Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ei ota sairauttani huomioon.
07.11.2025 |
Sairastuin muutamia vuosia sitten vaikeaan sairauteen, jonka vuoksi joudun syömään päivittäin 4 erilaista lääkettä, jotka tekevät minusta aamuisin hitaamman kuin ennen ja aiheuttavat muitakin hanlalia sivuvaikutuksia. Sairaus jatkuvine kipuineen on murskannut ja tuhonnut minut täysin, olen menettänyt kaiken puolisoa ja lasta lukuun ottamatta. Yritän pysyä hengissä, mutta päivä päivältä vajoan vain syvemmälle.
Puolisoni aukoo päätään koko ajan. Tiskit, pyykit, siivous, lapsi, auto, pihatyöt, vääränlaiset vaatteet vauvalla, väärän värinen sukka pesukoneessa, päiväpeitto 3cm vinossa, ikkunassa mikroskoopilla näkyvä tahra jne. Listalla ei ole loppua. Ymmärrän, että sairauteni kuormittaa myös häntä, mutta hän on ylipainoa lukuun ottamatta terve. Olen päättänyt, että elämäni loppuu kunhan lapsi on sen ikäinen, että osaa käydä potalla ja syödä itse. En enää jaksa jatkuvaa vttuilua ja nalkutusta. Puoliso ei joko ymmärrä, tai ei halua ymmärtää kroonisen sairauden ja lääkityksen taakkaa. Kaikki on minun syytäni ja hän tiuskii päivät pitkät. Viimeisin on seksistä valitus. Ei minua kiinnosta seksi alistavan valaan kanssa, ei minun ole pakko hänen halujaan tyydyttää. 15 vuoteen häntä ei seksi kiinnostanut, mutta nyt kun sairastuin, pitäisikin yhtäkkiä toimia hieromasauvana hänelle. Ja tällaista pitäisi kymmeniä vuosia kestää? Miksi? Jokainen hetki hereillä on kärsimystä ja odotan kuolemaa enemmän kuin mitään. Rakastan lastani, mutta näin en voi jatkaa.
Mitä te tekisitte tilanteessani? Kysyn tätä nyt naisilta ja tiedän tämän palstan katkerasta tunnelylmästä ja vihan läpäisemästä mentaliteetista, että valtaosa teistä pitää minua syyllisenä tilanteeseen - itsepähän sairastuin, joten odotan lähinnä vttuilua ja kostonhimoista raivoa. Silti kiinnostaisi tietää, kuinka kauan itse jaksaisitte ja miksi?
Kommentit (140)
Sori, mutta sä olet nyt isä ja sun lapsi tarvitsee sua. Sä et voi tehdä itsekkäitä ratkaisuja.
Sinun asemassasi eroaisin ja olisin voimieni mukaan joko vuoroviikko- tai viikonloppuisä. V*ttuileva ex saisi rähistä keskenään.
Olen itsekin eronnut, ei se niin vaikeaa ole.
N57
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene ap lääkäriin, saat apua näihin itsetuhoisiin ajatuksiisi. Mikään krooninen sairaus EI sinänsä ole syy tuhota itseään. Kokemuksesta sen tiedän.
Lääkitystä voidaan myös säätää melkein missä hyvänsä sairaudessa, jos se haittaa elämänlaatua enemmän kuin itse sairaus.
Tutkitusti esim. vakavasti vammautuneet tai sairastuneet ovat puoli vuotta diagnoosin jälkeen yhtä onnellisia kuin ennen onnettomuutta tai sairautta. Koska ihmisen onnellisuus on aika vakio. Jos on mennyt yli tuon puoli vuotta ja olosi on edelleen noin huono, mene lääkäriin. Olet masentunut, tai sitten joku lääkkeistäsi aiheuttaa psyykkisiä sivuvaikutuksia, jolloin lääkitys on syytä vaihtaa.
Ihan kortisoni nimittäin voi tehdä tuollaista.
