Lue keskustelun säännöt.
Tulevan anopin raivari sukunimestä.
02.11.2025 |
Tuleva anoppini siis sai perjantaina järkyttävän raivarin siitä etten ota mieheni sukunimeä kun menemme naimisiin. Häät on ensi kuussa ja asia selvisi hänelle ohimennen kun keskustelimme häistä jotakin. En olisi kyllä arvannut odottaa tuollaista reaktiota. 😂 Haukkui minut pystyyn, mieheni pystyyn, itki ja raivosi sekä oli eilen soitellut ilmeisesti koko sukunsa läpi ja koittanut saada ihmisiä painostamaan minua muuttamaan mielipiteeni. No en todellakaan muuta. Minä pidän oman nimeni, eikä se ole millään tavalla neuvoteltavissa tai muutettavissa oleva asia. Perusteluja olisi paljonkin, niitä kun kohta joku kysyy kuitenkin. Mielestäni perusteluksi riittää yksin kertaisesti kuitenkin ihan vain se että MINÄ EN HALUA muuttaa nimeäni. Nyt ilmoitti puolisolle aamusta ettei tule häihin. No, olkoot tulematta, parempikin varmaan ettei tule pilaamaan tunnelmaa, mutta kiinnostaisi tietää onko muut nimensä pitäneet kohdanneet tälläistä vauhkoontumista jonkun suunnalta? Mua tuo hänen reaktionsa ja riehumisensa siis lähinä huvittaa, eikä vaikuta päätöksiini millään tavalla, mutta on kyllä jännä miten normaalisti tasainen ja asiallinen ihminen sekoaa toisten oikeudesta päättää omasta nimestään noin täydellisesti.
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin fanaattisen uskovainen anoppi tehtailee heistä lastensuojeluilmoituksia koska lasta ei suostuta viemään hänen lahkonsa kokouksiin, eikä kasvateta uskonnolliseksi. Lapsen isäkin eronnut tästä äitinsä lahkosta jo nuorena eikä ole missään tekemisissä sen porukan kanssa. Aikanaan piinasi tätä poikaansa vuosi kausia liittymään takaisin, nyt lapsi pitäisi liittää. Keksii aivan uskomattomia juttuja joista vääntää ilmoituksia, tai olisi uskomattomia ellei kaveri olisi näyttänyt mustaa valkoisella. En meinaan uskonut aluksi, nyt on pakko. Tästä lasu tehtailusta on tehty myös rikosilmoitus, katsotaan vaikuttaako millään tavalla, valitettavasti tuskin. Hulluja kun harvoin pitelee mikään. Että kyllä näitä, ties millä tavalla seonneita sukulaisia vaan on.
Kertokaa sitten uskon fanaatttisuudesta, kun viimeinen päivä ja tilinteon hetki joskus koittaa. Anopin tarkoitus
Muidenkin anopit saapuu sit näköjään todistamaan tarinat todeksi. Hyvä hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin fanaattisen uskovainen anoppi tehtailee heistä lastensuojeluilmoituksia koska lasta ei suostuta viemään hänen lahkonsa kokouksiin, eikä kasvateta uskonnolliseksi. Lapsen isäkin eronnut tästä äitinsä lahkosta jo nuorena eikä ole missään tekemisissä sen porukan kanssa. Aikanaan piinasi tätä poikaansa vuosi kausia liittymään takaisin, nyt lapsi pitäisi liittää. Keksii aivan uskomattomia juttuja joista vääntää ilmoituksia, tai olisi uskomattomia ellei kaveri olisi näyttänyt mustaa valkoisella. En meinaan uskonut aluksi, nyt on pakko. Tästä lasu tehtailusta on tehty myös rikosilmoitus, katsotaan vaikuttaako millään tavalla, valitettavasti tuskin. Hulluja kun harvoin pitelee mikään. Että kyllä näitä, ties millä tavalla seonneita sukulaisia vaan on.
Kertokaa sitten uskon fanaatttisuudesta, kun viimeinen päivä ja tilinteon hetki joskus koittaa. Anopin tarkoitus
Ei tarvitse miettiä sekuntiakaan. En tue hulluja harhoissaan. Ateistina seison 100% tämän uskonnottoman kasvatuksen tukena ja rikollista piinaamista, valehtelua, panettelua, terrorisointia ja kiusaamista en hyväksy missään nimessä koskaan, vaan toivon että saisivat muorin suljettua pakkohoitoon ja elää elämäänsä rauhassa, erossa tältä piinalta.
