Lue keskustelun säännöt.
Joululahjakeräysten toiveet, kun en itse omillekaan lapsille/kummilapsille ostaisi noin kalliita lahjoja
17.11.2025 |
Katselin tämän vuoden toiveita ohi kävellessäni. 2-vuotiaalle toivottiin 50 e lahjakorttia S-ryhmään, toisaalla teini kaipasi iPhonea ja toinen teini erään pelikonsolin uusinta mallia.
Eikö kukaan sano näille lapsille ja nuorille, että ovat todella isoja lahjatoiveita? Edes omalle lapselle en osa mitään satojen eurojen lahjoja, eikä kummilapsille ole meillä ollut koskaan tapana ostaa mitään 50 euron lahjoja (eikä meidän lapsen kummeillakaan ole ollut, enkä sellaista odota). Ja kyllä, meillä lapsi selaa lelulehteä usein ja osoittaa haluavansa sieltä vaikka mitä, mutta ei lapsi kaikkea toivomaansa saa. Lapselle on luvassa yksittäinen kalliimpi lahja ja pari pienempää pakettia.
Toisekseen noissa keräyksissä mietityttää se, menevätkö lahjat edes oikeasti lapsille ja teineille. Vai onko niin, että sen 2 v:n lahjakortilla vanhemmat ostaa itselleen jotain tai meneekö puhelimet ja konsolit myyntiin, jotta summalla saa muuta. En todellakaan vannoisi, että nuo toivelahjat oikeasti päätyvät lapsille ja nuorille.
Kommentit (229)
Miksi lapsen on saatava just se iPhone? Eikö voitaisi opettaa, että ilman sitäkin voi olla onnellinen?
Olen itse pienituloisesta perheestä. Silloin ei ollut tällaisia keräyksiä. Sain aina muutaman lahjan, pehmeitä paketteja ja ehkä jokin lautapeli. Arvostin näitä kaikkia suuresti enkä edes toivonut mitään epärealistista. En aikuisenakaan havittele uusimpia laitteita, designhuonekaluja, kalliita vaatteita tms statuskamaa, vaikka nyt niihin olisi varaa.
Sukulaisperheessä tyttö sai aivan valtavasti kalliita lahjoja, varmaan kaiken toivomansa. Hänestä kasvoi vaativa lapsi, jolla piti olla aina kaikki viimeisen päälle, muuten hirveät riidat. Mietin aikoinaan, että mitä hän edes tekee noilla kaikilla tavaroilla, unohtaa varmasti suuren osan saman tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka vuosi sama narina.
Ne keräykset voi vaan ohittaa. Niihin osallistuu ne joilla on halua ja varaa toteuttaa toiveita.
Ja lapsilla nyt on aina mitä ihmeellisempiä toiveita. Omakin lapsi toivonut vaikka ja mitä. Silti ei ole tarvinnut niistä mieltä pahoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Missä noin kalliita toiveita on? Mä katselin lähiostarin toivepuuta ja kallein toive oli jotain kolmekymppiä.
En kanssa tiedä mitä joululahjakeräyksiä porukka oikein harrastaa. Kalleimmat toiveet mitä itse näin oli leffaliput, ja aionkin ostaa muutaman, että voi viedä vaikka kaverin ja sisaruksen leffaan.
Minusta monilla unohtuu yksi olennainen asia:
Ei tässä ketjussa sanota, etteikö vähävaraisen perheen lapsi saisi unelmoida lahjoista. Kyse onkin siitä, että todella kalliin lahjan sijaan lapsi voisi pyytää jotain kohtuuhintaista. Kohtuuhintaiset lahjat ovat niitä, mitä suurin osa lapsista keskituloisissakin perheissä saa, kun vanhemmat maksavat lahjat itse. Harvassa ovat ne perheet, joissa lapsille joulupaketista paljastuu uusimmat iPhonet, laskettelumatka Alpeille ja 200 euron huppari.
Sen sijaan, että lapsi pyytää sitä suurinta sadan euron legolinnaa, niin sanottaisiin, että se 40 euron keskikokoinen legosetti riittäisi. Sen sijaan, että teini pyytää uusinta iPhonea, niin halvempi Samsung voisi riittää. Ei tämä kohtuuden opettaminen tarkoita sitä, että vähävaraisen lapsen käskettäisiin toivomaan vaan sukkia ja suklaarasiaa, vaan keskikokoisetkin toiveet ovat niitä kohtuullisia toiveita.
