Oletko nähnyt kuolleen?

Viime viikolla viimeks.

En ole. Enkä kyllä haluakaan nähdä.

Kyllä jotkut ovat eläviä sillä puolella. Osa aistii henkiä, eri asia mitä.

Olen. 

Olen, äitini.

M59

Ihmisiä olen nähnyt kuolleena isän, äidin, anopin ja appiukon.

Eläimiä kissan, sian, vasikan, lintuja, jyrsijöitä, käärmeen, kaloja ja hyönteisiä.

Ukkini olen nähnyt, mutta se oli vasta hautajaisissa kun arkku oli avonainen. (ortodoksi)

Olen nähnyt kuolleen kalan rannalla...

Olen, vanhempani. Avoimet arkut.

Olen. Isoäitini, isäni, lapseni.

Olen nähnyt äidin, isän, mummin, serkun ja enon.

Kyllä olen. 

Isoisäni ja se oli jotain sellaista jota en halua missään tapauksessa joutua enää näkemään.

Lemmikkejä myös enkä ihan välttämättä halua joutua näkemään kuolleena niitäkään.

Tai siis onhan siinä se että voi jättää viimeiset jäähyväiset mutta se on silti niin hirveää ettei sellaista silti halua. 

Ihmisen pitää olla psykopaatti jos haluamalla haluaa nähdä jonkun kuolleena itselleni tulee siitä ainakin sellainen olo että jotenkin ihannoi kuolemaa. 

Ristiriitaista siis että kun haluaa jättää viimeiset jäähyväiset mutta sitten on kuitenkin todella hirveää nähdä kuolleena. 

Kaksi ja olin paikalla kuoleman tapahtuessa. Toinen oli äitini ja toinen oli lapseni.

Monta kertaa töissä.

Oman aikuisen poikani, kuoli syöpään.

Junan alle jääneen. Kamala näky.

Vanhempani. Sisarukseni. Appeni. Ei ollut kamalaa vaan antoi tilaisuuden hyväksyä läheisen kuolema.

Mihin sinä ap tarvitset tätä tietoa?

Olen, äitini. Olin hänen kanssaan, kun hän hengitti viimeisen kerran ja sydän pysähtyi. Se oli surullista mutta tavallaan kaunista, koska kaikk tapahtui rauhallisesti. Hän kuoli vakavaan sairauteen.

Olen, äitini. Hän oli sairaalassa missä oli samana päivänä kuollut. Ei näyttänyt mitenkään kauhealta eikä pelottavalta. Hän oli vanha ja mennyt pitkän aikaa aina vain huonompaan kuntoon, joten kuolema ei tullut yllätyksenä.