Jos puoliso on sietämätön ja epäempaattinen senkin jälkeen, kun olet saanut lääkityksesi tarkistettua ja apua mt-oireisiisi, otat tietysti eron, kuten jokainen järkevä ihminen. Ei krooninen sairaus ole mikään syy sietää toiselta paskaa.
Itsellä on 14 vuotta kroonista sairastamista taustalla ja lääkkeitä säädetty moneen kertaan. Nyt sinun on aika olla aikuinen ja ottaa itse vastuu itsestäsi, myös sairauden hoidosta. Kroonisesti sairaan on niin tehtävä, ei voi olettaa että lääkäri vastaa kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
"Puoliso ei joko ymmärrä, tai ei halua ymmärtää kroonisen sairauden ja lääkityksen taakkaa. Kaikki on minun syytäni ja hän tiuskii päivät pitkät. Viimeisin on seksistä valitus. Ei minua kiinnosta seksi alistavan valaan kanssa, ei minun ole pakko hänen halujaan tyydyttää. 15 vuoteen häntä ei seksi kiinnostanut, mutta nyt kun sairastuin, pitäisikin yhtäkkiä toimia hieromasauvana hänelle."
Niin sait selville että mies on nar sisti kun sairastuit? Järkyttävä tyyppi, jätä se ennenkun se sairastuttaa lisää.
AP on mies ja puoliso nainen. Oho! Tuliko nyt mokattua kun haukuitkin vahingossa väärää sukupuolta? 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin äitinä isälle: kun olet lapsen tehnyt, et todellakaan pilaa hänen elämäänsä tappamalla itseäsi kuten viestissäsi suunnittelet. Et koskaan. Sen olet lapsellesi velkaa. Olen itsekin suunnitellut vastaavaa mutta tiedän että koskaan en voi sitä toteuttaa, koska en kestäisi jättää pientä tyttöäni ilman äitiä. Alat nyt ap sen sijaan suunnitella eroa: ala säästämään ja valmistelemaan, siinä voi mennä aikaa, mutta kun muutat omillesi ja pääset eroon henkisesti väkivaltaisesta suhteesta, alat voida oikeasti paremmin. Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa.
Voi se olla noinkin. Mutta entäs jos se sairaus on sellainen, että tämä AP ei käytännössä pysty olemaan isä lapselleen? Eikös silloin tuo mitä aloittaja puhuu, eli itsemurh4 ennen kuin lapselle tulee muistoja ole oikeastaan paras ratkaisu.
Ei se menetystä poista, ettei sitä muista. Sitten vain kasvaa ihmiseksi, jolla on perusolotilana epämääräinen hätä, koska jotain puuttuu mutta et ymmärrä mitä. Kun lapsi on hankittu, olisi syytä sinnitellä mahdollisimman pitkään. On ihan eri asia surra tietoisesti. Ystäväni on menettänyt isänsä 5-vuotiaana ja ymmärsin, että omasta isästäni en voi hänelle valittaa, koska hänen mielestään isä kuin isä on loistotyyppi. Mutta hän on ihan toimiva kansalainen, jolla menee hyvin kaikin tavoin. Luulen, että hänen elämänsä olisi paljon vaikeampaa, jos isä olisi kuollut 2-4 vuotta aiemmin.
Ap listaa omia tuskiaan, mutta tätä hän ei ole oikeasti miettinyt läpi lapsen näkökulmasta. Kommentit lapsen edusta ovat masennuksen tuotetta. Samaten hän ei ymmärrä puolison hätää, eikä osaa tulla sitä vastaan. Hukkuu vain omaan hätäänsä. Ymmärrettävää, mutta vääristää näkökulmaa vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin äitinä isälle: kun olet lapsen tehnyt, et todellakaan pilaa hänen elämäänsä tappamalla itseäsi kuten viestissäsi suunnittelet. Et koskaan. Sen olet lapsellesi velkaa. Olen itsekin suunnitellut vastaavaa mutta tiedän että koskaan en voi sitä toteuttaa, koska en kestäisi jättää pientä tyttöäni ilman äitiä. Alat nyt ap sen sijaan suunnitella eroa: ala säästämään ja valmistelemaan, siinä voi mennä aikaa, mutta kun muutat omillesi ja pääset eroon henkisesti väkivaltaisesta suhteesta, alat voida oikeasti paremmin. Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa.