Vierailija kirjoitti:
Näihin ketjuihin tulee aina joku vinkumaan, että "ihan varmasti ostat lapsellesi puhelimen/kalliit harrastusvälineet" tms. Minusta tämä on ihan eri asia. En minä omallekaan lapselle mitään iPhonea ostaisi, halvempi luuri saa riittää. Ja jos teini kalliimman haluaa, niin itse pitää osa rahoista ansaita. Plus on meillä lapselle jo pienestä asti opetettu, että osallistutaan ikätasoisesti kotitöihin, kohdellaan toisia nätisti ja isompana hoidetaan koulutyöt. Samalla tavalla sitä töissä me aikuiset tehdään palkan eteen töitä, ei sitä palkkaa tulisi, jos töissä käyttäytyisi urposti ja jättäisi työt tekemättä.
Ei ole tarkoituskaan että näihin keräyksiin osallistuu keskiluokkaiset ja alempaa keskiluokkaa olevat vaan aidosti on tarkoitus toteuttaa lasten unelmia. Sinkuilla ja pariskunnilla sekä eläkeläisillä on paljon paremmat mahdollisuudet toteuttaa lasten toiveita. Omien lastesi kasvatus ei liity mitenkään siihen, ett jokaisella lapsella tulee olla oikeus unelmoida. Keskiluokkaisista kasvaa yleensä työläisiä ja on muutenkin tärkeää, että nimenomaan lapsille luodaan mahdollisuuksia ja näkemystä, että pystyvät mihin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näihin ketjuihin tulee aina joku vinkumaan, että "ihan varmasti ostat lapsellesi puhelimen/kalliit harrastusvälineet" tms. Minusta tämä on ihan eri asia. En minä omallekaan lapselle mitään iPhonea ostaisi, halvempi luuri saa riittää. Ja jos teini kalliimman haluaa, niin itse pitää osa rahoista ansaita. Plus on meillä lapselle jo pienestä asti opetettu, että osallistutaan ikätasoisesti kotitöihin, kohdellaan toisia nätisti ja isompana hoidetaan koulutyöt. Samalla tavalla sitä töissä me aikuiset tehdään palkan eteen töitä, ei sitä palkkaa tulisi, jos töissä käyttäytyisi urposti ja jättäisi työt tekemättä.
Ei ole tarkoituskaan että näihin keräyksiin osallistuu keskiluokkaiset ja alempaa keskiluokkaa olevat vaan aidosti on tarkoitus toteuttaa lasten unelmia. Sinkuilla ja pariskunnilla sekä eläkeläisillä on paljon paremmat mahdollisuudet toteuttaa lasten toiveita. Omien
Lapsi ja nuori paremmin oppisi sen rahan arvon ja työn tekemisen merkityksen, jos joutuisi työskentelemään saamansa lahjan eteen. Nythän nuo keräykset vain opettavat, että pysy pienituloisena/työttömänä, niin joku kiva täti antaa sinulle ilmaiseksi sen, mistä unelmoit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näihin ketjuihin tulee aina joku vinkumaan, että "ihan varmasti ostat lapsellesi puhelimen/kalliit harrastusvälineet" tms. Minusta tämä on ihan eri asia. En minä omallekaan lapselle mitään iPhonea ostaisi, halvempi luuri saa riittää. Ja jos teini kalliimman haluaa, niin itse pitää osa rahoista ansaita. Plus on meillä lapselle jo pienestä asti opetettu, että osallistutaan ikätasoisesti kotitöihin, kohdellaan toisia nätisti ja isompana hoidetaan koulutyöt. Samalla tavalla sitä töissä me aikuiset tehdään palkan eteen töitä, ei sitä palkkaa tulisi, jos töissä käyttäytyisi urposti ja jättäisi työt tekemättä.
Ei ole tarkoituskaan että näihin keräyksiin osallistuu keskiluokkaiset ja alempaa keskiluokkaa olevat vaan aidosti on tarkoitus toteuttaa lasten unelmia. Sinkuilla ja pariskunnilla sekä eläkeläisillä on paljon paremmat mahdollisuudet toteuttaa lasten toiveita. Omien
"Ei ole tarkoituskaan että näihin keräyksiin osallistuu keskiluokkaiset ja alempaa keskiluokkaa olevat vaan aidosti on tarkoitus toteuttaa lasten unelmia"
Näitä keräyksiä ei ole ikinä markkinoitu "unelmien toteuttamisena", vaan joululahjoina lapsille jotka eivät muuten saa mitään lahjoja! Valtaosa suomalaisista on keskiluokkaisia ja alempaa keskiluokkaa, joten sitä ne Prismassa käyvät lahjoittajatkin ovat!
