Lue keskustelun säännöt.
Joululahjakeräysten toiveet, kun en itse omillekaan lapsille/kummilapsille ostaisi noin kalliita lahjoja
17.11.2025 |
Katselin tämän vuoden toiveita ohi kävellessäni. 2-vuotiaalle toivottiin 50 e lahjakorttia S-ryhmään, toisaalla teini kaipasi iPhonea ja toinen teini erään pelikonsolin uusinta mallia.
Eikö kukaan sano näille lapsille ja nuorille, että ovat todella isoja lahjatoiveita? Edes omalle lapselle en osa mitään satojen eurojen lahjoja, eikä kummilapsille ole meillä ollut koskaan tapana ostaa mitään 50 euron lahjoja (eikä meidän lapsen kummeillakaan ole ollut, enkä sellaista odota). Ja kyllä, meillä lapsi selaa lelulehteä usein ja osoittaa haluavansa sieltä vaikka mitä, mutta ei lapsi kaikkea toivomaansa saa. Lapselle on luvassa yksittäinen kalliimpi lahja ja pari pienempää pakettia.
Toisekseen noissa keräyksissä mietityttää se, menevätkö lahjat edes oikeasti lapsille ja teineille. Vai onko niin, että sen 2 v:n lahjakortilla vanhemmat ostaa itselleen jotain tai meneekö puhelimet ja konsolit myyntiin, jotta summalla saa muuta. En todellakaan vannoisi, että nuo toivelahjat oikeasti päätyvät lapsille ja nuorille.
Kommentit (376)
Vierailija kirjoitti:
Voihan se olla, että jos muuten on tiukempaa taloudessa, ne lahjapaineet kasvavat myös hieman kokoaan.
Meillä siis lasten kalliimmatkin hankinnat on osa normaalia päivittäiselämää, jos perusteltua tarvetta on. Esimerkiksi urheiluvälineet, tai viihteen puolesta pelikonsoli voidaan ostaa vaikka marraskuussa. Jouluna sitten voi olla aika pienimuotoisia ne paketit. Osa kasaa kaiken ja antaa kerralla jouluna, mutta usein tarve olisi kovempi kuitenkin jonain muuna hetkenä. Osa tavaroista on myös vaan järkevämpää ostaa esim. alennusmyynneistä vs. pahimpaan hintapiikkiin joulukuussa.
Joulupuukeräyksessä se tilanne keskittyy nimenomaan sihen jouluun ja lapset eivät välttämättä saa muutoin oikein mittään.
"""Joo mutta ei se tarkoita sitä että joulupuussa roikkuu 100e-500e toiveita. Ja jos vanhemmat pikkasenkin jo yli kohtuudenrajan päihteissä/höpöheinässä niin pian lapsen joululahja on vaihtanut omistajaa.
Omat lapsetkaan ei saa , eivätkä toivokaan kalliita lahjoja niin miksi laittaisin vähät rahani niihin lahjatoiveisiin millä ei ole mitään järkeä. Jos toivepuussa on alle 40e niin voisin odallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että omat lapsesi elävät puutteessa ja murheessa koska olet nihilisti ei tarkoita sitä että muut kohtelevat lapsiaan yhtä huonosti ja välinpitämättömästi. Siinä saatat olla hyvinkin oikeassa että lahjat menevät myyntiin Toriin ja rahat kaljaan, viinaan ja huumeisiin aikuisille.
Ei minun lapseni puutteessa ja murheessa elä. Leluja, pelejä ja kirjoja on yllin kyllin, vaikka ei mitään sadan euron yksittäistä lelua omistakaan. Joululahjaksi lapsi saa tänä vuonna keskikokoisen legosetin, 3 lautapeliä, kirjan, 2 paitaa ja pienen lelun. Lahjoja ovat ostaneet sukulaiset ja meiltä vanhemmilta on yksi lahja. Tuossa on jo enemmän kuin tarpeeksi.