Vierailija kirjoitti:
Minun on pakko sanoa, että en ymmärrä tätä nykyajan meininkiä ollenkaan. Ennen vanhaan oli ihan luonnollista, että nainen otti miehensä nimen, ja se kuului asiaan siinä missä sormuksetkin. Ei se ollut mikään alistumisen merkki, vaan tapa näyttää että ollaan perhe ja kuljetaan samaa tietä. Nyt tuntuu että kaikki halutaan pilkkoa yksilön valinnoiksi ja korostaa vaan sitä omaa minäkuvaa.
Kun menee naimisiin, niin eikö se ole juuri sitä että luodaan yhteinen elämä ja yhteinen suunta? Miten voi olla niin vaikeaa ottaa puolison nimi, jos kerran muuten haluaa jakaa elämänsä hänen kanssaan? Minun mielestäni se kertoo enemmänkin siitä, ettei halua ihan oikeasti sitoutua, vaan haluaa pitää takaportin auki. Kertoo lähinnä jonkinlaisesta sisäsyntyisestä huoraamisenhalusta, joka vaivaa siellä taustalla sitten siellä avioliitossakin.
En ihmettele yhtään, että anoppi suuttui. Hänen sukupolvensa on tottunut siihen, että avioliitto on
Nimen vaihtamatta jättäminen ei ole takaportin auki jättämistä. Itse menin naimisiin 30-vuotiaana. Sukunimestäni oli siihen mennessä tullut osa identiteettiäni niin yksityiselämässä kuin työelämässäkin, ihan samalla tavalla kuin etunimestänikin. Miksi siis olisin sen halunnut vaihtaa yhtään sen enempää kuin etunimenikään. Eihän miehenikään halunnut vaihtaa minun sukunimeen vaikka ihan samalla tavalla hänestä tuli minun suvun jäsen kuin minusta hänen suvun jäsen. Meidän lapset ovat myös molempien sukujen perimää.
Miksi minun olisi pitänyt osoittaa sitoutumista avioliittoon ja perheeseen ottamalla mieheni sukunimi mutta hänen ei tarvinut osoittaa sitoutumista minuun ottamalla minun sukunimi. Itse olen sitä mieltä että sitoutuminen osoitetaan ihan muilla tavoin kuin yhteisellä sukunimellä. Nyt 20-vuoden avioliiton jälkeen on oikeasti ihan sama mikä sukunimi meillä on. Jos joskus samaan hautaankin vielä päädytään niin on ihan sama montako sukunimeä kiveen kaiverretaan.
Minun on pakko sanoa, että en ymmärrä tätä nykyajan meininkiä ollenkaan. Ennen vanhaan oli ihan luonnollista, että nainen otti miehensä nimen, ja se kuului asiaan siinä missä sormuksetkin.
Tuo sun haikailemasi malli oli voimassa vuodet 1920-1986. Että älä satuile.
Mitä väliä miniän nimellä, kunhan lapsenlapset saa isänsä sukunimen.
(Mun anoppi kuoli mieheni ollessa 1-vuotias, joten ei anoppiriitoja. Otin kaksoisnimen itse ja lapselle miehen sukunimi.
Miehen sukunimi ei ole kulkenut aina isältä pojalle, vaan se on mieheni isän äidin tyttönimi. Eli tokko kukaan olisi loukkaantunut, vaikka lapsellemme olisi tullut minun sukunimeni.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anoppini ei ollut uskaltanut kertoa edes isälleen, että me emme menneet kirkossa naimisiin.
Siis anoppi liki 60 ja isänsä kasikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa naiset on pitänyt oman sukunimensä ja lapsille annettu äidin sukunimi. Kukaan ei kyseenalaistanut kun itsekkin pidin oman nimeni. Ei miehenkään suvusta. Tämähän on täysin avioparin yhdessä sopima asia, ei suvun.
Oma nimesi on ilmeisesti joko isäsi tai isoisäsi sukunimi? Eli suvukusi naiset pitäneet miehen sukunimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa naiset on pitänyt oman sukunimensä ja lapsille annettu äidin sukunimi. Kukaan ei kyseenalaistanut kun itsekkin pidin oman nimeni. Ei miehenkään suvusta. Tämähän on täysin avioparin yhdessä sopima asia, ei suvun.
Oma nimesi on ilmeisesti joko isäsi tai isoisäsi sukunimi? Eli suvukusi naiset pitäneet miehen sukunimen.
Ei se suinkaan aina ole isän tai isoisän nimi. Minullakin on sukutilan nimi sukunimenä ja periytynyt isoäitini kautta ja sitä ennen monen muunkin esiäidin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä miniän nimellä, kunhan lapsenlapset saa isänsä sukunimen.
(Mun anoppi kuoli mieheni ollessa 1-vuotias, joten ei anoppiriitoja. Otin kaksoisnimen itse ja lapselle miehen sukunimi.
