Joululahjakeräysten toiveet, kun en itse omillekaan lapsille/kummilapsille ostaisi noin kalliita lahjoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi saa tänä jouluna 200 e puhelimen, koska on pitänyt hienosti ehjänä edellisen 5 vuotta. Mitään iphonea ei saa. Vieraan lapselle on 30 e rajana. Nämä todella kalliit toiveet kuulostaa siltä, että vanhemmat muuttaa rahaksi joulun jälkeen ja ostaa viinaa ja huumeita. 

Mun mielestä toinen varteenotettava vaihtoehto on se, että kokeilevat, että kävisikö säkä ja joku hyväntahtoinen rikas tyyppi ostaisikin sen uusimman iPhonen. Suurempi mahdollisuus saada iphone kuin jos ei laita lappua joulukuuseen laisinkaan.

Mutta, jos todella miettisi lapsen etua ja haluaisi, että lapsi saa edes jonkun joululahjan, kannattaisi laittaa halvempi lahjatoive, jonka todennäköisemmin joku ostaa. Esim. seurakunnan lahjapuussa oli kohtuullisia toiveita, kuten kampaamolahjakortti teinitytölle (summan voi itse päättää),

Tämä on juuri se juttu, mikä monilta näissä keskusteluissa menee ohi. Moni tuntuu ajattelevan näitä keräyksiä - ja ylipäätään elämää? - lottona. Täytät kupongin, ja hui hai, joko tulee jättipotti tai sitten jää tyhjä käteen. Luotetaan onnenkantamoisiin ja siihen, että joku tarpeeksi hölmö rahakas suostuu höynäytettäväksi.

Minun mielestäni tällaisen elämänasenteen opettamisessa lapsille on jo ihan tarpeeksi ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nuori oikeasti haluaisi nousta ylöspäin elämässä ja saada tulevaisuudessa muutakin kuin armopaloja, kannattaisi toivoa jotain järkevää, kuten kouluaineisiin tukiopetusta, ohjelmointikurssia, kurssia tekoälyn käytöstä tms. Ne auttavat elämässä paljon enemmän kuin pleikkari.

Vaikka tämä kommentti saa negaa, on tämä ihan totta. Parasta antaa pääomaa, jolla voi vaikkapa lukea lääkäriksi ja saada kunnon työn. 

Lasten kohdalla se henkinen pääoma tarkoittaa vaikka tehtäväkirjoja, tietokilpailutyyppisiä lautapelejä,  "kasaa ihminen" tyyppisiä leluja, 100 erilaista luuta ja sisäelintä. Tai mikroskooppisetti, tai insinöörisetti. 

Ei jotain tukiopetuksia ja oppikursseja LAPSILLE lahjaksi.

Jos lapsi tarvitsee tukiopetusta, eli pärjää jossain aineessa, niin onko se oikeasti pukinkonttiin kuuluva asia. Tukiopetuksen järjestäminen Suomessa kuuluu opetustoimelle, ei vanhemmille edes. Vähän kuin antaisi lahjaksi hilseshampoota tai ryppyvoidetta. Siinä on siis pieni kettuilun maku "tässä, kun saat niin huonoja numeroita". 

Lukioikäiset tai amislaiset on eri juttu. Niillä on jo käsitys mitä haluavat isona tehdä ja opintojen tukeminen on luultavasti arvostettua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi saa tänä jouluna 200 e puhelimen, koska on pitänyt hienosti ehjänä edellisen 5 vuotta. Mitään iphonea ei saa. Vieraan lapselle on 30 e rajana. Nämä todella kalliit toiveet kuulostaa siltä, että vanhemmat muuttaa rahaksi joulun jälkeen ja ostaa viinaa ja huumeita. 

Mun mielestä toinen varteenotettava vaihtoehto on se, että kokeilevat, että kävisikö säkä ja joku hyväntahtoinen rikas tyyppi ostaisikin sen uusimman iPhonen. Suurempi mahdollisuus saada iphone kuin jos ei laita lappua joulukuuseen laisinkaan.

Mutta, jos todella miettisi lapsen etua ja haluaisi, että lapsi saa edes jonkun joululahjan, kannattaisi laittaa halvempi lahjatoive, jonka todennäköisemmin joku ostaa. Esim. seurakunnan lahjapuussa oli kohtuullisia toiveita, kuten kampaamolahjakortti teinitytölle (summan voi itse päättää),

Mä en sekuntiakaan usko, että oikeasti todella köyhän perheen vesa laittaisi toiveeksi uusinta iPhonea. 