Ap
Tässä onkin erona se, että sinun lapsesi saa lahjoja useammalta taholta. Jos lapsi saa jouluna vain tuon
Tässä näyttäytyy taas tämä yhteiskunnallinen ongelma. Kalliita lahjoja pitäisi saada vaikka tuntuu/näyttää siltä ettei olis ollut varaa tuohon lapseenkaa jolla on järettömät toiveet. Kysymys kuuluukin: jos ei voi täyttää oman lapsensa toiveita isovanhempien/kummien ja ystävien kanssa niin olisiko pitänyt miettiä asiaa jo ennen kuin lapsi sai alkunsa.
Vierailija kirjoitti:
Voihan se olla, että jos muuten on tiukempaa taloudessa, ne lahjapaineet kasvavat myös hieman kokoaan.
Meillä siis lasten kalliimmatkin hankinnat on osa normaalia päivittäiselämää, jos perusteltua tarvetta on. Esimerkiksi urheiluvälineet, tai viihteen puolesta pelikonsoli voidaan ostaa vaikka marraskuussa. Jouluna sitten voi olla aika pienimuotoisia ne paketit. Osa kasaa kaiken ja antaa kerralla jouluna, mutta usein tarve olisi kovempi kuitenkin jonain muuna hetkenä. Osa tavaroista on myös vaan järkevämpää ostaa esim. alennusmyynneistä vs. pahimpaan hintapiikkiin joulukuussa.
Joulupuukeräyksessä se tilanne keskittyy nimenomaan sihen jouluun ja lapset eivät välttämättä saa muutoin oikein mittään.
Järki se pitää olla kerjätessäkin. Vuosia sitten näin Tokmannin joulupuu keräyksen toiveen uusi pelikonsuli, puhelin arvo noin 300e-400e ja jopa rahaa. Toisenlaisia toiveitakin oli, tavallista ruokaa, jouluruokaa, normi vaatteita, hammasharja+tahnaa jne. Joo ja näissä toiveissahan ei ole mitään eroa. Senkun me ostamme iskälle uutta pelikonsulia äidille puhelinta mitähän se lapsi saa???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä noin kalliita toiveita on? Mä katselin lähiostarin toivepuuta ja kallein toive oli jotain kolmekymppiä.
No kun jossain otsikossa on moista väitetty, oikein kaivamalla etsitty se iPhone- tai pleikkaritoive. Sit saa idiootit taas haukkua köyhien lapsia ahneiksi.
Mutta kun KAIVAMINEN tuotti tulosta. Ja tuossa vaiheessa päätin etten laita yhtään mitään noihin keräyksiin vaikka kuin mun rintaa ahdisti. Näin myös aivan normaali toiveita vaikka se yöpuku. Olen sitä mieltä että rikkaat vanhemmat esittävät nuo kaikki toiveet juuri ne jotka keräävät kaikki punalappuset tuotteet kaupoista jos vain ennättävät ennen köyhiä. Tarkoitan köyhillä vähävaraisia ja työtyömiä kodittomia jne. Itse kuulun kumminkin rikkaisiin omalla alle 1300e kuukausi eläkkeellä eläväksi ja minulle joulu on samallainen päivä kuin vuoden muutkin päivät.
vanhemmat ne toiveet sinne edittää eikä lapset.
Vierailija kirjoitti:
Täällä moni on sitä mieltä että ihan normaalia kun teini toivoo tonnin iPhone tai satasten hintaisia merkkivaatteita.
Meidän keskituloisessa suvussa tuota ei pidettäisi normaalina vaan juorut kulkisi suvussa että mikähän on nuorella elämässä mennyt pieleen kun haluaa paikata sitä kalliilla turhuuksilla.
Itse asuin teininä Espoossa rikkaiden keskellä. Omatkin vanhemmat varakkaita. Lapsena vielä toivoin kalliita leluja ja joinain jouluina sainkin esim. kalliin pienoisjunaradan. Yleensä sain lapsenakin jotain halpaa. Ennen kaikkea sain tukea ja rakkautta.
