Lue keskustelun säännöt.
Joululahjakeräysten toiveet, kun en itse omillekaan lapsille/kummilapsille ostaisi noin kalliita lahjoja
17.11.2025 |
Katselin tämän vuoden toiveita ohi kävellessäni. 2-vuotiaalle toivottiin 50 e lahjakorttia S-ryhmään, toisaalla teini kaipasi iPhonea ja toinen teini erään pelikonsolin uusinta mallia.
Eikö kukaan sano näille lapsille ja nuorille, että ovat todella isoja lahjatoiveita? Edes omalle lapselle en osa mitään satojen eurojen lahjoja, eikä kummilapsille ole meillä ollut koskaan tapana ostaa mitään 50 euron lahjoja (eikä meidän lapsen kummeillakaan ole ollut, enkä sellaista odota). Ja kyllä, meillä lapsi selaa lelulehteä usein ja osoittaa haluavansa sieltä vaikka mitä, mutta ei lapsi kaikkea toivomaansa saa. Lapselle on luvassa yksittäinen kalliimpi lahja ja pari pienempää pakettia.
Toisekseen noissa keräyksissä mietityttää se, menevätkö lahjat edes oikeasti lapsille ja teineille. Vai onko niin, että sen 2 v:n lahjakortilla vanhemmat ostaa itselleen jotain tai meneekö puhelimet ja konsolit myyntiin, jotta summalla saa muuta. En todellakaan vannoisi, että nuo toivelahjat oikeasti päätyvät lapsille ja nuorille.
Kommentit (376)
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi saa tänä jouluna 200 e puhelimen, koska on pitänyt hienosti ehjänä edellisen 5 vuotta. Mitään iphonea ei saa. Vieraan lapselle on 30 e rajana. Nämä todella kalliit toiveet kuulostaa siltä, että vanhemmat muuttaa rahaksi joulun jälkeen ja ostaa viinaa ja huumeita.
Aikamoinen saavutus. Meillä menee puhelin vuodessa. Siis valitettavasti. Eihän se hyvä ole, mutta minkäs teet. Viimeisin hajosi asfalttiin (lapsi kaatui päälle, tai tämä oli ainakin mitä meille kerrottiin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
amerikassa ihmiset kuvaa nettiin lahjat, jotka sai pelastusarmeijalta jne. koska läpinäkyvyys.
toiset käyttää i phone, mainintaa jotta saa enemmän lahjoja eli manipuloimiseen.noi kaikki stanley toiveeet on kopioitu amerikasta suomeen,mikä on tyhmää.
siis amerikassa electoriikka toive on suoraan huijarin merkki.
suomessa tärkeintä on esim.talvikengät ja takki köyhälle.jos siis oikea köyhä.
amerikassa tik tokissa .osa kuvaa lahjat jotka saanut ja kiittää lahjoittajaa että kiitos.tämä on hyvä suuntaus.
on myös kuvaajia ja perheitä jotka haukkuu kaikki lahjat vaikka saanet kivat lahjat alkuperäis pakkauksissa. ikävä sanoa mutta tietyt ryhmät ja ei ilmeisesti oikeaa tarvetta. jos on monen lapsen babymama niin perheellä on 1 äiti ja 5 isää niin kyllä niillä rahaa on.koska on isätkin.anyway...
ehdotan että hope,plan,pelasturarmeija jne.lähestyy toiveilla suomen rikkainpia ihmisiä,veroluettelon mukaan.
myös petteri orvolle ja kokoomukselle vaan kirjettä meneen.katotaan miten käy!
aikoinaan suomessa oli tapa, että kaupungin rikkain kiersi kaupunkia ja lahjoitti köyhille esim.joulu lahjoja tms muistamista.
niin sanottu tehtaan patruuna joka huolehti kaupungista.tästä on vanhaa filmikuvaa ja lehtijuttuja.iso hevos reki ja köyhät sai valita esim.sukset tai sukkapaketin jne.leivonnaisia jne.
eikö olis aika vastuuttaa kansan varallisuuden hukanneet tahot.
Kyllä meidän lapsella on aina ollut iPhone MUTTA käytettynä ostettu ja on kelvannut.
Turha luulla saavansa uutta ja viimeisintä mallia. Omat iPhone puhelimemme maksaa työnantajat, ei mitään jakoja että pistäisin 1,5te puhelimeen. Omaan tai vielä vähemmän lasten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toiveet olivat todella maltillisia. Ison Omenan joulupuussa oli toiveina 12-vuotiaalle meikkejä ja 16-vuotiaalle hygieniatarvikkeita ja 9-vuotiaalle suklaata. 1-vuotiaan toiveissa luki vaippoja. Kamalaa. Ostin nuo kaikki. Yhteensä meni 120€. Ei ollut kyllä paljon.
