Lue keskustelun säännöt.
Joululahjakeräysten toiveet, kun en itse omillekaan lapsille/kummilapsille ostaisi noin kalliita lahjoja
17.11.2025 |
Katselin tämän vuoden toiveita ohi kävellessäni. 2-vuotiaalle toivottiin 50 e lahjakorttia S-ryhmään, toisaalla teini kaipasi iPhonea ja toinen teini erään pelikonsolin uusinta mallia.
Eikö kukaan sano näille lapsille ja nuorille, että ovat todella isoja lahjatoiveita? Edes omalle lapselle en osa mitään satojen eurojen lahjoja, eikä kummilapsille ole meillä ollut koskaan tapana ostaa mitään 50 euron lahjoja (eikä meidän lapsen kummeillakaan ole ollut, enkä sellaista odota). Ja kyllä, meillä lapsi selaa lelulehteä usein ja osoittaa haluavansa sieltä vaikka mitä, mutta ei lapsi kaikkea toivomaansa saa. Lapselle on luvassa yksittäinen kalliimpi lahja ja pari pienempää pakettia.
Toisekseen noissa keräyksissä mietityttää se, menevätkö lahjat edes oikeasti lapsille ja teineille. Vai onko niin, että sen 2 v:n lahjakortilla vanhemmat ostaa itselleen jotain tai meneekö puhelimet ja konsolit myyntiin, jotta summalla saa muuta. En todellakaan vannoisi, että nuo toivelahjat oikeasti päätyvät lapsille ja nuorille.
Kommentit (376)
Vierailija kirjoitti:
Jos nuori oikeasti haluaisi nousta ylöspäin elämässä ja saada tulevaisuudessa muutakin kuin armopaloja, kannattaisi toivoa jotain järkevää, kuten kouluaineisiin tukiopetusta, ohjelmointikurssia, kurssia tekoälyn käytöstä tms. Ne auttavat elämässä paljon enemmän kuin pleikkari.
Millainen nuori murehtii tulevaisuuttaan noin, että toivoo vain "vastaisen varalle" koulutusta ja kurssia? Kas kun ei työnhakukurssia. Voi hyvä jumala. No ehkä yo-lakin jo saanut voi toivoa valmennuskurssia että pääsee yliopistoon. Mutta se on aikuinen ihminen ja osaa toivoa järkevästi.
Nyt puhutaan lapsista ja nuorista, jotka toivoo Joulupuun kautta...
Osa kommenteista on täällä kyllä ihan pimeitä. Miettikää nyt vaikka omaa lapsuutta ja millaisia olitte yläasteiässä, ja millaisia asioita ylipäätään osasitte toivoa. Tavaraahan se tuon ikäisillä on, eikä tyyliin "tukiopetusta" tai "atk-kurssi".
Tukiopetusta lahjaksi... *lyö päätä seinään. Ensinnäkin se on vanhemman tai koulun tehtävä järjestää, eikä lapsen toivoa joululahjaksi. Opetus kuuluu perustarpeisiin melkein kuten ruoka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus ne toiveet on kohtuuttomia.
Tiedän esim. erään äidin, jolla on pari päiväkoti-ikäistä lasta. Äiti valittaa, ettei hänen oma äitinsä osta kalliita lahjoja lapsille, vaan jotain halpaa. Kun kuulemma lasten mummolla olisi rahaa, kun käyttää sitä itseensäkin reippaasti. Äiti siis ihan suoraan sanoo, että harmittaa, kun mummo ei muista kalliilla lahjoilla päiväkoti-ikäisiä lapsenlapsia. Ihan oikeasti. Päiväkoti-ikäiset lapset eivät tarvitse mitään kalliita lahjoja, vaan tuo on äidin oma toive.
Samainen äiti maksimoi yhteiskunnalta saamansa tuet, kun asuu lasten isän kanssa erillään tukien vuoksi, vaikka parisuhteessa ovatkin (mies on varaton, niin ei maksa tukia). En siis tippaakaan ymmärrä tuota mummon kritisointia ja yhteiskunnan kuppaamista.
Antaako se mummo rusinoita lahjaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
youtubessa ja tik tokissa on nyt amerikkalainen angel tree saanut huutoa aikaan. avustettavat perheet halveksii lahja kasaa. yhdessa videossa teinipoika hajottaa telkarin tai pelikoneen koska on väärään merkkinen. katsokaa angel tree skandaalia.
lahjat on kivoja ja uusia ja sit ollaan kiittämättömiä. amerikassa sama kun suomessa toiveet järjettömiä ja lahjoittajat saaneet tarpeekseen.