Kiitos. Ongelmani tuon suhteen on se, etten tule koskaan enää työllistymään sairauden takia joten minua odottaisi leikattu toimeentulotuki joka tapauksessa. Olen myös varma, että mikäli eroaisimme, se olisi minun ja lapseni välisen suhteen loppu johtuen puolisostani. Sama kuin kuolema. Hän ei ole pohjimmiltaan kost
Et siis ole kuitenkaan niin sairas, että olisit päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle? Oletin, että kertomasi perusteella olisit vähintäänkin eläkkeellä. Mutta no, miehet eivät kestä kipua yhtä hyvin kuin naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti sulla on epäkypsä mies. ... Terveiset vaan sulle AP:n mies, olet totaali luuseri, rusinat pullasta -tyyppi, laiska vätys!
Kertoisikohan tuo AP sun viestin puolisolleen joka on NAINEN kuten moneen kertaan todettu. Melkoinen laiska vätys rusinat pullasta luuseri nainen, huh!
Eikö täällä ihmiset osaa lukea suomea, vai onko ennakko-oletus siitä että tällä palstalla mies = aina syyllinen, aina roisto, aina väärässä.
Veikkaan itse jälkimmäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin äitinä isälle: kun olet lapsen tehnyt, et todellakaan pilaa hänen elämäänsä tappamalla itseäsi kuten viestissäsi suunnittelet. Et koskaan. Sen olet lapsellesi velkaa. Olen itsekin suunnitellut vastaavaa mutta tiedän että koskaan en voi sitä toteuttaa, koska en kestäisi jättää pientä tyttöäni ilman äitiä. Alat nyt ap sen sijaan suunnitella eroa: ala säästämään ja valmistelemaan, siinä voi mennä aikaa, mutta kun muutat omillesi ja pääset eroon henkisesti väkivaltaisesta suhteesta, alat voida oikeasti paremmin. Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa.
Voi se olla noinkin. Mutta entäs jos se sairaus on sellainen, että tämä AP ei käytännössä pysty olemaan isä lapselleen? Eikös silloin tuo mitä aloittaja puhuu, eli itsemurh4 ennen kuin lapselle tulee muistoja ole oikeastaan paras ratkaisu.
<
Oho! Pohdiskeleva ja hyvä vastaus. Bravo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on nyt kuultu vain toinen näkökulma asiasta; olen mies, jolla on myös lapsia (huomaa monikko) ja puoliso, jolla on parantumaton pitkäaikainen sairaus. Meillä arki menee pääasiassa hyvin, mutta välillä myös nalkutan ja se johtuu siitä, että sairaus aiheuttaa "valikoivasti" ongelmia. Jostain syystä useinkaan ei jakseta tehdä edes YHTÄ ja korostan vielä, YHTÄ kotityötä, mutta sen sijaan jaksetaan kyllä katsoa tuntikausia Netfilixia tai selata kännykällä somea. Suurin osa astioista ei paina juurikaan enempää kuin puhelin, joten olisi ihan kohtuullista jaksaa tyhjentää tai täyttää kone. Ikinä ei olla niin sairaita, että se estäisi somen tai Netflixin.
