Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ei ota sairauttani huomioon.
07.11.2025 |
Sairastuin muutamia vuosia sitten vaikeaan sairauteen, jonka vuoksi joudun syömään päivittäin 4 erilaista lääkettä, jotka tekevät minusta aamuisin hitaamman kuin ennen ja aiheuttavat muitakin hanlalia sivuvaikutuksia. Sairaus jatkuvine kipuineen on murskannut ja tuhonnut minut täysin, olen menettänyt kaiken puolisoa ja lasta lukuun ottamatta. Yritän pysyä hengissä, mutta päivä päivältä vajoan vain syvemmälle.
Puolisoni aukoo päätään koko ajan. Tiskit, pyykit, siivous, lapsi, auto, pihatyöt, vääränlaiset vaatteet vauvalla, väärän värinen sukka pesukoneessa, päiväpeitto 3cm vinossa, ikkunassa mikroskoopilla näkyvä tahra jne. Listalla ei ole loppua. Ymmärrän, että sairauteni kuormittaa myös häntä, mutta hän on ylipainoa lukuun ottamatta terve. Olen päättänyt, että elämäni loppuu kunhan lapsi on sen ikäinen, että osaa käydä potalla ja syödä itse. En enää jaksa jatkuvaa vttuilua ja nalkutusta. Puoliso ei joko ymmärrä, tai ei halua ymmärtää kroonisen sairauden ja lääkityksen taakkaa. Kaikki on minun syytäni ja hän tiuskii päivät pitkät. Viimeisin on seksistä valitus. Ei minua kiinnosta seksi alistavan valaan kanssa, ei minun ole pakko hänen halujaan tyydyttää. 15 vuoteen häntä ei seksi kiinnostanut, mutta nyt kun sairastuin, pitäisikin yhtäkkiä toimia hieromasauvana hänelle. Ja tällaista pitäisi kymmeniä vuosia kestää? Miksi? Jokainen hetki hereillä on kärsimystä ja odotan kuolemaa enemmän kuin mitään. Rakastan lastani, mutta näin en voi jatkaa.
Mitä te tekisitte tilanteessani? Kysyn tätä nyt naisilta ja tiedän tämän palstan katkerasta tunnelylmästä ja vihan läpäisemästä mentaliteetista, että valtaosa teistä pitää minua syyllisenä tilanteeseen - itsepähän sairastuin, joten odotan lähinnä vttuilua ja kostonhimoista raivoa. Silti kiinnostaisi tietää, kuinka kauan itse jaksaisitte ja miksi?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma sairaus, mies tuollainen ja kuinka uskalsit vauvankin siihen. 😮
Ymmärsin että ap on mies. Siitä kun hän sanoi olevansa puolisonsa hieromasauva. Tiiä sitten.
Kyllä, olen mies ja puolisoni on nainen. t. AP
Et vastannut kysymykseen: oma vakava sairaus todettu vuosia sitten, miksi teit siihen vielä lapsen? Milloin sinulle tehtiin vasektomia? Miten arvelet pärjääväsi yh:na vakavan sairauden ja pienen taaperon kanssa?
Ap:n tuleva eksä saattaa vaikka vieraannuttaa lapsen, who knows. Silti jokaisella on vastuu ensisijassa itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet inhonnut lihavaa vaimoasi jo 15 vuotta. Miksi ihmeessä menit hänen kanssaan tekemään lapsen? Nyt sulla on 18 vuotta lapsenhoitoa edessä.
Ööö mistä sä tiedät että vaimo on ollut lihava 15 vuotta? Mun mies lihoi parissa vuodessa 20 kiloa.
Seksi ei ole kiinnostanut 15 vuoteen mutta teillä on kuitenkin pieni lapsi joka ei vielä käy potalla? Sorry nyt, mutta koko sepustus ei ole uskottava vaan siinä on kaikki kliseet yhdessä. Ihan sama olit sitten mies tai nainen.