Mutta ovatko nuo aitoja tilanteita vai näyteltyjä provoja?
Loogista olisi ettei perhe laittaisi sellaista videota nettiin. Jos olisi oikea. Veikkaan siis feikkejä. Tai voihan se olla, että tuollaisella videolla tekeee enemmän rahaa somessa, kuin se tv tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun otan lapun kuusesta, pelkään yhtä aikaa että
1. lahja myydään päihteiden rahoitukseen
2. lapsi ei saa muuta lahjaa kuin ostamani
Missä näiden isovanhemmat tädit sedät kummit on?
"Missä näiden isovanhemmat tädit sedät kummit on?"
Toi on kyllä hyvä kysymys. Luulisi jokaisen lapsen saavan edes jonkun paketin ihan jo lähipiiristä. Täysin ilman sukuaan on ehkä joku jehovista eronnut, mutta normaalitapauksissa, onhan lapsella nyt edes joitain läheisiä, vaikka ei samalla paikkakunnalla niin posti kulkee kyllä...
No, heh, kun katson omia lapsiani niin eipä hekään lähipiiristä juuri mitään saa. Eräskin joulu anoppi tuli joulunpyhiksi käymään ja toi rusinoita lapsille. Ei pukinkonttiin mutta muuten vaan. Pukinkonttiin ei tuonut mitään. Enkä siis valita, ei ole pakko antaa, mutta vertailun vuoksi, millais
Verrokkina:
Minulla oli lapsena paljon tätejä, setiä ja enoja: yhteensä 7 kpl. Omalla lapsellani on 1 ainoa eno, mutta hän kärsii pahoista mt- ja päihdeongelmista, joten emme ole missään tekemisissä. Lapsella ei siis ole samalla tavalla muistajia, kuin minulla lapsena oli. Onneksi on sentään kummaltakin puolelta isovanhemmat, joiden kanssa pidetään paljon yhteyttä ja yhdessä ajan viettäminen on tärkeää.
Kummien suhteen on ihan arpapeliä, osuuko lapselle läsnä oleva kummi. Läheskään kaikki kummit eivät ole mitään aktiivisia, vaan aika monilla on joku kummi, jonka kanssa yhteyttä ei ole ollenkaan.
Nämä lapset varmaan aika harvoin saavat yhtään mitään, niin sitten toivovat tällaisia isoja juttuja. Ihan ymmärrettävää. Realistista? Ei välttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti ongelmana on myös antajan itsekkyys. Minä päätän mistä jonkun muun pitää olla kiitollinen. Enemmän tämä toki näkyy silloin, kun lahjoitetaan omaa vanhaa roskaa eteenpäin. Ajatellen olevansa melkein pyhimyksiä ja pöyristellen, kun joku kehtaa tuumata, että ei kiitos ole meilläkään tarvetta.
Joo ei suoranaisesti liity ylisuuriin toiveisiin. Mutta kyllä näissäkin kommenteissa on ihan selvästi sitäkin, että kiitollinen pitää olla siitäkin mitä minä keksin ostaa. Että toiveet ovat vain ehdotuksia.
Toivoa toki saa ja sieltä puusta valitaan ne toiveet jotka sopii omaan budjettiin. Ei vanhaa rojua eikä sellaista mitä ei ole toivottu. Jos toiveet ovat liian kalliita ne vaan jäävät saamatta.
Mutta oikeasti - jos oma lapsenlapseni on äärettömän onnellinen ja kiitollinen uudesta pyjamasta ja possutossuista miksi kustantaisin pleikkapelin tai iPhonen ventovieraalle vain jotta tämäkin voisi olla "oikeasti kiitollinen"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että omat lapsesi elävät puutteessa ja murheessa koska olet nihilisti ei tarkoita sitä että muut kohtelevat lapsiaan yhtä huonosti ja välinpitämättömästi. Siinä saatat olla hyvinkin oikeassa että lahjat menevät myyntiin Toriin ja rahat kaljaan, viinaan ja huumeisiin aikuisille.
