttaminen, verkostoituminen, talouden järjestely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset vaan "menevät töihin" kun omalla alalla ei ole töitä, joten työllä jota tekee ei todennäköisimmin ole mitään tekemistä kiinnostuksen tai arvojen kanssa.
Toisekseen, monet miehet ovat todella tarkkoja, että nainen on matalapalkkaisessa naistyössä.
Niin, ja juuri tuo kertoo todella paljon ihmisestä, että mennään mihin tahansa satunnaiseen työhön ilman että edes harkitaan muita vaihtoehtoja ja pahimmassa tapauksessa jumitetaan siellä loppuelämä. Muitakin mahdollisuuksia on kuten lisäkouluttautuminen, uudelle alalle kouluttautuminen tai vaikkapa yrittäjäksi ryhtyminen.
Joskus - itse asiassa aika useinkin - ihmiset ovat tilanteessa, jossa eivät pääse tekemään omaa unelmatyötään. Tunnen itse esimerkiksi useamman kuvataiteilijan, jotka puurtavat eri aloilla matalapalkkaisissa tehtävissä, koska kutsumustyö ei elätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Eli alistus olosuhteisiin ja elämä on vankila?
Kyllä minä nautin elämästäni, vaikka työni onkin mielestäni ihan turhaa. Palkkakin on mukava.
- sama
Mutta et nauti työstäsi. Eikö olisi kivempaa hankkia sellainen elämä, että tykkäät sekä työstäsi ja koet sen merkitykselliseksi, sekä nautit elämästä työn ulkopuolella. Nyt sulla toteutuu vain tuo toinen. Mukavaa palkkaa voi saada myös kivasta työstä.
 
Minulla esimerkiksi ei koskaan ole ollut mitään unelma-ammattia tai no viisi vuotiaana sanoin haluavani olla päivät huoltoasemmalla töissä ja siitä voisin mennä yötöihin tien toisella puolen olevalle paloasemalle. Vaikka nyt saisin vapaasti valita ammatin, niin en tiedä mihin ryhtyisin.
Vierailija kirjoitti:
Kerran kävin Tinder- treffeillä 4-kymppisen miehen kanssa, joka oli itse yliopiston opettaja ja koulutukseltaan joku tietotekniikan tohtori mikälie. Olin jo kysynyt hänen työstään viestittelyvaiheessa ja myös treffeillä. Omassa profiilissani lukee vain, että olen ammatiltani sairaanhoitaja. Missään vaiheessa mies ei kysynyt, että millaista työtä minä teen. Ilmeisesti hänelle oli riittävä tieto, että olen sairaanhoitaja, ei kiinnostanut tietää enempää.
Aika moni yliopiston käynyt itse asiassa olettaa, että saikkari vain mittaa verenpaineita. Ei varmaan tajunnut että voit tehdä jotain muutakin tai jopa erikoistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Mutta kertoohan sekin paljon sinusta, että olet päättänyt jäädä työhön, joka ei vastaa arvojasi, sen sijaan että tavoittelisit sinua enemmän kiinnostavaa alaa. Joku toinen olisi samassa tilanteessa kouluttautunut uudelleen.
Miten kouluttaudut uudelleen korkeasti, kun on lapsia? Ei ole varaa luopua työstä ja mennä Mäkkäriin osa-aikaiseksi opintojen ohella.
Arvosi on siis korkeasti kouluttautuminen?
Jos va
AIKUISKOULUTUSTUKEA EI OLE JA OPINTOTUKEA JA LAINAA SAA ALANVAIHTOON VAIN TOISELLE ASTEELLE, silloin kun on aikaisempi korkeakoulu tai yliopistotutkinto suoritettuna!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tärkeästä ilmoituksesta, jonka tarkoitus jäi hieman epäselväksi.
Mikä tässä on epäselvää?
Totta. Itse esimerkiksi olen varsin kunnianhimoton ihminen ja sen takia hanttihommiin jämähdin.