Lue keskustelun säännöt.
Joululahjakeräysten toiveet, kun en itse omillekaan lapsille/kummilapsille ostaisi noin kalliita lahjoja
17.11.2025 |
Katselin tämän vuoden toiveita ohi kävellessäni. 2-vuotiaalle toivottiin 50 e lahjakorttia S-ryhmään, toisaalla teini kaipasi iPhonea ja toinen teini erään pelikonsolin uusinta mallia.
Eikö kukaan sano näille lapsille ja nuorille, että ovat todella isoja lahjatoiveita? Edes omalle lapselle en osa mitään satojen eurojen lahjoja, eikä kummilapsille ole meillä ollut koskaan tapana ostaa mitään 50 euron lahjoja (eikä meidän lapsen kummeillakaan ole ollut, enkä sellaista odota). Ja kyllä, meillä lapsi selaa lelulehteä usein ja osoittaa haluavansa sieltä vaikka mitä, mutta ei lapsi kaikkea toivomaansa saa. Lapselle on luvassa yksittäinen kalliimpi lahja ja pari pienempää pakettia.
Toisekseen noissa keräyksissä mietityttää se, menevätkö lahjat edes oikeasti lapsille ja teineille. Vai onko niin, että sen 2 v:n lahjakortilla vanhemmat ostaa itselleen jotain tai meneekö puhelimet ja konsolit myyntiin, jotta summalla saa muuta. En todellakaan vannoisi, että nuo toivelahjat oikeasti päätyvät lapsille ja nuorille.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen lahja olisi sitten sopiva toive? Täytyykö köyhien perheiden lasten toivoa vain käyttövaatteita ja jonkun vanhoja leluja vai saako kerrankin toivoa jotain uutta ja ihan omaa?
Niin, aika huvittavaa loukkaantua kun "mä en noin kalliita pysty ostamaan". No ei ole pakko.
Pienituloisten tai juuri ja juuri keskituloisen en olettaisikaan osallistuvan. Sitä lelukrääsää pystyy ne vanhemmat itsekin ostamaan.
Tämä on tosi yleinen kommentti ja pari vuotta sitten joku lahjoja kerännyt taho ärähti samaa (kun toiveita arvosteltiin), että ei tarvii pienituloisten osallistua! Että haluavat firmoja ja varakkaita lahjoittajiksi.
Ehkä olen sitten naiivi, mutta en usko että Suomessa on niin suurta määrää hyvää tulosta tahkovaa firmaa, ett
Ne lahjoja keränneet tahot hukkuu halpoihin pikkupaketteihin. Ihan syystä on "ärähdetty". Tässä edellä jo parikin kommentoijaa kertoi että saivat jotain "ylijäämäpaketteja" kun niitä tulee niin paljon ettei ottajia edes ole.
Älä laita viimeisiäsi johonkin kuorma-autoon jota kukaan ei erityisesti toivonut. Hyvin todennäköistä että hankinta meni hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.patmos.fi/joulunlapsi/paketoi-ja-laheta/
Tänne ostan mielummin lahjan. Suomessa pitäisi joulupuun toimia samalla tavalla, jolloin lapset olisivat toiveiden suhteen tasa-arvoisia, nykyään joku saa muovailuvahaa ja joku PS 5 konsolin...
Eikö se lautapeli ja keskikokoinen legosetti sitten maksa se 50 e/tuote? Ei sillä rahalla ainakaan hyvää talvipukua saa taaperolle.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen ilkeä kukkahattutäti, mutta minusta lapsille ja nuorille pitäisi myös opettaa realismia ja rahan arvoa. Kaikki toiveet eivät ole realistisia.
Ihan konkreettisesti tulisi kertoa, että kauanko keskivertoaikuisen on käytävä töissä tienatakseen se 70 euron legolinna tai 500 euron puhelin. Ja kertoa, millaisen osan se lohkaisee esim. keskituloisen (tai pienituloisen budjetista). Lapsi ja nuori ei aina käsitä, että se oma toive voi olla todella suuri verrattuna kuukausibudjettiin.