Mitä siis ap teet päivisin? Jos vaan makaat sohvalla ja katsot telkkaria tai sometat, en yhtään ihmettele, jos mies suuttuu. Jos sen sijaan maskaat sangyssä lääketokkurassa, asia on täysin eri. Päättelen vain tuosta, että "aamut ovat hitaita" sen, että sinulta kyllä onnistuu sometus ja muu yökaudet. Siksi epäilen, ettet kerro kaikkea tarinassasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin äitinä isälle: kun olet lapsen tehnyt, et todellakaan pilaa hänen elämäänsä tappamalla itseäsi kuten viestissäsi suunnittelet. Et koskaan. Sen olet lapsellesi velkaa. Olen itsekin suunnitellut vastaavaa mutta tiedän että koskaan en voi sitä toteuttaa, koska en kestäisi jättää pientä tyttöäni ilman äitiä. Alat nyt ap sen sijaan suunnitella eroa: ala säästämään ja valmistelemaan, siinä voi mennä aikaa, mutta kun muutat omillesi ja pääset eroon henkisesti väkivaltaisesta suhteesta, alat voida oikeasti paremmin. Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa.
Kiitos. Ongelmani tuon suhteen on se, etten tule koskaan enää työllistymään sairauden takia joten minua odottaisi leikattu toimeentulotuki joka tapauksessa. Olen myös varma, että mikäli eroaisimme, se olisi minun ja lapseni välisen suhteen loppu johtuen puolisostan
Ei varmaan ole, mutta oletko tietoinen kuinka vaikea työkyvyttömyyseläkkeelle on päästä? Mun kaveri menetti toisen käden sepsiksen seurauksena, sai kamalat jatkuvat haamusäryt, masentui, yritti tehdä its4r1n jne. Ei pääse edes osa-aikaiselle sairaseläkkeelle eli kuntoutustuelle. On nimittäin yhä 1 käsi jäljellä ja kipu ei ole indikaatio Kelan tai ELOn mukaan edes sille, vaikka kipu olisi invalidisoiva ja sitä ei saada hallintaan edes kipupumpulla eikä selkäytimeen asennettavalla stimulaattorilla...
Että revi siitä hüümöriä. Ihmiset täällä eivät tiedä lainkaan, mistä puhuvat. Silti pitää päästä pätemään ja v77tuil3maan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt kuultu vain toinen näkökulma asiasta; olen mies, jolla on myös lapsia (huomaa monikko) ja puoliso, jolla on parantumaton pitkäaikainen sairaus. Meillä arki menee pääasiassa hyvin, mutta välillä myös nalkutan ja se johtuu siitä, että sairaus aiheuttaa "valikoivasti" ongelmia. Jostain syystä useinkaan ei jakseta tehdä edes YHTÄ ja korostan vielä, YHTÄ kotityötä, mutta sen sijaan jaksetaan kyllä katsoa tuntikausia Netfilixia tai selata kännykällä somea. Suurin osa astioista ei paina juurikaan enempää kuin puhelin, joten olisi ihan kohtuullista jaksaa tyhjentää tai täyttää kone. Ikinä ei olla niin sairaita, että se estäisi somen tai Netflixin.
Mitä siis ap teet päivisin? Jos vaan makaat sohvalla ja katsot telkkaria tai sometat, en yhtään ihmettele, jos mies suuttuu. Jos sen sijaan maskaat sangyssä lääketokkurassa, asia on täysin eri. Päättelen vain tuosta, että "aamut ovat hitaita" sen, että sinulta kyllä onnistuu so
AP on mies, puoliso nainen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi katsot tuollaista puolisisoa sekuntiakaan? Onko sinulla tukiverkkoa joka voi auttaa lapsen kanssa? Eroa ja äkkiä.
Miksi ei katsoisi? Saatoin lukea huolimattomasti, mutta en hahmottanut, mikä puolison nillittämisessä oli epänormaalilla tasolla etenkin kun ymmärtää hänen olevan hädissään ja ilmeisesti ajattelevan, että kunhan kämppä on tiptop, jonkinlainen hallinnan tunne säilyy tilanteessa, jossa mies on kuolemassa.