Siis noissa kuusissahan on sekin, että yhtään lahjaa ei ole pakko ostaa. Ei iPhonea, ei pörrösukkia, ei mitään siltä väliltä. Ei se ole velvollisuus. Ne ostavat, jotka haluavat. 

Katsoin joulupuun sivuilta ohjeita. Siellä oli puutetta 18-25-vuotiaiden nuorten lahjoista. (Jälkihuollon nuoret, jotka toivoivat kodintarvikkeita)

Vierailija kirjoitti:

Katsoin joulupuun sivuilta ohjeita. Siellä oli puutetta 18-25-vuotiaiden nuorten lahjoista. (Jälkihuollon nuoret, jotka toivoivat kodintarvikkeita)

Varmaan puutetta on siksi, että noilla nuorilla aikuisilla on yleensä aika hyvät rahalliset tuet. Ainakin tällainen mielikuva on minulle tullut. Hiljattain oli muistaakseni Hesarissa juttu opiskelijanaisesta, joka valitti, että joutuu muuttamaan astetta halvempaan asuntoon samassa rakennuksessa, koska jälkihuolto on loppumassa. Kuvien perusteella kämppä oli sellainen, ettei siitä voi tavallinen köyhä kuin haaveilla. Kaikki kalusteetkin jne. näyttivät ihan uusilta.

Kyllä minulle ainakin ensimmäisenä tulee mieleen, että miksi ihmeessä ostaisin tuntemattomille aikuisille ihmisille joululahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin joulupuun sivuilta ohjeita. Siellä oli puutetta 18-25-vuotiaiden nuorten lahjoista. (Jälkihuollon nuoret, jotka toivoivat kodintarvikkeita)

Varmaan puutetta on siksi, että noilla nuorilla aikuisilla on yleensä aika hyvät rahalliset tuet. Ainakin tällainen mielikuva on minulle tullut. Hiljattain oli muistaakseni Hesarissa juttu opiskelijanaisesta, joka valitti, että joutuu muuttamaan astetta halvempaan asuntoon samassa rakennuksessa, koska jälkihuolto on loppumassa. Kuvien perusteella kämppä oli sellainen, ettei siitä voi tavallinen köyhä kuin haaveilla. Kaikki kalusteetkin jne. näyttivät ihan uusilta.

Kyllä minulle ainakin ensimmäisenä tulee mieleen, että miksi ihmeessä ostaisin tuntemattomille aikuisille ihmisille joululahjoja.

Minä taas mietin, että seuraavat perusasiat eivät jossain Ikeassa paljon maksa:

-keittiöön astiasetti 1-2 hlöä, aterimet, paistinpannu, kattila, lasta, kauha ja kulho ruoan laittamiseen, tiskiharja

-lakanasetti, kylpypyyhe, käsipyyhe, peitto ja tyyny, kenties verhot, jos niitä ei uudessa huoneessa/asunnossa ole

Oletan, että ihmisellä olisi valmiina sänky/patja. Imuri nyt on vähän kalliimpi ostos, mutta ei mikään mahdoton. Eikö todella jälkihuollon nuorilla ole varaa hankkia näitä asioita tukien avulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi saa tänä jouluna 200 e puhelimen, koska on pitänyt hienosti ehjänä edellisen 5 vuotta. Mitään iphonea ei saa. Vieraan lapselle on 30 e rajana. Nämä todella kalliit toiveet kuulostaa siltä, että vanhemmat muuttaa rahaksi joulun jälkeen ja ostaa viinaa ja huumeita. 

Mun mielestä toinen varteenotettava vaihtoehto on se, että kokeilevat, että kävisikö säkä ja joku hyväntahtoinen rikas tyyppi ostaisikin sen uusimman iPhonen. Suurempi mahdollisuus saada iphone kuin jos ei laita lappua joulukuuseen laisinkaan.

Mutta, jos todella miettisi lapsen etua ja haluaisi, että lapsi saa edes jonkun joululahjan, kannattaisi laittaa halvempi lahjatoive, jonka todennäköisemmin joku ostaa. Esim. seurakunnan lahjapuussa oli kohtuullisia toiveita, kuten kampaamolahj

Tämä. Ei se elämä ole mikään lottoarvonta, jossa normaalit ihmiset odottelevat onnenkantamoista. Suurimmalla osalla ihmisistä on mahdollisuus taustastaan huolimatta saada itselleen melko täyspäinen elämä (opiskelu/työpaikka, jonkinlainen koti, eikä tee rikoksia) ihan vain tahdonvoimalla ja työnteolla. Sitten suurin osa ihmisistä elää tätä kunnollista elämää, eikä oleta onnen tupsahtavan muuten vain eteen.

