Lue keskustelun säännöt.
Joululahjakeräysten toiveet, kun en itse omillekaan lapsille/kummilapsille ostaisi noin kalliita lahjoja
17.11.2025 |
Katselin tämän vuoden toiveita ohi kävellessäni. 2-vuotiaalle toivottiin 50 e lahjakorttia S-ryhmään, toisaalla teini kaipasi iPhonea ja toinen teini erään pelikonsolin uusinta mallia.
Eikö kukaan sano näille lapsille ja nuorille, että ovat todella isoja lahjatoiveita? Edes omalle lapselle en osa mitään satojen eurojen lahjoja, eikä kummilapsille ole meillä ollut koskaan tapana ostaa mitään 50 euron lahjoja (eikä meidän lapsen kummeillakaan ole ollut, enkä sellaista odota). Ja kyllä, meillä lapsi selaa lelulehteä usein ja osoittaa haluavansa sieltä vaikka mitä, mutta ei lapsi kaikkea toivomaansa saa. Lapselle on luvassa yksittäinen kalliimpi lahja ja pari pienempää pakettia.
Toisekseen noissa keräyksissä mietityttää se, menevätkö lahjat edes oikeasti lapsille ja teineille. Vai onko niin, että sen 2 v:n lahjakortilla vanhemmat ostaa itselleen jotain tai meneekö puhelimet ja konsolit myyntiin, jotta summalla saa muuta. En todellakaan vannoisi, että nuo toivelahjat oikeasti päätyvät lapsille ja nuorille.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä noin kalliita toiveita on? Mä katselin lähiostarin toivepuuta ja kallein toive oli jotain kolmekymppiä.
No kun jossain otsikossa on moista väitetty, oikein kaivamalla etsitty se iPhone- tai pleikkaritoive. Sit saa idiootit taas haukkua köyhien lapsia ahneiksi.
eikö näistä ole oikeasti ollut ylitarjontaa, täälläkin saanut lukea että ko. lahjoja tyrkytetty kelle tahansa lastensuojeluasiakkaalle vaikkei taloudellista tarvetta ole. Tekisivät enemmän yhteistyötä firmojen kanssa ja joku max 30e lahjakortti per lapsi, niin ei karkaa guccitoiveet käsistä ja ehkä joku pieni joulujuhlameininki jaon yhteyteen. Ja kun monessa hyväntekeväisyysfirmassa ollut näitä pikkuskandaalejakin, niin kuka takaa ettei se uusin pelikonsoli ja iphone luuri ole sen järjestön työntekijällä eikä köyhällä lapsiparalla.
Kun joku haukkuu tällä palstalla perheensä saamia, avustuksena tulleita joululahjoja, niin voi olla kyseessä feikkikommentti, jonka on tarkoitus kylvää suuttumusta ja eripuraa suomalaisten keskuuteen. En tiedä, mutta voi olla niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan tukea pienituloisten perheiden lapsia, mutta niin, että vanhemmat eivät hassaa lahjaksi annettavia asioita. Olen ratkaissut tämän ostamalla paikallisiin päiväkoteihin lapsille yhteiseen käyttöön uusia leluja, pelejä, hiekkaleluja ja kirjoja. Lapset ovat näistä ilahtuneet kovasti ja tavarat menevät oikeasti käyttöön.
Ihana idea! Miten lähestyit päiväkoteja?
Päiväkotien varustaminen kuuluu ilmiselvästi yhteiskunnan tehtäviin. Sinne lahjoitetut lelut eivät mitenkään auta vähävaraisen tai muusta syystä hädänalaisen perheen joulunviettoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirppareilla näkyy joulun jälkeen avaamattomia lelupaketteja. Tekee pahaa ajatella lapsia, jotka ehkä jäivät ilman lahjojaan.
Meillä on usein tullut joku lelu tuplana. Myyntiin on ylimääräinen yleensä mennyt.
Se on järkevää. Miksi pitää kahta samanalista esinettä, jos niille ei ole käyttöä?
Vierailija kirjoitti:
Epärehellisyys näissä on se suurin mutta. Moni varmasti voisi tuntemalleen lapselle ostaa kalliimmankin lahjan, kun voi olla suhteellisen varma, että se lahja oikeasti menee sille muksulle käyttöön.