Ei minun lapseni puutteessa ja murheessa elä. Leluja, pelejä ja kirjoja on yllin kyllin, vaikka ei mitään sadan euron yksittäistä lelua omistakaan. Joululahjaksi lapsi saa tänä vuonna keskikokoisen legosetin, 3 lautapeliä, kirjan, 2 paitaa ja pienen lelun. Lahjoja ovat ostaneet sukulaiset ja meiltä vanhemmilta on yksi lahja. Tuossa on jo enemmän kuin tarpeeksi.
Ap
Onhan tuo eri asia, kuin lapsi joka saa lahjoituksena yhden lahjan. Ja arkielämässä voi nöhdä nälkää, eikä saa edes niitä mitä tarvitseen.
Ihmisten on niin vaikea nöhdä oman elämänsä ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nuori oikeasti haluaisi nousta ylöspäin elämässä ja saada tulevaisuudessa muutakin kuin armopaloja, kannattaisi toivoa jotain järkevää, kuten kouluaineisiin tukiopetusta, ohjelmointikurssia, kurssia tekoälyn käytöstä tms. Ne auttavat elämässä paljon enemmän kuin pleikkari.
Vaikka tämä kommentti saa negaa, on tämä ihan totta. Parasta antaa pääomaa, jolla voi vaikkapa lukea lääkäriksi ja saada kunnon työn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti ongelmana on myös antajan itsekkyys. Minä päätän mistä jonkun muun pitää olla kiitollinen. Enemmän tämä toki näkyy silloin, kun lahjoitetaan omaa vanhaa roskaa eteenpäin. Ajatellen olevansa melkein pyhimyksiä ja pöyristellen, kun joku kehtaa tuumata, että ei kiitos ole meilläkään tarvetta.
Joo ei suoranaisesti liity ylisuuriin toiveisiin. Mutta kyllä näissäkin kommenteissa on ihan selvästi sitäkin, että kiitollinen pitää olla siitäkin mitä minä keksin ostaa. Että toiveet ovat vain ehdotuksia.
Toivoa toki saa ja sieltä puusta valitaan ne toiveet jotka sopii omaan budjettiin. Ei vanhaa rojua eikä sellaista mitä ei ole toivottu. Jos toiveet ovat liian kalliita ne vaan jäävät saamatta.
Mutta oikeasti - jos oma lapsenlapseni on äärettömän onnellinen ja kiitollinen uudesta pyjamasta ja possutossuista miksi kustantaisin pleikkapelin t
Ehkä siksi kun ihmiset tykkää eri asioista. Jos lapsellasi ei ole pleikkaria, niin monella muulla on. Mutta kukaan ei vaadi sinua ostamaan kenellekään pleikkaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti ongelmana on myös antajan itsekkyys. Minä päätän mistä jonkun muun pitää olla kiitollinen. Enemmän tämä toki näkyy silloin, kun lahjoitetaan omaa vanhaa roskaa eteenpäin. Ajatellen olevansa melkein pyhimyksiä ja pöyristellen, kun joku kehtaa tuumata, että ei kiitos ole meilläkään tarvetta.
Joo ei suoranaisesti liity ylisuuriin toiveisiin. Mutta kyllä näissäkin kommenteissa on ihan selvästi sitäkin, että kiitollinen pitää olla siitäkin mitä minä keksin ostaa. Että toiveet ovat vain ehdotuksia.
Toivoa toki saa ja sieltä puusta valitaan ne toiveet jotka sopii omaan budjettiin. Ei vanhaa rojua eikä sellaista mitä ei ole toivottu. Jos toiveet ovat liian kalliita ne vaan jäävät saamatta.
Mutta oikeasti - jos oma lapsenlapseni on äärettömän onnellinen ja kiitollinen uudesta pyjamasta ja possutossuista miksi kustantaisin pleikkapelin t
Minua kyllä säälittää lapsi, joka on peräti "äärettömän onnellinen ja kiitollinen uudesta pyjamasta ja possutossuista". Jos materia ei olisi tärkeää, ei olisi noista niin äärettömän kiitollinen. Jos taas yhtään on, on kyllä erittäin vähään tottunut tyytymään.
Toivon kovasti asian olevan kuitenkin niin, että vanhemmat ovat hienosti onnistuneet opettamaan käyttäytymään kohteliaasti ja näyttämään iloitsevansa jokaisesta lahjasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuori oikeasti haluaisi nousta ylöspäin elämässä ja saada tulevaisuudessa muutakin kuin armopaloja, kannattaisi toivoa jotain järkevää, kuten kouluaineisiin tukiopetusta, ohjelmointikurssia, kurssia tekoälyn käytöstä tms. Ne auttavat elämässä paljon enemmän kuin pleikkari.