Ihan oikeasti, eikö koko homma pitäisi brändätä ja järjestää uudelleen, jos kyse on unelmien toteuttamisesta? Kuten sanoin eilen aiemmassa viestissä, siinä tapauksessa ne unelmat pitäisi voida perustellakin vähän paremmin kuin "uusi super-iphone olis ihan kiva". Mielelläni osallistuisin keräykseen, jossa toteutetaan todellisia unelmia, mutta siinäkin pitää valitettavasti sitten päättää, kenen unelmat toteutetaan ja ketkä jäävät rannalle soittelemaan. Tuhansien eurojen lahjoituksia kun ei millään riitä kaikille vähävaraisille lapsille ja nuorille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika asenteellista kirjottelua. Köyhät vanhemmat ovat automaattisesti kusettajia eikä köyhä lapsi saisi toivoa mitään kallista itselleen vaan tyytyä siihen että täti ostaa kirpparilta sille käytetyn vehkeen. Rahalla on ihan eri merkitys puutteessa elävälle. Se uusi tavara on nimenomaan köyhälle se lahja. Puhelin teinille merkittävä. Ostakaa kimpassa se puhelin.Ei tee toimistohipolle edes tiukkaa vaikka maksaisi itsekin.
Mä en osta edes omille lapsille iPhonea, vaikka varaa olisi. Ihan toimivia laitteita saa halvemmallakin.
Enemmän mä silti olen huolissani niistä nuorista, joiden pyynnöt on luokkaa sukat ja hygieniatarvikkeita.
Jännä myös tämä tarve "opettaa" köyhiä lapsia ettei se raha kasva puussa. No luuletteko ettei köyhä sitä ymmärrä. Jotenkin ihmeellinen ajatus siitä,että köyhän ihmisen elämä tarkoittaa sitä ettei hallitse talouttaan. Tulee mieleen takavuosien besserwisserit jotka heittäytyivät esim kodittomaksi näyttääkseen että sieltä noustaan. Eivät nousseet vaan ymmärsivät kantapään kautta että pienikin ongelma voi katkaista koko tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki pääsis paljon helpommalla, kun lopetettaisiin kokonaan nämä keräykset. Kenenkään ei tarvitsisi vänistä asiasta mitenkään päin.
Eikö sinne enää saa viedä mitä itse haluaa, nuohan ovat vain toiveita. Kyllä joku 10-20 € pakettikin pitäisi kelvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sivusta, mutta vertautuu minusta tähän lahjakeskusteluun ja haaveisiin:
Minä olen keskituloisen perheen lapsi, vanhempani ovat amk-tasoa vastaavan koulutuksen käyneitä. Asuimme paikkakunnalla, jossa oli paljon duunareita ja akateemisia ihmisiä ei kauheasti ollut. Yliopiston käymistä ei paikkakunnalla arvostettu, sille lähinnä naureskeltiin. Minä tykkäsin koulunkäynnistä jo pienenä, mutta urahaaveiden kanssa ei oikein osattu tuossa ympäristössä lapsia tukea. Lähinnä vaan hoettiin, että kannattaa mennä "oikeisiin töihin" tai jos opiskelemaan haluaa, niin sitten korkeintaan lähikaupunkiin tradenomiksi tai sosionomiksi.
Minä sain motivaatiota elämässä pyrkiä pidemmälle, kun ystäväni vanhemmat olivat yliopiston käyneitä ja mielenkiintoisissa akateemisissa ammateissa. En niinkään viittaa tulotasoon, vaan kiinnostukseen korkeaa koulutusta ja tiedettä kohtaan. Minusta oli kiehtovaa jutella ystäväni vanhempien kanssa syvällisiä keskusteluita ja puida tieteellisiä näkökulmia, vaikka olinkin vasta nuori. Petrasin koulussa arvosanojani, tein ahkerasti töitä ja pääsin Helsingin yliopistoon toivomalleni alalle. Muutin kauas pikkupaikkakunnalta, kun aloitin opinnot Helsingissä. Työuraa olen tehnyt jo toistakymmentä vuotta akateemisella alalla ja ympärille on löytynyt samankaltaisia ystäviä.
En usko, että olisin koskaan päätynyt akateemiselle alalle, jos en olisi nähnyt arjessani esimerkkiä, että näinkin voi olla. Ystäväni vanhempien ahkeruus, jonka itse näin, kannusti minuakin eteenpäin.