Miehen sukunimi ei ole kulkenut aina isältä pojalle, vaan se on mieheni isän äidin tyttönimi. Eli tokko kukaan olisi loukkaantunut, vaikka lapsellemme olisi tullut minun sukunimeni.)
Ei tullut mieleenikään laittaa isänsä nimelle omiani. Minähän niissä suurimman työnkin tein, synnytin ja isomman vetovastuun kannoin, niin minun nimeäni kantava elleivät itse halua muutta. En muutenkaan tiedä miksi olisin heille isänsä nimen laittanut kun ei ole meillä sellainen muutenkaan tapana ollut? Mummoni ei näin toiminut, ei oma äitini eikä edes aikoinaan oma isoveljeni puolisonsa kanssa. Olisi tuntunut todella oudolta kun en ole sellaiseen tottunut, enkä koskaan ymmärtänyt syytä miksi niin toimitaan. Olen aina ajatellut että isä kun voi olla kuka vaan (todistetusti monet kasvattaa vieraiden roiskeita tietämättään) ja vain äidistä voi olla kenenkään kohdalla 100% varma ellei tehdä DNA tutkimusta (harvat tekee, pitäisi minusta tulla lakiin automaatioksi ennen isyydenvahvistusta, miesten oikeisturvan takia.) niin lapset kuuluu äidin nimelle. Lapsistani en osaa sanoa mitä tekevät, se asia ei minulle kuulu millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä miniän nimellä, kunhan lapsenlapset saa isänsä sukunimen.
(Mun anoppi kuoli mieheni ollessa 1-vuotias, joten ei anoppiriitoja. Otin kaksoisnimen itse ja lapselle miehen sukunimi.
Miehen sukunimi ei ole kulkenut aina isältä pojalle, vaan se on mieheni isän äidin tyttönimi. Eli tokko kukaan olisi loukkaantunut, vaikka lapsellemme olisi tullut minun sukunimeni.)
Ei tullut mieleenikään laittaa isänsä nimelle omiani. Minähän niissä suurimman työnkin tein, synnytin ja isomman vetovastuun kannoin, niin minun nimeäni kantava elleivät itse halua muutta. En muutenkaan tiedä miksi olisin heille isänsä nimen laittanut kun ei ole meillä sellainen muutenkaan tapana ollut? Mummoni ei näin toiminut, ei oma äitini eikä edes aikoinaan oma isoveljeni puolisonsa kanssa. Olisi tuntunut todella oudolta kun en ole sellaiseen tottunut, enkä koskaan ymmärtänyt syy
Onko teillä suku täynnä aviottomia lapsia? Jo useammassa polvessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä miniän nimellä, kunhan lapsenlapset saa isänsä sukunimen.
(Mun anoppi kuoli mieheni ollessa 1-vuotias, joten ei anoppiriitoja. Otin kaksoisnimen itse ja lapselle miehen sukunimi.
Miehen sukunimi ei ole kulkenut aina isältä pojalle, vaan se on mieheni isän äidin tyttönimi. Eli tokko kukaan olisi loukkaantunut, vaikka lapsellemme olisi tullut minun sukunimeni.)
Ei tullut mieleenikään laittaa isänsä nimelle omiani. Minähän niissä suurimman työnkin tein, synnytin ja isomman vetovastuun kannoin, niin minun nimeäni kantava elleivät itse halua muutta. En muutenkaan tiedä miksi olisin heille isänsä nimen laittanut kun ei ole meillä sellainen muutenkaan tapana ollut? Mummoni ei näin toiminut, ei oma äitini eikä edes aikoinaan oma isoveljeni puolisonsa kanssa. Olisi tuntunut todella oudolta kun en ole
Jep! Aviottomia kyllä, isättömiä ei. Isovanhempani eivät halunnut naimisiin, loppuun asti kyllä olivat yhdessä. Omat vanhemmatkaan eivät ole naimisissa, hekin ovat kyllä yhdessä Enkä itsekkään ole koskaan nähnyt yhtään syytä mennä naimisiin, joten arvasit oikein "aviottomat lapset" meilläkin puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa naiset on pitänyt oman sukunimensä ja lapsille annettu äidin sukunimi. Kukaan ei kyseenalaistanut kun itsekkin pidin oman nimeni. Ei miehenkään suvusta. Tämähän on täysin avioparin yhdessä sopima asia, ei suvun.
Oma nimesi on ilmeisesti joko isäsi tai isoisäsi sukunimi? Eli suvukusi naiset pitäneet miehen sukunimen.
Ei se suinkaan aina ole isän tai isoisän nimi. Minullakin on sukutilan nimi sukunimenä ja periytynyt isoäitini kautta ja sitä ennen monen muunkin esiäidin.
