Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puoliso ei ota sairauttani huomioon.
07.11.2025 |
Sairastuin muutamia vuosia sitten vaikeaan sairauteen, jonka vuoksi joudun syömään päivittäin 4 erilaista lääkettä, jotka tekevät minusta aamuisin hitaamman kuin ennen ja aiheuttavat muitakin hanlalia sivuvaikutuksia. Sairaus jatkuvine kipuineen on murskannut ja tuhonnut minut täysin, olen menettänyt kaiken puolisoa ja lasta lukuun ottamatta. Yritän pysyä hengissä, mutta päivä päivältä vajoan vain syvemmälle.
Puolisoni aukoo päätään koko ajan. Tiskit, pyykit, siivous, lapsi, auto, pihatyöt, vääränlaiset vaatteet vauvalla, väärän värinen sukka pesukoneessa, päiväpeitto 3cm vinossa, ikkunassa mikroskoopilla näkyvä tahra jne. Listalla ei ole loppua. Ymmärrän, että sairauteni kuormittaa myös häntä, mutta hän on ylipainoa lukuun ottamatta terve. Olen päättänyt, että elämäni loppuu kunhan lapsi on sen ikäinen, että osaa käydä potalla ja syödä itse. En enää jaksa jatkuvaa vttuilua ja nalkutusta. Puoliso ei joko ymmärrä, tai ei halua ymmärtää kroonisen sairauden ja lääkityksen taakkaa. Kaikki on minun syytäni ja hän tiuskii päivät pitkät. Viimeisin on seksistä valitus. Ei minua kiinnosta seksi alistavan valaan kanssa, ei minun ole pakko hänen halujaan tyydyttää. 15 vuoteen häntä ei seksi kiinnostanut, mutta nyt kun sairastuin, pitäisikin yhtäkkiä toimia hieromasauvana hänelle. Ja tällaista pitäisi kymmeniä vuosia kestää? Miksi? Jokainen hetki hereillä on kärsimystä ja odotan kuolemaa enemmän kuin mitään. Rakastan lastani, mutta näin en voi jatkaa.
Mitä te tekisitte tilanteessani? Kysyn tätä nyt naisilta ja tiedän tämän palstan katkerasta tunnelylmästä ja vihan läpäisemästä mentaliteetista, että valtaosa teistä pitää minua syyllisenä tilanteeseen - itsepähän sairastuin, joten odotan lähinnä vttuilua ja kostonhimoista raivoa. Silti kiinnostaisi tietää, kuinka kauan itse jaksaisitte ja miksi?
Kommentit (147)
Huoh mitä paskaa koko ketju alusta loppuun. Onnea osallistujille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Puoliso ei joko ymmärrä, tai ei halua ymmärtää kroonisen sairauden ja lääkityksen taakkaa. Kaikki on minun syytäni ja hän tiuskii päivät pitkät. Viimeisin on seksistä valitus. Ei minua kiinnosta seksi alistavan valaan kanssa, ei minun ole pakko hänen halujaan tyydyttää. 15 vuoteen häntä ei seksi kiinnostanut, mutta nyt kun sairastuin, pitäisikin yhtäkkiä toimia hieromasauvana hänelle."
Niin sait selville että mies on nar sisti kun sairastuit? Järkyttävä tyyppi, jätä se ennenkun se sairastuttaa lisää.
AP on mies ja puoliso nainen. Oho! Tuliko nyt mokattua kun haukuitkin vahingossa väärää sukupuolta? 😂
kristallipallo vissii jossain piilossa sulla? sehän voi olla vaikka genderfluidiksi identifioituva sateenkaareva ratakiskon pätkä who knows
#126, #127, #130..
trolli käyttää nroita kirjaimina
yksittäisissä sanoissa,
samoin kuten minäkin teen
[mådesensurointia vältellessäni].
Yksikään ko. viesteistä ei ole minun.
Skitsofreniapotilaan mielenmaisema
näistä nousee.
Toivon miellyttävää iltaa.
'Soololainausmerkit' näkyy monessa.
Näistäkään ei minulta yhtään kommenttia.
Poistun ketjusta.
Vierailija kirjoitti:
Vakava vammauttava sairaus jonka toteamisen jälkeen olet hankkiutunut tiineeksi ja tehnyt mukulan? Eipä oo itsekkyydellä mitään rajaa.
Se kuuluisa luetun ymmärtäminen. Ap. on mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin äitinä isälle: kun olet lapsen tehnyt, et todellakaan pilaa hänen elämäänsä tappamalla itseäsi kuten viestissäsi suunnittelet. Et koskaan. Sen olet lapsellesi velkaa. Olen itsekin suunnitellut vastaavaa mutta tiedän että koskaan en voi sitä toteuttaa, koska en kestäisi jättää pientä tyttöäni ilman äitiä. Alat nyt ap sen sijaan suunnitella eroa: ala säästämään ja valmistelemaan, siinä voi mennä aikaa, mutta kun muutat omillesi ja pääset eroon henkisesti väkivaltaisesta suhteesta, alat voida oikeasti paremmin. Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa.
^Hyvin vahvasti tämä.
Et todellakaan ansaitse niinsanotun vaimosi/avovaimosi/puolisosi käytöstä. Minua ei suoraan sanottuna kiinnosta mikä pelko, epäkypsyys tai häiriö hänellä on käytöksen taustalla. Aivan ala-arvoista sontaa.
Haluan sanoa omasta kokemuksestani vähän, vaikka sairaus on todennäköisesti eri ja inhottavat läheiset olivat eri.
Minulla diagnosoitiin noin viisi vuotta sitten hyvin vaikeamuotoinen ja aggressiivisesti etenevä sairaus. Se on tuhonnut elämänlaatuani osittain pysyvästi, eivätkä lääkitykset aina pelkästään paranna tilannetta..
Lapsuudenperheeni, siis vanhemmat, sisarukset, mummi, ETENKIN äiti, uhriutuivat minun sairastumisestani minkä ehtivät. Eivät he mukavia olleet ennen diagnoosiakaan, mutta hyvä luoja mikä meno alkoi kun sain diagnoosin. Kukaan ei auttanut minua, minulle huudettiin, minua häirittiin jopa vuodeosastolla niin että lääkärini joutui puuttumaan asiaan ja huomauttamaan että etenkin äitini käytös on asiatonta. Jostain syystä sairastumisessani äitini ja siskoni olivat uhreja ja minun tehtäväni olisi ollut lohduttaa heitä.
En ole enää perheeni enkä silloisen sinänsä hyväntahtoisen mutta vähän lapatossumaisen eksäni kanssa (hän ei sentään haukkunut minua, mutta jotenkin lamaantui ja hätääntyi etenkin pyörätuoliin joutumisestani).
Yksinkin olisi ollut parempi ja hetken olinkin täysin yksin, mutta nykyään minulla on luotettava, täyspäinen mies joka ei pelkästään tue ja auta minua vaan suhtautui alusta alkaen sairauteeni empaattisesti ja järkevästi. Ei lietsonut kauhua tai kohdellut minua kuin lasiesinettä, mutta ymmärsi että tarvitsen joskus apua ja etten pysty kaikkeen.
Toivottavasti pääset pois nykyisestä tilanteesta. En ihmettele että se(kin) syö elämänhalua :(
Alue: Aihe vapaa
'Älä ap jaksa jauhaa paskaa. Olet typerys'
............................
Kenenä sä nyt esiinnyt?