Me ollaan ihan hyvätuloisia (nettotulot n. 5500€ kuussa yhteensä). Meillä nuori joutuu isompiin toiveisiin säästämään osan itse ja lisäksi tekemään VUODEN extra kotitöitä. On tällä tavoin saanut kalliimman puhelimensa ja nyt tekee töitä läppärin eteen. Saa sen ensi syksynä, jos on saanut itse säästettyä tarpeeksi ja sitkeästi hoitaa velvollisuutensa. Hänellä on ehkä muiden silmiin muutakin kallista, mutta niiden ehtona on hyvät arvosanat koulussa, hyvä käytös ja osansa hoitaminen kodin vastuista. Ei lasta voi pitää eri elintasossa kuin meitä aikuisia, mutta me teemme elintasomme eteen paljon töitä. Tämän vuoksi oma nuorikin saa tehdä töitä sen eteen, mutta tavoilla, jotka hyödyttävät hänen tulevaisuuttaan.
Eihän sieltä joulupuusta tarvitse ottaa semmoista överikorttia. Ottaa semmoisen mihin on haluja ja varaa. Sen takia se on kätevä systeemi, että kullekin jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen lahja olisi sitten sopiva toive? Täytyykö köyhien perheiden lasten toivoa vain käyttövaatteita ja jonkun vanhoja leluja vai saako kerrankin toivoa jotain uutta ja ihan omaa?
Niin, aika huvittavaa loukkaantua kun "mä en noin kalliita pysty ostamaan". No ei ole pakko.
Pienituloisten tai juuri ja juuri keskituloisen en olettaisikaan osallistuvan. Sitä lelukrääsää pystyy ne vanhemmat itsekin ostamaan.
Tämä on tosi yleinen kommentti ja pari vuotta sitten joku lahjoja kerännyt taho ärähti samaa (kun toiveita arvosteltiin), että ei tarvii pienituloisten osallistua! Että haluavat firmoja ja varakkaita lahjoittajiksi.
Ehkä olen sitten naiivi, mutta en usko että Suomessa on niin su
Joskus on oma lapsi saanut ylijäämä paketin ja oli todella onnellinen siitä. Meillä ei ole tapana käydä kerjuulla, vaikka köyhiä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se lautapeli ja keskikokoinen legosetti sitten maksa se 50 e/tuote? Ei sillä rahalla ainakaan hyvää talvipukua saa taaperolle.
Kyllä saa, ihan Prisman noi omat merkit ovat edullisia ja laadukkaita. Ei meidän lapset ole ikinä mitään merkkivaatteita tarvinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne näitä lahjakeräysasioita käytännössä mitenkään. Sanoisin vain, että lapsen ja nuoren ei ole väärin toivoa. Nuori voi hyvin tietää, että kalliin puhelimen saaminen ei ole mahdollista - toivominen on kuitenkin luvallista ja osa normaalia nuoren ajattelua. Onhan sitä heillä ja meillä muutenkin.
Sori, mutta en tajua tällaista ajattelutapaa ollenkaan. Totta kai mielessään toivoa ja unelmoida saa mistä vaan. Mutta kun toive kirjoitetaan ylös, tässä pyydetään lahjaa tuntemattomalta lahjoittajalta. Pikkulapsi voi vielä kuvitella joulupukin olevan asialla, mutta teini (joilla ne superkalliit toiveet yleensä on) tietää kyllä jo, että sen lahjan maksaa joku tuntematon ihminen.
Nämä keräykset eivät ole ikinä olleet mitään "köyhä lapsi saa kerrankin toivoa kuuta taivaalta" -jutt
Ymmärsit nyt väärin. Minä en loukkaannu, jos olen liian köyhä ostamaan lahjaa vähävaraiselle teinille. Mietin vain koko keräyksen pointtia enää. Tätä keräystä ei ole koskaan suunnattu miljonääreille niin, että toteuta köyhän lapsen suurin luksustoive, vaan keräys on aina suunnattu ihan tavallisille markettien asiakkaille. Ja pointtina on ollut, että jotkut lapset eivät saa yhtään joululahjaa. Ei se, että jotkut lapset saavat VAIN tylsiä leluautoja tai leffalippuja, yyh mälsää.