Onko isäsi tai iso-pappa ottanut äitisi suvun nimen? Erittäin harvinaista mennellä ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa naiset on pitänyt oman sukunimensä ja lapsille annettu äidin sukunimi. Kukaan ei kyseenalaistanut kun itsekkin pidin oman nimeni. Ei miehenkään suvusta. Tämähän on täysin avioparin yhdessä sopima asia, ei suvun.
Oma nimesi on ilmeisesti joko isäsi tai isoisäsi sukunimi? Eli suvukusi naiset pitäneet miehen sukunimen.
Ei se suinkaan aina ole isän tai isoisän nimi. Minullakin on sukutilan nimi sukunimenä ja periytynyt isoäitini kautta ja sitä ennen monen muunkin esiäidin.
Onko isäsi tai iso-pappa ottanut äitisi suvun nimen? Erittäin harvinaista mennellä ajalla.
Ei todellakaan ole harvinaista, vaan tuikitavallista.
Isälläni oli äitinsä sukunimi.
Ja samaa ratkaisua on vaikka kuinka monta sukuselvityksessä, joka yltää 1500-luvulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä miniän nimellä, kunhan lapsenlapset saa isänsä sukunimen.
(Mun anoppi kuoli mieheni ollessa 1-vuotias, joten ei anoppiriitoja. Otin kaksoisnimen itse ja lapselle miehen sukunimi.
Miehen sukunimi ei ole kulkenut aina isältä pojalle, vaan se on mieheni isän äidin tyttönimi. Eli tokko kukaan olisi loukkaantunut, vaikka lapsellemme olisi tullut minun sukunimeni.)
Ei tullut mieleenikään laittaa isänsä nimelle omiani. Minähän niissä suurimman työnkin tein, synnytin ja isomman vetovastuun kannoin, niin minun nimeäni kantava elleivät itse halua muutta. En muutenkaan tiedä miksi olisin heille isänsä nimen laittanut kun ei ole meillä sellainen muutenkaan tapana ollut? Mummoni ei näin toiminut, ei oma äitini eikä edes aikoinaan oma isoveljeni puolisonsa kanssa. Olisi tuntunut todella oudolta kun en ole
Näköjään. Koska ennen nainen ja lapset olivat miehensä sukunimellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä miniän nimellä, kunhan lapsenlapset saa isänsä sukunimen.
(Mun anoppi kuoli mieheni ollessa 1-vuotias, joten ei anoppiriitoja. Otin kaksoisnimen itse ja lapselle miehen sukunimi.
Miehen sukunimi ei ole kulkenut aina isältä pojalle, vaan se on mieheni isän äidin tyttönimi. Eli tokko kukaan olisi loukkaantunut, vaikka lapsellemme olisi tullut minun sukunimeni.)
Ei tullut mieleenikään laittaa isänsä nimelle omiani. Minähän niissä suurimman työnkin tein, synnytin ja isomman vetovastuun kannoin, niin minun nimeäni kantava elleivät itse halua muutta. En muutenkaan tiedä miksi olisin heille isänsä nimen laittanut kun ei ole meillä sellainen muutenkaan tapana ollut? Mummoni ei näin toiminut, ei oma äitini eikä edes aikoinaan oma isoveljeni puolison
Milloin ennen??
Meillä äitini järjesti samallaisen kohtauksen esikoisen etunimistä. Kun hänen isänsä nimi oli toisena ja anopin isän ensimmäisenä nimenä. Niin hän on sitten huonompi mummi. En olisi uskonut sitä huutoa ja raivoamista, ellen olisi itse nähnyt. Ei pyytänyt myöhemmin anteeksi.
Avioton lapsi = ä pä rä. Sellaisenko todellakin haluat kasvattaa?
Minä haluan ottaa tulevan aviopuolisoni PUTINin sukunimen
.Johan Bäckmän
Vierailija kirjoitti:
Meillä äitini järjesti samallaisen kohtauksen esikoisen etunimistä. Kun hänen isänsä nimi oli toisena ja anopin isän ensimmäisenä nimenä. Niin hän on sitten huonompi mummi. En olisi uskonut sitä huutoa ja raivoamista, ellen olisi itse nähnyt. Ei pyytänyt myöhemmin anteeksi.
Tuollaiset itsekkäät pellet pitää sulkea elämästä, koska he ovat vaarallisia. Jos raivoavat nimestä, mihin muuhun kykenevät?
Oho. Sivusto sekoilee, jumittaa ja lagii. Lainasin omasta mielestäni kyllä tuota ylempänä olevaa paatosta takaportin pitäjistä ja huorautumis viestiä. Siihen siis tämä kommenttini oli.