Vaikka tämä kommentti saa negaa, on tämä ihan totta. Parasta antaa pääomaa, jolla voi vaikkapa lukea lääkäriksi ja saada kunnon työn.
Koska kommentin oletus on, ettei köyhä lapsi ole hyvä koulussa ja tarvitsee tukiopetusta. Ja jos ei ole kotona tietokonetta, niin siihen perustuvaa kurssia ei voi kunnolla hyödyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nuori oikeasti haluaisi nousta ylöspäin elämässä ja saada tulevaisuudessa muutakin kuin armopaloja, kannattaisi toivoa jotain järkevää, kuten kouluaineisiin tukiopetusta, ohjelmointikurssia, kurssia tekoälyn käytöstä tms. Ne auttavat elämässä paljon enemmän kuin pleikkari.
Sä et kyllä tiedä mitään peliskenestä. Pelit kannustavat käyttämään englantia, peleissä on nykyään myös sosiaalinen aspekti (eli pelaamisen ohessa on yhteys muihin) ja pelit ovat ongelmanratkaisua. Pelit myös pitävät ajantasalla siitä mikä on grafiikan osalta mahdollista.
Otaniemessä on paljon aktiivipelaajia. Ja aika usein otetaan esimerkkiä tutuista, vaikka ne kaverit olis "vain netissä".
Olishan se ollut hienoa, jos olis ollut samanlaisia pelejä 90-luvulla kuin nyt. Ehkä PC aikakautena sai itse rakentaa ja viritellä itselleen koneen, joka opetti mitä siellä kotelossa oikeasti on. Mutta ei sitä tietoa oikeasti nykypäivänä hirveästi tarvitse... Paitsi kun ATK-jampat downgreidaavat "vahingossa" työkoneesi.
Minusta tuntuu, että on syntynyt jonkinlainen harhakuvitelma, että Suomessa olisi joukoittain oikeasti rikkaita ihmisiä, jotka voisivat ostaa tuollaisia kalliita lahjoja. Toki työssäkäyvällä on yleensä vähän enemmän rahaa kuin tukien varassa elävällä, mutta oikeasti suurin osa suomalaisista työssäkäyvistäkin on aika tiukoilla asuntolainojensa ja päiväkotimaksujensa kanssa. Ehkä tämä harha nyt jotenkin johtuu syrjäytymisestä, ettei tukien varassa elävät tiedä, mitä se työssäkäyvän todellisuus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole jaksanut lukea koko ketjua läpi. Mutta ainakin espoolaisen kauppakeskuksen Joulupuussa oli hyvin maltillisia toiveita. Itse hankin värityskirjoja- ja kyniä 4 vuotiaalle. Sen lisäksi 1 vuotiaalle kirjan. Nämä sopivat omaan budjettiini.
Yhtään iPhone-toivomusta ei ollut. Kuulokkeet oli, keittiötarvikkeita yms. Saattaa tietty toivomuksia tulla lisää.
Niitä kalliita lahjoja toivotaan vain siksi, että ne on myöhemmin helppo myydä. Esimerkiksi legolinna on helppo vaihtaa rahaksi sitten kun sillä ei enää leiki tai jos muuten vain rahat ovat lopussa. Vanhemmat noita toiveita sanelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun otan lapun kuusesta, pelkään yhtä aikaa että
1. lahja myydään päihteiden rahoitukseen
2. lapsi ei saa muuta lahjaa kuin ostamani
Missä näiden isovanhemmat tädit sedät kummit on?
"Missä näiden isovanhemmat tädit sedät kummit on?"
Toi on kyllä hyvä kysymys. Luulisi jokaisen lapsen saavan edes jonkun paketin ihan jo lähipiiristä. Täysin ilman sukuaan on ehkä joku jehovista eronnut, mutta normaalitapauksissa, onhan lapsella nyt edes joitain läheisiä, vaikka ei samalla paikkakunnalla niin posti kulkee kyllä...
