Oletko nähnyt kuolleen?

Kuolemasta on tullut tabu. Se on tavallaan harmi. Enää sitä ei pidetä luonnollisena asiana.

Monta.  Mutta on ikääkin, 80 v.

Olen. Siskoni ja isäni ja äitini.

Kaija Koo

Molemmat vanhempani ja muutaman muun. Ei siinä ole mitään kammottavaa, luonnollinen asia. Äiti näytti kuolleena jopa onnelliselta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen. 

Isoisäni ja se oli jotain sellaista jota en halua missään tapauksessa joutua enää näkemään.

Lemmikkejä myös enkä ihan välttämättä halua joutua näkemään kuolleena niitäkään.

Tai siis onhan siinä se että voi jättää viimeiset jäähyväiset mutta se on silti niin hirveää ettei sellaista silti halua. 

Ihmisen pitää olla psykopaatti jos haluamalla haluaa nähdä jonkun kuolleena itselleni tulee siitä ainakin sellainen olo että jotenkin ihannoi kuolemaa. 

Ristiriitaista siis että kun haluaa jättää viimeiset jäähyväiset mutta sitten on kuitenkin todella hirveää nähdä kuolleena. 

Minusta siinä ei ole mitään hirveää, ellei ihminen ole kuollut tapaturmaisesti esim. hukkuen jolloin ei ole hyväksikään nähdä vainajaa. Itse olen jättänyt hyvästit äidilleni kappelissa ja isäni luona olin läsnä saattohoito-osastolla kun kuoli. Minulle oli helpompi käsitellä menetys ja kohdata suru kun näki että toinen on tosiaankin poissa.

Vierailija kirjoitti:

Kuolemasta on tullut tabu. Se on tavallaan harmi. Enää sitä ei pidetä luonnollisena asiana.

Johtunee ihan siitä, että ennen kuoltiin eri tavalla, usein äkillisemmin kuin nykyään. Ennen oli yleistä kuolla kotiin, 40-50v sydäriin, kuoltiin sairauksiin, naiset kuoli raskauden ja synnytyksen komplikaatioihin, tapaturmakuolleisuus oli ihan omaa luokkaansa myös. Ennen siis se varsinainen kuolemakin tapahtui kotona. Kuolinsyyn selvittäminenkin oli ennen hyvin erilaista kuin nykyään, nykyisin sitä säätelee laki ja kaikkien kuolinsyy tulee olla tiedossa tai selvitettävä.

Olen. viimeksi kesäkuussa

Olen ollut vierellä vaimoni ja appiukkoni kuollessa. Työssä olen löytänyt asuntoon mennessäni kaksi vainajaa. Toinen kylpyhuoneessa ja toinen sohvalla. 

Kyllä, muutaman.Lasketaanko junan alle jääneen riekaleet yhdeksi ?

Aika monta, varmaan yli 100, oon hoitaja . 

Vierailija kirjoitti:

Tekisi varmaan hyvää ihan jokaiselle nähdä kuollut ihminen. Ei siinä ole mitään kovin ihmeellistä tai kamalaa, auttaa myös suhtautumaan elämään realistisemmin.

On se kuitenkin vähän eri asia nähdä luonnollisesti kuollut ihminen kuin sattua paikalle, kun joku on menehtynyt esim. ajoneuvon alle. Jossain sairaalasängyssä tai arkussa makaavassa siistissä vainajassaei ole tosiaan mitään kamalaa, mutta tuskin ihan heti häipyisi mielestä, jos vaikka jonkun junan alle jääneen löytäisi tai muutaman päivän hukkuneena olleen. Siis jollei työnsä puolesta joudu kohtaamaan tällaisia säännöllisesti. 

Itsestäni en osaa sanoa, miten reagoisin tuollaiseen brutaalimmalla tavalla kuolleeseen, kun olen nähnyt vain noita siistejä vainajia. Niistä ei ole mitään traumaa jäänyt, ei todellakaan pelottanut, eikä mitään sellaista. Kuolema on luonnollinen osa elämää.

Mutta kyllä se varmasti erilailla vaikuttaisi, jos törmäisi johonkin väkivaltaisesti kuolleeseen. Luulisin. 

En ihmisiä, enkä haluakaan nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisi varmaan hyvää ihan jokaiselle nähdä kuollut ihminen. Ei siinä ole mitään kovin ihmeellistä tai kamalaa, auttaa myös suhtautumaan elämään realistisemmin.

No esimerkiksi tsunamissa kuolleiden näkeminen ei ollut niin hyvä kokemus.

Eihän tsunamissa kuolleita edes saanut näyttää omaisille. Oli laput arkuissa että ei saa avata. 

Olen nähnyt, isoisoisäni. Arkku oli auki kansikin pongotti, kun oli kuollessaan erektio päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisi varmaan hyvää ihan jokaiselle nähdä kuollut ihminen. Ei siinä ole mitään kovin ihmeellistä tai kamalaa, auttaa myös suhtautumaan elämään realistisemmin.

On se kuitenkin vähän eri asia nähdä luonnollisesti kuollut ihminen kuin sattua paikalle, kun joku on menehtynyt esim. ajoneuvon alle. Jossain sairaalasängyssä tai arkussa makaavassa siistissä vainajassaei ole tosiaan mitään kamalaa, mutta tuskin ihan heti häipyisi mielestä, jos vaikka jonkun junan alle jääneen löytäisi tai muutaman päivän hukkuneena olleen. Siis jollei työnsä puolesta joudu kohtaamaan tällaisia säännöllisesti. 

Itsestäni en osaa sanoa, miten reagoisin tuollaiseen brutaalimmalla tavalla kuolleeseen, kun olen nähnyt vain noita siistejä vainajia. Niistä ei ole mitään traumaa jäänyt, ei todellakaan pelottanut, eikä mitään sellaista. Kuolema on luonnollinen osa elämää.

Olen totunut. Kotimaassani toimin vartijana. Ihmisiä heitettiin silppuriin

Kuoleman todistaminen vain pahentaisi elämänlaatuani entisestään, ei en halua. 

Olen useita kertoja.

Mummini näin kuolleena arkussa kun olin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan kuolemaan suhtauduttiin luonnollisesti. Osana elämää. Moni kuoli kotona ja omaiset pesivät ja pukivat. Lapsetkin tottuivat kuolemaan. 

 

Nyt kuoleva ja kuolema on piilossa hoitolaitoksissa ja sairaaloissa. Kuolema on nykyihmiselle tabu. Kammottava ja pelottava asia. Ihminen yrittää unohtaa koko asian. Siksi myös vanhuutta kammotaan ja vanhat ihmiset unohdetaan. Ihannoidaan nuoruutta. 



-Mummo

Memento mori.