Lue keskustelun säännöt.
Joululahjakeräysten toiveet, kun en itse omillekaan lapsille/kummilapsille ostaisi noin kalliita lahjoja
17.11.2025 |
Katselin tämän vuoden toiveita ohi kävellessäni. 2-vuotiaalle toivottiin 50 e lahjakorttia S-ryhmään, toisaalla teini kaipasi iPhonea ja toinen teini erään pelikonsolin uusinta mallia.
Eikö kukaan sano näille lapsille ja nuorille, että ovat todella isoja lahjatoiveita? Edes omalle lapselle en osa mitään satojen eurojen lahjoja, eikä kummilapsille ole meillä ollut koskaan tapana ostaa mitään 50 euron lahjoja (eikä meidän lapsen kummeillakaan ole ollut, enkä sellaista odota). Ja kyllä, meillä lapsi selaa lelulehteä usein ja osoittaa haluavansa sieltä vaikka mitä, mutta ei lapsi kaikkea toivomaansa saa. Lapselle on luvassa yksittäinen kalliimpi lahja ja pari pienempää pakettia.
Toisekseen noissa keräyksissä mietityttää se, menevätkö lahjat edes oikeasti lapsille ja teineille. Vai onko niin, että sen 2 v:n lahjakortilla vanhemmat ostaa itselleen jotain tai meneekö puhelimet ja konsolit myyntiin, jotta summalla saa muuta. En todellakaan vannoisi, että nuo toivelahjat oikeasti päätyvät lapsille ja nuorille.
Kommentit (229)
Kyllä köyhien perheiden lapset tietävät olevansa köyhiä. Tietävät, että vanhemmilla ei ole rahaa ja pyrkivät viimeiseen välttämään aiheuttamasta vanhemmilleen rahanmenoa.
Aina saa toivoa. Vaikka AP ei ostaisi kalliita asioita, niin joku työporukan kimppalahjakeräys saattaa täyttää toiveen. Joillekin se 500€ ei ole iso panostus ja toisille on. Tuo on vapaaehtoista toimintaa ja kukaan ei pakota pahoittamaan mieltä toiveista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni noista toiveista on pelkkää kus stu ta. Ja moni menee tuohon halpaan lahjoittamalla huijareille.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen ilkeä kukkahattutäti, mutta minusta lapsille ja nuorille pitäisi myös opettaa realismia ja rahan arvoa. Kaikki toiveet eivät ole realistisia.
Ihan konkreettisesti tulisi kertoa, että kauanko keskivertoaikuisen on käytävä töissä tienatakseen se 70 euron legolinna tai 500 euron puhelin. Ja kertoa, millaisen osan se lohkaisee esim. keskituloisen (tai pienituloisen budjetista). Lapsi ja nuori ei aina käsitä, että se oma toive voi olla todella suuri verrattuna kuukausibudjettiin.
Keskiverto sosiaalitäti käy puoli päivää töissä tuohon summaan. ja sitten taas parin päivän uupumusloma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se lautapeli ja keskikokoinen legosetti sitten maksa se 50 e/tuote? Ei sillä rahalla ainakaan hyvää talvipukua saa taaperolle.
Kyllä saa, ihan Prisman noi omat merkit ovat edullisia ja laadukkaita. Ei meidän lapset ole ikinä mitään merkkivaatteita tarvinnut.
Noin minäkin ajattelin. Töissä jotkut työkaverit kuitenkin sanoivat, että lasten talvivaatteiden pitää olla Reimaa. Jokaisella on omat standardinsa.
Minulla on kovin riehakas lapsi. Kyllä Reima kestää käytössä paremmin kuin House-toppahousut. Kokeiltu on. Pidemmän päälle on järkevämpää on ostaa se laadukkaampi (tässä tapauksessa myös kalliimpi)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se lautapeli ja keskikokoinen legosetti sitten maksa se 50 e/tuote? Ei sillä rahalla ainakaan hyvää talvipukua saa taaperolle.
Kyllä saa, ihan Prisman noi omat merkit ovat edullisia ja laadukkaita. Ei meidän lapset ole ikinä mitään merkkivaatteita tarvinnut.