Ap ei myöskään kerro, miten hän on pukenut vauvan väärin. Oliko sävyt väärin, vai kiristikö väärin laitetut vaatteet tai oliko ne liian lämpimät tai kylmät tms? Kaikkeen alistuneen passiivis-aggressiivisesti suhtautuva mies keskittyy koko ajan omaan tuskaansa, ja se ei ole ok. Lapsen hyvinvoinnin täytyy olla omaa pahoinvointia tärkeämpi. Lapsen etu on myös, että isä lakkaa väistelemästä äitiä ja kohtaa tämän. Miehen tärkein tehtävä parisuhteessa on osata sanoa, mikä itselle on ok ja mikä ei, ja kertoa mitä toiselta tarvitsee niin ettei tarvitse kantaa salakaunaa. Vaikka puoliso ei osaisi tulla vastaan ja joustaa, silti on olo parempi, kun on edes yrittänyt kaikkensa. Ja voihan olla, että vaikka joustoa ei löydy heti, jotain muuttuu ja muutos ottaa aikansa. Kertoiko ap jossain, paljonko aikaa on hänen diagnoosistaan?
Hyvin harva on niin kylmä, ettei lainkaan menisi tolaltaan puolison sairastuttua. Joskus tolaltaan olo näkyy kylmyytenä ja kovuutena. Sekin on haastettava. Suru vapauttaa, koska vaikka se veisi tuulen purjeista hetkeksi, niin kylmyys ja kovuus vain rikkoo perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oltko miettinyt asiaa lapsesi näkökulmasta?
Isäni menetti oman isänsä äkillisesti 13-vuotiaana. Hänellä oli 4 nuorempaa sisarusta - ja äiti, joka ei ollut mikään halimamma-tyyppi vaan oman tulkintani mukaan mummoni oli tyylipuhdas narsisti. (Olin niitä harvoja lapsenlapsia, jotka hänen kanssaan toimeen tuli, koska mummoni tajusi että minua ei voi pompottaa eikä manipuloida. Minä näin hänen lävitseen.) Mummo ajatteli kaikessa ja aina ensimmäiseksi itseään.
Lapset jäivät keskenään äitinsä kanssa. Joka ikinen on tilittänyt aikuisena, millaista se elämä kiristävän narsistin kanssa oli. Älä tee sitä lapsellesi. Hae itsellesi apua. Jotkut lääkkeet myös voivat aiheuttaa masennusoireita, tiedän sen omasta kokemuksesta. Kyllä kuule ihminen nälkäänsä kaurapuuroa syö, kunhan kukaan ei vittuile siinä pöydässä miten se on keitetty. Raha ei tee ketään onnelliseksi, sen olet jo tajunnut? Olet onnellisempi varmaan puurolautasen ääressä yksin. Ja lapsesi kyllä vierailee luonasi, ei vaimosi voi häntä omia. Viikko- ja viikkosystemitkin on keksitty, tai viikonloppuisyys. Lapsellesi olet tärkeä tyyppi, ja voit kyllä matkan varrella tavata jonkun muun naisen, jolla on kyky empatiaan.....ero ei ole maailmanloppu eikä mahdoton seinä.
Miten kävi isäni perheessä: Isäni ja veljensä alkoholisoituivat. Isäni raitistui 35-veenä. Veli päätyi puliporukoihin. Isän nuorin sisko oli 1,5 vuotias kun isänsä kuoli, teini-iässä jo alkoholisoitui ja 19-veenä lopulta tappoi itsensä kun sairastui niin pahasti masennukseen eikä mummi tosiaankaan muuta kuin haukkui hulluksi, tiedän sen koska olin jo sen ikäinen silloin että tajusin mikä meno oli, muut sisarukset yritti saada siskolle apua..... 2 siskoa pystyi päihteettömään elämään, mutta kyllä sitä lapsuutta on monissa sukutapaamisissa ruodittu ja itketty, mihin kaikkeen mummi heitä pakotti.
Isäni sanoi monesti, että kunpa isä olisi saanut elää. Hänen elämänsä olisi ollut toisenlaista. Mutta onneksi oli saman kokeneita siskoja, jotka tajusivat ja mun mutsi, joka osasi .
Sun lapsellasi ei ole edes sisaruksia tukenaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti sulla on epäkypsä mies. ... Terveiset vaan sulle AP:n mies, olet totaali luuseri, rusinat pullasta -tyyppi, laiska vätys!