Kroonisen sairauden kanssa on raskasta. Se on fakta. Itsekin olin vihainen elämälle, itselleni ja halusin tappaa itseni kun tajuntaan kolahti, että tässä helvetissä tallustan lopun elämääni. Kivunlievitykseen on kuitenkin keinoja. Lääkkeellisiä ja lääkkeettömiä. Myös marihuana auttaa monia ja sitäkin saa reseptillä jos muissa särkylääkkeissä on liian paljon sivuoireita. Tiedän, että on helppo vain jättää hakematta apua ja todeta että en jaksa. Mutta tässäkin voit pyytää vaikka sosiaalityöntekijää lääkäriin mukaan, jotta saat viereesi jonkun joka jaksaa vängätä lääkärin kanssa, että apua on saatava. Vittumaista tämäkin, mutta itselläni mieheni joutuu aina tulemaan mukaan ja luojan kiitos häntä lääkärit uskovat. Minä kun en osaa valittaa oikein jotta tulisin kuulluksi.
Tästä nimittäin kaikki lähtee. Eli kun on jatkuvasti kipuja niin mieli mustuu ja mikään ei huvita. Pienen lapsen äitiä tämä myös triggeröi aivan helvetisti. Ukko valittaa ja makaa kun itsekään ei saa nukutuksi ja kaikki mitä toinen tekee ja jättää tekemättä vituttaa. Hyvinkin tuttu tunne.
Ennen eroa kokeilisin nukkua viikon verran hyvin. Ottakaa vaikka lainaa, että saatte lastenhoitajan ja nukkukaa. Se muutama tonni miinukselle siitä hyvästä, että saatte ajatuksenne kirkastumaan ei maksa mitään.
Lopuksi kyllä kaikki järjestyy. Meillä kaikilla on omat ongelmamme, mutta kyllä ratkaisujakin on mahdollista saada.
Vierailija kirjoitti:
Pitkästä viestistäsi puuttui kaikki konkretia. Eikä ap voi vaikuttaa vaimon käytökseen.
T. Toinen uskovainen
No anna sinä konkretiaa. Vai voisimmeko kaikki tässä ketjussa miettiä niitä konkreettisia tekoja joilla muutos saadaan aikaan. Jotkut ovat jo ehdottaneet eroa ja keskusteluapua.
Ja nostin kyllä esille sen että me voimme vaikuttaa vain omaan käytökseemme. Siitä se konkretia lopulta lähtee. Omista päätöksistä tehdä jotain toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kroonisen sairauden kanssa on raskasta. Se on fakta. Itsekin olin vihainen elämälle, itselleni ja halusin tappaa itseni kun tajuntaan kolahti, että tässä helvetissä tallustan lopun elämääni. Kivunlievitykseen on kuitenkin keinoja. Lääkkeellisiä ja lääkkeettömiä. Myös marihuana auttaa monia ja sitäkin saa reseptillä jos muissa särkylääkkeissä on liian paljon sivuoireita. Tiedän, että on helppo vain jättää hakematta apua ja todeta että en jaksa. Mutta tässäkin voit pyytää vaikka sosiaalityöntekijää lääkäriin mukaan, jotta saat viereesi jonkun joka jaksaa vängätä lääkärin kanssa, että apua on saatava. Vittumaista tämäkin, mutta itselläni mieheni joutuu aina tulemaan mukaan ja luojan kiitos häntä lääkärit uskovat. Minä kun en osaa valittaa oikein jotta tulisin kuulluksi.
Tästä nimittäin kaikki lähtee. Eli kun on jatkuvasti kipuja niin mieli mustuu ja mikään ei huvita. Pienen lapsen äitiä tämä myös triggeröi aiv
Ei jumalauta näitä neuvoja... ottakaa lainaa lastenhoitajaa varten ja polta pilveä? Nuku? Mitäs sitten kun lääkäri saa selvillle marihuanan kokeilun ja katkaisee kipulääkityksen ja kroonisesti sairas ei saa maksettua supernannyn vuoksi otettua lainaa. Jengi on aivan täydellisen irti todellisuudesta täällä.
