Joululahjakeräysten toiveet, kun en itse omillekaan lapsille/kummilapsille ostaisi noin kalliita lahjoja

Ainahan sitä saa toivoa.

Mäkin toivon, että mun A6 etron saapuisi jouluksi, ennen reissua, mutta tuntuu olevan pirun vaikeaa laivauksen kanssa. Olisi pitänyt ottaa se pikaisen toimituksen valmisvaihtoehto. 

Ehkä olen ilkeä kukkahattutäti, mutta minusta lapsille ja nuorille pitäisi myös opettaa realismia ja rahan arvoa. Kaikki toiveet eivät ole realistisia.

Ihan konkreettisesti tulisi kertoa, että kauanko keskivertoaikuisen on käytävä töissä tienatakseen se 70 euron legolinna tai 500 euron puhelin. Ja kertoa, millaisen osan se lohkaisee esim. keskituloisen (tai pienituloisen budjetista). Lapsi ja nuori ei aina käsitä, että se oma toive voi olla todella suuri verrattuna kuukausibudjettiin.

Lapsille ja nuorille tekee myös hyvää oppia, ettei raha kasva puissa. Toki joitakin asioita voi saada ilmaiseksi, mutta niin aikuisetkin joutuvat käymään töissä tienatakseen. Kyllä meillä on opetettu jo 3 v ikäiselle, että jos hän esim. rikkoisi ikkunan, niin mitä uuden hankkiminen ja työmiehen kulut maksaisivat. Ja on sanottu, että tuo raha olisi pois leluista ja muusta mukavasta. Kummasti on lapsi ymmärtänyt asian ja haluaa kohdella omaisuutta hyvin.

Tätä oppia ei saa sillä, että saa kalliin lahjan ilmaiseksi jostain keräyksestä. Korkeintaan oppii sen, että on ystävällisyyttään auttavia ihmisiä ja kannattaakin pysyä tilanteessa, jossa ollaan näiden keräysten asiakkaana.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille ja nuorille tekee myös hyvää oppia, ettei raha kasva puissa. Toki joitakin asioita voi saada ilmaiseksi, mutta niin aikuisetkin joutuvat käymään töissä tienatakseen. Kyllä meillä on opetettu jo 3 v ikäiselle, että jos hän esim. rikkoisi ikkunan, niin mitä uuden hankkiminen ja työmiehen kulut maksaisivat. Ja on sanottu, että tuo raha olisi pois leluista ja muusta mukavasta. Kummasti on lapsi ymmärtänyt asian ja haluaa kohdella omaisuutta hyvin.

Tätä oppia ei saa sillä, että saa kalliin lahjan ilmaiseksi jostain keräyksestä. Korkeintaan oppii sen, että on ystävällisyyttään auttavia ihmisiä ja kannattaakin pysyä tilanteessa, jossa ollaan näiden keräysten asiakkaana.

Versus...vaihtoehto, missä 3 vuotias rikkoo ikkonat ja tuhoaa muun omaisuuden?! :D 

Näihin ketjuihin tulee aina joku vinkumaan, että "ihan varmasti ostat lapsellesi puhelimen/kalliit harrastusvälineet" tms. Minusta tämä on ihan eri asia. En minä omallekaan lapselle mitään iPhonea ostaisi, halvempi luuri saa riittää. Ja jos teini kalliimman haluaa, niin itse pitää osa rahoista ansaita. Plus on meillä lapselle jo pienestä asti opetettu, että osallistutaan ikätasoisesti kotitöihin, kohdellaan toisia nätisti ja isompana hoidetaan koulutyöt. Samalla tavalla sitä töissä me aikuiset tehdään palkan eteen töitä, ei sitä palkkaa tulisi, jos töissä käyttäytyisi urposti ja jättäisi työt tekemättä.

No en nyt uutta puhelinta ala kenellekään ostamaan, mutta mun mielestäni  50 - 100 euron arvoinen lahjatoive on vielä ihan ok ja sellaisia hankin pari. Toki mitä kalliimpi lahjatoive sitä todennäköisempää ettei sitä saa, tämä pitäisi vanhemman huomioida.