Kertoisikohan tuo AP sun viestin puolisolleen joka on NAINEN kuten moneen kertaan todettu. Melkoinen laiska vätys rusinat pullasta luuseri nainen, huh!
Eikö täällä ihmiset osaa lukea suomea, vai onko ennakko-oletus siitä että tällä palstalla mies = aina syyllinen, aina roisto, aina väärässä.
Veikkaan itse jälkimmäistä.
No ihan oikeasti ihmiset eivät ymmärrä lukemaansa. Eivät ymmärtäneet ennenkään, mutta nykyisin vielä paljon heikommin. Plus että tällaisella palstalla on hyvin vaikea lukea niin tarkkaan, että olisi oikeasti kärryillä. Selaillaan silmillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan sinulla toinenkin vaihtoehto kuin koko elämän lopettaminen: lopeta yhteiselämä sen ikävän puolison kanssa. Siitä sinulla alkaa uusi elämä.
Kyllä kai terve puolisosi pärjää lapsen kanssa, jos sinä vaan lähdet siitä kohti uusia seikkailuja. Tai sitten vaihtoehtoisesti heität nalkuttavan puolisosi pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin äitinä isälle: kun olet lapsen tehnyt, et todellakaan pilaa hänen elämäänsä tappamalla itseäsi kuten viestissäsi suunnittelet. Et koskaan. Sen olet lapsellesi velkaa. Olen itsekin suunnitellut vastaavaa mutta tiedän että koskaan en voi sitä toteuttaa, koska en kestäisi jättää pientä tyttöäni ilman äitiä. Alat nyt ap sen sijaan suunnitella eroa: ala säästämään ja valmistelemaan, siinä voi mennä aikaa, mutta kun muutat omillesi ja pääset eroon henkisesti väkivaltaisesta suhteesta, alat voida oikeasti paremmin. Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa.
Kiitos. Ongelmani tuon suhteen on se, etten tule koskaan enää työllistymään sairauden takia joten minua odottaisi leikattu toimeentulotuki joka tapauksessa. Olen myös varma, että mikäli eroaisimme, se olisi minun j
Ei varmaan ole, mutta oletko tietoinen kuinka vaikea työkyvyttömyyseläkkeelle on päästä? Mun kaveri menetti toisen käden sepsiksen seurauksena, sai kamalat jatkuvat haamusäryt, masentui, yritti tehdä its4r1n jne. Ei pääse edes osa-aikaiselle sairaseläkkeelle eli kuntoutustuelle. On nimittäin yhä 1 käsi jäljellä ja kipu ei ole indikaatio Kelan tai ELOn mukaan edes sille, vaikka kipu olisi invalidisoiva ja sitä ei saada hallintaan edes kipupumpulla eikä selkäytimeen asennettavalla stimulaattorilla...
Että revi siitä hüümöriä. Ihmiset täällä eivät tiedä lainkaan, mistä puhuvat. Silti pitää päästä pätemään ja v77tuil3maan.
Tiedän aika paljonkin, sillä nämä kuuluvat työhöni. Mutta uhriutuminen ärsyttää. Tuossa olisi paljonkin vielä tehtävissä ap:n tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
'No sit ei varmaan ole muuta vaihtoehtoa kuin kuolla, jos kuolema ja oman lapsen traumauttaminen on kuitenkin eroa parempi vaihtoehto.'
---
Nimenomaan. Tunsin empatiaa ap:ta kohtaan kunnes alkoi mieslapsivalitus siitä, miten joutuu tappamaan itsensä, kun ei ole muka ole vaihtoehtoja. Elämä voi välillä olla paskaa, mutta se ei oikeuta loputtomasti kitisemään ja olemaan tekemättä omia valintoja. Nämä 'en voi erota, koska puoliso sitä tai tätä' ovat tekosyitä olla tekemättä millekään mitään. Ei kai ap niin kädetön ole, että hän vaan jää kädet suorina katsomaan, mitä puoliso tekisi eron jälkeen. Kerää nyt se selkäranka hyvä mies.