Näissähän ei mitenkään voi tietää meneekö se suoraan myyntiin tai esimerkiksi vanhemmalle itselle käyttöön. Toki en tiedä näistä käytännöistä, mutta olettaisin kuitenkin, että jonkinlainen varmuus järjestäjällä on siitä, että lapsi on edes olemassa, eikä siellä vaan jotkut huijarit lisäile toiveita?
Mutta juuri tästä syystä onkin parempi antaa joululahja lastensuojelun ja sossun asiakkaille eli alkuperäiseen Joulupuukeräykseen. Viranomaisilla on silloin konkreettista tietoa saajien tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ja nuorille tekee myös hyvää oppia, ettei raha kasva puissa. Toki joitakin asioita voi saada ilmaiseksi, mutta niin aikuisetkin joutuvat käymään töissä tienatakseen. Kyllä meillä on opetettu jo 3 v ikäiselle, että jos hän esim. rikkoisi ikkunan, niin mitä uuden hankkiminen ja työmiehen kulut maksaisivat. Ja on sanottu, että tuo raha olisi pois leluista ja muusta mukavasta. Kummasti on lapsi ymmärtänyt asian ja haluaa kohdella omaisuutta hyvin.
Tätä oppia ei saa sillä, että saa kalliin lahjan ilmaiseksi jostain keräyksestä. Korkeintaan oppii sen, että on ystävällisyyttään auttavia ihmisiä ja kannattaakin pysyä tilanteessa, jossa ollaan näiden keräysten asiakkaana.
Versus...vaihtoehto, missä 3 vuotias rikkoo ikkonat ja tuhoaa muun omaisuuden?! :D
Mietin samaa. Olen 60 vuotta vanhempi, mutta vieläkään kukaan ei ole opettanut minulle, mitä rikkomani ikkunan korjaus tulisi maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että omat lapsesi elävät puutteessa ja murheessa koska olet nihilisti ei tarkoita sitä että muut kohtelevat lapsiaan yhtä huonosti ja välinpitämättömästi. Siinä saatat olla hyvinkin oikeassa että lahjat menevät myyntiin Toriin ja rahat kaljaan, viinaan ja huumeisiin aikuisille.
Ostatko sinä sitten vieraalle lapselle Ifonen tosta vaan, päin hiukan?
Vierailija kirjoitti:
Melkoisen erikoinen taapero kun osaa ruokakauppaan lahjakorttia toivoa itselleen joululahjaksi.
Tai ylipäätään ajatella rahaa. Oikein 50 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku IPhone on muutenkin täyttä turhuutta. Ihan aikuisellekin. Just oli juttu MTV:n ohjelmassa proffa saoi, että se Omena siinä maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein ihmiset unohtaa, että ne omat ja tutut lapset saa paljon sellaista mitä tarvitsevat. Niille ei tule oloa, että jäävät paitsi jostain. Jotkut lapset jäävät niin paljosta vaille, kaikesta mikä toisille on itsestään selvyys. Esim ruoka tai harrastus. Ja jos kysytään mitä toivoo, niin olisi järkevää sanoa ehjiä sukkia ja suihkusaippua. Mutta ehkä moni sanoo, mitä oikeasti toivoo.
Mutta näissäkin:
Ne vanhemmat kirjoittavat taaperoiden ja pienimpien toiveet. Ei se 2 v itse sinne kirjoita, että haluaa s-kauppaan 50 e lahjakortin. Sen sijaan tuohon voisi vanhempi kirjoittaa, että pienelle lapselle tarvittaisiin hygieniatarvikkeita. Saattaisi saada paketin, jossa on lapselle hammasharjoja, hammastahnaa, lastenshampoota, perusvoidetta sekä kenties sukkia ja alusvaatteitakin. Tuollaisen setin minä voisin ostaakin, mutta en 50 e lahjakorttia, joka
No eihän se välttämättä mene omiin ostoksiin. Siinä varmaan ajateltu että voi sitten itse kiertää kaupassa ja katsoa mitä lapselle ostaa. Jos ei vaikka vielä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se lautapeli ja keskikokoinen legosetti sitten maksa se 50 e/tuote? Ei sillä rahalla ainakaan hyvää talvipukua saa taaperolle.
Kyllä saa, ihan Prisman noi omat merkit ovat edullisia ja laadukkaita. Ei meidän lapset ole ikinä mitään merkkivaatteita tarvinnut.
Noin minäkin ajattelin. Töissä jotkut työkaverit kuitenkin sanoivat, että lasten talvivaatteiden pitää olla Reimaa. Jokaisella on omat standardinsa.