No nuohan ovatkin todella hyviä toiveita. Varmaan laittaisin vielä suklaan ja hygieniatarvikkeiden kylkeen jonkin muunkin yllätyksen mukaan.
Jos kaikki olisivat noin maltillisia, tai edes jotain muutaman kympin merkkihuppareita, niin ei tällaisia ketjuja tulisi joka vuosi.
Uskon, että osa näihin kirjoittavista kirjoittaa ketjuun vain, koska toivoo, ettei kukaan antaisi lahjoja köyhille. Tarkoituksena on sabotoida ja mustamaalata joulukeräyksiä. Tottakai on olemassa joku yksittäinen avunsaaja, joka on kiittämätön tai joku röyhkeä, joka ei oikeasti tarvitse ulkopuolista apua. Mutta osa on todella vaikeassa elämäntilanteessa ja silloin heille tullut lahja voi ilahduttaa ja antaa vanhemmillekin voimia, kun lapsi tulee iloiseksi. Kenenkään ei pitäisi antaa yhdelle nuorelle huippukalliita juttuja vaan monelle lapselle joku keskihintainen lahja, jotta mahdollisimman moni saisi jotain kivaa. Nytonpakko lisätä loppuun, että vein jo yhdenlahjan Hopen keräykseen. Viime vuonna keräyspaikassa (Triplassa oleva liike) laittoi heti lahjan pussiin, joka vielä sinetöitiin. Tämä vuonna lahjoja pitää jättää eri liikeeeseen ja myyjä vain pisti lahjan jonnekin sivuun. Itselleni jäi ikävä tunne, että meneekö se ollenkaan sinne, mihin se oli tarkoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä näitä yksittäisten lasten/nuorten lahjatoiveita voi lukea?
Joissakin kauppakeskuksissa on käytävällä tai aulassa iso joulukuusi, johon on ripustettu lasten toiveita. Hopen kuusessa ei tänä vuonna ole tietyn lapsen toivomuksia vaan yleisiä esimerkkejä siitä, mitä eri-ikäiset lapset toivovat. Tyyliin tyttö, 1v, vaippoja. Tai poika, 5v, talvihousut koko 130. Tai tyttö, 15v, hampurilaispaikan lahjakortti. Annettu lahja menee jouluksi johonkin perheeseen, joka saa apua Hopelta. - Helsingissä on iso Joulupuu-niminen keräys, jota järjestää Nuorkauppakamari. Lahjoittajat ostavat lahjan omanmielensä mukaan ja lahjat menevät lastensuojelun ja sossun asiakkaille. Joskus kerrottiin, että yhdessä perheessä oli ollut hauskaa, kun lapset saivat keräyksestä paperiin käärittyjä paketteja. Se oli jännittävää. Muina jouluina oli ollut joku oman perheen hankkima lahja, mutta ehkä vanhempien voimavarat eivät olleet riittäneet lahjan paketoimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun otan lapun kuusesta, pelkään yhtä aikaa että
1. lahja myydään päihteiden rahoitukseen
2. lapsi ei saa muuta lahjaa kuin ostamani
Missä näiden isovanhemmat tädit sedät kummit on?
Et ehkä tiedä, mutta joillakin ihmisillä on hyvin pieni tai olematon tukiverkko. Jos lapsi sairastuu kesken vanhempien työpäivän, ei ole ketään, jota voi pyytää hakemaan lapsen tarhasta. Kun pesukone menee rikki, ei ole ketään, joka auttaisi hankkimaan uuden. Eiketään, jokalainaisi pri kymppiä lääkkeisiin nyt heti. Jne. Kukapa heille antaisi lahjojakaan? Tunnen henkilökohtaisesti naisen, joka elätti lastaan pienillä tuloilla ja jonka oma äiti petkutti häneltä yhteiskunnan tukena saadun rahasumman eikä koskaan maksanut takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ostatte näihin keräyksiin jotain S-, K- tai L-ryhmän lahjakortteja, niin ostakaa se versio, jolla ei saa ostettua alkoholia, tupakkaa tai uhkapelejä. Jos se menee vanhemmalle, niin kassalla voi sitten odottaa yllätys ja raivari, kun ei saakaan näitä nautintoaineita ostettua. XD
Yleensä lahjakorttia toivovat teinit. Tietenkään kukaan ei halua heidän hankkivan tupakkaa tai alkoholia, joten lahjakortin tulee olla sellainen, jossa on rajoituksia.