'Itsepähän sairastuin'...sanonpa vielä kerran, uhriutuminen ja mieslapsikitinä on todella epäviehättävää, ja hiton rasittavaa. Kukaan nainen ei ole niin tyhmä -täälläkään- että ajattelisi tässä tilanteessa, että itsepähän sairastuit. Et voi oikeasti olla noin lapsellinen. Nyt
Toivon todella, ettei tuollaisella tunteettomalla hirviöllä koskaan tule olemaan lapsia. Et ole kelvollinen vanhemmaksi. Puhuisitko noin omalle pojallesi, joka johonkin sairauden ja kipujen ja lääkkeiden helvettiin on joutunut? Ilmeisesti. Olet elukka, et edes ihminen. Oksettavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti sulla on epäkypsä mies. ... Terveiset vaan sulle AP:n mies, olet totaali luuseri, rusinat pullasta -tyyppi, laiska vätys!
Kertoisikohan tuo AP sun viestin puolisolleen joka on NAINEN kuten moneen kertaan todettu. Melkoinen laiska vätys rusinat pullasta luuseri nainen, huh!
Eikö täällä ihmiset osaa lukea suomea, vai onko ennakko-oletus siitä että tällä palstalla mies = aina syyllinen, aina roisto, aina väärässä.
Veikkaan itse jälkimmäistä.
No ihan oikeasti ihmiset eivät ymmärrä lukemaansa. Eivät ymmärtäneet ennenkään, mutta nykyisin vielä paljon heikommin. Plus että tällaisella palstalla on hyvin vaikea lukea niin tarkkaan, että olisi oikeasti kärryillä. Selaillaan silmillä.
Höpö höpö. Tällä palstalla luetaan omien ennakko-odotusten läpi. Mies paha, nainen hyvä. Koko tämä saastasanko ja täällä tapahtuva "keskustelu" pohjaa raivolle ja yököttävälle vihalle. Tämän kuvotuksen tarkoitus ei ole mikään muu, kuin muiden halveksunta, jolloin voi hetkeksi kokea illuusion siitä, että on muka itse parempi. En yhtään ihmettele, ettei ap ole vastannut tähän saastaan. Ja kirjoittihan hän jo tuohon aloitukseen mitä odottaa, eikä huti mennyt. Perus ilkkumista, naureskelua, vi77tuilua ja niin edespäin. Tällainen on "vauva" palsta, suomenkielisen internetin oksettavin kolkka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma sairaus, mies tuollainen ja kuinka uskalsit vauvankin siihen. 😮
Ymmärsin että ap on mies. Siitä kun hän sanoi olevansa puolisonsa hieromasauva. Tiiä sitten.
Kyllä, olen mies ja puolisoni on nainen. t. AP
Et vastannut kysymykseen: oma vakava sairaus todettu vuosia sitten, miksi teit siihen vielä lapsen? Milloin sinulle tehtiin vasektomia? Miten arvelet pärjääväsi yh:na vakavan sairauden ja pienen taaperon kanssa?
Mikä ihmeen pakko hänen on muka vastata tuollaiseen? Ja mitä ihmettä vastaus auttaa nyt tilanteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Onhan sinulla toinenkin vaihtoehto kuin koko elämän lopettaminen: lopeta yhteiselämä sen ikävän puolison kanssa. Siitä sinulla alkaa uusi elämä.
Kyllä kai terve puolisosi pärjää lapsen kanssa, jos sinä vaan lähdet siitä kohti uusia seikkailuja. Tai sitten vaihtoehtoisesti heität nalkuttavan puolisosi pihalle.
Eli neuvotko hylkäämään lapsena, kuten luuseripaskat isät tekee? Outo neuvo lastaan rakastavalle isälle, oikealle miehelle.
Ei sairaan kanssa kannata olla...teettää vaan ylimääräistä hommaa ja tuo ongelmia joka s-tanan käänteessä!..