"Taas tätä tekokynsitrollausta."
Miten niin? Ihan asiaa hän mielestäni kirjoitti. Ja ei omakaan 12-vuotias ole toivonut muuta kuin uuden puhelimen, vaikka olen useasti kysynyt. Ei siis iPhonea vaan ihan perusälypuhelimen vanhan tilalle, joka vetelee viimeisiään.
Meilläkään ei ylimääräistä rahaa juuri ole mutta nimenomaan niistä lapsen perustarpeista on huolehdittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se lautapeli ja keskikokoinen legosetti sitten maksa se 50 e/tuote? Ei sillä rahalla ainakaan hyvää talvipukua saa taaperolle.
Varmasti olisi toivonut sen toppapuvun suoraan, jos sellaista haluaa. Noihin toiveisiin voi laittaa mitä merkkiä ja kokoa vaate pitäisi olla.
Ainakin Hopen keräyksen "toivelapuissa" lukee tänä vuonna jo valmiiksi, että kyseinen toivomus on vain esimerkki siitä, mitä jotkut lapset tällä hetkellä toivovat. Lahjoitettu vaate, lelu tai lahjakortti ei mene kenellekään tietylle lapselle vaan joku Hopelta saava perhe saa sen lahjan.
Surettaa niiden lasten ja nuorten puolesta. Jäävät varmasti ilman lahjaa tuollaisilla toiveilla. Aikuisten vastuu olisi ohjata toivomaan jotakin kohtuullista.
Meillä joulu ei ole lahjoista kiinni. Pitkin vuotta ostetaan mitä halutaan/tarvitaan. Rahan arvo pyritään opettamaan myös jälkipolville. Ei ne romuröykkiöt onnea tuo vaan se yhdessäoleminen ja tekeminen. Eli ei osteta kaikkea mitä kinutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me saadaan lapsille joka vuosi keräyksestä lahja. Siihen keräykseen ei voi antaa toiveita, mutta on tullut aina kivoja yllätyksiä. Ainoastaan parilla kerralla teinipoika on saanut jonkin tosi paljon nuoremmalle sopivan paketin ja silloin ollaan lahjoitettu se eteenpäin tarvitsevalle tutulle lapselle.
Meillä ei käytetä päihteitä, myydä lahjoja tai muutenkaan eletä tuhlaavaisesti. Olen monen lapsen yh ja noita aikuisia lapsia jotka vielä opiskelee, on kotona kolme. Eipä lukiolaiset tai amikset pysty vielä itseään elättää, mutta lainalla pitäisi pärjätä. Yhdessä yritetään selvitä jokainen rahansa laittaa yhteisen talouden pitoon ja sillä katetaan välttämättömät. Minullakin tosi pieni palkka ja joskus on tosi vähän töitä. Nuo joululahjat on ollut todella tärkeitä, joinakin jouluina jopa ainoa lasten saama lahja tullut keräyksestä, ruoan olen saanut pöytään sentään. Pitkät pyhät ja kaikki kotona syömässä, kyllä siinä ruokak
Teksti, jota halusin lainata, ei näy tässä kokonaan. Mutta kiitos, kun kerroit, että teidän perhe on saanut keräyksistä mukaviakin lahjoja lapsille. Se, että teille on joskus tullut epäsopivia tavaroita, sitä tapahtuu kaikille. Vaikka lahja tulisi sukulaiselta tai isovanhemmilta, se ei aina sovi sille lapselle, joka sen saa. Joku peli ei vain kiinnosta tai villasukkia ei tarvita, jos kotona on aina lämmintä. Nämä ovat sellaisia pikku harmeja ja tietysti ikäviä lapsille. Ketjua lukiessani aloin vakavasti miettiä, etten anna mihinkään keräykseen mitään, jos kerran vaastimattomat lahjat ovat turhia. Mutta luettuani kommenttisi päätin, että osallistun sittenkin.
Jos perheessä on useampi lapsi, lahjakortti S-kauppaan tai muuhun markettiin on todella tarpeellinen.
Eri asia jos on vain 1 lapsi.
Mielenkiintoisia näkemyksiä, että köyhien lapsille pitäisi pienestä pitäen takoa päähän, että sinä olet köyhä, unelmoi ja toivo vain köyhien asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen ilkeä kukkahattutäti, mutta minusta lapsille ja nuorille pitäisi myös opettaa realismia ja rahan arvoa. Kaikki toiveet eivät ole realistisia.