Teininä toivoin tasan tarkkaan vain rahaa ja onneksi sainkin vain sitä. Ja siis pieniä summia. Niillä menin leffaan ja hampparille. Osa säästöön. En todellakaan kaivannut merkkivaatteita tai mopoa tai muuta turhaa. En olis halunnut että vanhempani hassaavat lahjaani. Sehän olisi ollut pois muusta perheen käytettävissä olevasta rahasta. Silloinkin ne syrjäytyneiden lapset t
"mikähän on nuorella elämässä mennyt pieleen kun haluaa paikata sitä kalliilla turhuuksilla'
Niin, sinähän itse siihen vastasit että miksi niitä toivotaan. Jos oma elämä on täynnä kurjuutta niin yritetään paikata sitä unelmoi alla jostain luksuksesta. Nuorilla se saattaa olla se iPhone.
Ihmetyttää tällainen puhe että olen varakkaasta perheestä enkä ikinä toivonut mitään kallista. No et varmaan kun ei ollut tarvetta paikkailla emotionaalisia puutteita niin kuin itsekin kerroit.
Jos ihmisellä on asiat huonosti niin toiveet saattaa olla just ylimitoitettuja koska on niin vaikeaa muuten. Eihän se elämää paremmaksi muuta, se iPhone, mutta ehkä siellä taustalla on se toive kuulua normaaliin joukkoon ja kuvitelma että "kaikilla" on iPhone.
Tässäkin keskustelussa joku kertoi että lapselleen ovat hommanneet iPhonen käytettynä, ilmeisesti koska vanhemmillakin on. En ymmärrä sitä. Mielestäni aikuinenkin pärjää ihan peruspuhelimella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko noissa mitenkään rajata, että menee 100% suomalaisille perheille?
Minä vastasin tähän lauseeseen mutta eipä päässyt läpi kun kirjoitin rä tt ip ä ät kuinka he viettävät joulua. Ei en kel lei tä ei J ee su sta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko noissa mitenkään rajata, että menee 100% suomalaisille perheille?
Ei, mutta tuskin sellaiset perheet jotka eivät vietä joulua myöskään toivovat joululahjoja.
Kyllä niille kelpaa... ovat yhtä ahneita kuin ennenkin. Osaahan ne varastaakkin ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla ei ole rahaa,niin jätä ostamatta niitä kallimpia. Lapset on lapsia ja heiltä kysytään toiveita. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää.
Minulle ei taas ole rahallisesti ongelma ostella niitä kalliimpia toiveita ja olen niitä useampana jouluna toteuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sitten olisi sopiva lahja? Lakupötkö ja joku kirppisrytky? Pitää vielä olla kiitollinen, kun jotain saa, kun ajatus (!!!!) on tärkein?
Juuri näin puhuu rahassa kylpevä idiootti. Kyllä meille se lakupötkökin käy jos sinulle tulee lahjan antamisestasi hyvämieli. Olethan kantanut kortesi kekoon tuolla teolla. Lämmin kiitos ajatuksestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa tää pokkari! Tää hyvin selittää sitä osattomuutta, joka ajaa huonolle tielle. Jos nää nuoret sitten kerran elämässä jouluna haluaa samaa kuin kaikilla muilla, niin täällä haukutaan. No, turha itkeä Kun Suomessa kohta sama tilanne kun Ruotsissa.
Jaan itse näitä lahjoja ja nämä muualta tulleiden lapset on niitä kiitollisimpia ja avaa jo heti hakiessa paketit. Ei Malta jouluun odottaa, niin onnellisia ovat!
Niinpä juuri kun ei ole tapoja eikä perinteitä ei osata käyttäytyä eikä kunnioiteta meidän näkemystä joulusta. Kunpa edes ottaisivat oppia asioista. Juttuhan menee näin, minulle kaikki ja heti.
Niin, sinähän itse siihen vastasit että miksi niitä toivotaan. Jos oma elämä on täynnä kurjuutta niin yritetään paikata sitä unelmoi alla jostain luksuksesta. Nuorilla se saattaa olla se iPhone.