Noin minäkin ajattelin. Töissä jotkut työkaverit kuitenkin sanoivat, että lasten talvivaatteiden pitää olla Reimaa. Jokaisella on omat standardinsa.
Minulla on kovin riehakas lapsi. Kyllä Reima kestää käytössä paremmin kuin House-toppahousut. Kokeiltu on. Pidemmän päälle on järkevämpää on ostaa se laadukkaampi (tässä tapauksessa myös kalliimpi)
Sama huomattu. Housesta puuttuu vahvikkeet polvista ja pepusta housuissa ja sitten on viillot molemmissa parin pulkkamäkireissun jälkeen. Mutta ei meillä Reimaa ole ollut silti. Löytyy vähän halvempiakin merkkejä joissa vaatteen kova kulutus on huomioitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsilla tai nuorisolla ole mitään käsitystä rahasta. Sitten petytään kun ei saanutkaan niitä ökykalliita lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se lautapeli ja keskikokoinen legosetti sitten maksa se 50 e/tuote? Ei sillä rahalla ainakaan hyvää talvipukua saa taaperolle.
Kyllä saa, ihan Prisman noi omat merkit ovat edullisia ja laadukkaita. Ei meidän lapset ole ikinä mitään merkkivaatteita tarvinnut.
Noin minäkin ajattelin. Töissä jotkut työkaverit kuitenkin sanoivat, että lasten talvivaatteiden pitää olla Reimaa. Jokaisella on omat standardinsa.
Minulla on kovin riehakas lapsi. Kyllä Reima kestää käytössä paremmin kuin House-toppahousut. Kokeiltu on. Pidemmän päälle on järkevämpää on ostaa se laadukkaampi (tässä tapauksessa myös kalliimpi)
House-vaatteet on kuraa, mutta Cirafin haalarit on ihan yhtä hyviä, kuin Reiman.
Olemme keskituloisia ja kaikki lahjat olen ostanut torista. Lapset 3v ja 4v. Ihan arvovalintakin, että ostetaanko muovitavaraa aina uutena. Parkkitalo yhteiseksi 6e torista ja lähes uudenveroinen. Lisäksi kaksi lautapeliä yhteiseksi ja molemmille pari omaa kirjaa. Isovanhempi ostaa uutena oppi ja ilo tussitehtävävihkot molemmille, joita voi tehdä loputtoman monta kertaa. Näin toimisimme ihan millä tahansa tulotasolla. Tiedän, että lapset ovat onnessaan jouluna, kun pelaamme yhdessä ja leikitään autoilla. En voi käsittää, että joku tämän ikäinen tarvitsisi 70e lahjakorttia yhtään mihinkään.
Niin ja torista ostettiin talveksi reiman haalarit molemmille. 10e pienemmälle ja isomman haalari 23e. Moitteettomassa kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia näkemyksiä, että köyhien lapsille pitäisi pienestä pitäen takoa päähän, että sinä olet köyhä, unelmoi ja toivo vain köyhien asioita.
Kyllä. Aikoinaan oli sanonta, ettei Jumala ole kerjäläispojalta kieltänyt suuria unelmia. Täällä halutaan kieltää köyhän perheen lapselta unelmointikin. Ainakaan ei saa kirjoittaa, että iphone olisi kiva. Pitää vain nöyrästi tyytyä olemaan köyhä, ymmärtää paikkansa. Unelmat on "paremmille ihmisille". Eli siis varakkaammille.
Palasaippua ja paketillinen kauraryynejä riittää lahjaksi. Ehkäpä joku vaatekappale, kunhan se vaate on mahdollisimman ruma ja epämukava. Ettei vaan nyt ala köyhä ala luulemaan itsestään liikoja!