Ehkä tässä markkinoinnissa olisi vähän petraamista? Älkää laittako mitään joulupuita Prismoihin, tavalliset tallaajathan siellä käy. Ottakaa yhteyttä verotilastojen kärkinimiin henkilökohtaisesti ja perustelkaa ne toiveet vähän paremmin, niin ehkä se luksuslahja jostain vielä lohkeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne näitä lahjakeräysasioita käytännössä mitenkään. Sanoisin vain, että lapsen ja nuoren ei ole väärin toivoa. Nuori voi hyvin tietää, että kalliin puhelimen saaminen ei ole mahdollista - toivominen on kuitenkin luvallista ja osa normaalia nuoren ajattelua. Onhan sitä heillä ja meillä muutenkin.
Sori, mutta en tajua tällaista ajattelutapaa ollenkaan. Totta kai mielessään toivoa ja unelmoida saa mistä vaan. Mutta kun toive kirjoitetaan ylös, tässä pyydetään lahjaa tuntemattomalta lahjoittajalta. Pikkulapsi voi vielä kuvitella joulupukin olevan asialla, mutta teini (joilla ne superkalliit toiveet yleensä on) tietää kyllä jo, että sen lahjan maksaa joku tuntematon ihminen.
Nämä keräykset eivät ole ikinä olleet mitään "köyh
Lähinnä kyse on kai siitä että ihmetellään ahneutta, että pitäisi saada jotain 200-400 euron lahjoja vaikka eihän sellaisia muutkaan saa.
Ketkä "muut". Omassa kuplassa, vai yleisesti "muut"?
Kirjotin jo edelle, että tavallaan ymmärrän, että teini pyytää kallista lahjaa jouluna, jos joulu on sen nuoren ainoa tilaisuus pyytää yhtään mitään.
Luultavasti hänen on synttärinä turha toivoa mitään vastaavaa? Tai etenkään tavallisina arkipäivinä.
Pelikonsoli on aika perus nykynuorille, "kaikilla on", mutta onhan ne sikakalliita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.patmos.fi/joulunlapsi/paketoi-ja-laheta/
Tänne ostan mielummin lahjan. Suomessa pitäisi joulupuun toimia samalla tavalla, jolloin lapset olisivat toiveiden suhteen tasa-arvoisia, nykyään joku saa muovailuvahaa ja joku PS 5 konsolin...
Väliäkös sillä jos joku oikeasti haluaisi sitä muovailuvahaa? Pitää olla jotain muuta, kun palstamamma pahoittaa mielensä muuten. Ennen vanhaan uhkailtiin afrikan nälkäisillä lapsilla ruokapöydässä, niin nyt uhkaillaan, että jos et ole vaatimaton pyynnössäsi, niin lahjat menee Ukrainaan.
Kohtuus hyvä ja tärkeä asia opettaa.
Toisaalta, jos se lapsi saa YHDEN lahjan, niin haittaako jos se on kalliimpi? Sille lapselle voi ostaa 50€ lahjakortilla vaikka talvikengät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se lautapeli ja keskikokoinen legosetti sitten maksa se 50 e/tuote? Ei sillä rahalla ainakaan hyvää talvipukua saa taaperolle.
Varmasti olisi toivonut sen toppapuvun suoraan, jos sellaista haluaa. Noihin toiveisiin voi laittaa mitä merkkiä ja kokoa vaate pitäisi olla.
Ehkä kyseessä ei ole ahneus, vaan se, että lapset eivät ymmärrä, että rahaa pitää ansaita työllä. Jos perheen vanhemmat eivät käy töissä, mutta jostain kumman taikaseinästä ilmestyy rahaa, niin ei liene kovin ihmeellistä, jos lasten todellisuus vääristyy.
