Puoliso ei ota sairauttani huomioon.
Sairastuin muutamia vuosia sitten vaikeaan sairauteen, jonka vuoksi joudun syömään päivittäin 4 erilaista lääkettä, jotka tekevät minusta aamuisin hitaamman kuin ennen ja aiheuttavat muitakin hanlalia sivuvaikutuksia. Sairaus jatkuvine kipuineen on murskannut ja tuhonnut minut täysin, olen menettänyt kaiken puolisoa ja lasta lukuun ottamatta. Yritän pysyä hengissä, mutta päivä päivältä vajoan vain syvemmälle.
Puolisoni aukoo päätään koko ajan. Tiskit, pyykit, siivous, lapsi, auto, pihatyöt, vääränlaiset vaatteet vauvalla, väärän värinen sukka pesukoneessa, päiväpeitto 3cm vinossa, ikkunassa mikroskoopilla näkyvä tahra jne. Listalla ei ole loppua. Ymmärrän, että sairauteni kuormittaa myös häntä, mutta hän on ylipainoa lukuun ottamatta terve. Olen päättänyt, että elämäni loppuu kunhan lapsi on sen ikäinen, että osaa käydä potalla ja syödä itse. En enää jaksa jatkuvaa vttuilua ja nalkutusta. Puoliso ei joko ymmärrä, tai ei halua ymmärtää kroonisen sairauden ja lääkityksen taakkaa. Kaikki on minun syytäni ja hän tiuskii päivät pitkät. Viimeisin on seksistä valitus. Ei minua kiinnosta seksi alistavan valaan kanssa, ei minun ole pakko hänen halujaan tyydyttää. 15 vuoteen häntä ei seksi kiinnostanut, mutta nyt kun sairastuin, pitäisikin yhtäkkiä toimia hieromasauvana hänelle. Ja tällaista pitäisi kymmeniä vuosia kestää? Miksi? Jokainen hetki hereillä on kärsimystä ja odotan kuolemaa enemmän kuin mitään. Rakastan lastani, mutta näin en voi jatkaa.
Mitä te tekisitte tilanteessani? Kysyn tätä nyt naisilta ja tiedän tämän palstan katkerasta tunnelylmästä ja vihan läpäisemästä mentaliteetista, että valtaosa teistä pitää minua syyllisenä tilanteeseen - itsepähän sairastuin, joten odotan lähinnä vttuilua ja kostonhimoista raivoa. Silti kiinnostaisi tietää, kuinka kauan itse jaksaisitte ja miksi?
Kommentit (93)
Oma sairaus, mies tuollainen ja kuinka uskalsit vauvankin siihen. 😮
Miten raskaus sujui sairauden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Miten raskaus sujui sairauden kanssa?
Ai sä ootkin se isä.
Vierailija kirjoitti:
Oma sairaus, mies tuollainen ja kuinka uskalsit vauvankin siihen. 😮
Ymmärsin että ap on mies. Siitä kun hän sanoi olevansa puolisonsa hieromasauva. Tiiä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma sairaus, mies tuollainen ja kuinka uskalsit vauvankin siihen. 😮
Ymmärsin että ap on mies. Siitä kun hän sanoi olevansa puolisonsa hieromasauva. Tiiä sitten.
Kyllä, olen mies ja puolisoni on nainen. t. AP
Näin äitinä isälle: kun olet lapsen tehnyt, et todellakaan pilaa hänen elämäänsä tappamalla itseäsi kuten viestissäsi suunnittelet. Et koskaan. Sen olet lapsellesi velkaa. Olen itsekin suunnitellut vastaavaa mutta tiedän että koskaan en voi sitä toteuttaa, koska en kestäisi jättää pientä tyttöäni ilman äitiä. Alat nyt ap sen sijaan suunnitella eroa: ala säästämään ja valmistelemaan, siinä voi mennä aikaa, mutta kun muutat omillesi ja pääset eroon henkisesti väkivaltaisesta suhteesta, alat voida oikeasti paremmin. Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin. Miksi haluat kiduttaa itseäsi vielä tuollaisella puolisolla?
Lapsi ja pelko puolison pärjäämisestä. Tämä on ristiriitaista, koska syvin toiveeni on kuolla.
Vierailija kirjoitti:
Oma sairaus, mies tuollainen ja kuinka uskalsit vauvankin siihen. 😮
Mitäs jos sä lukisit ton alotuksen etkä tyypilliseen tapaan olettaisi että mies on aina se roisto ja nainen uhri? Ainakin mä saan kuvan että nainen on se sekopää vaikk ei tuo mieskään vakaimmalta vaikuta mutta toetysti sairauksille ei mitään voi.
Vierailija kirjoitti:
Miten raskaus sujui sairauden kanssa?
Puolisoni oli terve ja hyvinvoiva raskauden ajan. Sairaus on minulla, ei lapseni äidillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin. Miksi haluat kiduttaa itseäsi vielä tuollaisella puolisolla?