Ja varmasti kitinän ja alapeukkujen arvoinen asia, mutta moni keskituloinen (tai paremmin tienaava) on tehnyt kovasti töitä saadakseen sen koulutus/tulotason, mikä heillä on.

No just tollainen Stanley vesipullo (40-50e) kuulostaa sellaiselta järkevältä unelmalta. Vähän luksusta, mutta kuitenkin käyttöesine. Tuollaisen voisin keräykseen hankkiakin, mutta en todellakaan mitään pleikkaa tai Iphonea. 

Vierailija kirjoitti:

Jos nuori oikeasti haluaisi nousta ylöspäin elämässä ja saada tulevaisuudessa muutakin kuin armopaloja, kannattaisi toivoa jotain järkevää, kuten kouluaineisiin tukiopetusta, ohjelmointikurssia, kurssia tekoälyn käytöstä tms. Ne auttavat elämässä paljon enemmän kuin pleikkari.

Jestas sentään. Sinäkö ne hänelle hommaat? Aikaisemminkin joku kommentoi jotain samankaltaista. Kuitenkin kyse on nyt joululahjoista eikä siitä miten pärjätä elämässä tulevaisuudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin joulupuun sivuilta ohjeita. Siellä oli puutetta 18-25-vuotiaiden nuorten lahjoista. (Jälkihuollon nuoret, jotka toivoivat kodintarvikkeita)

Varmaan puutetta on siksi, että noilla nuorilla aikuisilla on yleensä aika hyvät rahalliset tuet. Ainakin tällainen mielikuva on minulle tullut. Hiljattain oli muistaakseni Hesarissa juttu opiskelijanaisesta, joka valitti, että joutuu muuttamaan astetta halvempaan asuntoon samassa rakennuksessa, koska jälkihuolto on loppumassa. Kuvien perusteella kämppä oli sellainen, ettei siitä voi tavallinen köyhä kuin haaveilla. Kaikki kalusteetkin jne. näyttivät ihan uusilta.

Kyllä minulle ainakin ensimmäisenä tulee mieleen, että miksi ihmeessä ostaisin tuntemattomille aikuisille ihmisille joululahjoja.

Mun serkku on ollut tuossa jälkihuollossa ja sai 18 täytettyään 20ke käteen. Törsäsi muuten kaikki. 

Vähän referoituna:

"Eikö todella jälkihuollon nuorilla ole varaa hankkia näitä asioita tukien avulla?"

Niinpä. Hehän saavat itsenäistymisvarat käyttöön, joka on yleensä monta tonnia. 

Minä taas mietin, että seuraavat perusasiat eivät jossain Ikeassa paljon maksa:

-keittiöön astiasetti 1-2 hlöä, aterimet, paistinpannu, kattila, lasta, kauha ja kulho ruoan laittamiseen, tiskiharja

-lakanasetti, kylpypyyhe, käsipyyhe, peitto ja tyyny, kenties verhot, jos niitä ei uudessa huoneessa/asunnossa ole

Oletan, että ihmisellä olisi valmiina sänky/patja. Imuri nyt on vähän kalliimpi ostos, mutta ei mikään mahdoton. Eikö todella jälkihuollon nuorilla ole varaa hankkia näitä asioita tukien avulla?

--

Kirpputorilta saa vielä halvemmalla ja laadukkaampaakin. En nyt ehkä tiskiharjaa tai paistinpannua ostaisi kirpulta, mutta lasit, lautaset, verhot jne. Toki nuo maksaa paljon (köyhälle), jos kaikki pitää kertarysäyksellä hankkia.

Miksi köyhän lapsen pitäisi vaan tyytyä johonkin todella tarpeelliseen, tyyliin ohjelmointikurssi. Voi olla hyvinkin tärkeää, että olisi edes jotain vähän luksusta elämään. Siis joku Pandora-koru tai se hervottoman kokoinen typerän näköinen stanley. 

Minusta tämä keskustelu pohjautuu oikeastaan kysymykseen: onko ihmisoikeus saada kalliita tavaroita lahjaksi?

Ei ole. Kyllä, lapsilla tulee olla ikätasoisia leluja ja vaatteet, mutta ei ole ihmisoikeus saada kallista legolinnaa tai 200 e hupparia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä keskustelu pohjautuu oikeastaan kysymykseen: onko ihmisoikeus saada kalliita tavaroita lahjaksi?

Ei ole. Kyllä, lapsilla tulee olla ikätasoisia leluja ja vaatteet, mutta ei ole ihmisoikeus saada kallista legolinnaa tai 200 e hupparia.