Eihän toss apn kuvaamassa tilanteessa voi tehdä muuta kuin joko erota ja odottaa kuolemaa tai olla eroamatta ja odottaa kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoat konflikteja? Alan ymmärtää vaimoasi, välttelykäyttäytyminen tekee puolisosta lopulta sekopäisen. Suosittelen lämpimästi eroa, tulette molemmat voimaan paremmin.
Enkä nyt tarkoita puolustella vaimoa, ei hänenkään käytös ole ok, mutta olen ollut suhteessa kahden miehen, jotka pelkäsi kuollakseen konflikteja, kanssa ja se tekee elämästä todella, todella raskasta. Opettele ap vetämään terveitä rajoja.
Vältän konflikteja, sillä en halua loukata puolisoa enkä halua että lapsi altistuu turhalle riitelylle. En täysin ymmärrä, millä tavalla se tekee elämästä hankalaa, jos ei halua riidellä jostain vinossa olevasta matosta kahta päivää?
ei sun tarvitse pikkuasioista riidellä, mutta sinun täytyy sanoa sille naiselle, että nyt tämä on ihan vakava paikka, että sinä et en
Mistäs sitä tietää vaikka olisi sanottu ja homma vain jatkuu. Katsos kun kaikki naiset eivät ole yhtä monella aivosolulla varustettuja kuin sinä. Tunnen useamman naisen, jotka ovat täysin kompromissikyvyttömiä ja kykenemättömiä myöntämään että ehkä heissä itsessään voisi olla myös vikaa. Kaunis ajatus tuo "ryhdistäytyminen", mutta hullulle se on vain haaste - mies pitää alistaa tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paljon ristiriitoja on tässä tekstissä. Ei seksiä 15 vuoteen, mutta jotenkin on lapsi saatu aikaan? Ja hirveä puoliso haukkuu ja vttuilee, mutta silti sen kanssa piti lisääntyä? Ja sairaus ja lääkitys vie kaikki voimat, mutta lapsi piti silti tehdä?
Ei hirveästi irtoa empatiaa näille valinnoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoat konflikteja? Alan ymmärtää vaimoasi, välttelykäyttäytyminen tekee puolisosta lopulta sekopäisen. Suosittelen lämpimästi eroa, tulette molemmat voimaan paremmin.
Enkä nyt tarkoita puolustella vaimoa, ei hänenkään käytös ole ok, mutta olen ollut suhteessa kahden miehen, jotka pelkäsi kuollakseen konflikteja, kanssa ja se tekee elämästä todella, todella raskasta. Opettele ap vetämään terveitä rajoja.
Vältän konflikteja, sillä en halua loukata puolisoa enkä halua että lapsi altistuu turhalle riitelylle. En täysin ymmärrä, millä tavalla se tekee elämästä hankalaa, jos ei halua riidellä jostain vinossa olevasta matosta kahta päivää?
Kyse ei ole "matosta riitelystä", vaan rajojen asettamisesta ja siitä, että niistä rajoista keskustellaan parisuhteessa ja että molemmat sitoutuu noudattamaan niitä. Sun vaimosi käytös kertoo, ettei näin ole. Todennäköisesti se on seurausta siitä, että olet vältellyt tilanteita, jossa rajat tulevat "näkyviksi". Jokainen, joka on ollut parisuhteessa rajattoman ja konflikteja välttelevän ihmisen kanssa, tietää, miten raskasta ja koottista se on. Omasta mielestään rajaton on vain kiltti ihminen ja ulospäin usein myös antaa sellaisen kuvan.
Jos et kehitä itseäsi tässä asiassa, tulet todennäköisesti päätymään samanlaiseen tilanteeseen uudessa suhteessa, jos sellaista koskaan enää tulee. Omasta mielestäni olet vain "mukava" ja "helppo" kumppani, etkä voi ymmärtää, miten sua kohdellaan niin kuin nyt (mikä HUOM! onkin väärin vaimon taholta), mutta todellisuudessa rajattomuutesi aiheuttaa vain kaaosta, kuten nyt tapahtuu.