Lahjat voi mennä mennä musuille. Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä keskustelu pohjautuu oikeastaan kysymykseen: onko ihmisoikeus saada kalliita tavaroita lahjaksi?
Ei ole. Kyllä, lapsilla tulee olla ikätasoisia leluja ja vaatteet, mutta ei ole ihmisoikeus saada kallista legolinnaa tai 200 e hupparia.
Minusta taas tämä keskustelu pohjautuu siihen onko köyhällä oikeus unelmoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä keskustelu pohjautuu oikeastaan kysymykseen: onko ihmisoikeus saada kalliita tavaroita lahjaksi?
Ei ole. Kyllä, lapsilla tulee olla ikätasoisia leluja ja vaatteet, mutta ei ole ihmisoikeus saada kallista legolinnaa tai 200 e hupparia.
Minusta taas tämä keskustelu pohjautuu siihen onko köyhällä oikeus unelmoida.
Yllättävän monen mielestä ei ole oikeutta edes unelmiin. Pitää vaan tyytyä olemaan parempiosaisten pilkan ja halveksunnan kohteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ostatte näihin keräyksiin jotain S-, K- tai L-ryhmän lahjakortteja, niin ostakaa se versio, jolla ei saa ostettua alkoholia, tupakkaa tai uhkapelejä. Jos se menee vanhemmalle, niin kassalla voi sitten odottaa yllätys ja raivari, kun ei saakaan näitä nautintoaineita ostettua. XD
Yleensä lahjakorttia toivovat teinit. Tietenkään kukaan ei halua heidän hankkivan tupakkaa tai alkoholia, joten lahjakortin tulee olla sellainen, jossa on rajoituksia.
Tai sitten ostaa sen lahjakortin vaikka H&M:n, josta ei ns. kiellettyjä tuotteita saa. Aina sekin on mahdollista, että se lahjakortti myydään ja ostetaan sitten siitä saadulla rahalla jotain muuta.
Ohis mutta meillä on puhelin hajonnut niin absurdilla tavalla että kukaan ei uskoisi. Olin sitä itse todistamassa ja siitä saisi varmaan hyvät naurut mutta en laita tänne tunnistettavuuden vuoksi. Tämä kommentti siksi kun joku muukin sitä ihmetteli. Tätä yhtä lukuun ottamatta kaikki luurit ovat olleet tasoa perus ja pelittäneet useamman vuoden. Tässä kohtaa ei voi muuta sanoa kuin että karma sai kiinni ja vain muutaman kuukauden käytön jälkeen :)
Nuorelle ei tullut lisäkuluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi saa tänä jouluna 200 e puhelimen, koska on pitänyt hienosti ehjänä edellisen 5 vuotta. Mitään iphonea ei saa. Vieraan lapselle on 30 e rajana. Nämä todella kalliit toiveet kuulostaa siltä, että vanhemmat muuttaa rahaksi joulun jälkeen ja ostaa viinaa ja huumeita.
Aikamoinen saavutus. Meillä menee puhelin vuodessa. Siis valitettavasti. Eihän se hyvä ole, mutta minkäs teet. Viimeisin hajosi asfalttiin (lapsi kaatui päälle, tai tämä oli ainakin mitä meille kerrottiin.)
No ei kyllä joillain kauheesti välähdä. Lapsi rikkoo sen luurin tahallaan kun tietää saavansa heti uuden ja hienomman. Moni lapsi toimii niin puhelimen kanssa. Vanha temppu joka toimii vain tyhmimpiin vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ja nuorille tekee myös hyvää oppia, ettei raha kasva puissa. Toki joitakin asioita voi saada ilmaiseksi, mutta niin aikuisetkin joutuvat käymään töissä tienatakseen. Kyllä meillä on opetettu jo 3 v ikäiselle, että jos hän esim. rikkoisi ikkunan, niin mitä uuden hankkiminen ja työmiehen kulut maksaisivat. Ja on sanottu, että tuo raha olisi pois leluista ja muusta mukavasta. Kummasti on lapsi ymmärtänyt asian ja haluaa kohdella omaisuutta hyvin.
Tätä oppia ei saa sillä, että saa kalliin lahjan ilmaiseksi jostain keräyksestä. Korkeintaan oppii sen, että on ystävällisyyttään auttavia ihmisiä ja kannattaakin pysyä tilanteessa, jossa ollaan näiden keräysten asiakkaana.
