Oletko nähnyt kuolleen?
Kommentit (210)
Mieheni ja miesystäväni ja siskon pieni poikansa.
Onhan se nyt ihan eri asia nähnyt rauhallisesti vaikka pitkään sairauteen kuollut kuinbjossain onnettomuudessa ruhjoutunut ihminen. Eikä ne sairaskohtaukseen kuolleetkaan aina niin siistejä ole, saattaa olla esimerkiksi oksennusta ja oudoista asennoissa.
Oon. Eka kertaa kun näin appiukkoni arkussa. Pää oli vääntynyt vinoon asentoon. Sitten isäni kun oli kuolleena sairaspedillä. Kasvot oli siloittuneet ja rauhalliset. Kysyin hautaustoimiston työntekijältä voisiko isän nähdä vielä arkku avoinna niin hän neuvoi ihan ystävänä ettei kannata. Ihminen kun muuttuu niin paljon kuoleman jälkeen ettei näky ole välttämättä kaunis. Muistele isääsi elävänä, eikä kuolleena. Neuvo oli hyvä. Arkku pysyi suljettuna koko hautajaisten ajan. Ei ollut mitään tarvetta sitä aukoa.
lapsena 1950-luvulla monestikin, kun naapureista kuoli vanhuksia ja sukulaisiakin näin kun arkku oli avoinna
Vierailija kirjoitti:
Oon. Eka kertaa kun näin appiukkoni arkussa. Pää oli vääntynyt vinoon asentoon. Sitten isäni kun oli kuolleena sairaspedillä. Kasvot oli siloittuneet ja rauhalliset. Kysyin hautaustoimiston työntekijältä voisiko isän nähdä vielä arkku avoinna niin hän neuvoi ihan ystävänä ettei kannata. Ihminen kun muuttuu niin paljon kuoleman jälkeen ettei näky ole välttämättä kaunis. Muistele isääsi elävänä, eikä kuolleena. Neuvo oli hyvä. Arkku pysyi suljettuna koko hautajaisten ajan. Ei ollut mitään tarvetta sitä aukoa.
Tämä riippuu niin näkökulmasta. Itse näin kuolleen lähisukulaisen vielä arkussa, eikä näky ollut kaunis. En kuitenkaan ole muistellut kyseistä ihmistä kertaakaan sellaisena kuin hän siinä arkussa oli, koska oma kokemukseni oli, ettei siinä ollut jäljellä muuta kuin materia. Ihmisen luonne, persoona ja kaikki ne henkiset ominaisuudet, jotka tekivät hänestä sen ihmisen kuka hän oli ja mitkä tekivät hänestä itselleni tärkeän, olivat jo poissa.
Monestikin, työn takia.
Isovanhemmat olen nähnyt myös.
Kymmenittäin töissäni vuosien varrella.
Samoin koin itsekkin kun hoidin äitini kotona, hän oli 58 vuotias kuollessaan syöpään. Kotona laitettiin arkkuun ja en mitään traumoja saanut siitä kun näin äitini rauhalliset kasvot järkyttävien syöpä kipujen jälkeen.