Minusta pienempiä lahjoja turhaan väheksytään näissä keräyksissä. Olin itse lapsi ysärillä ja nollarin alussa (ihan keskituloinen perhe) ja muistan yhä, miten ihania seuraavat lahjat olivat:

-askartelusetti + tarroja

-setti, jossa oli lasten kylpytuotteita, shampoo ja pesusieni

-pörrösukat ja uusi yöpuku

-alakoulun lopulla pieni meikkisetti, josta löytyi Anytimen huulikiilto, kynsilakka ja luomiväri (hinta tuollaisella setillä oli siihen aikaan 10 e, nykyisin saisi saman setin Essenceltä tms merkiltä kympillä)

Ei tällaisia lahjatoiveita enää juuri näe ja näitäkin vähätellään pieniksi. Mikä vika siinä pienemmässä lahjassa on? 

Missä noin kalliita toiveita on? Mä katselin lähiostarin toivepuuta ja kallein toive oli jotain kolmekymppiä.

Se että omat lapsesi elävät puutteessa ja murheessa koska olet nihilisti ei tarkoita sitä että muut kohtelevat lapsiaan yhtä huonosti ja välinpitämättömästi. Siinä saatat olla hyvinkin oikeassa että lahjat menevät myyntiin Toriin ja rahat kaljaan, viinaan ja huumeisiin aikuisille.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan sitä saa toivoa.

Mäkin toivon, että mun A6 etron saapuisi jouluksi, ennen reissua, mutta tuntuu olevan pirun vaikeaa laivauksen kanssa. Olisi pitänyt ottaa se pikaisen toimituksen valmisvaihtoehto. 

Isojen poikien lahjatoiveissa hinnat ovat ihan toista luokkaa. Riittääkö takaveto vai tarvitsetko nelivetoa? Eiköhän se montaa kymppiä tee kun siihen vielä valitsee välttämättömiä lisävarusteita. 😁

Olen ap ihan samaa mieltä ja olen lähtökohtaisesti tosi epäluuloinen lahjatoiveita kohtaan. Sen takia en osta mitään mikä on helppo realisoida rahaksi (pelikonsolit, puhelmet jne) niin menee varmemmin oikeaan tarpeeseen.

Voihan se olla, että jos muuten on tiukempaa taloudessa, ne lahjapaineet kasvavat myös hieman kokoaan. 

Meillä siis lasten kalliimmatkin hankinnat on osa normaalia päivittäiselämää, jos perusteltua tarvetta on. Esimerkiksi urheiluvälineet, tai viihteen puolesta pelikonsoli voidaan ostaa vaikka marraskuussa. Jouluna sitten voi olla aika pienimuotoisia ne paketit. Osa kasaa kaiken ja antaa kerralla jouluna, mutta usein tarve olisi kovempi kuitenkin jonain muuna hetkenä. Osa tavaroista on myös vaan järkevämpää ostaa esim. alennusmyynneistä vs. pahimpaan hintapiikkiin joulukuussa. 

Joulupuukeräyksessä se tilanne keskittyy nimenomaan sihen jouluun ja lapset eivät välttämättä saa muutoin oikein mittään. 

Vierailija kirjoitti:

Se että omat lapsesi elävät puutteessa ja murheessa koska olet nihilisti ei tarkoita sitä että muut kohtelevat lapsiaan yhtä huonosti ja välinpitämättömästi. Siinä saatat olla hyvinkin oikeassa että lahjat menevät myyntiin Toriin ja rahat kaljaan, viinaan ja huumeisiin aikuisille.

Ei minun lapseni puutteessa ja murheessa elä. Leluja, pelejä ja kirjoja on yllin kyllin, vaikka ei mitään sadan euron yksittäistä lelua omistakaan. Joululahjaksi lapsi saa tänä vuonna keskikokoisen legosetin, 3 lautapeliä, kirjan, 2 paitaa ja pienen lelun. Lahjoja ovat ostaneet sukulaiset ja meiltä vanhemmilta on yksi lahja. Tuossa on jo enemmän kuin tarpeeksi.

Ap

Ostakaa lapsille pienikokoisia leluja. Isot lelut ovat ongelmallisia, ainakin pienessä kodissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että omat lapsesi elävät puutteessa ja murheessa koska olet nihilisti ei tarkoita sitä että muut kohtelevat lapsiaan yhtä huonosti ja välinpitämättömästi. Siinä saatat olla hyvinkin oikeassa että lahjat menevät myyntiin Toriin ja rahat kaljaan, viinaan ja huumeisiin aikuisille.