Te tarvitsisitte MOLEMMAT terapiaa, yhdessä ja erikseen. Kannattaa tutustua kiintymyssuhdemalleihin ja vastinpareihin. Valitettavasti ne huonoimmat mahdolliset vetävät juuri toisiaan puoleensa, josta tulee tuhoisa kierre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon ristiriitoja on tässä tekstissä. Ei seksiä 15 vuoteen, mutta jotenkin on lapsi saatu aikaan? Ja hirveä puoliso haukkuu ja vttuilee, mutta silti sen kanssa piti lisääntyä? Ja sairaus ja lääkitys vie kaikki voimat, mutta lapsi piti silti tehdä?
Ei hirveästi irtoa empatiaa näille valinnoille.
Kuinka typerä sä oikein olet? Lapsia voi tehdä vaikka seksiä ei halua. Tossa alkuperäisessä viestissähön sanottiin ettei seksi kiinnostanu? eihä siellä kirjoitettu ettei seksiä olisi ollut. No jos on noin yksinkertainen niin minkäs sille voi. Ja luuletko sä mätänaama että joku mies täältä empatiaa etsii? Sama kuin etsisi empatiaa kaasukammiosta. Tää paikkahan on kuin naisten ylilauta, samalla tavalla täynnä katkeria sekopäitä ja psykoosipotilaita..
Vierailija kirjoitti:
Palstamammat vauhdissa. Moni on taas lukenut aloituksen haluamallaan tavalla ja antanut näppäimistön sauhuta. Tyypillistä feminismiä.
Jep. Kättä vaan pystyyn yllättyneet. 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin äitinä isälle: kun olet lapsen tehnyt, et todellakaan pilaa hänen elämäänsä tappamalla itseäsi kuten viestissäsi suunnittelet. Et koskaan. Sen olet lapsellesi velkaa. Olen itsekin suunnitellut vastaavaa mutta tiedän että koskaan en voi sitä toteuttaa, koska en kestäisi jättää pientä tyttöäni ilman äitiä. Alat nyt ap sen sijaan suunnitella eroa: ala säästämään ja valmistelemaan, siinä voi mennä aikaa, mutta kun muutat omillesi ja pääset eroon henkisesti väkivaltaisesta suhteesta, alat voida oikeasti paremmin. Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa.
Voi se olla noinkin. Mutta entäs jos se sairaus on sellainen, että tämä AP ei käytännössä pysty olemaan isä lapselleen? Eikös silloin tuo mitä aloittaja puhuu, eli itsemurh4 ennen kuin lapselle tulee muistoja ole oikeastaan paras ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma sairaus, mies tuollainen ja kuinka uskalsit vauvankin siihen. 😮
Mies??
Vierailija kirjoitti:
Näin äitinä isälle: kun olet lapsen tehnyt, et todellakaan pilaa hänen elämäänsä tappamalla itseäsi kuten viestissäsi suunnittelet. Et koskaan. Sen olet lapsellesi velkaa. Olen itsekin suunnitellut vastaavaa mutta tiedän että koskaan en voi sitä toteuttaa, koska en kestäisi jättää pientä tyttöäni ilman äitiä. Alat nyt ap sen sijaan suunnitella eroa: ala säästämään ja valmistelemaan, siinä voi mennä aikaa, mutta kun muutat omillesi ja pääset eroon henkisesti väkivaltaisesta suhteesta, alat voida oikeasti paremmin. Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa.
Luuletko että tuommoinen äiti antaisi isän tavata lasta?!
Jos ja kun mies ei ole tukena vaan vain rasitteena, miksi et eroaisi? Saisit ainakin rauhan siltä v**tuilulta ja nalkutukselta. Eihän tilanne tule muuttumaan, mies syyllistää sinut sairausesta (näin välillä suhteissa ikävä kyllä käy) ja purkaa turhautumisen sinuun.
