Oletko nähnyt kuolleen?

Olen myös nähnyt oman äitini kuolleena, olin paikalla hänen kuollessaan ja paikalla, kun hänet laitettiin arkkuun. Samoin appiukon näin sairaalan kylmähuoneessa. Anopin löysimme kuolleena, oli kuollut edellisenä aamuna kauppakuiteista päätellen.

Työskentelin obduktiossa, joten näin niitä päivittäin.

Olen lapsena nähnyt auton alle jääneen pyöräilijän joka oli ihan muussina. Kieltämättä vähän jäi traumat siitä. 

Peilissä. En ole vaan vielä hyväksynyt sitä. 

Nähnyt kuolleena mummini ja tätini.

Nähnyt isäni, äitini ja enoni kuoleman eli ollut läsnä näiden kuolinvuoteiden vierellä.

M50

Mun kaksi puolisoa on kuollut kotiin, eli heidät olen, sen lisäksi lukemattomia muita läheisiä.

En. Olisin kyllä ihan hyvin voinut nähdä esim. kolme isovanhempaani vainajina, eli en olisi kieltäytynyt katsomasta, mutta en ole ollut paikalla kuoleman hetkellä.

Vain valokuvissa olen nähnyt vainajien kasvoja, ja kuvista jokainen on synnyttänyt minussa voimakkaita tunteita ja syvällisiä kysymyksiä. Muistan jokaisen näkemäni kuvan tälläkin hetkellä. 

Olen, monta kertaa, ortodokseilla arkku on hautajaisissa auki.

Olen. Isäni. Oli ehkä pari tuntia aiemmin kuollut. Vanhainkodissa. Kosketin otsaa ja olin hetken. Kaduttaa etten tajunnut avata ikkunaa. Pyytää kynttilää tai mitään. 

Sattumalta olin paikalla kun kadulla kävellyt mies sai jonkun kohtauksen ja kuoli siinä elvytyksestä huolimatta. 

Olen nähnyt kerran.  Baarin asiakas kuoli sairauskohtaukseen baarin ulkopuolella kun oli kotiin lähdössä.  Oli n.60v nainen ja mä olin töissä tuossa baarissa.  

Vierailija kirjoitti:

Junan alle jääneen. Kamala näky.

Millä lailla??

Mene sinäkin vanhustyön niin näiltä ei voi välttyä...

Vierailija kirjoitti:

Sattumalta olin paikalla kun kadulla kävellyt mies sai jonkun kohtauksen ja kuoli siinä elvytyksestä huolimatta. 

Minkä kohtauksen?!

Vierailija kirjoitti:

Olen, monta kertaa, ortodokseilla arkku on hautajaisissa auki.

Niin on meilläkin ollut siunaustilaisuuden alussa arkku auki, luterilaisia ollaan. Ehkä kuitenkin eri asia, en tiedä kun en ole ortodoksien hautajaisissa ollut.

Kyllä, äitini. Oli kuollut muutama tunti aiemmin hoitokodissa.

Olen nähnyt.  Olen ollut kolmen kuolleen läheiseni vierellä. Isäni näin arkussaan kappelin kylmiössä, siskoni yliopistollisen sairaalan privathuoneessa ja äitini saattohoivapaikassa.  Hautajaisissa olen käynyt ekan kerran kummini siunaus- ja muistotilaisuudessa lapsena vuonna 1970- luvun alussa ja sitten olikin pitkä väli kunnes sukulaisia ja alkukotini perheeni jäseniä alkoi menehtymään 90- luvulta lähtien, ja 2tuhatluvulle siirtyessäni tahti senkun kiihtyi, jolloin muutaman vuoden välein on joutunut viemään viimeiset tervehdykset niin monelle kuin myös puolisoni puoleisille sukulaisille.

Oma perustamani perhekompo on vielä kaikkinaisesti koossa, mutta koskaanhan ei voi tietää, onko kenties itse jo seuraava??

Me synnytään tänne pyytämättä, eletään aikamme, joka meille suodaan, ja useimmiten ilman omaa tahtoamme joutunemme lähtemään tästä elävästä elämästämme. Päätepysäkki tulee meille kaikille. Tasa- arvoistava tapahtuma ihmisten keskuudessa on kuoleminen. Sitä kun ei voi estää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Junan alle jääneen. Kamala näky.

Millä lailla??

No, ihminen menee pieniksi kappaleiksi.

Lukemattomat kerrat kun olin sairaalassa töissä.Olen myös yleensä laittanut heidät.Ajanut parrat,hakenut kukan ristissä olevien käsien väliin,ennen omaisten tulia,jos eivät ole olleet paikalla.Tapana oli myös avata ikkuna raolleen,jotta sielu pääsee taivaseen.Hiljainen,kaunis hetki.

Tekisi varmaan hyvää ihan jokaiselle nähdä kuollut ihminen. Ei siinä ole mitään kovin ihmeellistä tai kamalaa, auttaa myös suhtautumaan elämään realistisemmin.