Miksi tähän pitää ihmisoikeudet vetää mukaan?Toive ei tarkoita sitä, että joku olisi velvollinen hankkimaan yhtään mitään toivojalle.

Vierailija kirjoitti:

Miksi köyhän lapsen pitäisi vaan tyytyä johonkin todella tarpeelliseen, tyyliin ohjelmointikurssi. Voi olla hyvinkin tärkeää, että olisi edes jotain vähän luksusta elämään. Siis joku Pandora-koru tai se hervottoman kokoinen typerän näköinen stanley. 

Mutta kukaan ei ole moittinut, jos sitä typerän näköistä Stanleytä joku toivoo. Eihän se maksa kuin muutaman kympin. Voisin hyvillä mielin itsekin ostaa sellaisen teinille, joka siitä ilahtuisi.

Lahjatoive saa olla vaikka kuinka turha ja typerä luksustavara, mutta liian kalliiden toiveiden esittäminen tuntemattomille ihmisille on se, mitä tässä kritisoidaan.

Omasta mielestäni ongelma on siinä, että tilanteet apua saavien taustalla on hyvin erilaiset:

A) Anna on kahden lapsen yksinhuoltaja. Annan mies lähti viime vuonna ja vetoaa varattomuuteensa, jottei elareita tarvitse itse maksaa. Anna käy pienipalkkaisessa työssä ja pyrkii parhaansa mukaan huolehtimaan kodista ja lasten asioista. Lapset voivat melko hyvin, vaikka tulotaso perheessä on matala ja isä on lähtenyt. Annalla on taloudellisesti tiukkaa ja syksyllä hajonneen pyykinpesukoneen vuoksi talous on tiukilla useamman kuukauden. Anna saa kuitenkin maksettua pyykinpesukoneen kevääseen mennessä elämällä säästeliäästi. Kulutusluottoja, velkaa yms Annalla ei ole. Perheessä ei ole lemmikkejä.

B) Laura on kolmen lapsen yksinhuoltaja. Kahden lapsen isä maksaa minimielatustuet, nuorimman isä ei ole Lauralla tiedossa ja yhteiskunta maksaa elatuksen. Laura on omasta toiveestaan työelämän ulkopuolella, sillä Laura saisi palkkaa lähes saman verran kuin yhteiskunnan tukina saa. Lauralla on kulutusluottoja ja velkaa. Lauralla on ongelmia rahankäytön kanssa ja usein tukien saapuessa Laura hankkii ensin itselleen rakennekynnet tai muuta mukavaa arkensa piristykseksi. Perheessä on lemmikkinä kaksi koiraa, joille Laura pyrkii saamaan välillä ruoka-avuista koiranruokaa.

Minä todellakin olisin valmis antamaan joululahjat A-tilanteen kaltaiselle perheelle, mutta en B-tilanteen perheelle. A tapauksessa näkee, että ei ole Annan oma syy, että talous on tiukilla. Lauran kohdalla taas kyse olisi monesta huonosta valinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä keskustelu pohjautuu oikeastaan kysymykseen: onko ihmisoikeus saada kalliita tavaroita lahjaksi?

Ei ole. Kyllä, lapsilla tulee olla ikätasoisia leluja ja vaatteet, mutta ei ole ihmisoikeus saada kallista legolinnaa tai 200 e hupparia.

Miksi tähän pitää ihmisoikeudet vetää mukaan?Toive ei tarkoita sitä, että joku olisi velvollinen hankkimaan yhtään mitään toivojalle.

Kun jotkut vetoaa siihen, että kyllä köyhienkin lasten ja nuorten pitää saada samat asiat kuin rikkaiden.

Inhottaa että joulusta on tehty tuommoinen kauppiaiden juhlapyhä. 

Pakko pakko pakko ostaa ja kuluttaa, mahdollisimman kallista tietysti. Stressatkaa ja ahdistukaa kun ei ole varaa kuluttaa! 

Minä en tuohon lähde. Olemme pienituloinen perhe ja joulu on ennen kaikkea aikaa jolloin ehdimme olla koko perhe yhdessä, kun meillä vanhemmilla on harvinaisesti lomaa samaan aikaan. 

Meillä lapsi saa pari toivomaansa lahjaa (olemme jo käyneet valmiiksi läpi mikä hintaluokka on ok) ja muutoin joulu on pyhitetty levolle ja hyvästä ruoasta sekä ulkoilusta nauttiniseen. 

Jokainen tekee joulustaan omanlaisensa ja voi myös itse päättää tuleeko siitä stressaava vai ei.