En laita näihin keräyksiin euroakaan, vaan annan suuriperheiselle työkaverilleni hänen toiveensa mukaisen jouluherkkukorin. Siitä on iloa koko perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan nykyään alle keskituloisia.
Lapsemme sai ekan oman pelikonsolinsa käytettynä, maksoi noin satasen vanha malli. Olimme tuolloin pienituloisia. Vuosia myöhemmin osti itselleen siitä paremman version, niillä rahoilla joita oli säästänyt mm. viikkorahoista sekä rahalahjoista. (Joulun alla tekee myös vuosittain tiettyjä hommia yhden päivän ajan, josta saa korvauksen.)
Mietin aina näitä lahjakeräystoiveita lukiessani, miten en olisi kehdannut laittaa omani toiveita mukaan yhteenkään. Jopa Kelan rahoilla ollessamme saimme säästettyä sen verran, että joulut olivat runsaita. Tosin meillä kelpasi lahjoiksi uusien juttujen lisäksi myös mm. kirjaston hyväkuntoiset poistokirjat, joille täällä yökittiin.
"Jopa Kelan rahoilla ollessamme saimme säästettyä sen verran, että
Nurinkurista. Jos kerran pikkuautoja ja muita lahjoja on köyhilläkin perheillä jo yllin kyllin omasta takaa, mihin näitä lahjakeräyksiä enää tarvitaan?
No mietipä hetki. Mikä on hyväntekeväisyyden yksi tärkeä pointti. Se, että se hyväntekijä saa itselleen hyvän mielen. Niihinhän näitä perustetaan ja kerätään. Aika moni lahjakeräys on oikeasti tarpeeton.
Lisään vielä yhden soppaan; SOS-lapsikylille kerätään aina välillä jotain.
Ihmiset eivät tunnu tietävän, että kyseessä on yksityinen lastenkoti, ja sillä summalla mitä laskuttavat kunnalta lastenhoidosta (noin 300 euroa vuorokausi), pystyvät taatusti ostamaan vaikka sitten iphonet ja konsolit lapsilleen aivan itse. Ne lapset eivät elä puutteessa. Minusta on suorastaan härskiä, että kehtaavat mitään kerätä itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne näitä lahjakeräysasioita käytännössä mitenkään. Sanoisin vain, että lapsen ja nuoren ei ole väärin toivoa. Nuori voi hyvin tietää, että kalliin puhelimen saaminen ei ole mahdollista - toivominen on kuitenkin luvallista ja osa normaalia nuoren ajattelua. Onhan sitä heillä ja meillä muutenkin.
Sori, mutta en tajua tällaista ajattelutapaa ollenkaan. Totta kai mielessään toivoa ja unelmoida saa mistä vaan. Mutta kun toive kirjoitetaan ylös, tässä pyydetään lahjaa tuntemattomalta lahjoittajalta. Pikkulapsi voi vielä kuvitella joulupukin olevan asialla, mutta teini (joilla ne superkalliit toiveet yleensä on) tietää kyllä jo, että sen lahjan maksaa joku tuntematon ihminen.
Nämä keräykset eivät ole ikinä olleet mitään "köyhä lapsi saa kerrankin toivoa kuuta taivaalta" -jutt
Totta,mutta jos pistän keräykseen satoja euroja niln ilahdutan mieluummin useampaa lasta kuin ostan yhdelle jonkun ökylahjan.Eriasia jos se on joku tuttu lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne näitä lahjakeräysasioita käytännössä mitenkään. Sanoisin vain, että lapsen ja nuoren ei ole väärin toivoa. Nuori voi hyvin tietää, että kalliin puhelimen saaminen ei ole mahdollista - toivominen on kuitenkin luvallista ja osa normaalia nuoren ajattelua. Onhan sitä heillä ja meillä muutenkin.
