Lue keskustelun säännöt.
Tulevan anopin raivari sukunimestä.
02.11.2025 |
Tuleva anoppini siis sai perjantaina järkyttävän raivarin siitä etten ota mieheni sukunimeä kun menemme naimisiin. Häät on ensi kuussa ja asia selvisi hänelle ohimennen kun keskustelimme häistä jotakin. En olisi kyllä arvannut odottaa tuollaista reaktiota. 😂 Haukkui minut pystyyn, mieheni pystyyn, itki ja raivosi sekä oli eilen soitellut ilmeisesti koko sukunsa läpi ja koittanut saada ihmisiä painostamaan minua muuttamaan mielipiteeni. No en todellakaan muuta. Minä pidän oman nimeni, eikä se ole millään tavalla neuvoteltavissa tai muutettavissa oleva asia. Perusteluja olisi paljonkin, niitä kun kohta joku kysyy kuitenkin. Mielestäni perusteluksi riittää yksin kertaisesti kuitenkin ihan vain se että MINÄ EN HALUA muuttaa nimeäni. Nyt ilmoitti puolisolle aamusta ettei tule häihin. No, olkoot tulematta, parempikin varmaan ettei tule pilaamaan tunnelmaa, mutta kiinnostaisi tietää onko muut nimensä pitäneet kohdanneet tälläistä vauhkoontumista jonkun suunnalta? Mua tuo hänen reaktionsa ja riehumisensa siis lähinä huvittaa, eikä vaikuta päätöksiini millään tavalla, mutta on kyllä jännä miten normaalisti tasainen ja asiallinen ihminen sekoaa toisten oikeudesta päättää omasta nimestään noin täydellisesti.
Kommentit (162)
Porukka pitää täällä aina provona sellaista mitä eivät itse ole kokeneet. Meillä faija suuttui ihan tosissaan ja lopulta lakkasi puhumasta mulle pitkäksi aikaa kun kerroin ottavani vaimoni sukunimen. En ole koskaan omastani tykännyt niin miksi en olisi ottanut? Ei tullu edes häihin. Nykyään kyllä tullaan juttuun ja on päässyt yli asiasta jopa pahoitellut esim. Sitä että haukkui mua suvulle ja mutsille homoksi, joka muutrn huvitti mua valtavasti kun koko ongelma oli se että otin VAIMONI nimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia nämä omasta nimestä tiukasti kiinni pitävät, koska heidän mielipiteensä usein muuttuu, jos saavat valittavakseen uuden nimen vaikkapa tunnetusta suomalaisesta kulttuurisuvusta tai vanhasta suomenruotsalaisesta suvusta. Aatelisnimistä puhumattakaan.
Mikään ei saisi minua koskaan vaihtamaan omaa sukunimeäni, oli se sinusta kummalta tai ei.
Ei ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, kirjoitat hyvin huonosti suomen kieltä
Sitten kirjoitan. Koita kestää.
Vierailija kirjoitti:
Porukka pitää täällä aina provona sellaista mitä eivät itse ole kokeneet. Meillä faija suuttui ihan tosissaan ja lopulta lakkasi puhumasta mulle pitkäksi aikaa kun kerroin ottavani vaimoni sukunimen. En ole koskaan omastani tykännyt niin miksi en olisi ottanut? Ei tullu edes häihin. Nykyään kyllä tullaan juttuun ja on päässyt yli asiasta jopa pahoitellut esim. Sitä että haukkui mua suvulle ja mutsille homoksi, joka muutrn huvitti mua valtavasti kun koko ongelma oli se että otin VAIMONI nimen.
Tää varmaan onkin monelle isompi juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehen suvussa muutenkin mielisairautta?
Vierailija kirjoitti:
Kuukauden anoppialoitus.
Eiks niis yleinsä haukuta niit anopeita? Toi ei musta ainakaa haukkunu missää kohtaa. Mulla itellä kyllä on aivan kaheli anoppi, siitä riittäis juttua sulle pähkäiltäväks monta sivua. Diagnosoitu epävakaa ja alkkis jolla riittää edesottamuksia ja seko kohtauksia, valheita, häiriköintiä ja kaikenlaist kiusantekoa. Oikeudessakin on oltu kahdesti. Toi muori kuullostaa ihan normaalilta siihen verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa naiset on pitänyt oman sukunimensä ja lapsille annettu äidin sukunimi. Kukaan ei kyseenalaistanut kun itsekkin pidin oman nimeni. Ei miehenkään suvusta. Tämähän on täysin avioparin yhdessä sopima asia, ei suvun.