Ihan konkreettisesti tulisi kertoa, että kauanko keskivertoaikuisen on käytävä töissä tienatakseen se 70 euron legolinna tai 500 euron puhelin. Ja kertoa, millaisen osan se lohkaisee esim. keskituloisen (tai pienituloisen budjetista). Lapsi ja nuori ei aina käsitä, että se oma toive voi olla todella suuri verrattuna kuukausibudjettiin.
Olet ehkä käsittänyt väärin tämän keräyksen pointin. Tässä ei ole kyse moralisoinnista ja kaapin paikan näyttämisestä köyhille. Ihmiset vapaaehtoisesti toteuttavat toiveita, koska itse niin haluavat. Vaikkapa sen 500 € puhelimen jos siltä tuntuu. Haluaisitko kieltää sen? Lapsen ja nuoren ei kuulu olla tietoinen kuukausibudjeteista. Se on aikuisten hommaa. Skarppaa vähän. Toiveiden
Lasten ja nuorten todellakin kuuluu olla tietoisia talousasioista. Todellisuus on se, että iso osa ihmisten rahaongelmista johtuu yksinkertaisesti huonoista taloustaidoista: kulutetaan enemmän kuin mihin olisi omalla tulotasolla varaa, tehdään kalliita valintoja jne. Tilastojen valossa köyhän työttömän lapsesta tulee todennäköisemmin myös köyhä ja työhön kuin vaikkapa lääkäri tai juristi.
Siksi näitä taloustaitoja olisi tärkeää opettaa lapsille ja nuorille, että voisivat tehdä fiksumpia valintoja kuin kotonaan kenties tehdään. Meidän yhteiskunta ei tulevaisuudessa tule kestämään sitä, jos tukia saavien ja yhteiskunnan avun varassa elävien määrä kasvaa samalla, kun on yhä vähemmän työssä käyvää porukkaa.
Minä olen saanut kotona hyvän talouskasvatuksen ja jo lapsena opetettiin säästämisen merkitys. Saadaan työkaverien kanssa samaa kuukausipalkkaa ja minä olen meistä se, joka siitä saa kunnolla säästöön. Syy on siinä, että elän säästäväisesti, en elä tulotasolleni liian leveää elämää ja mietin, mihin rahani käytän.
"No eihän se välttämättä mene omiin ostoksiin. Siinä varmaan ajateltu että voi sitten itse kiertää kaupassa ja katsoa mitä lapselle ostaa. Jos ei vaikka vielä tiedä."
Jos ei pienen lapsen vanhempi tiedä, mitä vähävaraisessa perheessä lapsi on vailla, niin kertoo kyllä paljon vanhemman ajattelukyvystä. Terve, fiksu pienituloinen kyllä seuraisi kotinsa tilannetta ja tietäisi, mitä lapselta uupuu. Tietäisi, onko lapsella jemmassa odottamassa isomman koon vaatteita, vai tarvittaisiinko niitä. Tietäisi, onko lapsella talveksi kenkiä, löytyykö sukkia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se lautapeli ja keskikokoinen legosetti sitten maksa se 50 e/tuote? Ei sillä rahalla ainakaan hyvää talvipukua saa taaperolle.
Kyllä saa, ihan Prisman noi omat merkit ovat edullisia ja laadukkaita. Ei meidän lapset ole ikinä mitään merkkivaatteita tarvinnut.
Noin minäkin ajattelin. Töissä jotkut työkaverit kuitenkin sanoivat, että lasten talvivaatteiden pitää olla Reimaa. Jokaisella on omat standardinsa.
Sivusta pakko sanoa, että on niissä vaatteiden laadussa (ja hinnassa) eroa aika paljonkin.
Olet ehkä käsittänyt väärin tämän keräyksen pointin. Tässä ei ole kyse moralisoinnista ja kaapin paikan näyttämisestä köyhille. Ihmiset vapaaehtoisesti toteuttavat toiveita, koska itse niin haluavat. Vaikkapa sen 500 € puhelimen jos siltä tuntuu. Haluaisitko kieltää sen? Lapsen ja nuoren ei kuulu olla tietoinen kuukausibudjeteista. Se on aikuisten hommaa. Skarppaa vähän. Toiveiden ei kuulu olla realistisia, ne ovat toiveita.