Ihmetyttää tällainen puhe että olen varakkaasta perheestä enkä ikinä toivonut mitään kallista. No et varmaan kun ei ollut tarvetta paikkailla emotionaalisia puutteita niin kuin itsekin kerroit.
Jos ihmisellä on asiat huonosti niin toiveet saattaa olla just ylimitoitettuja koska on niin vaikeaa muuten. Eihän se elämää paremmaksi muuta, se iPhone, mutta ehkä siellä taustalla on se toive kuulua normaaliin joukkoon ja kuvitelma että "kaikilla" on iPhone.
Tässäkin keskustelussa joku kertoi että lapselleen ovat hommanneet iPhonen käytettynä, ilmeisesti koska vanhemmillakin on. En ymmärrä sitä. Mielestäni aikuinenkin pärjää ihan peruspuhelimella.
---------
Muuten hyvin kirjoitettu, mutta tuo viimeinen kappale! Miksi se puhelin ei saisi olla iphone, lapselle ostettu käytettynä?
Ja kai sitä "pärjää peruspuhelimella", no riippuu paljon mitä sillä puhelumella tekee. Miksei se voisi olla se iphone?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Muuten hyvin kirjoitettu, mutta tuo viimeinen kappale! Miksi se puhelin ei saisi olla iphone, lapselle ostettu käytettynä?
Ja kai sitä "pärjää peruspuhelimella", no riippuu paljon mitä sillä puhelumella tekee. Miksei se voisi olla se iphone?"
Voihan se varmaan ollakin. Mä en edes tiedä mitä iPhone tekee. Itse oon pärjännyt peruspuhelimella enkä ole kaivannut iPhonea. Sanoin tosiaan mielestäni pärjää joten se on täysin mun oma mielipide, ei fakta välttämättä. Mielellään kuulisin mikä siinä iPhonessa on se juttu.
siis kannatan itse hyväntekeväisyyttä. esim.diakonia auttaa ympäri vuoden ja antaa ilmaista vaatetta kun ottaa yhteyden diakoniin omassa seurakunnassa.
ymmärrän että lapsi saa toivoa ja olla epäkiitollinen, jos ei ole vaikka lempi lelu paketissa.köyhän perheen vanhempi voi olla stressaantunut ja väsynyt.
kuitenkin voi odottaa edes asiallista käytöstä. en ymmärrä vanhempia jotka kannustaa lasta epäkiitollisuuteen lahjasta jne.asenne opitaan kotona. meillä kotona asenne oli että sait jotain lahjaksi,kiva juttu,sanotaan kiitos.
kuitenkin on tärkeä käydä läpi realismi,se että moni saisi apua ja kohtuullisuus.usein ne on vanhempia rouvia jotka lahjoittaa apua,ei miljonäärejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne jotka lahjoittaa ajattelee varmasti hyvällä ilahduttaa muita ihmisiä. lahjoittaminen ei kuitenkaan saa hyväksikäyttää tai riistää hyväntahtoista tavista.
i phonet voi sitten kerjätä westendistä tai rikkaimmat suomalaiset tyypeiltä. muistan et marimekon johtaja edesmennyt paakkanen kertoi että hänelle tuli kerjuu kirjeitä mutta ei lähettänyt ilmaisia verhoja, kun ei voinut tietää tilannetta onko oikea puute.
On ymmärrettävää että teini haluaa korvata sitä henkisen turvan puutetta kalliilla materialla. Mutta ei se ole mikään palvelus antaa niille sitä kallista materiaa. Se ei heidän psyykkistä tilaansa paranna. He eivät todellakaan ymmärrä omaa parastaan tai osaa pyytää asioita mitä he oikeasti tarvitsevat.
Samalla tavalla se ylipainoinen lapsi joka syö suruunsa toivoo varmaan karkkia ja mäccärin lahjakorttia mutta joku hoplop lahjakorttia varmaan toisi oikeasti enemmän iloa.
Ei ole tullut meille koskaan näitä lahjoja vaikka vähävaraisen kuka ne valitsee ja mihin voi laittaa toiveita. Keräyksen keräys teneriffa perään eikä kuitenkaan kaikki niitä saa