Kuinka monen sukupolven perinne teidän naisilla
Jos olisin ap, antaisin mahdollisille lapsillekin tietysti oman nimeni ihan vain tuollaista anoppia kiusatakseni. Oppiipahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko miehen suvussa muutenkin mielisairautta?
Miehen veljellä on todettu työuupumus ja siihen liittyen masennus, muttei mitenkään mielisairas ole, eikä muilla meidän tietääksemme ole koskaan ollut mitään mt-ongelmia. Enkä todellakaan usko että anoppi olisi mielisairas, eiköhän olisi oireillut muutenkin. Tässä on pakko olla joku muu nyt taustalla.
Minulle vaimo sanoi aikoinaan, ettei ole mitään järkeä mennä naimisiin, ellei vaihda sukunimeä.
Mielipiteitä on varmasti monia, mutta itse olen sitä mieltä, että olkoot jokaisen oma päätös. Olkoot muut sitten mitä mieltä lystäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ap, antaisin mahdollisille lapsillekin tietysti oman nimeni ihan vain tuollaista anoppia kiusatakseni. Oppiipahan.
Lapsi saa automaattisesti äidin nimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ap, antaisin mahdollisille lapsillekin tietysti oman nimeni ihan vain tuollaista anoppia kiusatakseni. Oppiipahan.
Lapsi saa automaattisesti äidin nimen.
Ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistisairaus, mielenterveysongelma, joku uskonnollinen vakaumus ja fundamentalistinen perinteistä kiinni pitäminen nyt tulee mieleen ensimmäisenä. Mä kanssa "vaikenisin asian kuolleeksi"
Provona en jaksa pitää, kun mä olen kohdannut oikeasti vielä paljon hullumpiakin juttuja kun yhden anopin sekoamisen, kun häitä on alettu suunnittelemaan, niin omien kuin muidenkin sukujen piirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ap, antaisin mahdollisille lapsillekin tietysti oman nimeni ihan vain tuollaista anoppia kiusatakseni. Oppiipahan.
Lapsi saa automaattisesti äidin nimen.
Ei saa.
Lapsi saa syntyessään sen sukunimen, joka vanhemmilla on lapsen syntymän hetkellä, jos vanhemmilla on yhteinen sukunimi. Jos vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapsi saa sen sukunimen, jonka vanhemmat ilmoittavat lapsen sukunimeksi ja joka jommallakummalla vanhemmalla on ilmoitusta tehtäessä.
Minä pidin myös oman sukunimeni eikä anoppi siitä ilahtunut. Appivanhemmat halusivat laittaa hääkuvamme ja ilmoituksen oman paikkakunnan paikallislehteen ja annoimme luvan. Yllättäen siinä oli tapahtunut "virhe" sukunimen kohdalla ja osalta miehen sukulaisista saamme edelleen joka joulu kortin "meidän yhteisellä sukunimellä". Meidän kohdalla tuo kuvailemasi helvetti repesi vasta sitten kun anoppi kuuli että lapsi olisi saamassa äitinsä sukunimen.
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaus, mielenterveysongelma, joku uskonnollinen vakaumus ja fundamentalistinen perinteistä kiinni pitäminen nyt tulee mieleen ensimmäisenä. Mä kanssa "vaikenisin asian kuolleeksi"
Provona en jaksa pitää, kun mä olen kohdannut oikeasti vielä paljon hullumpiakin juttuja kun yhden anopin sekoamisen, kun häitä on alettu suunnittelemaan, niin omien kuin muidenkin sukujen piirissä.
Vahvasti tää. Jengi on saanu elää jossain ihme kuplassa ja todellisuudelta piilossa jos pitää tollasia "hulluus kohtauksia" automaattisesti provoina. Noita sattuu harvasen päivä monessa suvussa, perheessä, ystävyysporukoissa ja ihan julkisestikkin. Ette oo lehtiä koskaan avannu? Tai uutisia katsoneet? Suomessa on helvetisti mielenterveysongelmia ja ne näkyy. On kyllä ollut helppo, suojattu ja mukava elämä jos ei ole koskaan törmänny näihin sekoihin missään, melkein kateeks käy vaikka ite ennemmin myönnän realiteetit ja totean et ei mitään uutta ja ihmeellistä.
Mä ymmärtäisin tuplanimen, jos siitä tulisi hyvä yhdistelmä. Esimerkiksi Virta-Koski tai Mykkänen-Kiljunen/Kiljunen-Mykkänen
Samat anopit myös vaatii saada lapsenlapsia ja sitten kun onnistuvat painostuksessa/kiristyksessä ja lapsi syntyy, sama anoppi katoaa kuin pieru saharaan. Narskut pitää sulkea pois elämästä. No contact.
Miksi naiset raivoavat sivistymättömästi?