Ei minun lapseni puutteessa ja murheessa elä. Leluja, pelejä ja kirjoja on yllin kyllin, vaikka ei mitään sadan euron yksittäistä lelua omistakaan. Joululahjaksi lapsi saa tänä vuonna keskikokoisen legosetin, 3 lautapeliä, kirjan, 2 paitaa ja pienen lelun. Lahjoja ovat ostaneet sukulaiset ja meiltä vanhemmilta on yksi lahja. Tuossa on jo enemmän kuin tarpeeksi.

Ap

Tässä onkin erona se, että sinun lapsesi saa lahjoja useammalta taholta. Jos lapsi saa jouluna vain tuon keräyksen lahjan ja vanhemmilta jotain halpaa askartelusettiä ja alusvaatteita tms. niin ymmärrän, että lahjatoive on hiukan suurempi. Ei nyt satoja euroja, mutta esim. se keskikokoinen legosetti tai lautapeli. 

Minä haluan tukea pienituloisten perheiden lapsia, mutta niin, että vanhemmat eivät hassaa lahjaksi annettavia asioita. Olen ratkaissut tämän ostamalla paikallisiin päiväkoteihin lapsille yhteiseen käyttöön uusia leluja, pelejä, hiekkaleluja ja kirjoja. Lapset ovat näistä ilahtuneet kovasti ja tavarat menevät oikeasti käyttöön.

Lautapelit on erinomaisia lahjoja, JOS vanhemmat myös pelaavat niitä lapsen kanssa. Se vaatii panostamista muutoinkin kuin korttia kaupassa vinguttamalla. 

Muistan penskana, kun mulla oli kaapissa n. kaikki silloiset lautapelit, mutta vanhempia kiinnosti vaan telkkarin tuijottelu. No, parin kaverin kanssa niitä silloin tällöin sitten pelailtiin. Eniten tuli pelattua yhden kaverin perheen kotona, missä myös vanhemmat osallistuivat peleihin meidän lasten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että omat lapsesi elävät puutteessa ja murheessa koska olet nihilisti ei tarkoita sitä että muut kohtelevat lapsiaan yhtä huonosti ja välinpitämättömästi. Siinä saatat olla hyvinkin oikeassa että lahjat menevät myyntiin Toriin ja rahat kaljaan, viinaan ja huumeisiin aikuisille.

Ei minun lapseni puutteessa ja murheessa elä. Leluja, pelejä ja kirjoja on yllin kyllin, vaikka ei mitään sadan euron yksittäistä lelua omistakaan. Joululahjaksi lapsi saa tänä vuonna keskikokoisen legosetin, 3 lautapeliä, kirjan, 2 paitaa ja pienen lelun. Lahjoja ovat ostaneet sukulaiset ja meiltä vanhemmilta on yksi lahja. Tuossa on jo enemmän kuin tarpeeksi.

Ap

Tässä onkin erona se, että sinun lapsesi saa lahjoja useammalta taholta. Jos lapsi saa jouluna vain tuon keräyksen lahjan ja vanhemmilta jotain halpaa aska

Paitsi noissa keräyksissä ei toivota niitä keskikokoisia legosettejä tai 20 euron lautapelejä, vaan toiveet ovat paljon suurempia. 

Oma lapseni haaveilee harva se päivä, mitä hän haluaa joulupukilta lahjaksi. Ihan suoraan olen sanonut, että kaikkia toivottuja lahjoja ei ole tulossa. Kyse ei ole siitä, etteikö olisi varaa hankkia, vaan haluan opettaa lapsen siihen, ettei aina saa ihan kaikkea haluamaansa. Ilo tulee siitäkin, että saa jotain toivomaansa.

Ja aivan varmasti 2 vuotias toivoo 50 euron lahjakorttia se ryhmään, ei tuon ikäinen rahan päälle tajua eikä edes sitä onko salessa vai cittarissa. Jos on poika joku roska-auto on kova sana, jos tyttö niin joku nukke tai nuken rattaat