Vähän kaksijakoinen juttu. Pitääkö köyhälle opettaa tuollaisia utopistisia toiveita? Ja sillä tonnilla mikä menee Iphoneen yhdelle saisi monta keskihintaista lahjaa useammalle lapselle (ihan kivoja juttuja, vaikka 50e lahjakortin, Legoja yms, ei tarvitse olla mitään roinaa). Tuohon tonniin pitää tehdä aika paljon töitä normaalin duunarinkin ja jos haluaa ostaa Iphonen niin pitää säästää kuukausi kaupalla. Ja miksi se yksi lapsi ansaitsee sen Iphonen ilman omaa ansiota ja 50000 muuta saa jotain pientä ja osa jää ilman? Tuollainen Iphone tai vastaava voisi olla palkkio esim hyvästä koulumenestyksestä (tai yrittämisestä). Mielelläni sponssaisin esim tällaisen stipendin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme keskituloisia ja kaikki lahjat olen ostanut torista. Lapset 3v ja 4v. Ihan arvovalintakin, että ostetaanko muovitavaraa aina uutena. Parkkitalo yhteiseksi 6e torista ja lähes uudenveroinen. Lisäksi kaksi lautapeliä yhteiseksi ja molemmille pari omaa kirjaa. Isovanhempi ostaa uutena oppi ja ilo tussitehtävävihkot molemmille, joita voi tehdä loputtoman monta kertaa. Näin toimisimme ihan millä tahansa tulotasolla. Tiedän, että lapset ovat onnessaan jouluna, kun pelaamme yhdessä ja leikitään autoilla. En voi käsittää, että joku tämän ikäinen tarvitsisi 70e lahjakorttia yhtään mihinkään.
Niin ja torista ostettiin talveksi reiman haalarit molemmille. 10e pienemmälle ja isomman haalari 23e. Moitteettomassa kunnossa.
Tämä. Varsinkin noin pienille löytyy hyvin käytettynä tavaraa ja vaatetta. Isommalle sitten jo vähän hankalammin.
Vierailija kirjoitti:
Joka vuosi on uutisia kun jotkut ostavat kimpassa tai yksin näitä pleikkareita yms iphoneja mitä onkaan toivottu. Minusta siihen pitäisi pistää joku mitä voi toivoa ja kyllä näitä väärinkäytetään paljon. Lahjakortit menee muuhun kun lapsille ja kalliimmat myyntiin.
Mä haluaisin myös auttaa, mutta haluaisin valita tarkasti, millaiselle perheelle. Syyttömiä lapset on vanhempiensa virheisiin, mutta en halua tulla huijatuksi. Mielestäni esim se, että rahat menee alkoholiin, kauneushoitoihin tai isin moottoripyöräharrastukseen on huijaamista, kun pyydetään lapselle lahjaa. Rahapula on näissä tapauksissa omien valintojen summa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en nyt uutta puhelinta ala kenellekään ostamaan, mutta mun mielestäni 50 - 100 euron arvoinen lahjatoive on vielä ihan ok ja sellaisia hankin pari. Toki mitä kalliimpi lahjatoive sitä todennäköisempää ettei sitä saa, tämä pitäisi vanhemman huomioida.
Mulla on omille lapsille 50e lahjat. En ikinä vieraan lapsen lahjoihin laittaisi sellaista summaa. Jo 20e on iso raha, sen verran pienituloinen olen itse
Tosin en noihin keräyksiin osallistukaan. Suomessa ei sellaisia köyhiä ole, jotka eivät halutessaan voisi lapsilleen lahjoja hankkia. Tuohan on vaan opittua kerjäystä ja hyväksikäyttöä
Jos toiveet tulevat suoraan lapsilta, on minusta ihan luonnollista ja toiveikkuutta osoittavaa, etteivät osaa olla toivomatta samaa kuin vaikka koulukaverit. "Koska olemme köyhiä, minun pitää olla iloinen ehjistä sukista", ei tunnu ainakaan omassa sydämessäni kovin hyvältä.