Lapsi ja pelko puolison pärjäämisestä. Tämä on ristiriitaista, koska syvin toiveeni on kuolla.
No sit ei varmaan ole muuta vaihtoehtoa kuin kuolla, jos kuolema ja oman lapsen traumauttaminen on kuitenkin eroa parempi vaihtoehto.
Jotkut naiset ovat tuollaisia, vaikka puoliso olisi tervekin. Oma äitini esimerkiksi. Miksi hyväksyt tuollaista kohtelua.
Jättäisin lapsen miehen kanssa ja muuttaisin omaan asuntoon elämään omaa elämääni. Lapsi ei ole mikään tekosyy alistua väkivallalle ja seksiväkivallalle. Mies kiusatkoon sitä lasta jatkossa.
Tulette kumpikin pärjäämään eron jälkeen paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Näin äitinä isälle: kun olet lapsen tehnyt, et todellakaan pilaa hänen elämäänsä tappamalla itseäsi kuten viestissäsi suunnittelet. Et koskaan. Sen olet lapsellesi velkaa. Olen itsekin suunnitellut vastaavaa mutta tiedän että koskaan en voi sitä toteuttaa, koska en kestäisi jättää pientä tyttöäni ilman äitiä. Alat nyt ap sen sijaan suunnitella eroa: ala säästämään ja valmistelemaan, siinä voi mennä aikaa, mutta kun muutat omillesi ja pääset eroon henkisesti väkivaltaisesta suhteesta, alat voida oikeasti paremmin. Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa.
Kiitos. Ongelmani tuon suhteen on se, etten tule koskaan enää työllistymään sairauden takia joten minua odottaisi leikattu toimeentulotuki joka tapauksessa. Olen myös varma, että mikäli eroaisimme, se olisi minun ja lapseni välisen suhteen loppu johtuen puolisostani. Sama kuin kuolema. Hän ei ole pohjimmiltaan kostonhimoinen, mutta on sen tyyppinen ihminen, ettei pysty neuvottelemaan asioista eikä koskaan ole väärässä. En minäkään mikään täydellinen ole, kaukana siitä, mutta olen joustanut ja myötäillyt aina, sillä inhoan konflikteja. Olen vain niin väsynyt sairauteen, syyllistämiseen ja siihen, etten kykene ennakoimaan puolisoni mielialoja. Hän saattaa muuttua mukavasta tiuskivaksi pirttihirmuksi parissa minuutissa. Kun se tapahtuu, on aivan sama mitä teen tai miten teen, teen väärin joka tapauksessa.
Jos jatkan näin, tulen menettämään järkeni ja se ei ole kenellekään hyvä. Jos eroan, menetän lapseni. Jos päätän elämäni, minun ei tarvitse enää kärsiä, mutta menetän lapseni. Nämä ovat vaihtoehdot. Sen takia olen päätellyt, että jotain on tapahduttava ennen kuin tytölle syntyy muistikuvia isästään. On parempi ilman isää kuin sairaan isän ja jatkuvasti vihaisen äidin välissä. Ennemmin pelkkä äiti, kuin tällainen myrkyllinen ilmapiiri.
Vakava vammauttava sairaus jonka toteamisen jälkeen olet hankkiutunut tiineeksi ja tehnyt mukulan? Eipä oo itsekkyydellä mitään rajaa.
Jos puoliso ei kuule tai ymmärrä, niin voisko hänelle ehdottaa pariterapiaa? Jos ei, niin sinuna eroaisin. Voisi löytyä elämänhalu uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin. Miksi haluat kiduttaa itseäsi vielä tuollaisella puolisolla?
Lapsi ja pelko puolison pärjäämisestä. Tämä on ristiriitaista, koska syvin toiveeni on kuolla.
No sit ei varmaan ole muuta vaihtoehtoa kuin kuolla, jos kuolema ja oman lapsen traumauttaminen on kuitenkin eroa parempi vaihtoehto.
Ihan kuin se lapsen traumattomuus olisi jotenkin tärkeämpi kuin äidin elämä ja elämänlaatu? Pikkuisen psykopaattinen tämä ajatusmalli, joka suomessa vallitsee. Naiset r aiskataan pystyyn ja lähes tulkoon tapetaan, heidän kehonsa niistetään kuiviin kaiken laisella väkivallalla, kunhan miehellä ja lapsella kaikki hyvin. Huhheijaa.
Ensinnäkin, mitä ikinä teetkin, älä vie lapseltasi isää. Et voi tietää, millainen leskiäiti puolisostasi kuoriutuu. Aloita hakemalla apua neuvolan kautta, hoitavan lääkärin kautta, sosiaalipalveluiden kautta, perhetyö, jne. Raskasta, mutta selviät lapsesi takia. Tsemppiä!
Eroaisin. Miksi haluat kiduttaa itseäsi vielä tuollaisella puolisolla?