Versus...vaihtoehto, missä 3 vuotias rikkoo ikkonat ja tuhoaa muun omaisuuden?! :D
Katos versus.... joku voi olla henkisesti 3vuotiaan tasolla vaikka olis 15v. esim. sinä. Kun olet iso ja lihava möykky ja aivosi eivät ole vielä kehittyneet tarpeeksi niin voit rikkoa sen ikkunan tai tehdä vielä rumempaa jälkeä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen ilkeä kukkahattutäti, mutta minusta lapsille ja nuorille pitäisi myös opettaa realismia ja rahan arvoa. Kaikki toiveet eivät ole realistisia.
Ihan konkreettisesti tulisi kertoa, että kauanko keskivertoaikuisen on käytävä töissä tienatakseen se 70 euron legolinna tai 500 euron puhelin. Ja kertoa, millaisen osan se lohkaisee esim. keskituloisen (tai pienituloisen budjetista). Lapsi ja nuori ei aina käsitä, että se oma toive voi olla todella suuri verrattuna kuukausibudjettiin.
Entäpä jos sillä lapsella ei koskaan ole ollut mitään, ei niitä konsoleita eikä iphoneja, ja sitten sen yhden kerran kun uskaltaa ehkä toivoa sitä, niin sitten se toive lytätään maanrakoon palstoilla. Kun on niin kiittämätön kaiken saava kakara ja myy sen konsolin heti.
Toivon, että järjestäjät tietävät todellisen tilanteen perheissä ja siksi sallivat nämä tyyriitä toiveet.
Täällä moni on sitä mieltä että ihan normaalia kun teini toivoo tonnin iPhone tai satasten hintaisia merkkivaatteita.
Meidän keskituloisessa suvussa tuota ei pidettäisi normaalina vaan juorut kulkisi suvussa että mikähän on nuorella elämässä mennyt pieleen kun haluaa paikata sitä kalliilla turhuuksilla.
Itse asuin teininä Espoossa rikkaiden keskellä. Omatkin vanhemmat varakkaita. Lapsena vielä toivoin kalliita leluja ja joinain jouluina sainkin esim. kalliin pienoisjunaradan. Yleensä sain lapsenakin jotain halpaa. Ennen kaikkea sain tukea ja rakkautta.
Teininä toivoin tasan tarkkaan vain rahaa ja onneksi sainkin vain sitä. Ja siis pieniä summia. Niillä menin leffaan ja hampparille. Osa säästöön. En todellakaan kaivannut merkkivaatteita tai mopoa tai muuta turhaa. En olis halunnut että vanhempani hassaavat lahjaani. Sehän olisi ollut pois muusta perheen käytettävissä olevasta rahasta. Silloinkin ne syrjäytyneiden lapset toivoi kalliita asioita ja jostain saivatkin. Kun ei ole asiat hyvin niin kaipaa materiaa. Menestyjien lapsille ostetaan opiskeluihin tietokone ja urheiluvälineitä. Nuo maksaa juu mutta eivät ole turhia. Jos on elämässä tai päässä jotain vikaa niin silloin teini haikailee materiaa ja päihteitä.
Meidän suku antaa nykyäänkin teineille pieniä rahasummia tyyliin 20€ per antaja. Niistä koostuu kiva käyttöraha kun useampi antaa. Ei mitään tavaraa. Teini toki tarvii vähän käyttörahaa.
Nojoo, ymmärrän pointtisi, mutta harvoin asiat tai tilanteetkaan on mustavalkoisia. Joskus joo. Mutta elämänhallinnan katoamisen taustalla voi olla esim mt-sairaus, voiko siitä vanhempaa syyttää? Niin että kieltää sitten avun lapsilta. Kumpikaan esimerkeistäsi ei nyt ollut tällainen, mutta ihmisillä on montaa monessa.
**
Fb:ssä joku on tahtonut joulun alla lahjoittaa esim kinkun ja pyytää haluavilta yksityisviestiä, miksi JUURI SINÄ tämän kinkun ansaitset. Ymmärrän että haluaa antaa vain tarpeeseen. Toisaalta, se on pahimmanlaatuista nöyryyttämistä. "Kerjääpä oikein, sinä köyhä. Avaa elämäsi kipukohdat jollekin ihan tuntemattomalle tämän almun toivossa."
Jos on varaa lahjoittaa joku 50e kinkku, niin voisiko sen uskaltaa vaan antaa jollekulle joka näyttää sitä tarvitsevan. Jollain mutu-perusteella. En itse jotenkin kehtaisi alkaa "sossutoimistoksi" ja pyytää ihmisiltä perusteluita, olenko riittävän köyhä ansaitakseni tämän mahtavan avun.