No, heh, kun katson omia lapsiani niin eipä hekään lähipiiristä juuri mitään saa. Eräskin joulu anoppi tuli joulunpyhiksi käymään ja toi rusinoita lapsille. Ei pukinkonttiin mutta muuten vaan. Pukinkonttiin ei tuonut mitään. Enkä siis valita,
Köyhän ympärillä usein myös ne muut ovat köyhiä. Sedät, tädit, vanhempien kaverit. Vai montako köyhää teidän lähipiiristänne löytyy, jotka täällä mainitsevat tulevansa hyvin toimeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuori oikeasti haluaisi nousta ylöspäin elämässä ja saada tulevaisuudessa muutakin kuin armopaloja, kannattaisi toivoa jotain järkevää, kuten kouluaineisiin tukiopetusta, ohjelmointikurssia, kurssia tekoälyn käytöstä tms. Ne auttavat elämässä paljon enemmän kuin pleikkari.
Millainen nuori murehtii tulevaisuuttaan noin, että toivoo vain "vastaisen varalle" koulutusta ja kurssia? Kas kun ei työnhakukurssia. Voi hyvä jumala. No ehkä yo-lakin jo saanut voi toivoa valmennuskurssia että pääsee yliopistoon. Mutta se on aikuinen ihminen ja osaa toivoa järkevästi.
Nyt puhutaan lapsista ja nuorista, jotka toivoo Joulupuun kautta...
Osa kommenteista on täällä kyllä ihan pimeitä. Miettikää nyt vaikka omaa lapsuutta ja millaisia olitte yläasteiässä, ja millaisia asioita ylipäätään osasitte toivoa. Tavaraahan se tuon ikäisillä o
Minunkin olisi varmaan köyhän perheen lapsena pitänyt toivoa tukiopetusta lahjaksi, vaikka keskiarvo oli lähempänä kymppiä. Eipä vain käynyt mielessäkään.
Vierailija kirjoitti:
Saattaa näitä kohtuuttomia lahjatoiveita tulla kasvokkainkin.
Minä kysyin kerran 10 v kummitytöltäni, ilahtuisiko hän tietystä muumimukista joululahjaksi (oli puhunut tästä aiemmin samana vuonna). Kummityttö totesi äitinsä kuullen, että tahtoisi kissan lahjaksi. Ihan suoraan totesin, että minä en kummina voi ostaa tuon hintaista lahjaa ja lemmikki on aina niin iso sitoumus, että päätöksen sen ostamisesta tekee vanhempi.
Kummasti kummitytön äiti lakkasi tuon tapaamiskerran jälkeen pitämästä yhteyttä ja lopulta kun kyselin näkemisen perään, kertoi katkaisevansa välit. Liekö tarkoituksena ollut saada minut tekemään kallis hankinta, kun en uskaltaisi sanoa lapselle ei.
No huh. Ei todellakaan lemmikkiä voi tuosta noin vain ostaa lahjaksi 10-vuotiaalle, koska se vaatii myös perheen aikuisten sitoutumista. Mutta siis kyllähän kissoja saa ihan ilmaiseksikin. Ainakaan meidän kissanpentu ei maksanut mitään, vaan emoperheessä olivat tyytyväisiä kun sille saatiin hyvä koti. Kuluja on kyllä tullut, mm. eläinlääkäristä, ruoasta, tarvikkeista ja kuivikkeista.
Jos ostatte näihin keräyksiin jotain S-, K- tai L-ryhmän lahjakortteja, niin ostakaa se versio, jolla ei saa ostettua alkoholia, tupakkaa tai uhkapelejä. Jos se menee vanhemmalle, niin kassalla voi sitten odottaa yllätys ja raivari, kun ei saakaan näitä nautintoaineita ostettua. XD
Joskus ne toiveet on kohtuuttomia.
Tiedän esim. erään äidin, jolla on pari päiväkoti-ikäistä lasta. Äiti valittaa, ettei hänen oma äitinsä osta kalliita lahjoja lapsille, vaan jotain halpaa. Kun kuulemma lasten mummolla olisi rahaa, kun käyttää sitä itseensäkin reippaasti. Äiti siis ihan suoraan sanoo, että harmittaa, kun mummo ei muista kalliilla lahjoilla päiväkoti-ikäisiä lapsenlapsia. Ihan oikeasti. Päiväkoti-ikäiset lapset eivät tarvitse mitään kalliita lahjoja, vaan tuo on äidin oma toive.
Samainen äiti maksimoi yhteiskunnalta saamansa tuet, kun asuu lasten isän kanssa erillään tukien vuoksi, vaikka parisuhteessa ovatkin (mies on varaton, niin ei maksa tukia). En siis tippaakaan ymmärrä tuota mummon kritisointia ja yhteiskunnan kuppaamista.