Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko nähnyt kuolleen?
Kommentit (99)
Hoitajana paljonkin. Erityisesti kun tein saattohoitotyötä. Kuolleessa ihmisessä ei ole mitään pelottavaa, koska ei sitä ihmistä enää ole siinä kehossa, pelkkä kuori jää. Kuolemaa ei muutenkaan pitäisi pelätä, joskus se voi olla jopa vapauttavaa esim. kuihduttavan sairauden vuoksi. Enemmänkin olen kohdannut harmitusta elämän loppumisesta kesken jos ikää ei ole vielä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisi varmaan hyvää ihan jokaiselle nähdä kuollut ihminen. Ei siinä ole mitään kovin ihmeellistä tai kamalaa, auttaa myös suhtautumaan elämään realistisemmin.
No esimerkiksi tsunamissa kuolleiden näkeminen ei ollut niin hyvä kokemus.
Eihän tsunamissa kuolleita edes saanut näyttää omaisille. Oli laput arkuissa että ei saa avata.
Kuka sen muka kieltäisi?
Vierailija kirjoitti:
Molemmat vanhempani ja muutaman muun. Ei siinä ole mitään kammottavaa, luonnollinen asia. Äiti näytti kuolleena jopa onnelliselta.
Minä olen nähnyt itsemurhan tehneen tyttäreni kuolleena. Sanoisin että kyllä se oli melko kammottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisi varmaan hyvää ihan jokaiselle nähdä kuollut ihminen. Ei siinä ole mitään kovin ihmeellistä tai kamalaa, auttaa myös suhtautumaan elämään realistisemmin.
No esimerkiksi tsunamissa kuolleiden näkeminen ei ollut niin hyvä kokemus.
Eihän tsunamissa kuolleita edes saanut näyttää omaisille. Oli laput arkuissa että ei saa avata.
Ei ollut mitään lappuja eikä kieltoja, tietenkin omaiset saivat halutessaan nähdä.
Olen nähnyt useita kuolleita, myös hukkuneen. Hän näytti ihan itseltään. Tätä ihmettelivät viranomaisetkin, miten usean viikon jälkeen hukkkumisesta näyttää niin hyvältä. (Ehkä tähän vähän väärä sana.) Luulen että kylmä vesi on syynä, syvällä ja vedessähän on kylmää kesät talvet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, työn puolesta niin monta etten muista. Muuten viimeksi kaverin pari kk sitten, oli avoin arkku hautajaisissa. Ihan omalta itseltään näytti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisi varmaan hyvää ihan jokaiselle nähdä kuollut ihminen. Ei siinä ole mitään kovin ihmeellistä tai kamalaa, auttaa myös suhtautumaan elämään realistisemmin.
No esimerkiksi tsunamissa kuolleiden näkeminen ei ollut niin hyvä kokemus.
Eihän tsunamissa kuolleita edes saanut näyttää omaisille. Oli laput arkuissa että ei saa avata.
Kuka sen muka kieltäisi?
Ei kukaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisi varmaan hyvää ihan jokaiselle nähdä kuollut ihminen. Ei siinä ole mitään kovin ihmeellistä tai kamalaa, auttaa myös suhtautumaan elämään realistisemmin.
No esimerkiksi tsunamissa kuolleiden näkeminen ei ollut niin hyvä kokemus.
Eihän tsunamissa kuolleita edes saanut näyttää omaisille. Oli laput arkuissa että ei saa avata.
Sota-ajalta olen kuullut tuollaisia juttuja. Nykyään se on ihan vaan omaisten asia.
Juu. Oon sairaanhoitaja ja työskentelen osastolla, jossa enimmäkseen vanhoja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Kaivoin sille haudan metsään eikä sitä ole vieläkään löydetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, pappani ruumishuoneella 8-vuotiaana. Täällä joskus jossain keskustelussa pidettiin kauheana ruumiin näyttämistä lapselle, mutta hetki oli tärkeä minulle. Rakkaan pappani kasvoille oli jäänyt pieni hymy.
Myöhemmin sitten töissä olen nähnyt useita kuolleita.
Tähän ketjuun vastaili monta sellaista, jotka ovat joutuneet näkemään kuolleita ihmisiä työnsä puolesta. MUTTA on aivan eri asia nähdä oma läheinen esim. oma puoliso tai oma sisar, äiti, isä, isovanhempi jne. kuolleena kuin ennestään tuntematon ihminen jossain patologian osastolla tai ruumishuoneella.
En minäkään sure ja ikävöi samalla tavalla,ketään sellaista ihmisvainajaa, joka ei ole ollut mukana eläessään minun kanssani elämäni varrella. Ja tottakai omat lapset, puoliso, oma äiti ja isä, sisarukset ovat aivan eri kategoriassa sekä pitkäaikaiset ystävät ja työkaverit sekä läheisimmät sukulaiset, joiden kuolema koskettaa kipeästi kuin jonkun henkilökohtaisesti tuntemattoman julkkiksen kuolema.
Olen ollut läsnä vanhempieni ja anoppini kuollessa, pitänyt kädestä viimeiseen hengähdykseen asti.
Näin yhden kerran perheenjäsenen lapsen, joka kuoli. Hauta-arkku oli auki.
Alue: Aihe vapaa
Ei pidä paikkaansa. Tiedän että jotkut kävivät katsomassa tsunamissa kuolleita omaisiaan tai halusivat nähdä esimerkiksi kuvan.