Itsellänikään ei ole iPhonea joten en kyllä ostaisi sellaista lahjakeräykseenkään. Näiden kohtuuttomien toiveiden takia lopetinkin pari vuotta sitten osallistumisen näihin joulukeräyksiin. Jos parin kympin lahja on pettymys niin antaa olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ja nuori paremmin oppisi sen rahan arvon ja työn tekemisen merkityksen, jos joutuisi työskentelemään saamansa lahjan eteen. Nythän nuo keräykset vain opettavat, että pysy pienituloisena/työttömänä, niin joku kiva täti antaa sinulle ilmaiseksi sen, mistä unelmoit.
Muistatko vielä kuinka pitkä aika vuosi on lapsen/nuoren elämässä? Vaikka kerran vuodessa saisikin jotakin kivalta vieraalta tädiltä tai sedältä, jää aika monta kuukautta aikaa totutella siihen, ettei saa yhtään mitään. Itse näen sen enemmin niin, että sinäkin olet jopa vieraillekin ihmisille tärkeä. Jos olisin varakas, ostaisin useammallekin lapselle uusimmat iphonet. Toki vastaan tulisi nimenomaan tuo, etteivät sitten menisi vanhemmille myytäväksi... Joten sinänsä helpottaa, etten ole.
Sukulaislasten (ja lemmikkien) lahjoihin laitan kyllä yhden kuun palkkaa vastaavan summan. Mutta ihmiset ovat tässäkin asiassa erilaisia ja se on ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika asenteellista kirjottelua. Köyhät vanhemmat ovat automaattisesti kusettajia eikä köyhä lapsi saisi toivoa mitään kallista itselleen vaan tyytyä siihen että täti ostaa kirpparilta sille käytetyn vehkeen. Rahalla on ihan eri merkitys puutteessa elävälle. Se uusi tavara on nimenomaan köyhälle se lahja. Puhelin teinille merkittävä. Ostakaa kimpassa se puhelin.Ei tee toimistohipolle edes tiukkaa vaikka maksaisi itsekin.
Ei. Köyhät vanhemmat eivät ole "automaattisesti" kusettajia. Kaikenlaiset keräykset vetävät kuitenkin puoleensa hyvin paljon kusettajia. Millaisia kokemuksia ihmisillä olikaan siitä Facebookin jouluapu-ryhmästäkin, onko se edes enää olemassa? Normaali köyhä ei usein edes kehtaa pyytää mitään, ettei luulla samanlaiseksi kusettajaksi.
Pieni lapsi pyytää telkkarimainoksessa näkemäänsä hintavaa lelua? Varmaan ihan aito toive. Lahjakortti S-ketju
Helposti kusettajat aktivoituvat, kun näkevät tilaisuuden. Uudet lelut on melko helposti vaihdettavissa rahaksi. Onhan näitä, jotka eivät näe kuin oman navan. Jos jostain kympin tai pari saa,myyvät vaikka mummonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ja nuori paremmin oppisi sen rahan arvon ja työn tekemisen merkityksen, jos joutuisi työskentelemään saamansa lahjan eteen. Nythän nuo keräykset vain opettavat, että pysy pienituloisena/työttömänä, niin joku kiva täti antaa sinulle ilmaiseksi sen, mistä unelmoit.
Muistatko vielä kuinka pitkä aika vuosi on lapsen/nuoren elämässä? Vaikka kerran vuodessa saisikin jotakin kivalta vieraalta tädiltä tai sedältä, jää aika monta kuukautta aikaa totutella siihen, ettei saa yhtään mitään. Itse näen sen enemmin niin, että sinäkin olet jopa vieraillekin ihmisille tärkeä. Jos olisin varakas, ostaisin useammallekin lapselle uusimmat iphonet. Toki vastaan tulisi nimenomaan tuo, etteivät sitten menisi vanhemmille myytäväksi... Joten sinänsä helpottaa, etten ole.
