Lue keskustelun säännöt.
Oletko nähnyt kuolleen?
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisi varmaan hyvää ihan jokaiselle nähdä kuollut ihminen. Ei siinä ole mitään kovin ihmeellistä tai kamalaa, auttaa myös suhtautumaan elämään realistisemmin.
No esimerkiksi tsunamissa kuolleiden näkeminen ei ollut niin hyvä kokemus.
Eihän tsunamissa kuolleita edes saanut näyttää omaisille. Oli laput arkuissa että ei saa avata.
Kuka sen muka kieltäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molemmat vanhempani ja muutaman muun. Ei siinä ole mitään kammottavaa, luonnollinen asia. Äiti näytti kuolleena jopa onnelliselta.
Minä olen nähnyt itsemurhan tehneen tyttäreni kuolleena. Sanoisin että kyllä se oli melko kammottavaa.
Olen. Äitini, isäni, veljeni. Ja kaikki koirani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisi varmaan hyvää ihan jokaiselle nähdä kuollut ihminen. Ei siinä ole mitään kovin ihmeellistä tai kamalaa, auttaa myös suhtautumaan elämään realistisemmin.
No esimerkiksi tsunamissa kuolleiden näkeminen ei ollut niin hyvä kokemus.
Eihän tsunamissa kuolleita edes saanut näyttää omaisille. Oli laput arkuissa että ei saa avata.
Ei ollut mitään lappuja eikä kieltoja, tietenkin omaiset saivat halutessaan nähdä.
Olen nähnyt useita kuolleita, myös hukkuneen. Hän näytti ihan itseltään. Tätä ihmettelivät viranomaisetkin, miten usean viikon jälkeen hukkkumisesta näyttää niin hyvältä. (Ehkä tähän vähän väärä sana.) Luulen että kylmä vesi on syynä, syvällä ja vedessähän on kylmää kesät talvet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, työn puolesta niin monta etten muista. Muuten viimeksi kaverin pari kk sitten, oli avoin arkku hautajaisissa. Ihan omalta itseltään näytti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisi varmaan hyvää ihan jokaiselle nähdä kuollut ihminen. Ei siinä ole mitään kovin ihmeellistä tai kamalaa, auttaa myös suhtautumaan elämään realistisemmin.
No esimerkiksi tsunamissa kuolleiden näkeminen ei ollut niin hyvä kokemus.
Eihän tsunamissa kuolleita edes saanut näyttää omaisille. Oli laput arkuissa että ei saa avata.
Kuka sen muka kieltäisi?
Ei kukaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisi varmaan hyvää ihan jokaiselle nähdä kuollut ihminen. Ei siinä ole mitään kovin ihmeellistä tai kamalaa, auttaa myös suhtautumaan elämään realistisemmin.
No esimerkiksi tsunamissa kuolleiden näkeminen ei ollut niin hyvä kokemus.
Eihän tsunamissa kuolleita edes saanut näyttää omaisille. Oli laput arkuissa että ei saa avata.
Sota-ajalta olen kuullut tuollaisia juttuja. Nykyään se on ihan vaan omaisten asia.
Juu. Oon sairaanhoitaja ja työskentelen osastolla, jossa enimmäkseen vanhoja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Kaivoin sille haudan metsään eikä sitä ole vieläkään löydetty.
Olen, useinkin. Sekä ammatillisesti, että omassa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, pappani ruumishuoneella 8-vuotiaana. Täällä joskus jossain keskustelussa pidettiin kauheana ruumiin näyttämistä lapselle, mutta hetki oli tärkeä minulle. Rakkaan pappani kasvoille oli jäänyt pieni hymy.
Myöhemmin sitten töissä olen nähnyt useita kuolleita.
Tähän ketjuun vastaili monta sellaista, jotka ovat joutuneet näkemään kuolleita ihmisiä työnsä puolesta. MUTTA on aivan eri asia nähdä oma läheinen esim. oma puoliso tai oma sisar, äiti, isä, isovanhempi jne. kuolleena kuin ennestään tuntematon ihminen jossain patologian osastolla tai ruumishuoneella.
En minäkään sure ja ikävöi samalla tavalla,ketään sellaista ihmisvainajaa, joka ei ole ollut mukana eläessään minun kanssani elämäni varrella. Ja tottakai omat lapset, puoliso, oma äiti ja isä, sisarukset ovat aivan eri kategoriassa sekä pitkäaikaiset ystävät ja työkaverit sekä läheisimmät sukulaiset, joiden kuolema koskettaa kipeästi kuin jonkun henkilökohtaisesti tuntemattoman julkkiksen kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut läsnä vanhempieni ja anoppini kuollessa, pitänyt kädestä viimeiseen hengähdykseen asti.
Näin yhden kerran perheenjäsenen lapsen, joka kuoli. Hauta-arkku oli auki.
Useammankin kerran, omaiset tulee saatettua rajan tuolle puolen.
Vierailija kirjoitti:
Tähän ketjuun vastaili monta sellaista, jotka ovat joutuneet näkemään kuolleita ihmisiä työnsä puolesta. MUTTA on aivan eri asia nähdä oma läheinen esim. oma puoliso tai oma sisar, äiti, isä, isovanhempi jne. kuolleena kuin ennestään tuntematon ihminen jossain patologian osastolla tai ruumishuoneella.
En minäkään sure ja ikävöi samalla tavalla,ketään sellaista ihmisvainajaa, joka ei ole ollut mukana eläessään minun kanssani elämäni varrella. Ja tottakai omat lapset, puoliso, oma äiti ja isä, sisarukset ovat aivan eri kategoriassa sekä pitkäaikaiset ystävät ja työkaverit sekä läheisimmät sukulaiset, joiden kuolema koskettaa kipeästi kuin jonkun henkilökohtaisesti tuntemattoman julkkiksen kuolema.
Sitähän ei tässä mitenkään eritelty, kysymys oli että oletko nähnyt kuolleen ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen.
Isoisäni ja se oli jotain sellaista jota en halua missään tapauksessa joutua enää näkemään.
Lemmikkejä myös enkä ihan välttämättä halua joutua näkemään kuolleena niitäkään.
Tai siis onhan siinä se että voi jättää viimeiset jäähyväiset mutta se on silti niin hirveää ettei sellaista silti halua.
Ihmisen pitää olla psykopaatti jos haluamalla haluaa nähdä jonkun kuolleena itselleni tulee siitä ainakin sellainen olo että jotenkin ihannoi kuolemaa.
Ristiriitaista siis että kun haluaa jättää viimeiset jäähyväiset mutta sitten on kuitenkin todella hirveää nähdä kuolleena.
Ammatin puolesta olen nähnyt. Eikä siinä mitään erikoista ole, sinäkin kuolet joskus, ja joku näkee sinut, ei siihen psykopaatti tarvitse olla.
Vierailija kirjoitti:
En ole. Enkä kyllä haluakaan nähdä.
Et, kosks itse olet aivokuollut.
Olen läheiseni hoitokodissa.