Mutta ihan silkka fakta on sekin, että lahjat eivät välttämättä mene lasten käyttöön. Joulupuu sentään on edes kohdennettu keräys. Mutta Facebookin joulu- tai muissa apuryhmissä aikuiset esittävät toiveita, vaikka lapsia ei olisi olemassakaan. Tai vaikka lapset olisivat sijoitettuna kodin ulkopuolelle, eivätkä koskaan lahjoituksia näkisi. Jälkimmäistä olen todistanut ihan omin silmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ja nuorille tekee myös hyvää oppia, ettei raha kasva puissa. Toki joitakin asioita voi saada ilmaiseksi, mutta niin aikuisetkin joutuvat käymään töissä tienatakseen. Kyllä meillä on opetettu jo 3 v ikäiselle, että jos hän esim. rikkoisi ikkunan, niin mitä uuden hankkiminen ja työmiehen kulut maksaisivat. Ja on sanottu, että tuo raha olisi pois leluista ja muusta mukavasta. Kummasti on lapsi ymmärtänyt asian ja haluaa kohdella omaisuutta hyvin.
Tätä oppia ei saa sillä, että saa kalliin lahjan ilmaiseksi jostain keräyksestä. Korkeintaan oppii sen, että on ystävällisyyttään auttavia ihmisiä ja kannattaakin pysyä tilanteessa, jossa ollaan näiden keräysten asiakkaana.
Versus...vaihtoehto, missä 3 vuotias rikkoo ikkonat ja tuhoaa muun omaisuuden?! :D
Muutenkin tuntuu aika rankalta, että jo 3 vuotiaan elämään tuodaan rahahuolet ja iso vastuu, koska tuon ikäinen on kuitenkin vielä lähes taapero.
Kyllä sitä voi sitten pikkuhiljaa tuoda sitä talouspuolta esiin lapsen kasvaessa, mutta että noin pienelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia näkemyksiä, että köyhien lapsille pitäisi pienestä pitäen takoa päähän, että sinä olet köyhä, unelmoi ja toivo vain köyhien asioita.
Kyllä. Aikoinaan oli sanonta, ettei Jumala ole kerjäläispojalta kieltänyt suuria unelmia. Täällä halutaan kieltää köyhän perheen lapselta unelmointikin. Ainakaan ei saa kirjoittaa, että iphone olisi kiva. Pitää vain nöyrästi tyytyä olemaan köyhä, ymmärtää paikkansa. Unelmat on "paremmille ihmisille". Eli siis varakkaammille.
Palasaippua ja paketillinen kauraryynejä riittää lahjaksi. Ehkäpä joku vaatekappale, kunhan se vaate on mahdollisimman ruma ja epämukava. Ettei vaan nyt ala köyhä ala luulemaan itsestään liikoja!
Voi hemmetti mitä lässytystä. On ihan eri asia unelmoida iphonesta ja pyytää vieraalta ihmiseltä, että annahan minulle iphone. 15-vuotias ei usko enää joulupukkiin ja tajuaa kyllä eron. Mutta kalastelee kuitenkin - se on vähän kuin lahjalottoa - kun tarvetta millekään pienemmälle ei ole.
Muutama vuosi sitten sarjaliput leffaan oli vielä mainio lahja teinille tällaisissa keräyksissä, nykyään sitten liian halpa ja surkea kun niihin on kuulemma "kaikilla" varaa.
Aika asenteellista kirjottelua. Köyhät vanhemmat ovat automaattisesti kusettajia eikä köyhä lapsi saisi toivoa mitään kallista itselleen vaan tyytyä siihen että täti ostaa kirpparilta sille käytetyn vehkeen. Rahalla on ihan eri merkitys puutteessa elävälle. Se uusi tavara on nimenomaan köyhälle se lahja. Puhelin teinille merkittävä. Ostakaa kimpassa se puhelin.Ei tee toimistohipolle edes tiukkaa vaikka maksaisi itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsilla tai nuorisolla ole mitään käsitystä rahasta. Sitten petytään kun ei saanutkaan niitä ökykalliita lahjoja.
Luultavasti ovat sen verran tottuneet pettymyksiin, että eivät kovin korkealta putoa.
Joka vuosi on uutisia kun jotkut ostavat kimpassa tai yksin näitä pleikkareita yms iphoneja mitä onkaan toivottu. Minusta siihen pitäisi pistää joku mitä voi toivoa ja kyllä näitä väärinkäytetään paljon. Lahjakortit menee muuhun kun lapsille ja kalliimmat myyntiin.