Sukulaislasten (ja lemmikkien) lahjoihin laitan kyllä yhden kuun palkkaa vastaavan summan. Mutta ihmiset ova
Tai sitten lapsella/nuorella olisi aika monta kuukautta mahdollisuus totutella siihen, että monet asiat ovat työllä ansaittavalla rahalla ostettavissa ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sivusta, mutta vertautuu minusta tähän lahjakeskusteluun ja haaveisiin:
Minä olen keskituloisen perheen lapsi, vanhempani ovat amk-tasoa vastaavan koulutuksen käyneitä. Asuimme paikkakunnalla, jossa oli paljon duunareita ja akateemisia ihmisiä ei kauheasti ollut. Yliopiston käymistä ei paikkakunnalla arvostettu, sille lähinnä naureskeltiin. Minä tykkäsin koulunkäynnistä jo pienenä, mutta urahaaveiden kanssa ei oikein osattu tuossa ympäristössä lapsia tukea. Lähinnä vaan hoettiin, että kannattaa mennä "oikeisiin töihin" tai jos opiskelemaan haluaa, niin sitten korkeintaan lähikaupunkiin tradenomiksi tai sosionomiksi.
Minä sain motivaatiota elämässä pyrkiä pidemmälle, kun ystäväni vanhemmat olivat yliopiston käyneitä ja mielenkiintoisissa akateemisissa ammateissa. En niinkään viittaa tulotasoon, vaan kiinnostukseen korkeaa koulutusta ja tiedettä kohtaan. Minusta oli kiehtovaa jutella ystäväni vanhempien kanssa syvälli
Sinustako vanhempasi siis eivät olleet ahkeria, koska eivät olleet akateemisia?
Vierailija kirjoitti:
Jännä myös tämä tarve "opettaa" köyhiä lapsia ettei se raha kasva puussa. No luuletteko ettei köyhä sitä ymmärrä. Jotenkin ihmeellinen ajatus siitä,että köyhän ihmisen elämä tarkoittaa sitä ettei hallitse talouttaan. Tulee mieleen takavuosien besserwisserit jotka heittäytyivät esim kodittomaksi näyttääkseen että sieltä noustaan. Eivät nousseet vaan ymmärsivät kantapään kautta että pienikin ongelma voi katkaista koko tien.
Ei kyse ole mistään opettamisesta, vaan siitä, että viimeistään teinin pitää jo ymmärtää mitä on kohtuullista pyytää vierailta ihmisiltä ja mitä ei. Ei ole minun asiani sitä opettaa kenellekään. Mutta nuo lahjakeräyksiä järjestävät tahot voisivat laittaa lahjatoiveisiin jonkin hintahaarukan. Jos vähäosainen lapsi ei keksi mitään max. 50 euroa maksavaa, mitä haluaisi tai tarvitsisi, niin huh huh.
Ja ihan oikeasti, olen köyhä ihminen ja tunnen paljon köyhiä ihmisiä. Iso osa EI hallitse talouttaan edes alkeellisesti. Se ei tarkoita sitä, että erinomaisilla taloudenhallintakyvyillä köyhyydestä voisi nousta hups vaan. Vaan sitä, että köyhyydestä saa vieläkin pahemman kaaoksen aikaan, jos ei hallitse sitä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten lapsella/nuorella olisi aika monta kuukautta mahdollisuus totutella siihen, että monet asiat ovat työllä ansaittavalla rahalla ostettavissa ihan itse.
Eli joululahjakeräyksen sijaan voisi olla sellainen kummipalvelu. Että valveutuneet ihmiset kävisivät pitkin vuotta opettamassa syrjäytymisvaarassa oleville lapsille ja nuorille, miten pelkän selviämisen sijaan aletaan ansaita asioita omalla työllä. Tämän keskustelun perusteella vapaaehtoisia olisi useita. Vai oliko niin, että jonkun muun pitäisi totuttaa? Niiden itsekin selviytymiseen keskittyvien vanhempien, kenties?
Ei. Köyhät vanhemmat eivät ole "automaattisesti" kusettajia. Kaikenlaiset keräykset vetävät kuitenkin puoleensa hyvin paljon kusettajia. Millaisia kokemuksia ihmisillä olikaan siitä Facebookin jouluapu-ryhmästäkin, onko se edes enää olemassa? Normaali köyhä ei usein edes kehtaa pyytää mitään, ettei luulla samanlaiseksi kusettajaksi.
Pieni lapsi pyytää telkkarimainoksessa näkemäänsä hintavaa lelua? Varmaan ihan aito toive. Lahjakortti S-ketjuun? Vanhemman toive.
Teini pyytää vieraalta iphonea? Nuori ihminen, joka on oppinut vanhemmiltaan, että muut maksavat aina kaiken. Tonnin puhelimen ja "kirpparilta ostetun käytetyn romun" välille mahtuu kaikenlaista toivottavaa. Jos teinillä ei oikeasti ole puutetta mistään muusta kuin tonnin puhelimesta, niin hänellähän on asiat sitten todella hyvin.