Luulisin sinun olevan onnellisempi eronneena kun ei tarvitse koko ajan kuunnella miehen natkutusta. Ja lapsi puolet ajasta isälleen, niin saat levätä osan aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ja kun mies ei ole tukena vaan vain rasitteena, miksi et eroaisi? Saisit ainakin rauhan siltä v**tuilulta ja nalkutukselta. Eihän tilanne tule muuttumaan, mies syyllistää sinut sairausesta (näin välillä suhteissa ikävä kyllä käy) ja purkaa turhautumisen sinuun.
Luulisin sinun olevan onnellisempi eronneena kun ei tarvitse koko ajan kuunnella miehen natkutusta. Ja lapsi puolet ajasta isälleen, niin saat levätä osan aikaa.
Olisikohn aasenteesi sama, jos tajuaisit, että ap olikin mies ja puoliso nainen? Niinpä. Luetun ymmärtäminen on vaikea laji.
Tilanteesi kuulostaa siltä että voisit hyötyä avusta, ammattilaisen kanssa juttelusta tai jonkun luotettavan tutun.
Tarvitset tukea ja vaihtoehtoisia näkökantoja käytännön järjestelyineen.
Voimaa löytää se henkinen vahvuus tilanteessasi, että asetat itsesi nyt ensimmäiseksi kaikessa ja lapsesi.
Omat rajat joita ei mies ylitä.
'No sit ei varmaan ole muuta vaihtoehtoa kuin kuolla, jos kuolema ja oman lapsen traumauttaminen on kuitenkin eroa parempi vaihtoehto.'
---
Nimenomaan. Tunsin empatiaa ap:ta kohtaan kunnes alkoi mieslapsivalitus siitä, miten joutuu tappamaan itsensä, kun ei ole muka ole vaihtoehtoja. Elämä voi välillä olla paskaa, mutta se ei oikeuta loputtomasti kitisemään ja olemaan tekemättä omia valintoja. Nämä 'en voi erota, koska puoliso sitä tai tätä' ovat tekosyitä olla tekemättä millekään mitään. Ei kai ap niin kädetön ole, että hän vaan jää kädet suorina katsomaan, mitä puoliso tekisi eron jälkeen. Kerää nyt se selkäranka hyvä mies.
'Itsepähän sairastuin'...sanonpa vielä kerran, uhriutuminen ja mieslapsikitinä on todella epäviehättävää, ja hiton rasittavaa. Kukaan nainen ei ole niin tyhmä -täälläkään- että ajattelisi tässä tilanteessa, että itsepähän sairastuit. Et voi oikeasti olla noin lapsellinen. Nyt tulee väkisinkin mieleen, että haluaisin kuulla myös toisen osapuolen näkemyksen tästä teidän liitosta.
Kysyit kuinka kauan me naiset jaksaisimme tilannetta. Sanoisin pikemminkin niin, että en jaksaisi pitää moista kitinää ja valitusta ja vain odottaa, että joku tulee ja pelastaa minut, aikuisen ihmisen. Mutta olenkin nainen, tottunut huolehtimaan itse itsestäni ja tekemään omat valintani odottamatta yhtään ketään pelastamaan. Ja kyllä, et ole läheskään niin surkeassa tilanteessa kuin mitä itse olen ollut.
No niin, kiitos viesteistä, asia on puolestani selvä ja vastaukset paria poikkeusta lukuun ottamatta pitkälti sitä mitä odotin täältä. Kiitos niistä poikkeuksista, olette hyviä ihmisiä. Joistain kommenteista ja suorasta vttuilusta päätellen täällä ei ehkä ymmärretä, mitä vakava sairastuminen on. Toisaalta se, että olen mies selvästi vaikuttaa viestien sävyyn.
Tulen joka tapauksessa kuolemaan sairauteeni jossain vaiheessa, joten paras on kai erota ja ottaa riski, että menetän lapsen kuten terveyteni ja työni. Lapsen kannalta silti paras ratkaisu. Riitelevät vanhemmat ja sairauden hitaasti riuduttama isä ei voi olla lapselle hyvä asia.