Sori, mutta en tajua tällaista ajattelutapaa ollenkaan. Totta kai mielessään toivoa ja unelmoida saa mistä vaan. Mutta kun toive kirjoitetaan ylös, tässä pyydetään lahjaa tuntemattomalta lahjoittajalta. Pikkulapsi voi vielä kuvitella joulupukin olevan asialla, mutta teini (joilla ne superkalliit toiveet yleensä on) tietää kyllä jo, että sen lahjan maksaa joku tuntematon ihminen.
Nämä keräykset eivät ole ikinä olleet mitään "köyh
Ehkä tässä markkinoinnissa olisi vähän petraamista? Älkää laittako mitään joulupuita Prismoihin, tavalliset tallaajathan siellä käy. Ottakaa yhteyttä verotilastojen kärkinimiin henkilökohtaisesti ja perustelkaa ne toiveet vähän paremmin, niin ehkä se luksuslahja jostain vielä lohkeaa.
Missä luulet rikkaiden tekevän ruokaostoksia? Ihan samoissa kaupoissa kuin tavalliset tallaajat. Ei noita joulupuita ole jotenkin suunnattu "tavallisille" vaan mun mielestä ne on suunnattu "kaikille". Kaikkihan ruokaostoksia tekee, myös ne rikkaat.
Toki rikkailla on omat hyväntekeväisyysjärjestönsä, on lionsit, vapaamuurarit, mitä lie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se lautapeli ja keskikokoinen legosetti sitten maksa se 50 e/tuote? Ei sillä rahalla ainakaan hyvää talvipukua saa taaperolle.
Varmasti olisi toivonut sen toppapuvun suoraan, jos sellaista haluaa. Noihin toiveisiin voi laittaa mitä merkkiä ja kokoa vaate pitäisi olla.
Taaperot ovat niin näppäriä kynien ja toiveittensa kanssa. ;)
"Katselin tämän vuoden toiveita ohi kävellessäni. 2-vuotiaalle toivottiin 50 e lahjakorttia S-ryhmään, toisaalla teini kaipasi iPhonea ja toinen teini erään pelikonsolin uusinta mallia."
Käsi sydämelle! Aikuinen, oletko rehellinen ap. ja puhut totta? Ettet vain valehtelisi!
Kukaan ei nimittäin näe ohi kävellessään lahja toiveita ja vielä vähemmän euro määriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan nykyään alle keskituloisia.
Lapsemme sai ekan oman pelikonsolinsa käytettynä, maksoi noin satasen vanha malli. Olimme tuolloin pienituloisia. Vuosia myöhemmin osti itselleen siitä paremman version, niillä rahoilla joita oli säästänyt mm. viikkorahoista sekä rahalahjoista. (Joulun alla tekee myös vuosittain tiettyjä hommia yhden päivän ajan, josta saa korvauksen.)
Mietin aina näitä lahjakeräystoiveita lukiessani, miten en olisi kehdannut laittaa omani toiveita mukaan yhteenkään. Jopa Kelan rahoilla ollessamme saimme säästettyä sen verran, että joulut olivat runsaita. Tosin meillä kelpasi lahjoiksi uusien juttujen lisäksi myös mm. kirjaston hyväkuntoiset poistokirjat, joille täällä yökittiin.
"Jopa Kelan rahoill
Ei ne rahat näy työntekijöiden palkoissa tai lastenkodin käyttövaroissa. Noi SOS lapsikylät on ihan huijareita. Lapsille ei välttämättä riitä edes piirrustuspaperia. Mutta hoito maksaa omaisuuden. Mietin miksi kunnat ostaa palveluita tällaisilta yrityksiltä?
Nurinkurista. Jos kerran pikkuautoja ja muita lahjoja on köyhilläkin perheillä jo yllin kyllin omasta takaa, mihin näitä lahjakeräyksiä enää tarvitaan?
Ei rikkaitakaan lahjoittajia kiinnosta mahdollistaa luksus-iphonea vähävaraiselle, kun samalla hinnalla voi pelastaa jonkun lapsipotilaan hengen.